maanantai 27. huhtikuuta 2015

Hakukauden avaus


Minulla ei ole koko talvena ollut ikävä hakumetsään. On oikeasti ollut tosi kiva pitää treenitaukoa ja keskittyä muihin juttuihin. Vaan oli kyllä oikeasti myös tosi mukava päästä takaisin haun kutkuttavaan maailmaan. Tänään oli siis hakuryhmämme ensimmäiset treenit tälle kaudelle ja neljä tuntiahan mie tuolla reissulla sainkin tehokkaasti kulutettua ihan tuosta noin vain.

Pohdin pitkään miten haluan ensimmäiset treenit Lennulle tehdä ja treenikaverien kanssa tuumimisen jälkeen päädyimme neljään pistoon, joista jokaisella Lennulle annettiin ääniapu. Viikonloppuna meidän treeniporukalla onkin edessä hakuleiri, jossa pureudutaan tähän apudilemmaan enemmän, nyt haluttiin vain tehdä suht helppo ja motivoiva treeni ennen rankkaa leiriä.

Ja Lennu oli kyllä aika lailla tulessa! Hyvä kun pissata malttoi ennen radalle lähtöä kun oli niin intopiukeena, ihana hölmö koira. Pistot oli hienot, maalimiehet löytyivät leikiten ja ilmaisukin sujui mitä mainioimmin. Hieman teinikoira otti häiriötä miun paikalle juoksemisesta, mutta vain haukun, parin verran ja sitten ilmaisu jatkui hyvin. Ei ollenkaan paha siis, treeniä treeniä vain.

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Rallytokoa, talkoilua ja tottistelua



Eilen kävimme jälleen treenaamassa rally-tokoa Annan ja Lauran kanssa. Ensimmäiseksi halusin testata kokonaisen radan suorittamista ilman palkkaa, koska halusin nähdä pystyisikö Lennu siihen. Ja kyllähän me siitä selvittiin! Ei nyt ihan kaikki putkeen mennyt, mutta koira sentään teki ainakin jotain koko radan ajan. Ja oikeastaan kaikki virheet olivatkin minun virheitäni, vaikka loppua kohden näki, että Lennun vire laski todella paljon. No, palkaksi ihanaa kissanruokaa ja seuraavalla kierroksella ongelmakohtiin pureutumista.

Miulle selkeästi vaikeinta on tehtävien suorittaminen oikeassa kohdassa, koska jään ihan liian kauaksi suoritettavasta kyltistä. Myös askelten laskeminen tuntuu edelleen tuottavan ongelmia. Erityistä huomiota tarvitsee myös sivulta eteentulo, sillä Lennu tuppaa tulemaan joka kerta aivan vinoon ja/tai kummalliseen paikkaan. Hauskaa saatiin kuitenkin treeneissä jälleen pitää ja sehän on tärkeintä! Lisäksi olen ylpeä siitä, että Herra Löö suoriutui todellakin kokonaisesta radasta palkatta!!

Tänään olin ensin talkoilemassa agilitymölleissä ratatyöntekijänä ja sitten lähdimme Lennun kanssa tottistreeneihin. Olen nyt naksutellut sille seuraamista ja se alkaakin näyttää hitusen paremmalta! Lisäksi treenattiin ilmoittautumista sekä ihan vain perusasennossa "hengailua", sillä Lennu on alkanut tarjota kaikenlaista kivaa jos perusasennosta ei tipu palkkaa tarpeeksi usein... Lisäksi otettiin pari luoksetuloa, ensimmäisellä oli tosi kiva vauhti mutta jarrut eivät toimineet ja Lennu päräytti melkein miun ohi. Toisella kerralla tehtiin lyhyempää matkaa ja eteentulo oli täydellinen! Siitä olikin hyvä viedä koira autoon kivalla fiiliksellä.

Innostuin vielä kokeilemaan ensimmäistä kertaa A-estettä, kun osaavia henkilöitä oli kanssani treenaamassa. Lennu teki A:n molempiin suuntiin kaksi kertaa ja hienostihan se meni, intoa pisaa kyllä. Mietin vain mitä pk-puolen A-esteen treenaaminen tekee agility-aalle... Ei nimittäin ihan 2on2offeja ole tottiskentillä nähtävissä!

Maanantaina alkaa meijän hakuryhmän treenit, en malttaisi odottaa! Hauska päästä näkemään, mitä Lennu lajista tuumaa pitkän talvitauon jälkeen ja vielä mielenkiintoisempaa on nähdä mihin tämän kesän aikana oikein päästään!


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Outokumpu RN


Kuvat: Laura P. ja Josefina L.

Eilen osallistuimme toiseen kolmesta lähinäyttelystämme, eli Outokummun ryhmänäyttelyyn. Samaan näyttelyyn oli ilmoitettu myös Lola-sisko ja Konsta-veli sekä liuta kavereiden koiria, joten mukava näyttelypäivä oli tiedossa. Nahkoista ensimmäisenä kehään meni Darwin-toveri, joka pönötti itsensä ROP-pennuksi! Seuraavaksi vuorossa olikin Konsta sekä Lennu, ainoat nuorten luokan urokset. Konsta sai Erinomaisen ja Lennu seurasi pian perästä ERI:n kanssa. Kilpailuluokassa meidät osoitettiin ensimmäisiksi SA:n kera! Uroksia oli nuorten lisäksi kaksi muuta, avoimen sekä valioluokan urokset, joista molemmat saivat ERI SA:t. Paras uros kehässä oli siis kolme urosta ja mahdollisuus sertiin oli 50/50.

"18kk. Hyvin tasapainoinen, kaunislinjainen, hyväluustoinen nuori uros. Takakäpälät saisivat olla tiiviimmät muuten hieno raajarakenne. Hieno pitkä pää, jossa oikea ilme, purenta ja korvien taite. Erinomainen alaleuka. Kaunis niskakaari. Liikkuu kauniisti ja sujuvasti. Saa vielä vankistua, mutta hienot raamit." Tuomarina Saija Juutilainen





Paras uros -kehässä tuomari juoksutti meitä muutaman kerran ympäri ja kohta jo osoittikin valiourosta siirtymään. Tuumasin vain, että jos valio siirretään ykköseksi, mutta muita muutoksia ei tapahdu, me saataisiin serti! Mutta valiouros siirrettiinkin meidän sekä avoimen uroksen väliin ja tuomari tuli kättelemään minua. Lennu oli siis paras uros ja sai ensimmäisen sertinsä!! Ihan huikeaa, sillä se ei ole tällä hetkellä mielestäni parhaassa tikissä (se on turhan hoikassa kunnossa, toinen korva on kovasti kevyt ja karvanlähtö on pahimmillaan), mutta tuomari vain totesi sen tarvitsevan vielä lisää massaa ja siitä tulee todella hieno.

Narttuja oli yksi per luokka (tosin avoimessa ei ainoatakaan) ja pian kehässä olikin hienoista hienoin Lola-sisko, joka esiintyi kauniisti ja sai Erinomaisen mainiolla arvostelulla. Valioluokan narttu valittiin parhaaksi nartuksi ja tuli meidän kanssa kilpailemaan ROP-kehään. Lopulta narttu valittiinkin parhaaksi nahkaksi ja Lennu VSP:ksi!


Lennu ja ROP-koira Sandcastle's Pretty In Pink

En osannut edes kuvitella, että Outokummusta minkäänlaista menestystä haettaisiin, joten tämä yllätys oli suuri ja äärimmäisen iloinen! Mutta erityisen ihanan tästä kokemuksesta teki ihanat ihmiset, jotka kanssamme näyttelyssä jännittivät ja iloitsivat. Ihan mieletöntä!


Koiruuksien Satu Olento "Lola", Koiruuksien Tim-Antti "Lennu" sekä Koiruuksien Konsta-Aapeli "Konsta"

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Haasteita pukkaa!



Peräti kolme bloggaajaa haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen, joten tässäpä teille melkoinen määrä vastauksia yhdessä isossa läjässä!

I

1. Miten päädyit ottamaan collien?
Tiesin haluavani ensimmäiseksi paimenkoiran, joka olisi helppo arjessa, mutta jonka kanssa voisi kokeilla erilaisia koiraharrastuksia. Sheltti oli (lähinnä Lauran ansiosta) vaihtoehtona pitkään, mutta loppujen lopuksi halusin isomman koiran. Kun ensimmäisen kerran rekisteröin sileäkarvaisen collien olemassaolon, tajusin, että tässä se on. Luonne ja koko olivat sopivat, turkki helppohoitoinen ja harrastusmahdollisuudet rajattomat.

2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit colliessa rotuna parantaa?
Nahkojen luonteet ovat miusta melko hyvällä mallilla, mutta ehkä toivoisin niiden olevan laadultaan vielä tasaisempia (ei niin paljon vaihtelua rodun sisällä vaan tasaisen hyvää). Ulkonäöllisesti haluaisin leveämpiä alaleukoja (ja näin ollen parempia purentoja) sekä parempia etuosia.

3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin collien olevan? Yllättikö jonkin?
Ei ole :D Tai toki joiltain osin, mutta monin osin se on aivan erilainen. Luulin collien olevan pidättyväinen ja koin sen olevan jopa hyvä ominaisuus, että se ei olisi kaikkien sylissä. Joo ei se ihan ollutkaan. Tähän olettamukseen liittyy myös se, että luulin sen kiintyvän nimenomaan yhteen ihmiseen (ja tämän kiintymyksen tarkoittavan sitä, että koira olisi rapsutteluista yms hellimisistä nauttiva otus). Juu, ei tämäkään toteutunut.

Ehkä suurin yllätys liittyy kuitenkin siihen, että miulla oli käsitys colliesta herkkänä koirana, jolle ei tarvitse sanoa kuin kerran EI (sen tehdessä typeryyksiä) ja se muistaa sen koko loppuelämänsä eikä enää tee tätä samaa typeryyttä uudelleen. Hahaa, sallikaa miun nauraa. :D

4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan collie, vai jotakin muuta rotua?
Seuraava tulee mitä todennäköisimmin olemaan nahka, kyllä. Eniten mie haaveilen ja tuumailen kolmatta koiraani, jonka rotua en ole vielä päättänyt. Kahden harrastusnahkan rinnalle haluaisin nimittäin pienemmän (ja vähemmän aktiivisen?) koiran ja tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona taitaa olla cockerspanieli. Harmi vain, että haluaisin ehkä mieluummin käyttölinjaisen ja se ei oikein tuohon vähemmän aktiiviseen kategoriaan sovi.

5. Mikä on koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)?
Varmaankin itseriittoisuus. Muut "huonot puolet" ovat osittain sen hyviäkin puolia, mutta itseriittoisuudesta en kyllä hetken pohtimisella hyvää puolta löytänyt... "I don't need anyone" -asenne on monin puolin turhauttava ja tiettyjä asioita hankaloittava.

6. Entä paras puoli (yksi ominaisuus)?
Hyviä puolia on monia, mutta sanotaan vaikkapa rohkeus.

7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?
Treeneissä häkissä/kentän laidalla muiden treenatessa, koirakavereiden kanssa leikkiessä ja maalimiestä ilmaistessa. Ainakin.

8. Millaisia kisatavoitteita sinulle on koirasi kanssa?
Sanoisin, että tällä hetkellä meillä on kisatoiveita. Toiveena olisi päästä joskus ainakin palveluskoirakokeeseen ja tokokokeeseen. Sitten jos/kun sinne asti päästään, voidaan asettaa lisää kisatoiveita.

9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?
Periaatteessa neljä: Nahkapanta peruslenkkeilyyn, Rukan panta agilityyn, ketjupanta tokoon ja snake-panta näyttelyihin.

10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?
Kuullessani siitä kehuja sekä sen ylittäessä odotukseni (esimerkiksi valitessaan minut toisen koiran sijaan).

11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?
Ei oikeastaan. Se on tietyllä tavalla kiinnostavaa, kyllä, mutta en usko, että minusta olisi siihen.


II

1. Luetko paljon koirablogeja?
Melko paljon, kyllä. Suurimmaksi osaksi muiden collieiden blogeja, mutta myös muita on kertynyt lukulistalle hienojen kuvien, mielenkiintoisten koirien tai muiden seikkojen perusteella.

2. Mitä koiraharrastusta et haluaisi kokeilla? 
Suojelu ei kyllä kiinnosta laisinkaan.

3. Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä? 
Mukavia tilaisuuksia nähdä sukulaiskoiria ja kavereita aina silloin tällöin. Kehitettävää kyllä löytyy...

4. Kuinka kauan olet pitänyt blogiasi?
Pian kahden vuoden ajan, aloitin blogin pitämisen jonkin verran ennen Lennun tuloa.

5. Mikä on parasta koko koiraharrastuksessa?
Onnistumiset ja koirassa nähtävä kehitys sekä tietenkin huiput ihmiset!

6. Entä mikä on ikävintä?
Ajoittain liialliseen vakavuuteen sortuminen treenaamisessa.

7. Mikä on erikoisin koirasi/koiriesi koskaan tekemä asia?
Varmaankin viime keväänä tapahtunut ensimmäinen uinti ikinä. Siinä hetkessä fiilikset olivat kauhistuneet, mutta jälkikäteen tuo tapaus on naurattanut moneen kertaan.

8. Mitä harrastat koirasi/koiriesi kanssa, jos harrastat jotain?
Palveluskoirahakua, agilityä ja tokoa. Lisäksi tehdään näiden lomassa välillä muutakin.

9. Minkä koirarodun valitsisit, jos sinun pitäisi valita rotu sen ulkonäön perusteella?
Jaa-a. Ehkäpä riistan värisen lapinporokoiran. Tai salukin. Tai stabyhounin. En mie tiiä. :D

10. Kuinka monta koiraa olisi sinulle ehdoton maksimimäärä?
Ehkä neljä. Ihanne olisi varmaankin kaksi tai kolme, mutta neljä menisi (ainakin vähän aikaa) mikäli vanhin olisi jo aivan eläkeläinen ja nuorin ihan pikkupentu.

11. Mikä on hassuin koiraasi/koiriisi liittyvä muistosi?
Hassuimmat muistot liittyvät Lennun hölmöilyihin, en osaa nyt tarkemmin niitä kuitenkaan eritellä.


III

1. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun?
Tähän vastasinkin jo yllä!

2. Jos sinun olisi aivan pakko vaihtaa rotua, mihin päätyisit?
Jos ajatellaan, että rotua olisi vaihdettava toiseen "samaa asiaa ajavaan" rotuun, päätyisin varmaankin australianpaimenkoiraan.

3. Mikä on maximimäärä koiria yhdellä ihmisellä? Perustele.
Tähänkin vastasin jo aiemmin.

4. Mikä on koirasi ällöttävin/omituisin tapa? 
Ällöttävin tapa on varmasti kaikessa haisevassa kieriskely (tätä tapahtuu onneksi melko harvoin). Omituisin tapa on varmaankin Lennun tapa nukkua tassu kuonon päällä. Minusta se tosin on aivan normaalia, mutta muut ihmiset ovat minua valaisseet, että omituista se on.

5. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi? (seurapiirikuningatar, siisteysintoilija, pelle etc.)
Teini-ikäinen (ainakin omasta mielestään) cool poika, luokan pelle, joka yrittää saada tyttöjen huomion itselleen keinolla millä hyvänsä. Tuumaa, cooliudesta huolimatta, että äiti on salaa ihan kiva tyyppi. ;)

6. Mikä on hauskin ja/tai hyödyllisin temppu, minkä koirasi osaa? 
Hauskin on varmaankin nenän koskettaminen tai kuplien puhaltaminen veteen. Hyödyllisin on tavaroiden nostaminen maasta sekä asioiden kiertäminen (esimerkiksi hihnalenkillä pylväiden kiertäminen)

7. Voisitko ottaa rescue-koiran? Perustele.
Periaatteessa varmaan voisinkin, jos koiran luonne vain on kohdallaan. Koirasta, jonka kanssa haluaisin harrastaa erilaisia lajeja, haluaisin kyllä tietää suvun ja mitä se tuo mukanaan. Mutta jos koira tulisi esimerkiksi parin nahkan kaveriksi, niin se voisi periaatteessa olla rescue-koirakin.

8. Koirasi heikoin luonteenpiirre? Entä vahvin?
Äää, mitäs tähän nyt sanoisi. Heikkoin on varmaankin se, että muiden koirien seurassa kiehuu yli... Tämä ei kyllä ole ehkä luonteenpiirre. Vahvin on varmaankin se aiemmin mainittu rohkeus. Tai uskollisuus, kyllä tuo aika uskollinen otus kaiken kaikkiaan on.

9. Paras muisto koirasi kanssa? (Mielestäni ihana kysymys, siksi laitan tämän eteenpäin.) 
Voi ei, niitä on aika monta, en mie osaa valita yhtä. Kaikki erilaiset matkat, viime kesän uintireissut yms. ja täytyy sanoa, että eilinen möllitoko menee kyllä aika kärkeen myös.

10. Millä yhdellä sanalla kuvailisit koiraasi?
Torvelo

11. Laita loppuun koirailuun liittyvä kuva, joka saa sinut hyvälle mielelle.



Kiitoksia jos jaksoit lukea koko pitkän postauksen tänne asti! En tällä kertaa haasta ketään, sillä tämän tekstin kirjoittaminen on kestänyt luvattoman pitkään ihan jo näinkin. ;)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Möllitoko!


Tänään oli viimein kauan odotetun Joensuun collieporukan möllitokon aika. Ensiksi täytyy hieman hehkuttaa meijän treeniporukkaa, sillä sen se kyllä ansaitsee. Eilen vietimme saunailtaa 12 ihmisen voimin ja teimme viime hetken valmisteluja möllikisaa varten sekä tietenkin herkuttelimme ja pelailimme. Mahtavaa tästä porukasta (monen muun asian lisäksi) tekee se, että meillä tuntuu löytyvän innokasta talkoolaisporukkaa melkein enemmän kuin tarve vaatii tällaista tapahtumaa varten. Kaikki ovat ihanasti mukana kaikessa ja meillä on niin kauhean hauskaa kaikkea tätä tehdessä. Lisäksi collieitakin oli edustamassa möllitokossa todella hieno määrä, yhteensä yli kymmenen! Kokonaisuudessaan möllitokoon osallistui alta 30 koirakkoa, hieno määrä saatiin siis osanottajia paikalle.

Toiseksi täytyy hehkuttaa Lennua. En tiedä mitä miun koiralle on tapahtunut, mutta se oli tänään aivan todella kivalla asenteella liikenteessä. Yritin viritellä sitä ennen paikkamakuuta pyytämällä sitä menemään maahan ja palkkaamalla sitä maahanmenoista ja siitä, että se pysyi muutamankin sekuntin nätisti paikallaan. Lennulla on nimittäin tapana sahata maahan-istu väliä supernopeasti kun se on tietynlaisessa mielentilassa ja etenkin jos sen pitää tehdä "ilman palkkaa". Hiukan saattoi jännittää, miten paikkamakuu kehässä toimisi - koirahäiriössä, tapahtumahäiriössä ja omistajan jännittäessä. Ja ilman sitä palkkaa pelkästä maahanmenosta. Kaksoiskäsky tarvittiin maahanmenoon, mutta minuutin SE PYSYI! Paikkamakuu oli luokassamme (nakkiluokka) minuutin mittainen ja etäisyyden koiraan sai valita itse. Myös perusasentoon vaadittiin kaksi käskyä, ja tästä hyvästä meille 8 paikkamakuusta!

Suoritimme muut liikkeet luokan neljäntenä koirakkona ja Lennu oli varsin super! Koska meidän seuruu on rakoillut tosi pahasti nyt viimeisen parin kuukauden aikana, tein sen nami kädessä. Ja se meni 9:n arvoisesti, eli ihan mukavasti siis. Luoksetulo jännitti minua paikkiksen jälkeen eniten, sillä Lennu on ottanut tavakseen lähteä omia aikojaan liikkeelle kun jätän sen istumaan... Tänään luoksetulo oli kuitenkin hieno, vauhdikas ja suora kuin mikä! Perusasentoonkin tuli hienosti, vaikka tätä ei olla paljoa edes treenattu. Viimeisenä tehtiin hyppy uusilla tokosäännöillä ja sekin meni oikein mallikkaasti. Sekä luoksetulosta että hypystä saatiin 10 ja lopputuloksena näin ollen 37/40 pistettä ja periaatteessa jaettu kolmas sija, vaikkei palkinnoille lopulta päästykään. Sillä ei tosin ollut enää siinä vaiheessa mitään väliä kun olin vaan niin onnellinen siitä, miten hienosti koirani keskittyi ja teki hommia uudenlaisessa tilanteessa.

Möllien jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa treenata hallilla ennen seuraavia käyttäjiä, joten naksuttelin Lennulle hieman sitä seuraamista. Ja sehän sujui! Ja Lennu leikki aivan todella makeesti, tuumasinkin sille, että kuka sie olet ja mitä sie oot tehny miun Lölölle!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Koeuran (epävirallinen) korkkaus!


Olemme käyneet kahtena peräkkäisenä perjantaina treenaamassa rally-tokoa Annan ja Lauran kanssa ja treenit ovat menneet tosi kivasti. Laji on osoittautunut vallan hauskaksi ja jo ensimmäisten treenien jälkeen oli selvää, että rally-toko voisi olla erinomainen laji, jossa aloittaa koeuramme. Rally on siitä kivaa, että radalla tapahtuu koko ajan jotain "hauskaa" ja kehua saa koko ajan. Ajatus rallykokeeseen osallistumisesta tuntuu paljon helpommalta kuin tokokokeeseen nimenomaan näistä syistä.

Tänään osallistuimme siis ensimmäiseen kokeeseemme ikinä. Toki se oli epävirallinen möllikisa, mutta jännitystä oli ilmassa tästä seikasta huolimatta! Osallistujia oli melkoisen paljon ja ennen mölliluokkaa oli avoimen ja alokasluokan radat. Odottelemista siis riitti, mutta onneksi oli tuttuja paikalla seurana! Kun mölliluokka viimein alkoi, kävin Lennun autosta ja lähdimme pienelle lenkille. Olimme luokkamme yhdeksäs koirakko, joten hetken aikaa sain Lennua viritellä hallin ulkopuolellakin ennen kuin pääsimme itse koitokseen!

Radan alku meni aivan haahuiluksi, jostain syystä Lennu ei ollut ollenkaan jutun juonessa mukana. Kakkoskyltin eteentulo oli kamala, mutta sen jälkeen alkoi juttu luistaa! Liikkeestä maahanmenossa palkkasin, mutta se jäikin ainoaksi palkaksi koko radalla!! Viidenneltä kyltiltä saatiin -10 virhepistettä, sillä peruutin tehtävän lopussa kolmen askeleen sijaan vain kaksi askelta. Tämä maksoikin meille luokan toisen sijan. ;P Kyltti yhdeksän (koiran kiertäminen sen istuessa) uusittiin Lennun lähtiessä miun mukaan paikallaan istumisen sijaan, mutta muuten loppurata meni oikein mallikkaasti.

Lopputulos radalta oli 81/100 pistettä ja olen siihen todella tyytyväinen. Olin (perjantain treenien perusteella) varautunut palkkaamaan Lennua enemmän kuin kerran, joten olen erityisen tyytyväinen siihen kuinka hyvin se jaksoi keskittyä hommiin ilman palkkaa melkein kokonaisen radan verran. Menohan jopa parani loppua kohti, vaikkei palkkaa tippunutkaan! Hyvä Löö!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Nälkä kasvaa syödessä


Olemme viettäneet Lennun kanssa hiljaista viikkoa. Ainakin treenirintamalla on ollut hyvin hiljaista ja ihan hyvä niin. Joka päivä ollaan kyllä naksuteltu uusinta temppua, kaapin oven sulkemista, ja tänään tehtiin minuutin paikkamakuu ihan kotioloissa, mutta muuten olemme olleet treeneittä ja lenkitkin ovat olleet erinäisistä syistä keskimääräistä lyhyempiä. Tällaisia leppoisia pätkiä pitäisi muistaa pitää useamminkin.

Tänään iltalenkillä tuumin, kuinka mahtava koira miulla onkaan. Muistelin aikaa ennen Lennua ja sitä, mitä tavoitteeksi silloin asetin. Tavoitteita oli kaksi: a) vahva luoksetulo, niin että vapaanapidossa ei ole ongelmia ja b) kaunis hihnakäyttäytyminen. Kaiken muun ajattelin olevan vain plussaa (tosin salaa olen saattanut tavoitella vähän muitakin asioita). Miten helposti nuo lähtökohdat ovatkaan unohtuneet harrastusten viedessä mennessään, nälkä kun tuppaa kasvamaan syödessä. Tavoitteiden määrä on lisääntynyt ja rima on noussut koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Tässä on sekä positiivisia että negatiivisia puolia; toisaalta tavoitteet lisäävät motivaatiota ja kannustavat touhuamaan koiran kanssa enemmän, toisaalta ne uhkaavat tehdä touhuamisesta suorittamista.

Alkuperäiset tavoitteet ovat, ainakin tällä hetkellä, toteutuneet. Tuskin olisin uusia tavoitteita ryhtynyt meille asettamaan, jos näillä kahdella osa-alueella olisi ongelmia. Mutta Lennun luoksetulo on (lenkeillä) todella vahva ja hihnakäytöksessäkään ei ole valittamista kuin ajoittaisessa vetämisessä. Lennusta on kuoriutunut todella helppo koira arjessa, uskomatonta kyllä. Jopa siinä määrin, että pentuhaaveet eivät tunnu enää niin kaukaisilta kuin esimerkiksi puoli vuotta sitten. Periaatteessa mikään kiire ei seuraavan koiran ottamisella ole (muuta kuin pakahduttava pentukuume tietenkin), mutta miusta on mukavaa "verrata" koiran olemusta ja osaamistasoa siihen, mitä sen toivoisi olevan siinä vaiheessa kun seuraava koira taloon astuu.

Tällä hetkellä oikeastaan ainoa ongelmallinen puoli Lennussa on liian iso ego, joka muistuttaa olemassaolostaan aina muiden nuorten urosten seurassa. Mutta siihen nähden, että minulla on käsissäni 1,5 -vuotias (treenikavereiden sanoin) itseriittoinen ja varsin persoonallinen, teini-ikäinen uroskoira, on tilanne suorastaan loistava. Eikös tämän pitäisi perinteisesti olla nimenomaan sitä pahinta aikaa nuoren uroksen ja sen omistajan elämässä? Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, tajuaa kuinka pitkälle olemmekaan päässeet. Olemme oppineet paljon ja tulemme varmasti oppimaan vielä monin kerroin enemmän kaikenlaista uutta ja ihmeellistä.

Pitää vain muistaa keskittyä kaikkeen siihen, mitä me olemme ja mitä olemme saavuttaneet, eikä siihen mitä emme ole ja mihin emme ole vielä kyenneet. Jos totta puhutaan, Lennu tuo miun elämään hirmuisen paljon huumoria ja iloa. Enemmän kuin mie olen myöntänyt tai oikeastaan tajunnutkaan. (Hempeilykiintiö onkin sitten tämän kirjoituksen myötä tältä kuulta täysi. ;P)