Joka viikonloppu on collieviikonloppu

Viime viikonloppuna vietettiin varsinaista collieviikonloppua. Lauantaina kävimme Sariannan ja collieidemme kanssa jäälenkillä ja illalla vietimme tämän vuoden ensimmäistä saunailtaa collieporukalla. Sunnuntaina lähdimme vielä pienelle extempore collielenkille Kuhasaloon ja Pyhäselän jäälle.

Saunailta oli mitä mukavin, kuten ne collieporukalla aina ovat! On vain niin huippua, että treenaamisen lisäksi voimme viettää tällä porukalla aikaa niin jonkun luona pelaillen ja jutellen kuin vaikkapa roadtrippaillen ties minne ties millä asialla. Ensi viikonloppunakin on taas yhden roadtripin aika kuuden ihmisen ja yhdeksän koiran kanssa, on tämä aika hullua ja mahtavaa yhtä aikaa!

Yhden viikonlopun ja kahden jäälenkin aikana otettujen kuvien määrä on valtava, mutta tässä muutama näyte meidän puuhailuistamme. Saisimmeko nuo säät takaisin mahdollisimman pian, kiitos kaunis!

Talviturkki heitetty!

Uimalakuvat ja -video: Ilona K. / Josefina L.

Tammikuun puolessavälissä Kuopiossa järjestettiin Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston vuosikokous, johon tietenkin lähti meiltä pari autollista porukkaa. Pienenä lisäporkkanana oli Kuopion uuden koirauimalan testaaminen!

Vuosikokous aloitettiin alaosaston tarjoamilla kahveilla ja heti sen jälkeen oli vuoden colliekilpailuissa menestyneiden koirien palkitsemisen vuoro. Ilmoitin Lennun neljään eri kategoriaan: rally-toko, toko, näyttely ja monitoimicollie. Lennu päätyi voittamaan kaksi näistä kategorioista, eli Lennusta tuli vuoden sileäkarvainen rallytokocollie ja sileäkarvainen näyttelycollieuros. Lisäksi se oli automaattisesti vuoden sileäkarvainen näyttelycollie, sillä narttuja ei ollut ilmoitettu kilpailuun lainkaan! Vuoden sileäkarvainen tokocollie ja vuoden monitoimicollie -kategorioissa Lennu tuli toiseksi. Vallan hieno Lölö-koira!

Jollain tavalla minusta tuli vielä samaisen kokouksen aikana hallituksen jäsen, hupsista! Kokouksen jälkeen kerkesimme onneksi poikkeamaan syömässä ennen uimalalle suuntaamista. Uimalareissulla oli mukana kuusi collieta, jotka lenkkeilytimme asianmukaisesti ennen uimista. Itse uinti tapahtui kolmen koiran ryhmissä, molemmilla ryhmillä oli käytössään puoli tuntia.

Lennu pääsi uimaan toisessa ryhmässä, yhdessä Raisan ja Haltin kanssa. Otin mukaani Lennun lempiuimalelun, suoranaisen aarteen, ihanan valko-vihreän dummyn. Lennu meni hienosti rampille ja veteen, mutta uimaan asti sitä ei meinannut saada kun aina oli takajalat kiinni rampissa. Uittajan antaessa Lennulle hieman vauhtia ja rohkaisua uimaan lähtemiseen, Lennu ui hienosti ja haki dummya altaasta hyvin. Muutaman kerran Lennu lähti uimaan itsekseenkin.

Kokemus koirauimalasta oli todella mukava ja kaikki mukana olleet taisivat olla yhtä mieltä siitä, että uudelleen on päästävä ennen kesää. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että ensi viikolla suunnataan jälleen uiskentelemaan ja vielä isommalla porukalla. Sitä odotellessa!

Kajaani KV

Kuva: Annina Eskola
Tämä teksti on ollut tekeillä jo kaksi viikkoa! Pari viikkoa sitten koitti odotettu viikonloppu! Tiedossa oli tämän vuoden ensimmäinen näyttely sekä mikä parempaa, ihanat etelän vieraat! Joskus marraskuun aikoihin vitsailin Sannille ja Riitalle, että he voisivat lähteä kanssani Kajaanin Tamminäyttelyyn. Loppujen lopuksi vitsailu muuttuikin sitten reissun suunnitteluksi ja sehän sopi minulle vallan mainiosti, sillä mikä voisi olla mukavampaa kuin lähteä hullulle näyttelymatkalle kavereiden ja nahkalauman kanssa.

Lauantaina saimme vieraat meille ja vietimme iltaa pizzaa syöden ja höpisten. Viisi nahkaa ottivat yhteiselon pienessä kodissani lunkisti, joskin nuoriso-osasto (Sisko, Glee ja Lennu) olisi mielellään pistänyt vähän ranttaliksi välillä.

Sunnuntaiaamuna heräsimme jo varhain, sillä lähtö Kajaaniin tapahtui seitsemältä. Kolmen tunnin ajomatka taittui yllättävän nopeasti kylmyydestä ja pimeydestä huolimatta ja pian etsimmekin jo parkkipaikkaa Kajaanin pallohallin paikoitusalueelta. Olimme kaikki varustautuneet Kajaaniin kuin olisimme lähteneet reissulle Siperiaan ja yllätyimme positiivisesti Pallohallin ilmastosta, joka oli huomattavasti lämpimämpi kuin mitä olimme ennalta ajatelleet. Pystytimme leirimme nahkakehän läheisyyteen ja aloimme valmistautumaan kehää varten.

Ennen nahkakehän alkamista bongasimme tuttuja ja tapasimme uusia tuttavuuksia. Nimenomaan tämä on se syy, miksi tykkään näyttelyissä kierrellä. Kavereiden kanssa hulluille ja ikimuistoisille reissuille lähteminen luo aina aivan erityisiä kokemuksia ja muistoja, jotka ovat minulle hurjan tärkeitä. Melkeinpä jokaisella reissulla tulee myös tutustuttua vähintään yhteen uuteen tuttavuuteen, mikä on myöskin aivan huippua!

Kuva: Annina Eskola

Kuva: Sanni Sakki

Kuva: Annina Eskola

Kun oli viimein nahkojen vuoro astella kehään, olivat esiintymisvuorossa ensimmäisenä tiimimme pentuvahvistukset. Kaikki pennut esiintyivät mukavasti ja ihana kummilapsoseni Siskonmakkara sijoittui hienosti narttupentujen ykköseksi ja lopulta VSP-pennuksi! Seuraavaksi vuorossa olivatkin heti avoimen luokan urokset, sillä juniori- ja nuorten luokan uroksia ei ollut paikalla. Tuomarinmuutos oli muutenkin tiputtanut nahkamäärän melkein puoleen! Lennu osallistui ensimmäistä kertaa valioluokkaan, jossa seuranamme oli ainoastaan yksi vanhempi valiouros. Lennu oli yksilöarvostelussa ensimmäisenä ja oli oma ihana itsensä. Lennun kanssa on aina ilo käydä kehässä, sillä se esiintyy käytännössä aina kauniisti. Lennu palkittiin Erinomaisella ja saatoin huokaista helpotuksesta, jännitys oli aikamoinen!

Myös toinen valioluokan uros sai erinomaisen ja pian olimmekin kilpailuluokassa seisottamassa ja juoksuttamassa koiriamme. Suureksi ja iloiseksi yllätyksekseni tuomari osoitti meidät ensimmäisiksi ja antoi Lennulle urosten ainoan SA:n! Näin ollen Lennu sai samalla viimeisen SERTinsä, ensimmäisen suomalaisen CACIB:insa sekä oli paras uros!

Nartuissa jännitettävää oli Riitan Fiilis, joka esiintyi myös todella kauniisti valioluokan ainoana narttuna. Se palkittiin myöskin Erinomaisella ja SA:lla. Riitta oli luvannut esittää myös Metkan Kajaanissa, sillä itse en ole oikein saanut sitä esiintymään kauniisti. Kaikki olosuhteet huomioon ottaen Metka esiintyi myös varsin mallikkaasti! Se seisoa napotti kehässä oikein pätevästi. Ja niin vain sekin sai ERI:n sekä SA:n ja palkittiin samantien rotunsa kauneimpana (ja toki ainoana) veteraanina! Sanni oli aivan ihana ja suostui esittämään Metkan paras narttu -kehässä, huolimatta siitä, etteivät he olleet saaneet juurikaan harjoitella yhdessä esiintymistä. Itse en osannut jännittää Metkan "menestystä" ollenkaan kuin vasta siinä vaiheessa kun kehässä oli jäljellä enää neljä narttua ja Metka oli yksi niistä. Lopulta viimeisen serti meni aivan nenän edestä, mutta tämä lopputulema oli parempi kuin olisin ikinä voinut kuvitella! Parhaaksi nartuksi valittiin Fiilis ja Metka oli upeasti PN3 kera varasertin. ROP-kehässä Fiilis valittiin ansaitusti nahkojen kauneimmaksi ja me taisimme tehdä historiaa ollen ensimmäiset Koiruus ROP&VSP Suomessa järjestetyssä KV-näyttelyssä!

Kuva: Sanni Sakki

Team Koiruuksien: Riemu, Lennu, Fiilis, Metka ja Sisko

Kuva: Annina Eskola

ROP-kehän jälkeen lähdimme tietenkin ottamaan kuvia hienosti menestyneistä Koiruuksistamme. Ennen ryhmäkehiä oli onneksi myös aikaa syödä hieman evästä ja shoppailla mm. kauan haaveilemani karva-alusta autohäkkiin. Fiilis oli nahkojen ainoa edustaja isoissa kehissä, sillä totesin Metkan olevan onnellisempi kotisohvalla kuin BISVET-kisassa pönöttämässä. Näin ollen suunnaksi otettiin Pohjois-Karjala.

Kiitoksia kaikille ihanille ihmisille mukavasta ja mahtavasta näyttelypäivästä. Näyttelyvuosi 2016 lähti liikkeelle upeammin kuin olisin koskaan voinut kuvitella!

Kuva: Annina Eskola

Vauhdilla uuteen vuoteen!

Meidän lauma aloitti uuden vuoden ihanan rauhallisissa merkeissä mökillä. Aattona pakkasimme tavarat kasaan ja ajelimme korpeen kivalle pienelle piilopirtille ja kotiuduimme reissultamme vasta tänään. Mökillä kuului rakettien pakamauksia jonkun verran, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä kotonamme tai vanhempieni luona olisi kuulunut. Lennuhan ei erityisemmin ilotulituksista välitä, mutta Metka oli selvästi huolissaan kun keskiyö koitti ja isoin tulitus alkoi. Itse olen halunnut suojella aiemmin Lennua ja nyt myös Metkaa pahimmalta ilotulitusten räiskeiltä, enkä koiria kello kuuden ja aamukahden välillä uutena vuotena vie pihalle laisinkaan. Hyvä ulkoilutus reilusti ennen kuutta ja kahden jälkeen riittää vallan mainiosti, eikä tarpeetonta pamauksille altistamista tarvitse tehdä ollenkaan.

Tänä vuonna meille tosin kävi niinkin ikävästi, että aatonaattona illalla koiria autoon pakatessani meidän päämme päällä räjähti iso raketti. Olin juuri saanut häkin oven kiinni, mutta takakontin ovi oli vielä auki. Koirat tuntuivat toki säikähtävän kovaa pamausta, mutta ajettuamme kotiin (noin 10 minuutin matkan) ja otettuani ne autosta, kävimme iltalenkillä ja ne vaikuttivat ihan normaaleilta. Voin vain toivoa, etteivät ne muistele tätä kokemusta myöhemmin pahalla.

Viime lauantaina lähdimme Lennun kanssa mökin rauhasta seuramme hallille möllitokoon! Ajatuksena oli pitää tätä kivana palauttavana treeninä kahdesta joulukuun tokokokeesta, eli tiedossa oli paljon palkkaa liikkeiden välissä! Pienen palauttavan treenin teimme viimeisen kokeen jälkeisenä päivänä, mutta möllikoe oli mukava tapa muistutella koiraa, että mitä pidempi suoritus, sitä kivempaa on ja sitä enemmän saa palkkaakin.

Lauantaina oli huiman kylmä ja tuntui hulluudelta lähteä koko päiväksi seisoskelemaan hallille yhden möllikokeen takia, mutta onneksi lähdimme. Lennukin tarkeni odotella autossa kun päällä oli kaksi takkia ja vieressä köllötteli Benny-ystävä. Alokasluokka oli järjestyksessä viimeisenä, joten sain katsoa ylempien luokkien suorituksia ihan koko rahan edestä. Mukana oli paljon koirakoita, jotka testasivat tasoaan uusilla säännöillä ensimmäistä kertaa, joten paljon esitettiin kysymyksiä, joita ei ole itse edes ajatellutkaan. Hirveän kätevää, tietää taas astetta paremmin mitä siellä vaaditaan ja mihin tulee pyrkiä.

Me olimme alokasluokassa suoritusvuorossa neljäntenä. Olin todella tyytyväinen meidän menoomme, mm. liikkeiden välit olivat varsin kivat (tuttu halli ja palkkaus toki vaikuttivat tähän). Paikkamakuu oli kauhein ikinä koetilanteessa. Mutta tässä meidän pisteemme sen pidemmittä puheitta:

Paikalla makaaminen ryhmässä 6,5 Porsas Lölö! Meni maahan ihan muulla kuin omalla käskyllä. Makasi hievahtamatta. Nousi istumaan nätisti miun käskyllä, mutta kävi takaisin maate.
Seuraaminen 8 Ihan meijän tasoista jälleen, tosin hitaalla pätkällä (meijän bravuuriosuus seuruussa) meni maahan. Hupsista, taisin vahvistaa maahanmenoja ennen kehäänmenoa ;P
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8,5 En oikein muista mitä tässä tapahtui. Paitsi että kun käännyin koiraa kohti, mie en millään meinannu muistaa kummalle puolelle koiraa miun piti palata. Lottosin kuitenkin lopulta oikean puolen... :D Pistemenetys istumisen kaksoiskäskystä.
Luoksetulo 10 Oli hieno! Suora eteentulo ja nätti sivulletulo.
Noutoesineen pitäminen 9 Mie en taaskaan muistanu odottaa, että liikkuro sanoo "käsky" ennen kuin annoin Lennulle kapulan. Saatiin tehä tää uudestaan kun sanoin, että oon tehny saman virheen jo kahessa kokeessa :gna:
Kauko-ohjaus 10 Nätit vaihdot oli.
Estehyppy 10 Sanoisin että paras hyppy ikinä. Niin hieno!
Kokonaisvaikutus 10 Ihan ansaitusti. Saatiin liikkeiden välit toimimaan hienosti ja koko koe mentiin läpi iloisen rennosti.

Loppujen lopuksi saimme yhteensä 175 pistettä, mikä on aika hyvin kun paikkamakuu meni niin kuin meni. Sijoitumme vielä neljänneksi ja saimme siitä hyvästä vähän herkkuja molemmat. Päivä oli oikein mukava, oli kiva katsella tuttujen koirien suorituksia (missään muualla tuskin näkee näin paljon tuttuja koirakoita yhdessä tapahtumassa) eikä kylmäkään päässyt iskemään kun oli paljon vaatetta päällä.

Tänään saamme vieraaksemme kolme nahkaa sekä omistajansa ja huomenna suuntaamme kohti Kajaania. Jännittävää!