maanantai 23. joulukuuta 2013

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

12-viikkoinen rapamaha


Seisomisharjoitukset ovat tuottaneet sen verran tulosta, että pikkumies malttaa hetken seistä paikallaan nakinpalaa napittaen. Jalkojen asento ja muut tekniset jutut eivät ole vielä hallinnassa (pennulla tai omistajalla), mutta kyllä me vielä opitaan! Nyt hurrataan sille, että seisomiskuvia voi saada myös ilman, että omistajan koko nyrkki on pennun suussa. :D Vertailun vuoksi kuva Lennusta 9-viikkoisena kun nätisti seisominen ei vielä ollut ihan yhtä hyvin hallussa:



Olemme myös yrittäneet otattaa yhteiskuvia meistä, mutta tulokset ovat lähinnä tätä luokkaa...


Lähinnä siis pennun mahan esittelyä. Kyllä sieltä jokunen hyväkin saatiin napattua, niistä lisää vähän myöhemmin! :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Opiskelua ja ilta-aurinkoa


Olemme Lennun kanssa harjoitelleet vaikka sun mitä. Ihan arjen juttuja, ruokakupilla malttamista ja keittiön portille malttia myös. Hihnassa kulkemista harjoitellaan kovasti myös, se menee hyvin vaihtelevasti; välillä Lennu kulkee ihan huipusti, mistä olen palkannut, ja välillä (yrittää) kiitää kuin tuli takapuolessa. Taktiikkana miulla on pysähtyminen ja sitä olen ärsyyntymiseen asti käyttänyt. Lisäksi paljon istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, kontaktia ja paikkaa. Uutena ollaan nyt otettu seisominen (jos vaikka joskus saataisiin vielä oikeita rakennekuvia!) sekä kosketusalustaa. En kyllä yhtään tiedä opetanko sitä oikein vai en, mutta kyllä siellä collien aivoissa jossain vaiheessa varmaan tapahtuu jotain sen suhteen. Onpahan hyvää aivojumppaa, kun Lennu joutuu pohtimaan miten niitä nameja oikein saisi.


Lisäksi ollaan kerrytetty kokemussaldoa kirkonkelloilla, kitaralla, bussilla, hissillä, rautatieasemalla, (inhottavilla) rautaisilla portailla, kummallisella rampilla ja metsässä rymyämällä. Tänään olisi vielä tiedossa uusien collietovereiden treffaamista.

Meillä menee välillä tosi kivasti ja tuo on ihan huippu tyyppi. Välillä miusta taas tuntuu, että miulla on koiranpennun sijasta jonkun monsterin jälkeläinen täällä kasvamassa maailmanvalloitusta varten. Puruvimma on aivan mieletön ja mikään ei maistu niin hyvältä kuin omistaja. Niissä tilanteissa, missä meinaa pinna palaa yritän toistaa mantraa "se on pentu, se ei tajua, laske kymmeneen", mutta välillä ei kykyne kärsivällisyyteen, ei sitten millään. Olen laittanut pentua jäähylle pahimmissa rälläystilanteissa ja saan silloin itsekin mahdollisuuden nollata tilanteen ja suunnata pennun energian seuraavaksi johonkin kehittävämpään. Kyllä se tästä vielä!


maanantai 9. joulukuuta 2013

Ensimmäiset viikot


Blogin kirjoittaminen on jäänyt viime viikkoina kokonaan. Se ei ole ainoa asia, joka on jäänyt taka-alalle pentuarjen viedessä suurimman osan ajastani ja jaksamisestani. Pyykinpesua ja tiskausta tapahtuu vasta sitten kun se on ehdottoman välttämätöntä, siivoamisesta puhumattakaan. Hyvä kun suihkussa muistaa käydä ja syödä. Tosin suklaata ja muita herkkuja en ole unohtanut syödä! Rankka alku on johtanut stressisyömiseen, mikä ei ole näin joulun alla ehkä paras mahdollinen juttu, mutta ehkä se tästä vielä! Olen toki myös liikkunut ehkä enemmän.


Viime viikko alkoi meillä huonosti, maanantai-iltana Lennu ripuloi ja oksensi, mikä tietenkin huolestutti minua kovasti. Pentu oli kuitenkin muuten aivan normaali, energinen itsensä. Soitin varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille, jolta sain ohjeet siihen kuinka toimia. Muutaman päivän Lennu oli riisi/raejuusto-dieetillä ja söi maitohappobakteeria. Vatsan toiminta tasoittuikin ja vähitellen palasimme normaaliruokailuun.


Olemme harjoitelleet istumista, maahanmenoa, seisomista, luoksetuloa ja tosi paljon kontaktia. Ihan vain huvikseen ollaan tehty myös "tanssimista" ja tassun antamista. Istuminen ja luoksetulo ovat kivat, maahanmenoa ja seisomista pitää vielä harjoitella paljon, mutta aikaahan meillä on vaikka kuinka. Kontaktia teemme melkein jokaisen ruokailun yhteydessä ja se sujuu tosi hienosti! Aivotyöskentelyä Lennu on päässyt tekemään namien etsinnän muodossa. Lisäksi pentua on väsytetty muun muassa käymällä autolla lähimetsissä vapaana kuljeksimassa, ihmettelemällä keskustan menoa ja matkustamalla bussilla.


Koirakavereita olemme tavanneet jo melko kivasti. Kaksi kertaa olemme nähneet lähialueiden collieita (yhtä nahkaakin!), kolme kertaa Lauran ja Annan shelttejä sekä lapinkoiraa ja itsenäisyyspäivänä treffasimme melko lähellä asuvan Konsta-veljen ja omistajien kanssa. Lennua on aluksi koiratapaamiset vähän jännittänyt, mutta hyvin se on reipastunut ja lähtenyt leikkeihin mukaan. Ihan huippua on ollut nähdä, miten se nauttii toisten koirien seurasta ja aivan erityisesti veljensä kanssa leikkimisestä.


Alku on ollut kyllä todella rankka. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa minulla tulisi pennun kanssa olemaan. Lennu on hirmuinen hammastelija, melkeinpä koko ajan se on jalassa tai kädessä tai kaulassa tai nenässä kiinni. Tämän hyvän harrastuskoiran ominaisuuden kanssa ei aina ole kovin helppoa elää, mutta nyt kun olen saanut vähän paremmin nukuttua, olen myös jaksanut tuota pöllöilyä paremmin. Ei tästä voida mennä kuin ylöspäin!