perjantai 28. helmikuuta 2014

Hölmöjen jätkien riekkujaiset








Nappasimme tänään iltapäivällä Tintin omistajineen kyytiin ja ajoimme Jaamankankaalle nahkalapsia juoksuttamaan. Automatka taittui rattoisasti vuoroin Lennun haukkumista ja Tintin piippausta kuunnellessa. Ulkoiluolosuhteet ovat tällä hetkellä huonommat kuin aikoihin. Kaikki vähänkään tallatut polut ovat totaalisen jäässä ja vähäiset jäljellä olevat hanget ovat jäätyneet koviksi. Lenkin loppupuolella molemmilla pojilla tulikin hieman verta tassusta. Jossain on kuitenkin käytävä ulkoilemassa, joten ei auta kuin toivoa että joko lumet ja jäät sulaisivat nopeasti tai sitten saisimme vielä kunnon talven pehmeine lumihankineen. En kyllä enää elättele toiveita jälkimmäisestä.

Tällä viikolla ollaan tosiaan treenattu oikein urakalla sitä perusasentoa. Oikeastaan emme ole edes käyttäneet näihin 'treeneihin' kovin paljoa aikaa, mutta silti edistyminen on ollut oikein lupaavaa. Ensin harjoiteltiin ihan vain sivulle tuloa oikeaan paikkaan, ilman istumista. Lennun ymmärtäessä homman idean, vaatimuksena olikin seuraavaksi istuminen oikeaan kohtaan. Tämä oli Lennulle helppoa, sillä se tarjoaa istumista muutenkin paljon. Tänään lisäsin tehtävään mukaan käskyn ja lähdetään tästä sitten etenemään. Kyllä me joskus tämä vielä klaarataan!

Huomenna matkaamme Konsta-veljeä tapaamaan, huippua! Sunnuntaina olisi taas tiedossa näyttelytreenit, jotka viime sunnuntaina jäivät välistä. Saa nähdä mitä kivaa ensi viikolle keksitään!


maanantai 24. helmikuuta 2014

5 kk!


Lennart täytti tänään 5 kuukautta ja nyt on vihdoin omistajakin tosiaan ajan tasalla siinä, kuinka pennun ikä lasketaan! Muuten meille ei mitään erityistä kuulu, viikonloppuna on taas tiedossa kivoja juttuja, mutta muuten on aika lailla hiljainen viikko tulossa. Siispä voimmekin alkaa hinkkaamaan perusasentoa oikein toden teolla!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Metsästä apteekin kautta kotiin

Kyl mie oon aika söpö, enkös?

Lähdettiin tänään aivan uusille hoodseille naapurikunnan metsiin. Metsälenkki alkoi mukavasti koskemattomassa lumihangessa tarpoen, kengät olivat täynnä lunta ja sukat märät saman tien. Pian kuitenkin löytyi vanhat moottorikelkan jäljet, joita pitkin oli hieman helpompi kulkea. Lennu on edelleen mitä mainioin tyyppi metsässä kulkiessa; nykyään se ottaa välillä hirmuisia spurtteja (tänäänkin alamäessä kiidettiin täysiä), mutta tulee kuitenkin saman tien yhtä kovaa takaisinkin. Ja pennusta kyllä näkyy ilo ihan päälle päin kun se pääsee kiitämään pitkin maita ja mantuja, aivan mahtavaa. :) Tänään kuvat tulevatkin kameran sijaan puhelimelta.


Löytyskö siulta hei evästä?

Squirrel!

Pieni pentu suuressa maailmassa.

Lyllertää, lyllertää!

Eilen illalla huomasin, että Lennun oikea silmä alkoi rähmimään kellertävää, sitkeän oloista nestettä ja rähmää tuli muutenkin paljon normaalia enemmän. Lisäksi silmä oli punainen ja Lennu yritti sitä hieroa. Tänään punaisuus on hellittänyt kovasti, eikä rähmääkään ole yhtä paljon vuotanut, mutta soitin joka tapauksessa päivystävälle eläinlääkärille ohjeita kysyäkseni. Olin valmistautunut lähtemään vastaanotolle pentua näyttämään, mutta lääkäri totesikin vain soittavansa apteekkiin, josta voisin hakea silmätipat Lennulle.

Pentu tyytyy vastentahtoisesti kohtaloonsa, omistajan välillä hampaita heilutellessa, välillä korvia liimatessa ja nyt silmätippoja laittaessa. Kyllä siinä on kärsimättömällä pojalla kestämistä.


Puhut sie miulle?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Hörökorvat vaihtuivat liimakorviin


Sähläsimme siis aamulla liiman kanssa. Toivon mukaan tätä ei tarvitse kovin runsaasti harrastaa, sillä liiman irrottaminen koiran kauluksesta ei kuulu lempihommiini. :D

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Paras pentu!



Eilinen Juuan reissu sujui hienosti! Automatkat Lennu lähinnä nukkui ja kaverini luona se käyttäytyi melkoisen hyvin, mitä nyt Reinot lähtivät aina välillä liikkeellä ja matto meinasi saada kyytiä. Kävimme Paalasmaalla seikkailemassa jäällä sekä näköalatornilla (johon pentu ei sentään kiivennyt), oli kyllä mahtava paikka! Lennu pääsi Lossinkin kyytiin, se ei tosin tainnut koko asiaa edes tajuta takakontissa köllötellessään.

Ainoa ikävä juttu reissussa oli se, ettei Lennu meinannut millään rauhoittua nukkumaan kaverini kämpässä. Luun järsimiseen kyllä malttoi rauhoittua, mutta vaikka päivä oli varmasti pienelle rasittava, ei nukkumisesta olisi tullut yhtään mitään. Kaverini tuumasikin, että Lennu on kuin yliväsynyt lapsi kun se riekkui siihen malliin, että unta pitäisi saada kaaliin, muttei millään malttaisi. Loppujen lopuksi sain sen rauhoittumaan ja nukahtamaan, mutta meidän pitäisi paljon enemmän vierailla ihmisten luona niin, että Lennu pääsisi harjoittelemaan rauhoittumista vieraissa paikoissa.


Tänään kävimme ensimmäistä kertaa näyttelytreeneissä. Minua hieman arvelutti kuinka Lennu käyttäytyisi koiria täynnä olevassa hallissa (malttaisiko se seistä, ravaisiko se nätisti vai pistäisikö koko homman täysin ranttaliksi), mutta pentu käyttäytyi suorastaan loistavasti! Seisominen sujui todella hienosti (tosin en ole varma osaanko seisottaa sitä oikeassa asennossa) ja jopa ympyrällä toisten koirien kanssa ravaaminen toimi niin kuin olisimme aina sitä tehneetkin. Ihan uskomatonta! Harjoitusten vetäjä eli "tuomari" otti kaikki yksittäin "arvosteluun" ja Lennu sai hirmuisesti kehuja keskittymisestään, kontaktihakuisuudestaan ja rennosta luonteestaan. Lennu seisoi nätisti paikallaan myös tuomarin kopeloidessa kropan läpi, ainoastaan hampaiden katsomista se hiukkasen aristeli, mutta lopulta sekin sujui. Kaiken kaikkiaan odotukseni ylittyivät huikealla tavalla.

Vuoron odottamisten aikana Lennu oli sitä mieltä, että paras ajantappamiskeino on leikkiminen jokaisen lähellä olevan koiran kanssa. Lili-pehko, collielenkeiltä tuttu leikkikaveri, olisi ollut Lennusta erityisen ihana. Melko helposti keskittymisen sai kuitenkin siirrettyä kavereista supernameihin ja Lennu tarjosikin kontaktia paljon, mainio pentu. Ensi kerralla taidan uskaltaa ottaa meidän tosi hienon näyttelyhihnan esiin, nyt mentiin vielä peruspannan ja hihnan kanssa tuon turhan innokkaan kavereiden moikkaustarpeen vuoksi. Mie olen kyllä ihan täpinöissäni, Lennu on kyllä niin hieno tyyppi!

Täytyi ikuistaa tämä historiallinen tapahtuma: Lennu makaa jalat suorana! Yleensä meillä makoilee tämän näköinen hylje:

Tai oikeastaan tassujen pitäisi vielä olla kropan alla. Hömelö pentu.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Iloista ystävänpäivää!

Onni on ystävä, jota voi napsia korvasta. Tai jaloista. Tai hännästä. Tai oikeastaan mistä vaan ylettyy haukkaamaan.

Ystävänpäivän kunniaksi vierailimme keskustan koirapuistossa, jossa olimme sopineet tapaavamme Tintin omistajineen. Puistossa oli kellonaikaan nähden aika paljon porukkaa ja kivasti tuli Lennulle erilaisia koirakontakteja. Tapasimme mustan mittelspitzin, bernhardilaisen, göötin, novascotiannoutajan, hollanninpaimenkoiran ja liudan keskikokoisia sekarotuisia tyyppejä. Lennu suhtautui eri koiriin selkeästi eri tavoilla, joitakin käytiin vain moikkaamassa, joidenkin kanssa pistettiin heti leikit pystyyn. Jotkut taas jännittivät aluksi vähän (kuten iso bernhardilainen), mutta se ei menoa kuitenkaan haitannut.

Huomenna meillä on edessä ensimmäinen pidempi automatka Lennun hakumatkan jälkeen, sillä suuntaamme kaveriporukalla Juukaan. Saa nähdä mitä Lennu tuumii matkailusta, hyvää harjoitusta se ainakin on ensi kuuta sekä tulevaisuutta varten muutenkin. Hirmu mukava autoilijahan se kylläkin on, joten olettaisin matkan sujuvan totuttuun tapaan. Sunnuntaina on sitten tiedossa vielä ensimmäiset näyttelyharjoitukset, joten toiminnan täyteinen viikonloppu on tiedossa!

torstai 13. helmikuuta 2014

Sosiaalisuudesta, perusasennosta ja ylitsevuotavasta ylpeydestä


"Pidättyväisyys? Mitä se on?", tuumi Lennu omistajan naureskellessa vieressä kissan tapaan kiehnäävälle pennulleen. Ei tuota hömelöä voi kyllä missään nimessä (colliemaisen) pidättyväiseksi väittää, se tuli taas tänä aamuna todistettua. Rappukäytävässä meitä tuli vastaan vanhempi rouvashenkilö, joka oli silmin nähden ihastunut Lennuun. Tunne oli molemmin puolinen; pentu näytti olevan onnensa kukkuloilla saadessaan osakseen huomiota ja ihailuja. Myös ystäväni tullessa tänään meillä käymään, oli pentu tuttuun tapaan iloisena vastaanottamassa rapsutuksia. Ainoa ikävä puoli tässä ylenpalttisessa innokkuudessa on ihmisiä vasten hyppiminen. Sen kitkemiseksi pitää tehdä varsin paljon töitä tulevaisuudessa.

Olen yrittänyt opettaa Lennulle perusasentoa laatikkomenetelmän avulla, mutta en taida osata sitä sille kouluttaa oikein (olemme jumittaneet saman asian kanssa ties kuinka kauan). Olen siis päättänyt käyttää vähän ehkä perinteisempää sivulletulon menetelmää Lennun kanssa, ehkä seuraavan pennun kanssa olen viisaampi ja osaan tuota laatikkoa paremmin hyödyntää. Tänään alkoikin jo uuden perusasennon harjoitteleminen, toivottavasti nyt lähtee sujumaan vähän paremmin!

Kävimme tänään keskustassa totuttelemassa jälleen menoon ja meininkiin ja voi että miten hieno Lennu olikaan! Ihmiset ohitettiin aivan mahtavasti ja ystäväni kanssa bussipysäkillä odotellessa pentu istua napotti edessäni minua (itse tekemieni, erittäin hyväksi havaittujen, namien toivossa) silmiin tapittaen. Kyllä sain taas olla ylpeä omistaja, ihan mahtava pentu miulla on! Kotona sitten riiviöidäänkin senkin edestä. :D

maanantai 10. helmikuuta 2014

Nuoriso-osasto jäällä


Eilen lähdimme viettämään omistajan syntymäpäivää Honkalammen jäälle kuuden muun koiran kanssa. Menossa oli mukana viisi collieta ja sheltti, kaikki iältään noin vuoden tai alle lukuunottamatta yhtä mummocollieta. Oikein mukavaa meillä jälleen kerran oli, Lennu tulee oikeastaan kaikkien kanssa hyvin toimeen. Mitä nyt Peppi-mummon piti vähän pentua komentaa kun meno meni liian hurjaksi.













lauantai 8. helmikuuta 2014

Hitusen alle 5kk!

© Laura P.

Edellisestä rakennekuvasta on aivan liian kauan, se taitaa itse asiassa olla viime vuoden puolelta. Tämän näköinen jässikkä täältä löytyy nykyään. :)

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pakollinen hehkutus!


Nyt on pakko tulla vähän hehkuttamaan, sillä pentu oli tänä iltana hiiieeeno. Viime aikoina hihnakäytös on tuntunut menevän takapakkia, mutta tänään sitten otettiin senkin edestä askeleita eteenpäin! Lennu käveli hienosti vierellä suurimman osan "lenkistä", eikä muutenkaan vetänyt oikeastaan lainkaan. Kaiken lisäksi vastaan tuli kolme koiraa (kaikki tosin toisella puolella tietä), jotka ohitettiin hienosti ja reippaasti! Ihan mahtavaa, sillä Lennun aiempi ohitustaktiikka on ollut pysähtyminen ja koirien intensiivinen tuijottaminen. Lennun mielentila taisi olla kylläkin erityisen otollinen tälle treenille, silloin kun energiaa löytyy enemmän, tapahtuu hihnassa riekkumistakin paljon, paljon enemmän. Mutta mahtava pentu, ai että! 

Tilasin Lennulle Hollolan nahkapajasta perusnahkahihnan, joka tuli eilen postissa. Olen kyllä tosi tyytyväinen tuohon, se tuntuu hyvältä kädessä ja on tyylikkään näköinen. Mikä parasta, hinta oli todella edullinen laatuun nähden. Nyt tarvitsee enää odotella poijan kasvamista aikuisen mittoihin, jotta saan ostaa sille jonkun eri hienon puolikuristavan. Muutamaa olen jo silmäillyt, mutta en uskalla vielä mitään ostaa.

Tänään olemme opetelleet mm. sellaisia elintärkeitä taitoja kuin kameran herkeämätöntä tapittamista ja hienolle "T-Rex Camp" -viltille istumista. Ehkä me niiden tokoilujenkin pariin vielä joskus päädytään!

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Fiksuuden perikuvat


Eilen tapasimme pitkästä aikaa Konsta-veljeä, jonka kanssa pistettiin pystyyn pitkät riehujaiset. Aika lailla samasta puusta veljekset on kyllä veistetty, vaikka erojakin toki löytyy. Molemmat tuntuvat olevan samanlaisia hömppiä, joita ei ole järjellä pahemmin pilattu. :D Konsta osoittautui paljon Lennua hiljaisemmaksi, eikä se oikein arvostanut Lennun jatkuvaa haukkumista. Keppien kantamisesta ja niistä taistelemisesta löytyi kuitenkin pojille painin lisäksi yhteinen juttu.








Tänään teimme koirapuistodebyyttimme Vilja-cockerspanielin kanssa. Tälläkin kaksikolla menevät leikit hyvin yksiin, hirmuinen ärinä vain kuuluu kun pennut pistävät menemään. Puistossa kävi myös pari pienempää koiraa, mutta kun ne eivät pentujen leikkeihin ottautuneet, lähti kaksikko jatkamaan omia juttujaan. Tänään kuvaaminen osoittautui vielä eilistäkin haasteellisemmaksi, eikä näiden kuvien laadulla voi kyllä kehuskella. Lennun ja Viljan ilmeet vaan huvittavat siinä määrin, että muutama on pakko julkaista.