sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Hyvän mielen rallytokomöllit


Rankasta koepäivästä lähdettiin toipumaan oman seuran rallytokomölleihin, joissa olin myös talkoilemassa. Saavuimme hallille tasan kahdeksalta ja käytettyäni koirat tarpeillaan autoin paikkojen järjestelyssä. Olin ilmoittanut Lennun avoin+palkkaus -luokkaan, joka oli vuorossa ensimmäisenä. Rataantutustuminen alkoi noin yhdeksältä. Radalla oli oikeastaan kaikki meidän kompastuskivemme, eteentulokylttejä lukuunottamatta. Olimme Lennun kanssa mukana luokassa kilpailun ulkopuolella, sillä olemme jo startanneet avoimessa luokassa virallisissa kokeissa, joten suunnitelmanani oli palkata Lennua mahdollisimman paljon kun se ei meidän sijoitukseemme vaikuttaisi.

Ratamme sujui ihan mukavasti. Onnistuimme hienosti vaikeilla kylteillä, mutta Lennulla oli vähän sunnuntaikävelymeininki päällä, luultavasti eilinen painoi vielä pikkumiestä. Juoksuosuuden vasemmalle käännöksestä olin superylpeä, sillä tehtiin semmoinen ensimmäistä kertaa hallin ulkopuolella juuri ennen suoritustamme. Joitakin hassuja hölmöilyitä tuli, mm. pari tosi vinoa perusasentoa ja yksi uusiminen, mutta kokonaisuudessaan rata oli hyvä. Pisteitä kertyi 91, kaksi pistettä lähti palkkaamisesta. En siis todellakaan onnistunut tavoitteessani palkata Lennua paljon, sillä unohdin koko palkkauksen alkuradan jälkeen! Hupsista! Lisäksi tuomari huomautti, että seuraamisen käsimerkki meidän pitää häivyttää ja videolta näkyykin, että alussa en sitä edes käytä, mutta loppuradasta turvaudun siihen täysin turhaan. Ensi viikolla moinen käsimerkki saa kyllä jäädä kotiin!

Ratakuvat: Milja Honkanen


Metka pääsi tänään starttaamaan rallytokouransa ensimmäisellä kokonaisella rallytokoradallaan! Sehän ei ole koskaan tehnyt mm. pujottelua tai 1, 2, 3 askeleen seuruuta. Se oli kuitenkin aivan ihanan täpinöissään päästessään hommiin! Muistuteltiin pari juttua hallin ulkopuolella ennen omaa vuoroamme ja pian oltiinkin jo lähtökyltillä. Metka ylitti odotukseni täysin! Olin varautunut siihen, että se noutaa miulle pujottelun tötsiä, väistää ihan kunnolla vasemmalle käännöksissä (olen astunut sen varpaille ties kuinka monta kertaa niissä) ja keksii kaikenlaista muuta jännää.

Loppujen lopuksi vaikein osuus koko radassa olivatkin perusasennot. Kerran kun olin pyytänyt Metkaa menemään maahan istu-maahan -kyltillä, se tietenkin tarjosi maahanmenoa joka kerta kun pysähdyin. Metka rakastaa maahanmenoa kovasti! Metkan kanssa ei kuitenkaan osaa asioita ottaa liian vakavasti ja rata humpsuteltiin menemään hyvillä mielin. Viimeinen kyltti ennen maalia oli pelkkä istuminen ja kaikki voivat varmaankin arvata, mitä Metka siihen tarjosi. Tuomarin mielestä Metka ei kuitenkaan maahan asti kerennyt vaan korjasi asennon istumiseen ennen maahanmenoa. Videolla se minusta näyttää menevän kyllä maahan, mutta tuolla seikalla ei liene kauheasti väliä. Lopputulemana oli 81 pistettä! Tuomarin kommentit olivat: "Kyltti 12: loisto pelastus! Hieno seuraaminen", molemmat naurattivat sekä lämmittivät mieltä. Metkan seuraaminen on varsin karmeaa katsottavaa normaalisti, mutta nyt se pysyi suht hyvin aisoissa! Ja olihan tuo aika mainio suoritus ensimmäiseksi radaksi koiralta, joka on muutenkin tehnyt rallihommia hyvin vähän. Jos tuon turmion kyltin tilalla olisi ollut esimerkiksi eteentulo ja siitä 1, 2, 3 askelta peruuttaen, olisi tuloksemme ollut 17 pistettä parempi, sillä eteentulot ovat Metkan bravuuri! Mutta olen ihan superylpeä muorikoirastani ja voinen luvata, että uskaltaudutaan virallisiin kokeisiin vielä tämän vuoden puolella!


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Koulutustunnusta mie metsästän...


Lähdettiin tänään metsästämään viimeistä alokasluokan 1-tulosta ja koulutustunnusta Pieksämäeltä. Olo oli pari viikkoa ja vielä viikkoa ennen koetta tosi hyvä ja itsevarma, koska tiesin, että osataan kaikki liikkeet todella hyvin. Tällä viikolla on kuitenkin sattunut kaikenlaista (mm. kaukot "hajosivat" eli Lennu ei yllättäen noussutkaan istumaan) ja itsevarmuus ropisi pitkin viikkoa varsin tehokkaasti matkasta. Eilen illalla jännitti jo aivan hirveästi, mutta sain kuitenkin nukuttua ihan hyvin, olosuhteisiin nähden.

Tuomarina kokeessa oli Tommi Varis, joka antoi varsin avokätisesti pisteitä ainakin alokasluokkalaisille. Alokasluokassa oli viisi koirakkoa, joten olimme kaikki samassa paikkamakuurivissä. Paikkis hirvitti minua eniten, koska alla oli parin viikon takainen istumaan nouseminen kesken kaiken ja lisäksi Lennu on ottanut todella herkästi häiriötä toisten käskyistä (mm. edellisessä kokeessa, möllikokeessa sekä monissa treeneissä). Me olimme paikkamakuurivissä viimeisenä eli saimme kuunnella neljän muun koiran käskytyksen ennen omaa vuoroa. Mutta Lennu istui hienosti perusasennossa eikä edes nytkähtänyt mennäkseen maahan! On sitä kyllä treenattukin! Hienosti nousi Lölö myös ensimmäisellä käskyllä istumaan ja saatiin kokeen ensimmäinen kymppi plakkariin. Fiilis oli aivan mieletön kehästä poistuessa ja palkkasinkin Lennun ihan kunnolla hyvästä suorituksesta. Valitettavasti hyvä fiilis ei kantanut kovin pitkälle yksilösuorituksessa, jossa olimme vuorossa viimeisenä. Pisterivin perusteella koe meni ihan hyvin, mutta oma kokemus kokeesta oli melko toisenlainen.

Pisteet näyttivät tältä:

Paikalla makaaminen 10 HIENO!
Seuraaminen 8 Ihan perusseuruuta, tosin yksi perusasento jäi tekemättä ja viimeisessä täyskäännöksessä häröili jotain ja tekikin saksalaisen?
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 Muuten oikein hyvä, mutta istumiseen tarvitsi TAAS kaksi käskyä... Vaikka näitäkin on treenattu nyt ihan tuhottomasti.
Luoksetulo 8 Hyvä vauhti, mutta ei tullutkaan suoraan eteen... Istui johonkin eteentulon ja perusasennon välimaastoon.
Noutoesineen pitäminen 10 Miusta vähän mälväsi kapulaa, mutta tuomari ei vissiin huomannut.
Kauko-ohjaus 0 Sieltähän se meijän tokouran ensimmäinen nollakin tuli. Lennu ei noussut istumaan vielä kolmannellakaan käskyllä. Meijän bravuuriliike, jonka takia nyt meni ykköstulos ohi. Estehyppy 7 Lennu hyppäsi kyllä hyvin, mutta ei ollut tulossakaan eteen vaan sujahti ohi lähellä olevalle törpölle haistelemaan... Pyysin sitten suoraan sivulle sieltä.
Kokonaisvaikutus 8

Kehästä lähtiessä fiilis oli vielä ihan ok ja palkkasin Lennun normaalisti. Vein Lennun autoon ja rupesin kelaamaan suoritusta uudestaan päässäni ja loppujen lopuksi ainoat liikkeet mistä suoriuduttiin tasollamme (tai vähän ylikin) oli paikkis ja kapulanpito. Loput olivat aikamoisia riman alituksia. Palkintojenjaossa sitten kuulinkin, että meille kertyi pisteitä 154, jolla irtosi siis 2-tulos ja luokan 3. sija. Harmitti (ja harmittaa edelleen) aivan vietävästi, sillä tiedän että me osataan nämä jutut, mutta aina pitää kuitenkin kokeissa sekoilla.

Analysoin kovasti sitä, miksi Lennu teki hommia tänään niin kuin teki. Oliko sillä vain huono päivä vai ottiko se miun jännityksestä itseensä (toisaalta, ei ole kyllä sitä aikaisemmin mielestäni kauheasti tehnyt, koska mie jännitän aina). Olinko mie jotenkin muuten erilainen kokeessa ja Lennu reagoi siihen? Vai, ja tämä on se pahin vaihtoehto, onko se jo oppinut yhdistämään koetilanteen palkattomuuteen ja sen vire ei vain kestä tästä syystä loppuun asti. Se on oikeasti miun pahin pelkoni. Ollaan treenattu palkattomuutta (ketjuttamalla) ja se on mennyt miusta hyvin. Mutta onko sitä kuitenkaan tehty tarpeeksi ja oikealla tavalla?

Nyt ensijärkytys alkaa väistyä, kävimme tekemässä onnistuneen palauttavan treenin, oikein hyvän mielen treenin, ja tulevaisuus näyttää taas vähän valoisammalta. Muistin palauttavaa treeniä tehdessäni, että olin jättänyt Lennun kaukoissa väärällä käskyllä ja sekoilu saattoi hyvin johtua siitä. Ensi kuussa taidetaan kuitenkin lähteä kokeeseen, vaikka ensireaktioni olikin "ei enää ikinä"!

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Rakoileeko paikkis - tarinoita kokeeseen valmistautumisesta


Pari viikkoa sitten ohjelmassa oli seuramme vuosikokous, jossa mm. muistettiin viime vuoden parhaita koiria. Lennu pokkasi itselleen vuoden tokotulokas -kiertopalkinnon ja vuoden tokokoirakisan kolmannen sijan. Lisäksi saimme pienen pokaalin muistamiseksi viime vuonna saavutetuista valionarvoista. Hieno Lennu!

Viime viikolla olimme varsin ahkeria (toko)treenaajia! Keskiviikkona osallistuimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna collieporukan treeneihin sulalla, mutta vielä jokseenkin märällä raviradan parkkipaikalla. Suunnitelmana oli tehdä yhdessä paikkamakuu, jonka jälkeen halusin tehdä ketjutettuna luoksetulon ja kaukot sekä treenata vielä erikseen seuruun hidasta ja juoksuosuutta. Paikkamakuussa meillä oli kaverina pehkonarttu, jolla (minulle myöhemmin selvisi) oli loppunut juoksut jonkin aikaa sitten. Lennu olikin paikkamakuussa todella levottoman oloinen, pää kääntyili edestakaisin liikkurista pehkoon ja takaisin. En halunnut palata palkkaamaan Lennua moisesta levottomuudesta, joten päätin odottaa siihen, että se katsoisi minua vähän pidemmän hetken ajan. Tätä ei kuitenkaan kerennyt tapahtua, sillä Lennu nousi (!) istumaan. Olin niin järkyttynyt tapahtuneesta, että karjaisin vain "HEI" ja käskin sen takaisin maahan. Siitä sitten jatkettiin vielä vähän aikaa paikkista.

Lennu ei ole melkeinpä vuoteen noussut paikkamakuusta, joten hieman puskista tuo tuli. Toisaalta, häiriö oli ilmeisen paha ja minun olisi toki pitänyt muistaa, että ei olla taas oikeastaan puoleen vuoteen oltu kentällä treenaamassa (kiitos hallin!) ja kenties helpottaa paikkista. No, kuten kaverini totesi, parempi tehä tämmöset treeneissä kuin kokeessa.

Huilitauon jälkeen teimme ketjutetun luoksetulon ja kaukot, jotka menivät aika lailla täydellisesti. Seuraamisessa tein sen huomion, että hitaassa kävelyssä Lennu tuntuu jotenkin tsemppaavan ihan erityisesti kontaktin kanssa, mutta juoksuun lähtiessä sen kontakti tipahtaa joka kerta. Tähän pitää ehdottomasti keksiä jotain! Treenien loppuun teimme vielä toisen paikkiksen ja se meni ihan ok.

Ennen torstain rally-tokotreenejä tehtiin jälleen paikkamakuu ja se sujui hienosti. Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä tekemään Sariannan kanssa tokotreeniä hallille ja siellä jälleen kerran vahvistettiin paikkamakuuta. Lennu oli jälleen hieno ja rauhallinen paikkistelija, vaikka saatiin tähän treeniin ennenkokematon häiriö kun vieressä ollut koira lähti paikaltaan. Lisäksi tehtiin jälleen ketjuttamista, tällä kertaa liikkeinä kapulanpito, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Kaikki sujuivat todella upeasti, tuskin olisi kovin montaa pistettä tipahtanut jos kyseessä olisi ollut koesuoritus. Loppuun teimme vielä merkinkiertoa, joka on siitä haasteellinen liike, että Lennu lähtee kyllä merkille innoissaan ja vauhdilla, mutta vauhti tipahtaa merkillä aina raville.

Tärkeintä kuitenkin tämän viikon treeneissä on ollut vahvistaa erityisesti minulle hyvää mielentilaa paikkiksesta. Keskiviikkoiltana iski pienimuotoinen paniikki siitä, että juuri paikkikseen tulee jotain tällaista hämminkiä pari viikkoa ennen koetta. Vaikka tiesinhän minä, että paikkamakuu on (nykyään) Lennulle todella vahva liike ja tuo oli vain jonkinnäköinen aivopieru. Mutta ekstrapaikkistreenit ovat onnistuneet tehtävässään ja saaneet tuon varmuuden tunteen takaisin. Eiliset treenit menivät muutenkin niin hienosti, että ensimmäistä kertaa odotan innoissani tulevaa koetta, toivoisin sen tulevan pian! Miten omituinen tunne tuo onkaan, kun on tottunut odottamaan kokeita jännityksen ja ahdistuksen sekaisin tuntein. Nyt vain pidetään yllä hyvää tekemisen meininkiä tämä ja ensi viikko, eikä niinkään viilata mitään teknisiä juttuja. Ensi viikon lauantai, saavuthan tänne pian!