Helatorstain mätsäri

Kuva: Laura P.

Lähdimme tänään Lennun kanssa 'pitkästä aikaa' mätsäröimään Pohjois-Karjalan Seurakoirien hallille. Sateisen sään takia olikin ihan mukavaa, että mätsäri voitiin järjestää sisätiloissa, vaikkakin tilaa hallissa ei kovin paljoa ollut kehien ulkopuolella hengailuun.

Olimme Lennun kanssa kuudennessa parissa ja parina oli sama alaskanmalamuutti, joka oli parinamme aivan ensimmäisessä mätsärissämme! Tuomarina meillä oli aivan hirmuisen mukava nainen, joka perusteli valintansa monipuolisesti ja kannusti kaikkia todella mukavasti. Lennu esiintyi ihan mukavasti, tosin seisominen ei tänään maistunut ihan samaan tapaan kuin yleensä. Vähän oli pönöttäminen rauhatonta steppaamista välillä, mutta loppujen lopuksi todella hyvin Lennu malttaa aina, vaikkei olisikaan ihan oma itsensä. Lennu kuitenkin ravasi mielestäni todella hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan (mitä nyt itse sitä pystyin havainnoimaan). Lopputuloksena punainen ruusuke.

Punaisten kehää ei tarvinnut onneksi mitenkään mahdottoman kauaa odottaa. Lennun kehän ulkopuolinen käyttäytyminen on välillä varsin rasittavaa, kun se tuntuu aivan päättömästi haukkuvan tutuille koirille leikin toivossa. Odottaessamme jossain kauempana keskenämme, ei tätä ongelmaa ole. Hallissa ei tilaa tähän kuitenkaan kovinkaan paljoa ollut.

Punaisten kehässä meitä juoksutettiin parissa eri ryhmässä ja tämän jälkeisistä seisotuksista tuomari valitsi neljä jatkoon päässyttä. Me kuuluimme tähän joukkoon yhdessä hurmaavan Bella-pehkon kanssa. Neljäs sijoitettiin, Bella osoitettiin kolmannelle sijalle ja sitten kaksi parasta juoksutettiin vielä kerran ympäri. Ja niinhän siinä kävi, että meidän osoitettiin ykkösiksi!

BIS-kehään saimme kaveriksi Annan Myrnin, joten kannustusjoukkojakin löytyi kehän laidalta! BIS-kehässä seisoskelu se Lennusta vasta tyhmää olikin, ainakin aluksi. Tuomarit siihen totesivatkin, että pennulla taitaa jo maltti loppua, joten lähdetään ravaamaan. Pari kierrosta ravasimmekin ja Lennu meni taas hienosti. Tämän jälkeen myös pönötys sujui paremmin, palkkasin alakautta, niin Lennu teki vähemmän sitä eteenpäin hivuttautumista, mitä se on nyt alkanut vähän tekemään. Koiria alettiin sijoittaa vitosesta aloittaen, eikä meitä vielä kutsuttu siinä vaiheessa! Lennu pönöttikin tässä vaiheessa taas paljon, paljon paremmin. Myrn sijoitettiin neljänneksi ja pian sijoittamatta olivat enää Lennu ja avoimen luokan suomenajokoira. Meidät juoksutettiin vielä kerran ympäri ja viimeisen seisottamisen aikana tuomarit perustelivat valintaansa ja kehuivat molempia koiria oikein vuolaasti. Lopulta meidät kutsuttiin ykköseksi! Mahtava Löllö!

Viihdytettiin vielä jäljellä ollutta yleisöä sekä tuomareita, minä kaikki palkinnot sylissä ja Lennu riepotellen palkintoleluaan niin kovasti, että se riuhtaisi itsensä miun otteesta. Siellähän se sitten rallatteli, lelunsa kanssa ja nauratti paikallaolleita voitonjuhlillaan. On se yksi ihana hölmö kyllä.

Viikon sisään Lennu on tienannut melkein 10 kiloa ruokaa itselleen - on se kätevä kun koira huolehtii omasta elannostaan!

Kuvapostaus: Jos Lennulla olisi bändi, sen nimi olisi Lennu and The Dandelions

Sunnuntaina kävin kuvailemassa Lennua Ilosaarirockista tutuissa maastoissa. Ukkonen jylisi, sade ropisi ja aurinko paistoi, mutta se ei meitä pysäyttänyt; voittofrisbeen kanssa rallattellu voikukkapellolla maistui molemmille varsin hyvältä. Yllättävän hyvin tuo löllöfrisbee Löllölle tekikin kauppansa!

Kato mitä mie löysin! Tän mie vien kyllä kottiin!

Sulavaliikkeinen lassie!

... or not.

Tänään käytiin sitten metsässä ja rannalla rälläämässä, viilentynyt sää ei erityisemmin kuitenkaan veteen houkutellut vaikka viime viikolla kävimme molemmat kahlaamassa useampaan otteeseen. Treenit ovat jääneet hävettävän vähälle, tokotreeneistä on nyt ollut taukoa jo melkein parisen viikkoa ja säännöllisiä hakutreenejä ei olla saatu alulle kovasta suunnittelusta huolimatta. Olemme lähinnä eläneet metsälenkeillä ja pienemmillä aktivoinneilla lenkkien seassa sekä kotona. Treenitauko on voinut kyllä tehdä molemmille ihan hyvääkin, luulen ma.

Ensi viikonlopusta tuleekin sitten varsin erikoinen, sillä Lennu lähtee perjantaina kasvattajalle ja minä olen ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen koiraton. Sunnuntaina on sitten tiedossa Koiruus-treffit, jolloin tapahtuu myös minun ja Lennun jälleennäkeminen. Mahtaa olla outoa, kun voi nukkua (yhtenä aamuna) pitkään!

Collieiden sivuerikoisnäyttely Jyväskylässä 24.5.2014

Eilen tosiaan olimme collieiden sivuerikoisnäyttelyssä Jyväskylän Noukanniemessä. Saavuimme paikalle ennen yhdeksää, kehät alkoivat kymmeneltä ja Lennun numero oli 3. Heti saavuttuamme Teija-kasvattaja löysi meidät (mitä ilmeisimmin Lennun mölyämisen perusteella) ja lähdimme yhdessä ilmoittautumaan ja roudaamaan Lennun häkin sekä muut tavarat hänen omien tavaroidensa luo kehän laidalle. Saatiinkin häkit hyvälle kohtaa tuomarin teltan tarjoamaan varjoon. Pian paikalle saapui myös Lola ja Sanni ja näin ollen Koiruuksia oli paikalla viisi: Lennu sekä kaksi siskoaan, Lola ja Meeri, mummo Leena sekä Ahti-setä. Todella kiva oli nähdä myös muita paikalla olleita tuttuja!

Lennu oli urospentujen arvosteluvuorossa toisena. Minua jännitti aivan mahdottomasti, että mitä tuomari tuumaisi Lennun hampaista. Lennun kehäkäyttäytymistä ei ole missään vaiheessa tarvinnut jännittää, sillä sen keskittyminen on aina ollut ällistyttävän hyvää. Tuomari juoksutti ainakin kolmion ja edestakaisin, ehkä myös kehän ympäri. Sää oli aivan tukalan kuuma ja tuntuu, että puolet eilisen tapahtumista on hävinnyt päästä kokonaan. Kilpailuluokassa tuomari juoksutti meidät yhdessä ympäri ja valitsi lopulta Lennun ykköseksi kunniapalkinnon kera. Olin niin häkeltynyt, etten huomannut edes kiittää tuomaria.

Seuraavana vuorossa olivat narttupennut, joita olikin hieman uroksia enemmän. Lennun siskot esiintyivät myös hienosti! Meeri oli lopulta oman luokkansa ensimmäinen kera KP:n ja Lola luokan neljäs. Meeri valittiin myös parhaaksi nartuksi ja näin ollen tuli meidän pariksemme ROP-kehään.

Lola, jolle tuomari toivoi söpömpiä silmiä - I disagree!

Meeri ja vallaton korva

ROP-kehässä juoksimme jälleen kehää ympäri ja pennut pönöttivät tuomarin arvioivan silmän alla. Lopulta hän osoitti punaisen ruusukkeen meille! Nyt muistin jopa kiittää häntä! Menimme Meerin kanssa pönöttämään kuvia varten ja Lennu meinasi rohmuta Meerin nakin, mitä sisko ei sulattanut lainkaan ja rähähti ihan kunnolla herra nakkivarkaalle. No, selvittiin pönötyksistä kunnialla ja seuraavaksi oli vuorossa pitkän pitkä BIS-kehien odotus. Nahkoja oli paikalla yli 60 ja tuomari Nick Smith arvosteli koirat oikein pitkän kaavan mukaan.

Sukulaiskoirista Ahti sai ERI:n ja oli kilpailuluokkansa kolmas ja Leena ERI SA veteraanien toinen sekä kolmanneksi paras narttu! Eli hienosti meni koko komppanialla! Lopulta koitti myös Lennun vuoro BIS-kehässä. Onneksi se oli ennen tätä ottanut ihan kunnon kauneusunet häkissään, joten jotain toivoa oli, ettei kaikki voimat ja keskittymisen rippeet olleet ihan vielä kuluneet. Tuomari juoksutti meidät molemmat erikseen sekä yhdessä kehän ympäri, minkä jälkeen seisotimme koiria jännityksellä lopputulosta odotellen. Ja niin siinä vain kävi, että iso vaaleanpuna-kultainen ruusuke tuli meidän suuntaamme! Aivan mieletöntä! Nyt muistin taas kiittää tuomaria ja hihkuin Lennulle, kuinka hieno se on. Koska onhan se, aivan käsittämättömän hyvin keskittyvä pentu, joka pitkän päivänkin jälkeen tsemppaa eikä pistä ranttaliksi vaikka väsy jo jalkaa painaakin. Aivan mahtavaa, että päästiin tällainen ihmekin kokemaan, sillä kehien kiertäminen taitaa muuten jäädä aika vähälle.

Kato miten hianosti mie istun! Sitähän sie halusit.

Kiitoksia todella paljon kuvista Sannille ja kannustuksesta kaikille sitä antaneille! Tuskin tämä meidän viimeiseksi erkkariksi jää, kun nytkin oli näin mahdottoman kivaa nähdä paljon nahkoja ja omistajiaan!


"Extremely nice type. Balanced throughout. Clear head with level planes. Beautifully set ears. Good neck. Correct length of back. Good angulations back & rear. Moved well, just needs to tighten in front. Handled well."
PEK1 KP ROP-pentu BIS-pentu

Arkista asiaa, asiaa arjesta

 

Kolilla paistattelua

Meidän arkemme on pääosin tasoittunut oikein mukavasti. Paino sanalla pääosin. Lennu tuntuu sisäistäneen suhteellisen hyvin idean siitä, että ulkona rällätään ja sisällä otetaan iisisti. Välillä pitää toki tehdä vähän töllön töitä, jottei elo olisi liian tasaista tallaamista. Viime viikolla Lennu remontoi keittiötämme kolmeen otteeseen yksinolojen aikana. Kahtena ensimmäisenä (vaan ei peräkkäisenä) päivänä lähti ja silppuuntui yksi jalkalista per yksinolo. Tätä seurasikin loppujen vähänkään irrallaan olevien jalkalistojen poistaminen. Vaan Lennupa fiksuna pentuna protestoi hänen askartelujensa estämistä repimällä silpuksi keittiön muovimattoa ainakin 50x50cm kokoisen kolon verran.

Selkeästikään kombinaatio yksinolo keittiössä ja pari kongia seurana ei ollut toimiva, joten käänsin tilanteen päinvastaiseksi: yksinolo koko kämpässä (keittiötä lukuunottamatta, jotta edes loput muovimatosta selviytyisi) ja ilman erityisempiä viihdykkeitä. Tällä viikolla Lennu on ollut myös kevyemmillä yksinoloilla (2-4 tuntia per päivä) tämän lukuvuoden loppumisen vuoksi. Ja näistä yksinoloista olemme selvinneet ilman pahempia tuhoja! Sohva on toki aivan karvainen, vaikka Lennulla ei sinne mitään asiaa oikeasti olisi. Tämä on kuitenkin hyvin pieni hinta maksettavaksi tuhoamattomista yksinoloista, joten voin äärimmäisen hyvin elää karvaisen sohvankin kanssa.

Mittään en oo tehny.

Muuten arkeemme kuuluu varsin vaihteleva lenkkeily. Mahdollisimman paljon pyrin lähtemään Lennun kanssa paikkoihin, joissa voin pitää sitä surutta irti, mutta tämä tarkoittaa yleensä autolla siirtymistä jonkun metsän lähettyville, joten sitä ei aivan joka päivä voi (yleensä) harrastaa. Nykyään ollaan kyllä käveltykin lähimetsiin, kun Lennu alkaa olla jo sen verran iso, että sen kanssa uskaltaa vähän pidempiäkin lenkkejä heittää.

Välillä tehdään pientä treeniä ulkoilun lomassa ja yleensä aina leikitään jollain tapaa, yleensä narupalloa tai palloa heitellen. Nyt parin viime viikon aikana olen ottanut aina välillä itselleni mukaan sauvakävelysauvat sekä hyppynarun, jotta lenkeistämme saisi kaiken hyödyn itsekin irti. Lennu on suhtautunut todella hyvin molempiin, sauvakävellessäni se on aina irti eikä erityisemmin näistä liikkuvista kepukoista (ihme kyllä) välitä. Hyppynarulla hyppimisen ajaksi olen aina heitellyt osan Lennun iltaruuasta metsään, jotta saan treenailla rauhassa. Tämä on osoittautunut oikein toimivaksi ratkaisuksi, enkä malta odottaa sitä, että voin vihdoin ottaa Lennun mukaan juoksulenkeillekin! Olisi se vain niin paljon tehokkaampaa yhdistää koiran ulkoiluttaminen ja oma hikiliikunta.

Vähän on kuuma, mutta ei me ihan normaaleja ollakaan.

Huomenna otamme suunnaksi Jyväskylän ja lauantaina olisi tarkoitus pyörähtää kehässä sivuerkkarissa. Sieltä lähdetään hakemaan ihan pelkkää arvostelua ja näkemään sukulaiskoiria sekä muita nahkoja, tulee olemaan aika huisia, luulen ma!

Toko for dummies

Eilen kävimme treenaamassa jälleen tokoa, tällä kertaa Lauran ja shelttien kanssa. Ajattelin hinkata taas perusasentoja Lauran valvovan silmän alla sekä tehdä vähän noutoa. Lisäksi Laura ehdotti, että tekisimme ruutua ensimmäistä kertaa.

Aloitimme ruudulla. Käskin Lennun istumaan ja odottamaan kun vein Lauralta lainaamani pallon ruutuun. Olemme harjoitelleet paikallaoloa ulkona aivan hävettävän vähän, mutta Lennu pysyi! Otin pannasta kiinni ja hetsasin Lennua vähän, että missä pallo. Sinnehän se sitten pinkaisi, pallon luokse kun sen päästin. Tarkoituksena oli mennä ruutuun sen kanssa iloitsemaan hienosta suorituksesta, mutta Lennu otti ja lähti pallon kanssa rallattelemaan. Tehtiin uudestaan ja myöhemmin palkkasin sitten namilla sinne ruutuun. Otin myös käskyn "ruutuun" mukaan. Tästäpä onkin hyvä jatkaa taas joskus kunhan taas saadaan tilaisuus. Pitäisi ottaa myös se kosketusalusta, jota ollaan vaihtelevasti tehty, tehotreenaukseen ja siirtää myös se ulos harjoitteluun!

Perusasento oli aivan yhtä hukassa kuin torstainkin treeneissä. Lennu istuu aina ihan minne sattuu, kun sillä ei ole näkyvissä sitä namia. Kokeiltiin sitten erilaisia tapoja tehdä käsiapua niin, että käsi on nyrkissä, mutta sopivaa tapaa ei oikein löytynyt. Mikään niistä ei tuntunut tuottavan toivottua lopputulosta, vaan pentu istuu joko eteen, vinoon, taakse tai liian kauas. Sitten kun itseltä alkaa mennä toivo koko homman kanssa, ei koira aivan varmasti enää toimi.

Noutoa ei olla tehty oikealla kapulalla sitten toukokuun alun. Hienosti Lennu kuitenkin muisti homman nimen ja otti saman tien kapulaa suuhunsa. Pidon kesto on vielä tosi lyhyt, mutta joitakin kertoja se piti kapulaa jo hiukkasen pidempään! Sitten kun vielä tietäisi miten tästä pitäisi edetä niin hyvä tulisi! No sen sentään tiedän, että oman kapulan voisi nyt pikkuhiljaa hankkia. Tarkoituksena olikin ostaa uusi kapula tämän viikonlopun Joensuun näyttelyistä, mutta siellä ei ollut sopivan kokoisia.

 

Oikeasti homma näytti enempi tältä...

Välillä tosiaan meinaa iskeä epätoivo, miksi en vaan tajua näitä tokon kiemuroita. Tarvitsisin oikeasti jonkun yksityiskurssin (toko for dummies), jossa miulle väännettäisiin rautalangasta miten miun pitää mikäkin tehdä ja miten edetä missäkin asiassa. Että voi ihminen välillä tuntea itsensä tyhmäksi! Mutta tänään olen yrittänyt taas nollata ajatuksia ja miettiä ihan vaan sitä, että pitäisi saada hyvää fiilistä itselle ja Lennulle treenaamisesta eikä yrittää väkisin vääntää ja hinkkailla niitä juttuja, mitkä tuottavat vaikeuksia ja päänvaivaa. Ehkäpä siis pidetään vähäsen taukoa perusasennon harjoittelusta ja keskitytään muihin juttuja, josta ei omistaja eikä pentu niin paineistu.

Käytiin vielä treenien päätteeksi Aavarannalla pieni lenkki ja pääsin taas näkemään tuota ihanaa pikkutirpanaa, joka on kasvanut huimasti parissa viikossa! Lennu jännitti pientä menijää jonkin verran ja syystäkin, onhan se nyt aika hurja lassie! Lennu ei oikein kyllä osannut pienempäänsä varoa ja sitä piti komennella pois aika ajoin. Mutta kylläpä voi pikkupentu olla suloinen, ei mitään järkeä!

Tokon alkeet 04

Suorana käveleminen on ilmeisen vaikeaa...

Eilen oli jälleen ohjatut tokotreenit. Aiheena perusasento, siitä maahanmeno ja seuruu. Teimme myös luoksepäästävyyden.

Perusasennossa alettiin vaatimaan koirilta vähän enemmän, eli vähemmän käsiapua ja kuonon namikädestä irrottamista. Ei ihan mennyt putkeen tämä meillä. Lennu oli sitä mieltä, että jos hän ei saa nakerrella palkkaansa, hän ei myöskään sivulle tule. Olen siis ollut aivan liian lepsu siinä, että nameja on saanut nakerrella kädestä (niitä toki saamatta, mutta kuitenkin) ja nyt kun käsi oli nyrkissä passiivisena reiden vieressä, ei pentu suostunutkaan yhteistyöhön. Yritimme tätä monta kertaa, vaihdoimme paikkaa aina kun ei onnistunut ja yritimme uudelleen. Lopputuloksena oli koira, joka vain haisteli maata eikä katsonut ohjaajaa päinkään. Helpotimme hommaa, eli käsiapu takaisin, mutta yritin pitää sen nyrkissä. Onnistui joten kuten. Se tahtoo jäädä joko liian taakse, liian eteen tai liian kauas kun nami ei ole selkeästi tarjolla.

Perusasennosta maahanmenoa emme ole koskaan harjoitelleet, joten teimme sitä ihan niin, että Lennu oli edessäni ja teimme vaihtoja istumisesta maahan ja päin vastoin. Lennun tekniikkaa kehuttiin jälleen maahanmenossa ja se toimi ilman käsiapuakin! Hieno pentu! Eli enemmän pitää vaatia myös tässä! Istumaan siirtymisessä pitää vielä antaa selkeä käsiapu, mutta sitäkin sitten vähitellen häivyttämään kun tajuaa mistä on kyse. Ja pitää varmistaa, ettei pentu jää "puolitiehen", vaan istuu kunnolla.

Luoksepäästävyydessä Lennu oli hienosti! Ei ryntäillyt kouluttajan luokse vaan pysyi perusasennossa ja vieläpä aika hyvin kontaktissa. Toisella kerralla kun teimme samaa hommaa, pentu ei enää oikein suostunut tulemaan sivulle ollenkaan, jolloin ohjaaja vinkkasi, että voinhan myös istuttaa sen pennun ilman sivu-käskyä ja mennä itse perusasentoon sen viereen. Miten tuommoistakaan ei tule ajatelleeksi ennen kuin joku muu sen sanoo ääneen?

Seuruuta tehtiin aivan pieni pätkä, kun Lennu alkoi vaikuttaa jo niin väsyneeltä. Siihenkin vaan vihje nyt mukaan ja paljon treeniä.

Kouluttajan kommentit Lennusta olivat "ovela", "viisas" ja "ei tee yhtään enempää kuin on pakko". Eli koira on kuin omistajansa, menee sieltä mistä aita on matalin. ;) Kuulemma se tulee opettamaan minua paljon, kun se on sen verran fiksu koira ettei anna mitään ilmaiseksi. No se nyt on aivan varma, että Lennu tulee opettamaan minua paljon, kun minusta tuntuu koko ajan, että olen aivan ulalla. Eli ei kai tästä voi suunta olla kuin parempaan päin. Mutta vähän on kieltämättä kurja olo, kun vielä pari päivää sitten kuvittelin, että meillä on perusasento suht hyvällä mallilla. Vaan eipäs olekaan! Kovalla treenillä on yritettävä saada tilanne haltuun ja takaisin radalleen meidän tavoitettamme (perusasento kunnossa vuoden ikään mennessä) ajatellen.

Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Laura P. tämän päivän treeneissä. Niistä lisää huomenissa!

Paras perusasentokuva (ohjaajan tärähtänyt naama ei näy, pentu on suht oikeassa paikassa istumassa)

Kisattiin siitä kuka näyttää epäedustavimmalta. Kumpi voitti?