maanantai 23. toukokuuta 2016

Rallytokokisoja

(Kuvat: Liisa Vepsäläinen)

Kuukauden blogihiljaisuuden aikana kävin kahdessa rallytokokokeessa kolmen eri koiran kanssa, ensin 23.4. Lennun kanssa Liperissä ja 14.5 Metkan sekä Lassin kanssa Lieksassa. Lennun kokeesta ei ole erityisemmin sanottavaa, käytiin siis hakemassa toinen hylätty tulos avoimesta luokasta. Syy oli vain ja ainoastaan omani, sillä unohdin suorittaa yhden kyltin ja tästä siis automaattinen hylly.

Alunperin Lieksan kokeeseen piti lähteä Lennu, mutta kun sain sille paikan Nurmeksen tokokokeeseen, kysyin järjestäjiltä voisiko Metka tullakin Lennun tilalle. Vaihto onnistui ja tämä olikin kaikin puolin hyvä ratkaisu. Mukaan lähti myös lainakoirani Lassi Elias metsästämään viimeistä hyväksyttyä tulosta alokasluokasta. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä ryhmässä alokasluokassa, Lassi oli vuorossa ensimmäisenä ja Metka toiseksi viimeisenä.

Lassin kanssa jännitti hieman se, miten saan mielentilan sopivaksi kehään, sillä Lassi joutui odottamaan rataantutustumisen ajan kehän laidalla tolpassa kiinni ja sieltähän kuului tasaiseen tahtiin lassie-haukku... Livahdin rataantutustumisesta hieman ennen sen päättymistä ja lähdin virittelemään koiraa ja ihme ja kumma, saatiin kuin saatiinkin oikein kiva mielentila ylle! Rata sujui hienosti ja tarkasti, ainoa isompi kommellus oli Lassin kylttiin törmääminen, mutta muuten meni oikein kivasti. Pisteitä Lassi keräsi 94/100 ja ansaitsi näin ollen itselleen RTK1-koulutustunnuksen.

Metkan kanssa kehään lähteminen olikin sitten täysi mysteeri. Minulla ei ollut mitään hajua miten paljon/vähän sitä pitäisi viritellä, sillä luonnollisesti meiltä puuttuu kisarutiinit täysin. Lähdin kuitenkin iloisin mielin radalle, Metkan kanssa kun ei asioihin osaa suhtautua kovinkaan vakavasti. Rata sujui muorinkin kanssa ihan kivasti, vähän se tuntui alavireiseltä ja tarvitsi enemmän tsemppausta kuin normaalisti. Tai sitten sitä hämmensi miun tsemppaus? Isompia juttuja ei tälläkään radalla ollut kuin saksalaisessa täyskäännöksessä, jonka Metka suoritti voittajaluokan täyskäännöksenä. Uusinnasta tuli siis yksi -3 pistettä ja lisäksi muutama -1 virhe mahtui mukaan myös. Selvisimme kuitenkin radasta hengissä ja pisteitäkin saimme 92/100! Huh, mikä muorikoira!

Nyt jäädään sitten kesän ajaksi kisatauolle rallytokosta ja palaamme asiaan syksymmällä kun täällä päin maailmaa on taas kokeita... Jääpähän hyvää aikaa treenata vähän lissää!

Veteraanirallailijat Lassi ja Mutkis-Muu

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

TK1 Lölö!


Eilen lähdettiin ajelemaan seitsemän aikoihin kohta Nurmesta kera Sariannan ja Ilonan, päämääränämme Nurmeksen koirakenttä ja siellä järjestettävä tokokoe. Koko puolitoistatuntisen ajomatkan satoi vaihtelevissa määrin ja samanlaista säätä oli luvassa myös koepaikalla. Niinpä ainakin itselläni tuntui mahanpohjassa vielä vähän ekstrajännitystä siitä, miten Lennu työskentelisi sateessa märällä pohjalla, sellaista kun ei ole tullut harjoiteltua kuin ihan muutamia kertoja viime kesänä. Lisäksi kyseessä oli ensimmäinen kokeemme ulkokentällä ja häiriöherkkänä koirana ulkokentät ovat osoittautuneet halliolosuhteita haastavammiksi Lennun kanssa, ei olla tehty läheskään tarpeeksi häiriötreeniä.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, ilmoittauduimme ja lähdimme käyttämään koiria lenkillä. Sitten ei auttanut kuin odotella kokeen alkua. Tuomarina kokeessa toimi Allan Aula ja alokasluokassa oli peräti 13 koirakkoa. Meidän olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä ja näin ollen toisessa paikkamakuuryhmässä. Otin Lennun autosta hieman ennen paikkamakuuseen lähtöä ja testasin sen maahanmenot märällä hiekalla. Ei mitään ongelmia siinä, mutta kehään mentäessä jännitti aivan hurjana tästä huolimatta.

Pisteitä saimme seuraavasti:

Paikalla makaaminen 10 Meni hienosti omalla käskyllä maahan, mutta oli vähän levoton. Haisteli ilmaa ja maata ja kerran lipaisi märkää jalkaansa. Nousi vasta omalla, ekalla käskyllä istumaan.
Seuraaminen 8,5 Aivan karmea alku meidän kokeelle. Katsoin jo aiemmista suorituksista, että kaavio oli miusta aika pitkä alokasluokan seuraamiseksi ja sattui kaiken lisäksi menemään juuri siitä kohtaa, missä koirat olivat maanneet paikkiksissa. Moni koira sortuikin tässä kohtaa haisteluun, niin myös Lennu. Seuraaminen oli tähän astisista kokeista kamalinta, enkä olisi itse antanut noin korkeata arvosanaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 Tällä kertaa nätti seuraaminen, nätti maahanmeno ja nätti perusasento!
Luoksetulo 10 Varma, nopea luoksetulo ja hieno perusasento!
Noutoesineen pitäminen 10 Vähän pureskeli kapulaa, mutta siitä ei kuitenkaan sakotettu.
Kauko-ohjaus 10 Hienosti meni maahan, teki nätit vaihdot. Perusasento hyvä, ekalla käskyllä. Näitä ollaankin edellisen kokeen jälkeen vahvistettu!
Estehyppy 10 Suora eteentulo ja hyvä perusasento.
Kokonaisvaikutus 10 Tuomari huomautti yksilöliikkeiden alkupuolella, että kehujen pitää olla hillitympiä. Ei kuitenkaan sakottanut tästä. Itse olisin vähentänyt liikkeiden väleistä arvosanaa, sillä Lennu haisteli niissä aika lailla.

Lopputulemana siis 195,5 pistettä, ykköstulos ihan heittämällä ja vieläpä KP siihen päälle!!


Koe oli siinä mielessä todella jännä, että pitkä seuraamiskaavio oli ensimmäisenä ja sen tunnuttua todella tahmealta, minua epäilytti aika kovasti miten pystytään siitä enää nousemaan. Varmuus kuitenkin lisääntyi loppua kohti kun Lennu tekikin virheettömiä suorituksia yksi toisensa jälkeen. Ensimmäistä kertaa koskaan se teki liikkeet ihan oikeasti omalla tasollaan kokeessa, ei tarvittu kaksoiskäskyjä, eteentulot ja perusasennot olivat suoria, liikkeet nopeasti ja tarkasti suoritettuja. On varmaan sanomattakin selvää, että olen aivan hurjan ylpeä tästä siitä! Tässä kokeessa ongelmakohtana olivat liikkeiden välit, joissa hajut meinasivat viedä aivan liikaa, mutta olin jo alunperinkin tiedostanut, että ulkokentän häiriöt ovat Lennulle paha paikka kun ollaan kökitty niin paljon treenaamassa hallissa ja tutuilla kentillä. Mutta olen aivan uskomattoman hämmästynyt ja ylpeä siitä miten me kuitenkin noustiin noista karmeista liikkeiden väleistä huolimatta ja suoriuduttiin kokeesta noin hyvin.

Tämä saavutus on miulle ihan todella iso juttu. Lennun ottaessani ajattelin, että olisipa huikeaa jos joskus pääsisimme edes virallisiin kokeisiin kokeilemaan onneamme. Ja nyt plakkarissa on koulutustunnus. Se on aika huikeaa ja koiralla on ikää vasta 2,5 vuotta. Olen myös hurjan tyytyväinen, että se tuli juuri tästä kokeesta, jossa (seuraamista ja liikkeiden välejä lukuunottamatta) kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Nyt jatketaan sitten treeneissä avoimen luokan liikkeiden hinkkaamista, tehdään huomattavasti enemmän häiriötreenejä ja rakennetaan hyvää mielentilaa. Katsotaan kutsuuko avoin luokka jo tämän vuoden puolella vai mitä tehdään, sillä en tahdo lähteä sinne hätiköiden vaan rakentaa meidän yhteistyötä vielä huomattavasti paremmaksi. Katsellaan!

Loppuun on vielä mainittava, että erityisen mukavaa eilisessä kokeessa oli se, että paikalla oli ihanat treenikaverit, jotka kannustivat ja jännäsivät miun kanssa. Lisäksi meidän collieryhmäläiset edustivat kokeessa superhienosti, saldona alokasluokan kaksoisvoitto, kolme ykköstulosta ja yksi pistettä vajaa ykköstulos.


Vasemmalta Rico (Irokon Trick Of The Light) 195 pistettä, KP ja 2. sija, Benny (I. See The Light) 187 pistettä ja Halti (I. Riality Bites) 159 pistettä.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Elonmerkkejä!


Täysin huomaamatta on vierähtänyt kuukausi edellisestä päivityksestä. Hui! Tässä sitä nyt taas kuitenkin ollaan, hengissä ja (vissiin) ihan hyvissä voimissa. Kaikenlaista on tapahtunut kuukauden aikana, mutta aloitetaan blogielämään palautuminen pienestä. Viime viikolla käytiin kahdella pienellä patikointireissulla, ensin keskiviikkona Kalliojärvellä ja sunnuntaina Kolilla. Kyllä muuten molemmat reissut herättivät taas patikointi-intoa ihan rutkasti, tekisi mieli suunnitella jo seuraavaa, pidempää retkeä!