tiistai 30. joulukuuta 2014

Ilmaisutreeni 30.12.


PK-liivit unohtu kotiin, mutta ei se haukkumista estänyt ;)

Kävimme tekemässä ilmaisutreenin Lennun kanssa ja se meni melko lailla hyvin! Sarjat olivat varmaankin pisimpiä ikinä. Intoa koirasta ainakin löytyy, nyt pitäisi vaan saada tuo alun ölinä pois sekä haukku sujumaan kunnolla yhteen putkeen, ilman taukoa. Ja miun pitäisi muistaa olla hetsaamatta noin paljon, kun sitä ei tarvita!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tavoitteet ajantasalle



Vuoden loppupuolella pitää tietenkin katsoa, kuinka tälle vuodelle asetetut tavoitteet toteutuivat sekä asettaa uusia tavoitteita uudelle vuodelle. Vuoden 2014 tavoitteet olivat:

  • Isoksi ja terveeksi nahkapojaksi kasvaminen  
Virallisten terveystutkimusten myötä Lennu todettiin terveeksi nahkapojaksi, joka loppuvuoden tassuvaivoja lukuunottamatta pysyi varsin terveenä koko vuoden
  • Yhteisen touhuamisen opettelu 
Varsin hyvin meidän yhteistyömme on alkanut toimia, vaikkakin aina on varaa parantaa (ja paljon)!
  • Arjen tasaantuminen mukavaan rytmiin 
Arki on alun hankaluuksien jälkeen todellakin tasaantunut ja Lennu on nykyään arjessa varsin helppo koira.
  • Hauskan pito, koirakavereiden treffaaminen, uusiin juttuihin tutustuminen 
Hauskaa pidettiin, kavereita treffattiin ja uusiin juttuihin tutustuttiin. ;) Benny ja Tintti voidaan varmaankin mainita Lennun tärkeimmiksi kavereiksi, vaikka Lennu kyllä (ainakin yrittää) pistää leikiksi oli seura mikä tahansa. Vuoden aikana kerkesimme kokeilla paljon uusia asioita etenkin erilaisten lajien muodossa, joista osa jäi myös pysyvämmäksi osaksi arkeamme.
  • Arjen tottelevaisuudessa harjaantuminen 
Kuten aiemmin totesin, arjessa Lennu on melko helppo (ja tottelevainen) koira. Lennun hihnakäyttäytyminen on... ailahtelevaista. Ohitustilanteissa se on pääosin täysi kymppi, ottaa katsekontaktia yleensä pelkästään koiran/ihmisen näkemisestä ja viimeistään 'tässä'-käskyllä ohittaa nätisti vieressä kulkien. Tosin koiraohituksessa tarvitsee palkan. Hihnassa vetämistä alkoi esiintyä siinä vaiheessa kun hajut veivät mennessään. Pääosin kulkee kuitenkin ihan ok. Luoksetulot ovat todella varmoja.


  • Tokon alkeita mielekkäässä määrin 
Alkeita opeteltiinkin, nimenomaan mielekkäässä määrin. Paljon pidemmällekin varmasti olisimme päässeet ahkerammalla treenaamisella, mutta onhan meillä aikaa. Muiden lajien tullessa tokon rinnalle, alkoi toko maistumaan enemmän ja enemmän puulta...
  • Hakuun tutustuminen, mahdollisesti myös raunioilla käyminen 
Hakuun pääsimme todellakin tutustumaan ja etenimme siinä enemmän kuin olin vuodenvaiheessa kuvitellutkaan. Hausta tuli ykköslajimme. Raunioilla käytiin monen monta kertaa.
  • Agilityyn tutustuminen 
Ilokseni pääsimme tutustumaan agilityyn alkeis- ja alkeisjatkokurssien verran. Agilityyn tutustuminen myös jatkuu ensi vuoden puolella!
  • Mahdollisesti muutamassa näyttelykehässä pyörähtäminen 
Loppujen lopuksi Lennu vieraili näyttelykehissä jopa yllättävän monta kertaa, yhteensä viiden tuomarin edessä vuoden aikana. Tuloksetkin olivat oikein mallikkaita!


Ilmeisesti ensi vuodelle pitää asettaa hieman haastavampia tavoitteita, kun kaikki tämän vuoden tavoitteet täyttyivät helposti. Siispä, pidemmittä puheitta, tavoitteet vuodelle 2015:

  • Terveenä pysyminen
Varsinkin tässä loppuvuodesta on alkanut todella arvostamaan sitä, että suurin osa vuodesta meni ilman terveydestä huolehtimista. Toivon siis, että kunhan näistä tassuvaivoista päästään, niin saamme nauttia taas terveysongelmattomasta arjesta!
  • Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen
Ajatuksena olisi saada arkirutiineihin enemmän ja monipuolisempaa liikuntaa, sekä koiralle että omistajalle. Etenkin pitkään pohdinnan tasolla olleet yhteiset juoksulenkit on saatava viikko-ohjelmaan.
  • Hauskanpito ennen kaikkea, treenikentillä ja niiden ulkopuolella
Tuskin kaipaa selityksiä, haluan vuoden koostuvan hauskasta yhdessä tekemisestä!
  • Ulkomailla käyminen vähintään kerran, mieluummin pari kertaa
Yksi matka on jo melkein ovella, toinen haaveissa.
  • Haku: Talvella ilmaisun treenaaminen melko lailla valmiiksi, kesällä laatikkotyöskentely, apujen vähentäminen, esineruutu kuntoon/valmiiksi
  • Tottelevaisuus: Ennen kaikkea säännöllinen, rento ja iloinen treenaaminen, liikkeiden treenaaminen mahdollisimman pitkälle BH-koetta silmällä pitäen
  • Agility: Esteet ja ohjauskuviot (ainakin joku niistä) haltuun
Pääsimme Lennun kanssa agilityn pienryhmään ensi vuodeksi! Kaavailen siis agilitystä meille talvilajia, eikä meillä tällä hetkellä mitään "kisatavoitteita" ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä...
  • Näyttelykehissä pyörähtäminen tasaisin väliajoin
Mahdollisesti serti(e)n metsästystä, mutta etenkin muiden Koiruuksien ja muiden nahkatuttujen näkemistä, kalenterista löytyy alustavia näyttelysuunnitelmia ensi vuodelle
Lisäksi mainittakoon epäviralliseksi tavoitteeksi säännöllisempi treenipostausten tekeminen blogiin. Pikkuhiljaa on alkanut ote lipsumaan, vaikka kaikki osapuolet saisivat varmasti enemmän irti, jos kirjoittaisin treeneistä säännöllisemmin ja tarkemmin. Tällä hetkellä kirjaan tottelevaisuuspuolen treenejä ylös treenimuistioon, johon löytyy linkki bannerin alta. Ehkä jossain vaiheessa voisi kirjata jonkinlaisen yhteenvedon, missä mennään minkäkin liikkeen kohdalla. Ensi vuoden puolella voisi mahdollisesti toteuttaa jonkinlaisia toive- tai kysymyspostauksiakin... Katsotaan, mitä kivaa sitä oikein keksiikään!

tiistai 23. joulukuuta 2014

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Katsaus vuoteen 2014



Näin vuodenvaihteen lähestyessä on aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen. Alkuvuosi meni pitkälti yhteiselon opettelussa. Minä opettelin koiranomistajana olemista ja Lennu kaupunkilaiskoiraksi kasvamista. Tapasimme paljon muita pentuja sekä vanhempiakin koiria, etenkin collieporukan kanssa on tullut koko vuoden nähtyä paljon. Kävimme maaliskuussa ensimmäistä kertaa Sannin ja Lolan luona; samalla reissulla Lennu kävi ensimmäisessä näyttelyssään Kouvolassa. Lisäksi kiersimme keväällä monet mätsärit, joissa saimme harjoitella kehäkettuilua ja joissa Lennu menestyi pentuluokissa hienosti pitkälti rauhallisen käytöksensä ja keskittymisensä ansiosta.

Talvella ja alkukeväällä treenasimme lähinnä tokoon liittyviä asioita, mm. perusasennon kanssa tuskaillen. Pääsimme maaliskuussa tokokurssille, joka antoi paljon ajateltavaa ja kehitti meitä molempia hurjasti. Lisäksi olimme koiran kotihierontakurssilla, jonka oppeja olen käyttänyt Lennun hieromiseen mahdollisimman säännöllisesti. Keväällä pääsimme tokotreeneistä tutun collieporukan kanssa tutustumaan uuteen lajiin, hakuun. Laji vei meidät mukanaan heti ensimmäisellä treenikerralla. Keväällä kokeilimme joitakin kertoja myös jälkeä, mutta se jäi vähemmälle muiden lajien viedessä suurimman osan ajasta.



Toukokuussa Lennu osallistui toisen kerran pentuluokkaan collieiden sivuerikoisnäyttelyssä Jyväskylässä. Lennu oli brittiläistuomarin mieleen ja tulos odotti kaikki villeimmätkin unelmani - Lennusta tuli sivuerkkarin BIS-pentu. Parasta oli kuitenkin se, kuinka hienosti tasan kahdeksankuinen nuori herra käyttäytyi, vaikka tukalan kuuma näyttelypäivä venyikin todella pitkäksi. Myös Lennun rento asenne tapahtumissa lämmitti mieltä ja on pysynyt samanlaisena jo ensimmäisestä pentunäyttelystä alkaen.

Toukokuussa Lennu heitti myös vapaaehtoisesti ja tyhmänrohkeasti talviturkkinsa hyppäämällä kesken metsälenkin lampeen. Siitä kuoriutui kesän aikana reipas uimari, jonka uimishaluihin tuntuvat tosin vaikuttavan hyvin paljon tähtien asennot ja monet muut salaperäiset seikat, joista en saisi selvää vaikka yrittäisinkin.



Kesä vierähti Lennun kanssa nopeasti lomasta ja yhteiselosta nauttien. Säiden salliessa uimme paljon, kävimme metsälenkeillä ja näimme koirakavereita. Treenaamiseen suurin muutos tuli hakuryhmän löytymisen muodossa. Pääsimme paikallisen palveluskoirayhdistyksen loistavaan hakuryhmään, jonka opissa olemme kehittyneet huimaa vauhtia. Treenasimme kesän ja syksyn säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja meillä oli lajin parissa hurjan hauskaa. Tokoinnostus taas oli pitkään hakusessa. Heinäkuussa osallistuimme tosin ensimmäiseen möllitokoomme seuraamisen verran. Se oli oiva tilaisuus pienimuotoisen kisakokemuksen haalimiseen.

Elokuussa minä pääsin kokemaan mielettömän päivän Maailmanvoittaja-näyttelyssä. Lisäksi saimme Sannin ja Lolan luoksemme viikonlopuksi. Siitä muodostuikin oikein aktiiviloma hakutreeneineen ja Kolin patikointeineen. Elokuussa vietimme myös ikimuistoisen Koiruuksien vaellusviikonlopun Evolla. Oli aivan mahtavaa päästä tutustumaan muihin Koiruuksiin ja heidän omistajiinsa. Erityisen mukavaa oli se, että Lennun sisaruksista paikalle pääsi kaikki Konsta-veljeä lukuunottamatta.



Syyskuussa pitkään odotettu viikonloppu koitti: Joensuun collieporukan kanssa kouluttauduttiin tokossa, jäljessä ja haussa koko viikonlopun ajan ja koulutusviikonloppu olikin mitä mahtavin! Saimme myös hyviä vinkkejä esineruudun treenaamiseen ja niiden avulla treenasimmekin esineruutua jo melko hyvälle mallille. Uusia tuulahduksia treenirintamalle toi agilityn alkeiskurssi, jolle pääsimme syyskuussa. Kuuden kerran kurssilta pääsimme suoraan alkeisjatkokurssille, joka jäi harmittavasti meidän osaltamme tassuhaavan takia vähälle.

Marraskuussa lähdimme korkkaamaan näyttelyiden viralliset luokat Jyväskylään. Ensimmäistä kertaa junnuluokassa esiintynyt Lennu yllätti jälleen olemalla erinomainen, sertin arvoinen sekä neljänneksi paras uros. Jyväskylästä oli hyvä jatkaa messukeskukseen, josta irtosi molempina päivinä luokkasijoitus ja hyvät arvostelut.



Loppusyksystä nautimme lumesta aina silloin kun sitä meille suotiin ja jatkoimme hakua ainoastaan viikonloppuisin, kun arki-illat alkoivat pimentyä liikaa. Marraskuun puolessa välissä Lennun anturaan tuli paha haava, joka rajoitti treenaamista entisestään. Siitä lähtien Lennu on ollut melko kevyellä liikunnalla ja vielä kevyemmällä treenaamisella. Olemme harjoitelleet kaikenlaista 'turhaa', lähinnä erilaisia temppuja. Anturahaavan parantuessa tuli toiseen takajalkaan haava, jota nyt vuorostaan parantelemme. Parempi siis rauhoittua oikein kunnolla joululomalle, että ensi vuoden alusta pääsemme heti tervein tassuin takaisin treenikentille ja -halliin!

Ensi viikolla vielä tarkastellaan tälle vuodelle asetettuja tavoitteita ja niiden täyttymistä sekä pohditaan tavoitteita ensi vuodelle. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Paras joululahja ♥










Tämmöinen ilouutinen löytyi koiranetistä tänä aamuna. Kylläpä on helpottunut olo! Rakas Löllykkä on kuin onkin priimaa, mitä nyt viimeiset kylkiluut unohtuivat matkasta...

perjantai 12. joulukuuta 2014

Helsinki Winner & Voittaja -näyttelyt

Viime perjantaina lähdimme aamujunalla kohti etelää ja ensimmäistä vierailuani Messukeskuksen voittaja-näyttelyissä. Itsenäisyyspäivän ja näyttelyiden alla lemmikkiosasto oli buukattu aivan täyteen, 12-paikkaisessa osastossa oli parhaimmillaan yhdeksän koiraa. Melko rauhallisesti matka kuitenkin onneksi taittui. Selvisimme junamatkasta hengissä ja pian olimmekin jo Sannin ja Lolan luona. Lennu ja Lola saivat jälleen viettää laatuaikaa keskenään, joskin Lennu oli jälleen hieman turhan innoissaan siskonsa seurasta...


Lauantaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä hyvissä ajoin. Messukeskukseen saavuttuamme tapasimme Teija-kasvattajan ja myöhemmin Riitan sekä, Lennun siskon, Jujun omistajan. Lauantaina paikalla oli yhteensä seitsemän Koiruutta, oikein mukava määrä siis. Minua jännitti taas ennen kehää aivan mahdottoman paljon. Nahkauroksia oli ilmoitettu lauantaille vain 12, mutta niistä viisi oli junnuja. En osannut odottaa yhtään, mitä tuomari Lennusta tulisi tykkäämään. Ainoana ennakko-odotuksena viikonloppua kohtaan oli oikeastaan se, että sunnuntain tuomari olisi lauantain tuomaria tiukempi.

Onneksi junioriurosten vuoro tulee aina niin nopeasti, eikä jännitystä näin ollen tarvitse pitää yllä kovin pitkään. Kehässä Lennu oli mukava oma itsensä, se ravasi kivasti keulimatta ja seisoi kuin patsas, joskin jalkoja sai asetella monen monta kertaa kun ne tuntuivat väkisin valuvan ulospäin. Hollantilaistuomari totesi Lennun olevan Erittäin Hyvä ja me menimme odottamaan kilpailuluokkaa. Kilpailuluokassa Lennu sijoittui hienosti kolmen erinomaisen saaneen jälkeen neljänneksi.

"14 months. Pleasing overall picture. Masculine well-formed head. Good bite. Nice ears. Topline and body OK. Needs to improve in front movement, almost crossing. Friendly temperament."



Oman vuoron mentyä olikin mukava keskittyä muiden nahkojen katsomiseen ja sukulaiskoirien kannustamiseen sekä valokuvaukseen. Siskoista Lola sai EH:n, Juju ERI:n ja SA:n ja Meeri ERI:n ja SA:n. Meeri sijoittui kilpailuluokassa toiseksi ja Juju kolmanneksi. Fiilis-täti sai myös EH:n ja sijoittui toiseksi omassa kilpailuluokassaan, Jaana-mamma taas sai sileän ERI:n. Mummokoira Leena räjäytti pankin saaden ERI:n ja SA:n sekä ollen paras veteraaninarttu ja näin ollen myös Helsinki Veteran Winner ja VET VSP. Lopulta kävimme esittämässä myös Koiruuksien kasvattajaryhmän, olimme toisia kera kunniapalkinnon.

Olin odottanut messaria näyttelyiden lisäksi myös shoppailumahdollisuuksien takia. Olen kuitenkin varsin ylpeä siitä, että pystyin hillitsemään itseni ostelemasta kaikkea ihanaa... Lennulle tarttui mukaan nahkainen näyttelyhihna (tätä on etsitty jo ties kuinka kauan!) sekä nameja. Lisäksi tilasin säkin Purenaturalia, jonka voin käydä hakemassa omasta lähimyymälästämme. Kätevää!


Sunnuntaina herätys oli vielä lauantaita aikaisempi (muistaakseni viideltä), mutta matka Helsinkiin taittui minun osaltani nopeasti takapenkillä nukkuen. Häkkipaikan löytyminen oli molempina päivinä hieman haastavaa, mutta onneksi häkit saatiin kuitenkin hyville paikoille, sillä häkki on kyllä näyttelypäivän pelastus! Kehän alkua ei onneksi sunnuntaina tarvinnut kauaa odottaa, se taisi jopa alkaa hieman etuajassa (kun taas lauantaina 50 minuuttia myöhässä), sillä nahkat olivat ensimmäinen kehässä arvosteltu rotu. Sunnuntaille uroksia oli ilmoitettu vielä lauantaitakin vähemmän, yhteensä kymmenen. Junnu-uroksia oli neljä. Nuorten, avointen ja valioluokassa oli yhteensä vain neljä urosta. Käsittämätöntä!

Lennu käyttäytyi kehässä kuin vanha tekijä. Lauantain steppailusta ei ollut merkkiäkään ja se seisoi paikallaan hievahtamatta. Nyt se ei myöskään liukastellut yhtä paljon kuin lauantaina. Suomalaistuomari katsoi ja arvosteli koiria tarkkaan, Lennun suuhunkin hän katsoi oikein pitkän kaavan mukaan. Liikkeitä hän ei kuitenkaan katsonut yksilöarvostelussa kuin edestakaisen ravaamisen verran. Minua jännitti aivan mahdottoman paljon, kun esitin Lennua tuomarinpöydän edessä. Arvostelun kirjoittaminen kesti piiiiiitkään. Ja lopulta kehäsihteeri totesi Lennun olevan Erinomainen. Se tuli aika puskista!

Kilpailuluokassa oli kaikki neljä junnua, joista kolme saivat ERI:n. Lennu sijoittui kolmanneksi, kahden SA:n saaneen hienon junnu-uroksen jälkeen. Tuomari ei tainnut huomioida ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneita lainkaan, vaan tuli suoraan puhumaan minulle. Hieman jäi sellainen olo, että jos tähdet olisivat olleet Lennun kohdalla eri asennossa, olisi korkeampikin sijoittuminen ollut mahdollinen.

"Vahva ja hyvin kehittynyt nuori uros. Pitkä, voimakas pää. Täyteläinen kuono ja hyvä alaleuka, mutta kuitenkin toinen alahammas on ahdasasentoinen. Hieman löysää kaulanahkaa. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä rinnan syvyys, pituus ja tilavuus. Hieman pysty olkavarsi. Eturinnassa kuitenkin tarpeeksi täytettä. Riittävästi kulmautuneet takaraajat. Hyvä karva ja väri. Varma käytös."




Oli jälleen helpottavaa, kun oma vuoro oli ohi ja sai keskittyä muiden katsomiseen sekä tuttujen kanssa jutusteluun. Lennu otti rennosti omassa häkissään ja nukkui melkeinpä koko loppupäivän. Sukulaiskoirien tulokset olivat sunnuntainakin hyviä! Lola-sisko sai EH:n, Meeri-sisko taas ERI:n ja SA:n ja Meeri sijoittui sunnuntainakin toiseksi junnunartuissa. Jaana-äidin tuomari arvio erinomaiseksi ja sertin arvoiseksi ja mammakoira sijoittui valionartuissa kolmanneksi. Leena-mummo taas sai ERI:n, SA:n ja sijoittui kolmanneksi veteraaninartuissa. Hieno viimeinen näyttelyviikonloppu mummille!

Viikonloppu oli kaikin puolin erinomainen ja onnistunut, kaikesta jännityksestä huolimatta oli kyllä hirmuisen kivaa! Toivottavasti ensi vuonna päästään uudelleen, tosin sillon jo avoimeen luokkaan, apua! Seuraavan kerran näytelmöidään (toivottavasti) Ilomantsin ryhmänäyttelyssä ja joku tarkkasilmäinen on ehkä huomannutkin meidän suuntaavan tammikuussa myös Viroon! Nyt kuitenkin rauhoitumme pikkuhiljaa joulun viettoon ja elämme hiljaiseloa tassuja parannellen.