maanantai 23. joulukuuta 2013

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

12-viikkoinen rapamaha


Seisomisharjoitukset ovat tuottaneet sen verran tulosta, että pikkumies malttaa hetken seistä paikallaan nakinpalaa napittaen. Jalkojen asento ja muut tekniset jutut eivät ole vielä hallinnassa (pennulla tai omistajalla), mutta kyllä me vielä opitaan! Nyt hurrataan sille, että seisomiskuvia voi saada myös ilman, että omistajan koko nyrkki on pennun suussa. :D Vertailun vuoksi kuva Lennusta 9-viikkoisena kun nätisti seisominen ei vielä ollut ihan yhtä hyvin hallussa:



Olemme myös yrittäneet otattaa yhteiskuvia meistä, mutta tulokset ovat lähinnä tätä luokkaa...


Lähinnä siis pennun mahan esittelyä. Kyllä sieltä jokunen hyväkin saatiin napattua, niistä lisää vähän myöhemmin! :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Opiskelua ja ilta-aurinkoa


Olemme Lennun kanssa harjoitelleet vaikka sun mitä. Ihan arjen juttuja, ruokakupilla malttamista ja keittiön portille malttia myös. Hihnassa kulkemista harjoitellaan kovasti myös, se menee hyvin vaihtelevasti; välillä Lennu kulkee ihan huipusti, mistä olen palkannut, ja välillä (yrittää) kiitää kuin tuli takapuolessa. Taktiikkana miulla on pysähtyminen ja sitä olen ärsyyntymiseen asti käyttänyt. Lisäksi paljon istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, kontaktia ja paikkaa. Uutena ollaan nyt otettu seisominen (jos vaikka joskus saataisiin vielä oikeita rakennekuvia!) sekä kosketusalustaa. En kyllä yhtään tiedä opetanko sitä oikein vai en, mutta kyllä siellä collien aivoissa jossain vaiheessa varmaan tapahtuu jotain sen suhteen. Onpahan hyvää aivojumppaa, kun Lennu joutuu pohtimaan miten niitä nameja oikein saisi.


Lisäksi ollaan kerrytetty kokemussaldoa kirkonkelloilla, kitaralla, bussilla, hissillä, rautatieasemalla, (inhottavilla) rautaisilla portailla, kummallisella rampilla ja metsässä rymyämällä. Tänään olisi vielä tiedossa uusien collietovereiden treffaamista.

Meillä menee välillä tosi kivasti ja tuo on ihan huippu tyyppi. Välillä miusta taas tuntuu, että miulla on koiranpennun sijasta jonkun monsterin jälkeläinen täällä kasvamassa maailmanvalloitusta varten. Puruvimma on aivan mieletön ja mikään ei maistu niin hyvältä kuin omistaja. Niissä tilanteissa, missä meinaa pinna palaa yritän toistaa mantraa "se on pentu, se ei tajua, laske kymmeneen", mutta välillä ei kykyne kärsivällisyyteen, ei sitten millään. Olen laittanut pentua jäähylle pahimmissa rälläystilanteissa ja saan silloin itsekin mahdollisuuden nollata tilanteen ja suunnata pennun energian seuraavaksi johonkin kehittävämpään. Kyllä se tästä vielä!


maanantai 9. joulukuuta 2013

Ensimmäiset viikot


Blogin kirjoittaminen on jäänyt viime viikkoina kokonaan. Se ei ole ainoa asia, joka on jäänyt taka-alalle pentuarjen viedessä suurimman osan ajastani ja jaksamisestani. Pyykinpesua ja tiskausta tapahtuu vasta sitten kun se on ehdottoman välttämätöntä, siivoamisesta puhumattakaan. Hyvä kun suihkussa muistaa käydä ja syödä. Tosin suklaata ja muita herkkuja en ole unohtanut syödä! Rankka alku on johtanut stressisyömiseen, mikä ei ole näin joulun alla ehkä paras mahdollinen juttu, mutta ehkä se tästä vielä! Olen toki myös liikkunut ehkä enemmän.


Viime viikko alkoi meillä huonosti, maanantai-iltana Lennu ripuloi ja oksensi, mikä tietenkin huolestutti minua kovasti. Pentu oli kuitenkin muuten aivan normaali, energinen itsensä. Soitin varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille, jolta sain ohjeet siihen kuinka toimia. Muutaman päivän Lennu oli riisi/raejuusto-dieetillä ja söi maitohappobakteeria. Vatsan toiminta tasoittuikin ja vähitellen palasimme normaaliruokailuun.


Olemme harjoitelleet istumista, maahanmenoa, seisomista, luoksetuloa ja tosi paljon kontaktia. Ihan vain huvikseen ollaan tehty myös "tanssimista" ja tassun antamista. Istuminen ja luoksetulo ovat kivat, maahanmenoa ja seisomista pitää vielä harjoitella paljon, mutta aikaahan meillä on vaikka kuinka. Kontaktia teemme melkein jokaisen ruokailun yhteydessä ja se sujuu tosi hienosti! Aivotyöskentelyä Lennu on päässyt tekemään namien etsinnän muodossa. Lisäksi pentua on väsytetty muun muassa käymällä autolla lähimetsissä vapaana kuljeksimassa, ihmettelemällä keskustan menoa ja matkustamalla bussilla.


Koirakavereita olemme tavanneet jo melko kivasti. Kaksi kertaa olemme nähneet lähialueiden collieita (yhtä nahkaakin!), kolme kertaa Lauran ja Annan shelttejä sekä lapinkoiraa ja itsenäisyyspäivänä treffasimme melko lähellä asuvan Konsta-veljen ja omistajien kanssa. Lennua on aluksi koiratapaamiset vähän jännittänyt, mutta hyvin se on reipastunut ja lähtenyt leikkeihin mukaan. Ihan huippua on ollut nähdä, miten se nauttii toisten koirien seurasta ja aivan erityisesti veljensä kanssa leikkimisestä.


Alku on ollut kyllä todella rankka. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa minulla tulisi pennun kanssa olemaan. Lennu on hirmuinen hammastelija, melkeinpä koko ajan se on jalassa tai kädessä tai kaulassa tai nenässä kiinni. Tämän hyvän harrastuskoiran ominaisuuden kanssa ei aina ole kovin helppoa elää, mutta nyt kun olen saanut vähän paremmin nukuttua, olen myös jaksanut tuota pöllöilyä paremmin. Ei tästä voida mennä kuin ylöspäin!


maanantai 25. marraskuuta 2013

Lennu kotiutui!

Lähdimme perjantaina äitini kanssa ajelemaan kohti kasvattajaa ja pentua puoli kymmenen aikoihin. Matkan varrella noudimme kyytiin isäni Lahdesta ja pysähdyimme lounaalle. Kasvattajan pihaan saapuessamme olivatkin pennut ulkona aitauksessa. Lähdimme pentujen kanssa sisälle, jolloin kirjoitimme paperit ja kävimme läpi käytännön asioita. Pian oltiinkin taas tien päällä, pennun kanssa,  sillä meillä oli edessä vielä pitkä kotimatka.


Alkumatka meni odotetulla tavalla, Lennu oli sylissäni etupenkillä ja itki ikäväänsä. Jonkun matkaa aikaa meni itkeskellessä, mutta sitten pentu hiljentyi. Lennu ei vain olisi millään malttanut olla paikoillaan ja minulla alkoi olla sellainen olo, että viiden tunnin pituinen kotimatka tulisi tuntumaan varmaan kaksi kertaa pidemmältä. Ensimmäisen pissatauon (hienosti tuli pissat levähdyspaikan nurmikolle, vaikka lähellä ajoi rekkoja moottoritiellä) jälkeen vaihdettiin Lennun kanssa paikkaa takapenkille ja sinne pikkuinen sitten rauhoittuikin nukkumaan. Lennu yritti kovasti nukahtaa istualleen päänsä miun jalkaa vasten nojaten, mutta auton liikkeet aiheuttivat niin paljon huojumista, ettei siitä tullut mitään. Loppujen lopuksi jalkatilasta löytyi mukava soppi, johon pentu sitten asettui ja siellä olikin hyvä matkata koko loppuilta.


Matka sujui siis loppujen lopuksi yli kaikkien odotusten! Lennu itki kuitenkin vain sen ensimmäisen 30 minuuttia ja oli sen jälkeen niin reipasta pentua. Tarpeet tuli hienosti ulos aina meidän pysähtyessä tauolle eikä pentua oksettanut ollenkaan.


Saapuessamme kotiin pentu tutki innoissaan paikkoja ja oli kaikin puolin todella reipas. Syötin vielä iltaruuan ja kävimme pihalla ennen kuin asetuimme nukkumaan. Päätin nukkua pennun seurana keittiössä patjalla ensimmäiset pari yötä. Muuten hyvä idea, mutta eihän siitä minun nukkumisestani mitään tullut. Lennu kyllä koisaili ihan kivasti, välillä heräili toki vaihtamaan paikkaa ja nakertelemaan milloin mitäkin, mutta muuten uni maistui hyvin. Itse nukuin vasta aamu-yöstä ja nekin unet jäivät vähäisiksi, kuuden maissa lähdettiin Lennun kanssa käymään pihalla.


Ensimmäiset päivät ovat menneet mukavasti, Lennu on leikkinyt, nukkunut, tutkinut takapihaa, hepuloinut ja harjoitellut yksinoloa. Olemme myös harjoitelleet kontaktin ottamista ruokailun yhteydessä ja se sujuu jo tosi kivasti! Yksinolot ovat taas sujuneet vaihtelevasti, välillä ihan hiljaa ja nätisti, välillä taas itkien ja uikuttaen. Pennun väsymystila vaikuttaa tosi paljon siihen, miten se jää yksin. Nukkuessa tai todella väsyneenä se jää tosi kivasti pidemmäksikin aikaa, mutta jos on vähänkin virtaa jäljellä niin ääntä kyllä löytyy. Sen sain todistaa viime yönä kun Lennu nukkui ensimmäisen kerran yksin keittiössä. Noin tunnin se jaksoi mekkaloida (vikistä, haukkua, ulvoa yms.) ennen kuin nukahti. Kuuden aikoihin vein sen ulos. Katsotaan miten tänään sujuu! Tuonne se nyt nukahti, miekin taidan painua kohta nukkumaan, saa nähdä alkaako jossain vaiheessa yötä kuulua riekkumista. Allekirjoittanut tarvitsisi kyllä ihan kunnolla unta kaaliin, en ole nukkunut ainakaan viikkoon kunnolla ja alkaa kyllä näkyä sekä tuntua siltä. 


Unettomuus (sekä täysin muuttunut arki ja iso vastuu) on aiheuttanut miulle aikamoisia mielialojen vaihteluja sekä itkeskelyä. Välillä olen onneni kukkuloilla, kuten tänään kun kävimme ensimmäistä kertaa metsässä kävelemässä ja Lennu oli vapaana hienosti, mutta parin tunnin päästä siitä olenkin jo itkuinen ja mietin, mitä olen mennyt tekemään, en mie tiedä mitä tämän kanssa pitää tehdä. Onneksi olen saanut monia, monia kannustavia viestejä ja puheita, jotka ovat vakuutelleet tämän olevan ihan normaalia ja ohimenevää. Toivottavasti! Varmaan auttaisi sekin, että saisi oikeasti kunnon yöunet joskus, ei kai se mikään ihme ole jos nukkuu n. neljä tuntia yössä, ettei kaikkea ihan voi handlata normaalilla tavalla. On se Lennu kuitenkin ihana ja fiksu, kunhan hammastelu pysyy sallituissa asioissa eikä aina vain niissä jaloissa ja muissa. :)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Tavaroiden haalintaa...

Nahkauros Kaken blogissa on meneillään arvonta, käykäähän osallistumassa! :)

Pupunraato sekä pentu- ja klassikkokongit


Kevythäkki

Pentuhihna, joka on ohuen ohut ja luultavasti nopeasti liian pieni. :P Valjaat/panta käydään testaamassa ja ostamassa ensi viikolla pennun kanssa.

Hoitotarvikkeita


The peti, joka on täydellinen kaikin puolin sekä pehmopupu.

Mitta penturuualle, josta en jaksanut ottaa kuvaa. ;P

Askartelujeni tulos eli päivittäiseen käyttöön pieni ruokalaatikko.

Ihanan väriset keraamiset kupit, jotka löytyivät hyvällä hinnalla. :)

Mitään hirmusia määriä en ole tavaroita ostellut, koska niitä tulee varmaan kertymään ihan kiitettävästi tässä ajan kuluessa. Mutta tärkeimmät on pentua varten ostettu. Nyt enää puuttuu käyttäjä!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Pentuja katsomassa!


Sunnuntaina lähdimme kahdeksan aikoihin aamulla Lauran kanssa tien päälle, päämääränä pentujen kasvattajan koti. Ajo oli pitkä ja sumuinen, olimme molemmat väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen, mutta lopulta saavuimme perille puoli kahden maissa.


Kasvattaja toi heti ensimmäiseksi kaikki pennut pihalle syömään ja hetkeksi ulkoilemaan. Pennuilla riitti virtaa ja ne huvittivatkin meitä hyppimällä agilityputken päälle (oikeaoppinen putken käyttö on yliarvostettua) ja hyppelemällä paikasta toiseen tasajalkaa.



Sisälle siirryttyämme pennut rälläsivät keskenään hyvän tovin. Samalla puhuimme kasvattajan kanssa kaikenlaisista asiaankuuluvista asioista ja nauroimme pentujen touhuille.



Nyt selvisi myös, että minulle tulee uroksista tämä yllä ja alla olevassa kuvissa esiintyvä soopelin värinen ihanuus. Miun pieni möhömaha! Lisäksi sain tietää, että yksi sisaruksista on muuttamassa melko lähelle meitä, mikä on ihan huippu juttu! Pentuni saa siis mahdollisesti itselleen tutun leikkikaverin!


Toinen kiva juttu, joka nyt tulee mieleen, oli se, että pentuni DNA testataan cea:ta (collieiden silmäsairaus) ja dm:ää (selkäytimen rappeumasairaus) koskien. Miusta on tärkeää testata koirat kokonaisvaltaisesti, joten tämä uutinen oli ainoastaan positiivinen juttu. Lisäksi tajusin, että miun koiraahan saatetaan joskus käyttää jalostukseen, joten se on siinäkin mielessä tärkeä asia.

Lopulta meidän piti lähteä ajamaan takaisin kotia kohti ja jättää pennut vielä kasvamaan pariksi viikoksi. Mutta pian se on täällä, oma möhömahainen collienpoikaseni!


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Se siitä odottelusta!


Kovasti itselleni vakuuttelin, etten osta pennulle mitään ennen kuin marraskuun puolella. Päivä pentujen katsomiselle on sovittu kasvattajan kanssa marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle ja ajattelin, että tuon jälkeen menen sitten ostamaan oikeastaan kaiken kerralla. Mutta en voinut vastustaa kiusausta hankkia kuitenkin jo jotain pientä ennakkoon. Näin kotiutuivat (halvalla saatu) narupallo sekä tassupyyhe, joka ei kuuleman mukaan voi olla se halvin mahdollinen versio vaan sisustukseen sopiva kunnon pyyhe.


Pyyhkeen väri on ainakin samalla linjalla edellisten ostosten kanssa. Värikoordinointi jatkukoon!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sukupuoli vaihtoon

Mie oon oikeastaan aina ajatellut, että kun miulle koira tulee, sen on oltava narttu. Suurimpana syynä tähän on varmaankin ollut se, että oikeastaan kaikissa koirakirjoissa, joita olen elämäni aikana lukenut, suositellaan narttua ensimmäiseksi koiraksi. Lisäksi minua on ehkä vähän hirvittänyt ajatus uroksesta kuulemieni tarinoiden vuoksi. Jotenkin minulle on vain jäänyt sellainen olo, että nartusta voisin onnistua kouluttamaan yhteiskuntakelpoisen yksilön paremmin kuin uroksesta.

Noh, kuinkas sitten kävikään, tulevan pennun sukupuoli vaihtuikin siitä nartusta urokseen. Ensimmäinen ajatus oli JEEEE MIULLE TULEE PENTU, toinen apua, miulle tulee uros. Nyt olen kuitenkin kerennyt ajatusta sulatella muutaman päivän ajan ja se alkaa tuntua itse asiassa ihan hyvältä. Voi tietysti olla, että esimerkiksi teini-ikä uroskoiran kanssa tulee olemaan yhtä tuskaa, mutta eipähän toisaalta tarvitse huolehtia juoksuista. Siinä mielessä uros onkin harrastuksien kannalta narttua parempi vaihtoehto! Ja kunhan se luonne vaan natsaa, niin eipä sillä muulla (paitsi terveydellä) ole niin väliä. :)

Olemme sopineet kasvattajan kanssa jo päivän, jolloin menen pentuja katsomaan ja pennun kotiutumispäiväkin on miulle itselleni jo aika lailla hahmottumassa, ihan mieletöntä. Nyt tämä vasta alkaa pikkuhiljaa tuntua todelliselta, miulle tulee ihan oikeasti koiranpentu. V i h d o i n k i n !




Tuollaisia naruleluja on tullut väsättyä matonkuteista! Ihan hauskaa ja rentouttavaa hommaa, sellaista tarvitaankin koulukiireiden keskellä!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Pentuhuumaa!

Pennut ovat syntyneet! Ja niitä tuli nyt sitten ihan kunnolla, viimeksihän pentue jäi vähän pienenlaiseksi. Siinä mielessä tilanne näyttää siis todella hyvältä, pentu olisi kuin olisikin tulossa vielä tämän vuoden puolella. Yksi asia, minkä tämä prosessi on minulle kuitenkin opettanut, on se, ettei mikään ole koiran ostamisessa varmaa. Todellinen juhlinta alkaa siis vasta kun pentu on kotona paikkoja tuhoamassa. Pienimuotoiset esijuhlinnat ovat kuitenkin mahdollisesti jo tapahtuneet, sillä aika hyvältä tilanne näyttää!

Kaksi kuukautta tuntuu tällä hetkellä ikuisuudelta, mutta eiköhän se opiskelujen ansiosta kulu melko rivakkaan tahtiin loppujen lopuksi. Hyvästi keskittymiskyky ja yöunet, mie vaan mietin miun omaa pentua!

lauantai 24. elokuuta 2013

U niin kuin ultra

Edellisen pentueen kanssa ei kaikki mennyt aivan suunnitelmien mukaan, eikä minulle siitä pentua sitten tullutkaan. Mutta nyt sain kasvattajalta sähköpostia: toinen hänen narttunsa on ultrattu kantavaksi! Jospa mie saisin kuin saisinkin pennun vielä tämän vuoden puolella. :)

Syyskuuta odotellessa!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tahatonta värikoordinointia

Vaikka kuinka yritin vannottaa itseäni olemaan ostamatta mitään tarvikkeita ennen kuin pennun saapuminen on varmistunut, niin kuinkas sitten kävikään. Sorruin, what can you do...


Kuopion reissulta tarttui mukaan alennuslaarista lasten unipeitto kolmella eurolla! Siitä tulee näillä näkymin pennulle jonkin sortin peti. Näillä näkymin hankintalistalla on metallihäkki, joka tulee toimimaan monitoimisesti sekä nukkumapaikkana, autoilupaikkana että tulevissa harrastuksissa rauhoittumispaikkana. Tuohon häkkiin peitto sitten tulee pehmusteeksi. Tai jos häkki jää syystä tai toisesta hankkimatta, toimii viltti petinä ihan itsekseenkin.


Toinen ostokseni, ehkä se hiukkasen turhempi näistä, on Ebba & Albuksen kakkapussijemma. Kyllä, luit oikein! Kakkapussijemma on pieni kankainen pussukka johon saa kakkapussit piiloon niin, ettei niitä tarvitse sitoa ikävän näköisesti hihnaan kiinni. Tämä on selkeästi askel kohti esteettisempää maailmaa! No ei nyt sentään, mutta en vain kyennyt jättämään tätä pussukkaa tilaamatta, sillä se on niin minun näköiseni! Sekä tuo printti että kankaan värit sopivat miulle juuri eikä melkein! (Ja tätä nimenomaista jemmaa on tarjolla vain rajoitettu erä, joten se oli tilattava loppuunmyynnin pelossa saman tien!)


Vahingossa tuli myös jollain tapaa koordinoitua näiden ostosten värejä. Voi olla, että pennulla X tulee olemaan aika lailla sinisen sävyihin taittuvat tarvikkeet, katsotaan! (Näköjään blogin fonttikin on aika hyvin sumplittu ostoksiini sopiviksi...)

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Tervetuloa! Welcome! Välkommen!

Moi!

Aika alkaa olla otollinen koirablogini elvyttämiseen, tuumi Anni ja alkoi työstämään uudelleen toista blogiaan. Koiratonhan minä edelleen olen, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, syntyy se minun oma pieni karvakasani tähän maailmaan vielä tämän kuun aikana ja ilmaantuu siis minun elämääni joskus syyskuun puolella. Tämä tarkoittaa sitä, että viimeisiä hermoja raastavia viikkoja viedään ja nyt voisi olla sopiva aika ottaa tämä blogi käyttöön!

Päivityksiä ilmaantuu, kunhan jotain päivittämisen aihetta on! Toivottavasti viihdyt, jos blogiini eksyt! :) (Ja jos tosiaan olet tänne vahingossa eksynyt, löydät yläpalkista minusta hieman informaatiota.)