Mitä kuuluu rallitokolle?

Edellisestä rallitokokokokeesta on nyt nelisen kuukautta. Vuoden alusta lähtien meillä on ollut paikka rallitokon treeniryhmässä, treeneissä on ollut mukana lähinnä Lennu, tosin Metka on päässyt joillekin kerroille harjoittelemaan uusia juttuja. On vain tietyllä tapaa järkevämpää käydä treenaamassa Lennun kanssa treenikavereiden valvovien silmien alla, sillä sen kanssa on purtavana parikin sellaista pähkinää, joita en itsekseni kyllä saa eteenpäin. Metkan kanssa rallytoko on niin alkuvaiheessa, että treenaaminen voi hyvin painottua tällä hetkellä kotona ja yksin kentällä tehtäviin treeneihin.

Periaatteessa avoimen luokan kyltit ovat meillä ihan hyvin hallussa. Suurin osa uusista kylteistähän on vain erilaisia käännöksiä ja perusasentoon tulemisia. Houkutus ei ole koskaan tuottanut erityisemmin ongelmia. Kompastuskivenämme onkin ollut lähinnä perusasennosta seisomaan nouseminen, tuo hulluuden kyltti! Lisäksi (etenkin siivekkeellinen) hyppy ja ties miten räiskityt eteentulot ovat tuottaneet enemmän tai vähemmän päänvaivaa, päivästä ja treeneistä riippuen. Tämän viikon treeneissä tuntui kuitenkin, että jokainen näistä liikkeistä liikahti valtaisan askelen eteenpäin! Perusasennosta seisomaan nousemisessa saimme todella hyviä toistoja jopa ilman namia (mahdottomuus tähän asti, sillä ilman namia Lennu ei ole malttanut jäädä seisomaan paikalle seisomaan noustuaan) ja teimme lisäksi voittajaluokan liikkeestä seisomista ja koiran kiertämistä! Jännittävää nähdä seuraavalla kerralla onko joku oppi todella mennyt perille vai oliko tuo vain hetken huumaa.

Hypyn kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Lennu on siis välillä kerennyt siivekkeellisellä hypyllä kääntymään minua kohti (mistä ropisee kokeessa virhepisteitä rintamasuunnasta), mutta nyt hypyt onnistuivat hienosti ja teimme kahtakin hyppyä kaarevalla linjalla! Eteentuloja olen vahvistanut aivan järjettömiä määriä, mutta tuntuu että ne ottavat välillä ihan käsittämättömän paljon takapakkia. Lennu siis räiskii niitä eteentuloja vähän miten sattuu, yleensä se heittää takapuolensa liian "pitkälle" eli yli sen optimaalisen, suoran eteentulokohdan. Torstaina saatiin kuitenkin tosi kivojakin eteentuloja aikaiseksi, joten tyytyväinen sai kyllä olla treeniin kokonaisuudessaan!

Vaihtelun vuoksi olemme treenanneet myös oikean puolen perusasentoa sekä seuruuta, jonkun verran puolenvaihtoja ja erilaisia täyskäännöksiä. Periaatteessa minulla oli joskus ajatuksena, että rallitokon ylemmät (tai lähinnä voittaja) luokat voisivat olla sopivaa tekemistä Lennun eläkepäiville, mutta saa nähdä intoudutaanko tekemään enemmänkin ylempien luokkien juttuja jo aiemminkin. Oikealla puolella seuruuta nyt on hyvä tehdä jo ihan fyysisistäkin syistä niin ei tule koirasta ihan toispuoleista. Ja oikean puolen iskostaminen on jo tarpeeksi vaikeaa 2-vuotiaalle tokoa harrastavalle koiralle, en halua edes tietää mitä se olisi seniori-ikäiselle tokoilijalle!

Jaksaa jaksaa, kunto kasvaa!

Olemme viettäneet äärimmäisen mukavaa ja liikunnallista viikkoa! Treenit ovat jääneet vähiin, mutta olemme käyneet kaksi kertaa juoksulenkillä ja kerran doboilemassa. Lisäksi eilen käveltiin melkein parin tunnin lenkki ja tänään minä kävin vielä hiihtämässä, koiratta tosin. Ei paha! Toivottavasti saamme jatkettua tätä linjaa myös tulevina viikkoina!

Tätä viikonloppua ollaan vietetty myös melko pennuntuoksuisissa merkeissä, sillä eilen kävin ihastelemassa Annan ihanaa pientä Gisli-sheltinpoikasta ja tänään Lennu sekä Metka pääsivät sosiaalistamaan entisen opiskelukaverini Nelli-vehnäterrieriä. Metka oli aivan ihana pennun kanssa, niin rauhallinen ja lehmänhermoinen. Lennu taas... oli uskollinen omalle lennuudelleen. Toisin sanoen kovaääninen ja aavistuksen liian raju. Nelli oli kuitenkin todella reipas ja rohkea pieni vehniseläi, eikä ollut moksiskaan mokomasta mölyapinasta. Ehkä ensi kerralla koirat saavat aikaiseksi vähän paremmat leikitkin kun kokoeroa ei ole enää ihan niin paljon.

Kirjoitin tällä viikolla itselleni listan treenattavista asioista (tokoa ja rallia ajatellen). Pitkä listahan siitä tuli ja paljon on pieniä palasia, mitä pitäisi treenata ja paljon, mutta innolla odotan, että pääsemme toden teolla treenaamisen makuun! Tällä hetkellä vapaavuoroille pääsee aika kehnosti ja ulkona treenaaminen ei oikein innosta, mutta kevättä kohti mennään joten eiköhän kohta päästä treenaamaan taas ihan toden teolla! Seuraava tokokoekin on jo merkattu kalenteriin, koularin metsästys alkakoon!

Uikaa, uikaa, jos osaatte!

Kun sana meidän edellisestä uimalareissusta levisi, saimme kuulla melko monelta joensuulaiselta collieihmiseltä, että he haluaisivat mukaan seuraavalle reissulle. Pian koossa olikin jo hyvänkokoinen porukka innokkaita uimaanlähtijöitä ja käden käänteessä uusi uintiaikakin oli jo varattu.

Siispä eräänä lauantaina auton nokka käännettiin kohti Kuopiota ja Koirauimala Aalto-Tassua! Yhteensä Kuopioon lähti tällä kertaa kuusi ihmistä ja yhdeksän koiraa (joista seitsemän collieita ja kaksi shelttejä)! Minun autoni lastattiin reissun nahkavahvistuksilla; omalla kaksikollani sekä Darwinilla! Ennen uimalaan menoa kävimme kuitenkin pienellä shoppailukierroksella ja onnistuimme ajoittamaan tarvittavien ostosten teon, syömisen sekä uimalalle saapumisen täydellisesti!

Uiminen tapahtui jälleen kolmen koiran erissä, ensimmäisessä uivat Lennu, Nasta-pehko ja Siru-sheltti. Lennun uinti sujui aika lailla samaan tapaan kuin edelliselläkin kerralla. Se ui hyvin, haki dummya kivasti, mutta tarvitsi hieman rohkaisua uimaan ponkaisuun. Loppua kohti pientä edistymistä oli ehkä havaittavissa! Tällä kertaa Lennu ui jonkun verran myös matkaa eli ilman lelua altaan ympäri niin että välillä vaihdettiin suuntaakin matkan pidentämiseksi. Hyvin sujui sekin, uittajan kanssa tietenkin.

Näin hienosti Lölö osasi odottaa Metkan vuoron ajan...

... tosin pientä ylimääräistä puuhaa piti toki keksiä!

Metkan uiminen sujui aika lailla sillä tavalla kuin odotinkin. Ilman uittajan avustusta sitä ei olisi veteen saatu, mutta veteen kannettuna toki ui ihan kivasti. Ja oli iloinen (tosin hieman kylmissään) altaan ulkopuolella! Metkan uintia oli mahtava seurata; ensimmäiset pari metriä oli aina kauheata kauhomista, mutta sen jälkeen uinti tasaantui ja sen tahti oli hyyyyyvin rauhallinen. Varsinkin kun samaan aikaan altaassa olivat nuoret kanssauimarit Yrsa-pehko ja Seela-sheltti. Minua hieman epäilytti Metkan ottaminen mukaan, mutta olen tyytyväinen, että päätin sen kuitenkin mukaan ottaa, sillä uinti on kuitenkin erinomaista liikuntaa tällaiselle seniorikoiralle!

Kaiken kaikkiaan meillä oli jälleen mahtava reissu, toivottavasti pääsemme vielä ainakin kerran uimalassa vierailemaan ennen kesää!

Blogi uudistuu!

Omituisten otusten kerhon pääjehut Morso ja Nönöstiina!

Pian on kulunut viisi kuukautta siitä kun Metka liittyi laumaan ja nyt viimein sain aikaiseksi muuttaa blogin nimen sekä bannerin. Erityisesti nimi tuotti paljon tuskaa, sillä juuri oikeaa ei meinannut millään osua kohdalle. Vaan nyt on blogi uudistunut ja näillä mennään varmaan taas seuraava vuosi ainakin...

Toivoa sopii, että uudistus tuo mukanaan myös tiheämmän kirjoitustahdin, mutta saa nähdä jääkö se vain haaveeksi. Lukijoita on kuitenkin kertynyt jo yli 50, oikein paljon kiitoksia kaikille! :)