torstai 22. joulukuuta 2016

Katsaus vanhoihin tavoitteisiin ja ripaus uusia


Nyt kun tämän vuoden tapahtumat on kerrattu, on aika katsastaa tavotteiden laita. Olen loppuvuoden reissun päällä, joten tämän vuoden tavoitekatsaus tulee näin jo hieman etuajassa julkisuuteen. Pidemmittä puheitta, tavoitteet vuodelle 2016 olivat:

Lennu

~ Terveenä pysyminen  ✓   
Lennulla oli oikein hyvä vuosi terveyden osalta, ei taidettu käydä eläinlääkärillä kertaakaan koko vuonna?

~ Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen, juoksulenkit mukaan viikko-ohjelmaan sekä enemmän doboa ✓  
Kuntoa on ylläpidetty ihan kiitettävästi, mutta juoksulenkit eivät ole kyllä mahtuneet mukaan viikko-ohjelmaan. Sekä niiden että doboilun kanssa on välillä aktiivisempia kausia, mutta välillä on myös täysin hiljaista molempien osalta.

~ Hauskanpitoa, lenkkeilyä kavereitten kanssa, uusia kokemuksia, mukavia reissuja ✓  
Viimeisen vuoden aikana olemme pitäneet paljon hauskaa, lenkkeilleet ja viettäneet aikaa kavereiden kanssa, kokeneet kaikennäköisiä uusia juttuja sekä tehneet hieman hulluja, mutta aivan mahtavia reissuja.

~ Kerran ulkomaille! ✓  
Lennu kävi kerran ulkomailla kasvattajansa kanssa ja sieltä kotiintuomisina oli SERT sekä kaksi CACIBia.

PK-lajit: Hakuun yhteinen sävel takaisin, koira kuulolle ja perusasiat kuntoon. Keväällä jälkiryhmään hakeminen ja toivon mukaan jäljen ottaminen repertuaariin mukaan. Esineruutu kisavalmiiksi. ✓  
Maastokautemme oli varsinkin haun osalta todella rikkonainen, mutta mitä treeneihin pääsimme niin sanoisin että yhteinen sävel oli tänä kesänä edellistä parempi ja Lennu oli hyvin kuulolla. En hakenut keväällä jälkiryhmään, mutta ajoimme melko mukavan määrän jälkiä ihan keskenämme tai Sarin seurassa. Esineruutua emme saaneet kisavalmiiksi, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun muutkaan osa-alueet eivät ole vielä valmiita. Hyviä esineruututreenejä kuitenkin teimme ja esinemotivaatio on kohdillaan!

~ Tottelevaisuus: Lisää iloista tekemisen meininkiä sekä paremmin suunniteltuja treenejä! Viimeinen alokasluokan 1-tulos, avoimen luokan liikkeiden treenaaminen kisakuntoon ja mahdollinen avoimen luokan korkkaus. BH-kokeeseen kesällä/syksyllä, jos tuntuu että palikat ovat kohdallaan.
Erityisen tyytyväinen tänä vuonna olen ollut siihen, että nimenomaan sitä iloa ja tekemisen meininkiä olemme mielestäni treeneihin saaneet! Aina on toki parannettavaa, mutta aikaisempaan verrattuna meno on jo aika lailla kivaa. Viimeinen alokasluokan tulos saatiin toukokuussa, mutta avointa luokkaa emme korkanneet sillä kaikkia liikkeitä emme ole saaneet kisavalmiiksi, emmekä ole muiltakaan osin valmiita melko vaativaan avoimeen luokkaan. BH-kokeessa emme käyneet.

~ Rally-toko: Avoimesta luokasta hyväksytty tulos -> RTK2? Myös voittajaluokan liikkeitä kasaan pikkuhiljaa.
Avoimesta luokasta saimme kaksi hyväksyttyä tulosta neljästä kokeesta. Emme juuri treenanneet voittajaluokkaa (oikealla puolella seuraamista lukuunottamatta), sillä päätin ettemme tällä erää jatka sinne asti.

~ Näyttelyt: Viimeisen sertin metsästystä!
Viimeinen serti saatiin jo heti ensimmäisestä näyttelystä Kajaanista. Vuoden aikana mukaan tarttui myös neljästä KV-näyttelystä neljä CACIBia, lisäksi vuoden kymmenestä näyttelykäynnistä tuli kaksi ROP- ja kolme VSP-sijoitusta.




Metka

~ Terveenä pysyminen ✓  
Metkalla oli tänä vuonna yksi ärhäkkä mahatauti, mutta muuten taisi muorikin olla aika lailla terve. Metka sterkattiin maaliskuussa ja se toipui leikkauksestaan todella hienosti.

Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen, juoksulenkit mukaan viikko-ohjelmaan sekä enemmän doboa ✓  
Samoin kuin Lennun kanssa, kuntoa on ylläpidetty ihan kiitettävästi ja Metkan tapauksessa sitä on paljon myös kasvatettu. Pyörälenkit olivat kesällä yksi hyvä kuntoilumuoto muorin kanssa, mutta syksyn mittaan se jäi vähemmälle.

~ Hauskanpitoa, lenkkeilyä kavereitten kanssa, uusia kokemuksia, mukavia reissuja ✓  
Metka on yllättänyt tänä vuonna positiivisesti ja alkanut leikkimään muidenkin kuin Lennun kanssa! Silläkin on siis hauskuutta riittänyt kun mm. Bennystä on kuoriutunut Metkan mentävä leikkikaveri.

~ Tottelevaisuus: Kivaa yhdessä tekemistä, alokasluokan liikkeitä silmällä pitäen 
Kivaa meillä oli Metkan kanssa yhdessä joka kerta kun treenasimme, mutta muilta osin toko-tavoitteet ylittyivät roimasti. Elokuussa uskaltauduttiin möllikokeeseen ja syyskuussa jo viralliseen kokeeseen. Tuloksina tältä vuodelta yksi 2-tulos ja yksi 1-tulos.

~ Rally-toko: Kylttien treenausta, ratatreeniä, mahdollisesti möllikisoihin? 
Kylttejä treenasimme vaihtelevalla aktiivisuudella, ratatreenejäkin teimme satunnaisesti, mutta möllikisoissa emme käyneet. Sen sijaan kävimme kolmessa virallisessa kokeessa, joista lopputulemana kolme hyväksyttyä tulosta huippupistein ja koulutustunnus. Tavoitteet siis täyttyivät tässäkin lajissa huimalla tavalla!

~ Näyttelyt: Viimeisen sertin metsästystä!
Sertiä kyllä metsästettiin, mutta sitä ei tänä vuonna saatu. Kaksi kertaa päästiin aika lähelle ja saatiin vara-serti.


Ensi vuonna meidän harrastamiseen on tiedossa jonkin verran muutoksia, jotka toivon mukaan tuovat mukanaan hyviä juttuja! Lennulta karsiutuu vähän lisää treenattavia lajeja, mikä tarkoittaa sitä, että niihin jäljelle jääviin saa panostettua ehkä vähän enemmän. Viime vuonna listattuja "itsestäänselviä" tavoitteita en tällä kertaa edes kirjaa ylös.

Lennu

~ PK-lajit: Jäljen aktiivinen treenaaminen, jälkien vaikeuttaminen ja pidentäminen, esineruutu kisavalmiiksi (?), BH, tottiksessa kokeenomaisen suorituksen rakentaminen
~ Toko: Oikeanlaisen mielentilan treenaamista, loput tokon avoimen luokan liikkeet kuntoon, häiriön sietäminen paremmin haltuun, avoimen luokan korkkaus, ylempien luokkien liikkeiden hiomista mahdollisimman pitkälle
~ Rally-toko: Viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulos -> RTK2
~ Näyttelyt: Viimeisen CACIBin metsästystä!
~ Luonnetesti

Metka

~ Tottelevaisuus: Viimeinen alokasluokan 1-tulos, hauskanpitoa ja hömpöttelyä
~ Rally-toko: Avoimen luokan kylttien treenaaminen, mahdollisesti avoimen luokan korkkaus -> RTK2?
~ Näyttelyt: Viimeisen SERTin metsästystä!

Vaikka blogi onkin vaipunut vähän horrokseen, pyrin edelleen pitämään sitä pystyssä, vaikka sitten harvemmalla päivitystahdilla. Tärkeät tapahtumat haluaisin edelleen arkistoida blogiin ja näin tulen toivon mukaan edelleen tekemäänkin. Ja näitä tärkeitä tapahtumia onkin joitakin jo listattuna uuteen kalenteriin, johon löytyy linkki bannerin alapuolelta.

Mutta nyt tahdon toivottaa teille oikein ihanaa joulua ja hyvää uutta vuotta! Nähdään taas ensi vuonna!



keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Mitäs sitä tulikaan tehtyä vuonna 2016...


Vaikka tämä vuosi ei olekaan ollut blogin kannalta mikään aktiivisin mahdollinen, on vuoden aikana kuitenkin tapahtanut vaikka mitä! Siispä päätin tänäkin vuonna tehdä kartoituksen siitä, mitä kaikkea sitä tulikaan vuoden aikana tehtyä. Olen valinnut joka kuukaudelta kaksi kuvaa, joista pidän tai jotka kuvaavat sen kuukauden tapahtumia erityisen hyvin. Tänä vuonna kamerakin on ollut vähän vähemmällä käytöllä, joten sopivia kuvia ei tänä vuonna ollutkaan ihan hirvittäviä määriä.

Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli hirmuisen tapahtumarikas. Olemme treenanneet ahkerasti, oppineet ja saavutaneet paljon, lenkkeilleet ja pitäneet hauskaa sekä keskenämme että kavereiden kanssa. Tämä vuosi on jälleen kerran tuonut esille yhden koiraharrastuksen parhaista puolista, sen äärimmäisen mahtavan tukiverkoston, jonka koiran ottaminen voi parhaimmillaan mukanaan tuoda. Olen äärimmäisen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat elämääni koirien kautta tulleet, näiden mahtavien nelijalkaisten lisäksi he ovat se juttu, mikä tekee tästä niin mahtavan elämäntavan.



Tammikuussa starttasimme uuden vuoden mökkeilemällä perheeni kanssa. Aloitimme vuoden alusta mitä mukavimmassa rallitokon treeniryhmässä. Kävimme tammikuun ensimmäisellä viikolla myös möllitokokokeessa, jossa saimme vähän palautua edellisen kuukauden aikana käydyistä kokeista. Alkukuusta saimme myös vieraaksemme Sannin ja Riitan sekä kolme nahkaa ja suuntasimme koko porukka Kajaanin KV-näyttelyyn. Lennu nappasikin sieltä viimeisen tarvittavan sertin sekä ensimmäisen cacibinsa Suomesta ollen VSP! Näyttelyvuosi alkoi siis hienosti. Tammikuussa kävimme myös nappaamassa alaosaston vuosikokouksesta jos jonkinlaista palkintoa ja Lennu testasi ensimmäistä kertaa Kuopion koirauimalan, johon tykästyimme kovasti. Lisäksi tammikuussa lenkkeilimme todella paljon jäällä!




Helmikuussa kävimme uudelleen Kuopiossa koirauimalassa, tällä kertaa isommalla porukalla. Molemmat koirani pääsivät uiskentelemaan altaaseen, vaikkakin Metka olisi varmaankin mieluummin viettänyt päivänsä kotisohvalla. Kävimme viikottain doboryhmässä, joka itseasiassa alkoi jo tammikuussa ja kesti vielä hieman maaliskuunkin puolelle. Helmikuussa tuli muutenkin liikuttua paljon.




Maaliskuussa oli jälleen aika lähteä näyttelykehiä valloittamaan, tällä kertaa Nurmeksen ryhmänäyttelyyn, jossa Metkan viimeinen serti meni jälleen niukasti sivu suun. Maaliskuussa koitti myös kauan odotettu päivä, eli Metkan sterkkaus. Leikkaus sekä siitä parantuminen sujuivat oikein mallikkaasti ja me saimme helpotusta elämään. Kävimme Lennun kanssa rallitokokoulutuksessa hakemassa vinkkejä treeneihin. Maaliskuun loppupuolella lähdin turisteilemaan Lauran mukaan Lappeenranta KV:hen, jossa sain nähdä (ja esittää) sukulais-Koiruuksia. Saimme oman seuran vuosikokouksesta kotiintuomisiksi Vuoden tokotulokas -palkinto!



Huhtikuussa treenasimme kovasti niin tokoa kuin rallitokoakin. Kuun puolivälissä kävimme Pieksämäellä Lennun kanssa tokokokeessa, mutta 1-tulos ja sen myötä koulutustunnus jäi kuuden pisteen päähän. Kävimme myös molempien koirien kanssa pitämässä hauskaa rallitokon möllikokeessa. Kivasti menneen möllikokeen jälkeen lähdin melko luottavaisin mielin viralliseen kokeeseen, mutta oman mokani takia avoimen luokan ensimmäinen hyväksytty tulos jäi edelleen saamatta. 




Toukokuussa kävimme heti vappuna match showssa, Kuopiossa asti! Metka menestyi kisassa hienosti, sijoittuen lopulta BIS5-sijalle. Jo kuun alussa meitä hemmoteltiin mahtavan kesäisillä säillä ja sekä omistaja että koirat heittivät talviturkkinsa jo alkukuusta! Kävimme Lennun kanssa tokokoulutuksessa ammentamassa oppia maajoukkuetason kouluttajalta. Toukokuun puolivälissä kävimme Sariannan kanssa Lieksassa rallitokokokeessa, jossa lainakoirani Lassi saavutti RTK1-koulutustunnuksen ja me korkkasimme Metkan kanssa oman kisauramme hienolla alokasluokan tuloksella. Viikko tämän jälkeen suuntasimme samassa seurassa Nurmekseen tokokokeeseen, jossa kaikki meni nappiin! Teimme Lennun kanssa 1-tuloksen huippupisteillä, saimme näin ollen TK1-koulutustunnuksen ja vieläpä voitimme luokkamme. Kuun viimeisenä viikonloppuna saimme kylään ihania vieraita, kun Sanni ja trikkitytöt saapuivat Joensuuhun kaksipäiväiseen näyttelyviikonloppuun. Ensimmäinen päivä oli jättimenestys Lennun Lola-siskon ollessa VSP ja saadessa ensimmäisen sertinsä ja cacibinsa! Lennu sijoittui hienosti molempina päivinä PU-sijoille.




Kesäkuussa kävimme hieman hullunpuoleisella näyttelyreissulla Kajaanissa, kotiintuomisiksi saatiin Lennun ensimmäinen ROP-sija! Loppukuukausi vietettiin hiljaiseloa, treenaten ja kesästä nauttien. Reissasimme juhannukseksi Savonmualle ja juhlimme keskikesää koiramaisissa merkeissä.




Heinäkuu käynnistyi collieyhdistyksen 70-vuotisjuhlaviikonlopulla. Pääsin seuraamaan ensimmäistä kertaa tokon rotumestaruuskoetta ja seuraavana päivänä osallistuimme molempien koirien kanssa pääerikoisnäyttelyyn. Lennu lähti juhlaviikonlopusta Teija-kasviksen mukaan ja olikin poissa kotoa peräti kolme viikkoa. Tuo aika vierähti osittain Ruotsissa kolmessa eri näyttelyssä, joista Lennu saavutti kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin. Kävimme Metkan kanssa ensimmäistä kertaa raunioilla ja eläkeläisetsijä oli aivan liekeissä ihmisiä etsiessään. Kun maailmanmatkaaja saatiin takaisin kotiin, helli heinäkuun lämpö meitä sen verran että päästiin useampaan otteeseen uimaankin. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna osallistuimme alaosastomme järjestämään pk-viikonloppuun!




Elokuussa minä pääsin viimein kesälomalle ja melkoinen aktiiviloma siitä tulikin! Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuimme kahteen eri näyttelyyn. Ensin vuorossa oli oman alaosastomme järjestämä sivuerikoisnäyttely Kuopiossa ja kaksi päivää myöhemmin Luumäen ryhmänäyttely, johon osallistui ainoastaan Metka. Seuraavalla viikolla matkustimme Kotkaan Sannin vieraaksi ja osallistuimme Metkan kanssa tokon möllikokeeseen. Kotkasta reissasimme vielä Evolle nyt jo perinteistä Koiruuksien vaellusviikonloppua viettämään. Loppukuusta osallistuimme vielä tottiskoulutukseen, jossa Lennu hyppäsi ensimmäistä kertaa elämässään metrisen pk-esteen!




Syyskuu alkoi myöskin vauhdikkaasti, kun heti ensimmäisenä viikonloppuna osallistuin kahteen eri kokeeseen. Ensin kävimme Metkan kanssa ensimmäisessä tokokokeessamme ja seuraavana päivänä kisasimme Lennun kanssa oman seuramme rally-tokokokeessa, josta saimme ensimmäisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta! Syyskuussa kävimme myös mm. ottamassa hienoja treenikuvia ja hömpöttelemässä Lennun kanssa agilitya ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Syyskuussa järjestettiin myös collielenkki Kolille ja lenkki olikin mitä mainioin tapahtuma, joka tulee toivottavasti toteutumaan uudelleenkin. Kuun loppupuolella vietimme Lennun 3-vuotis- ja Metkan 9-vuotissynttäreitä sekä Metkan kotiutumisen vuosipäivää.




Lokakuussa minun oli tarkoitus viedä Lennu luonnetestiin, mutta oman sairastumiseni takia testi jouduttiin meidän osaltamme perumaan ja siirtämään ensi vuodelle. Kuun puolivälissä kävimme Metkan kanssa tokokokeessa Pieksämäellä ja sieltähän napsahti 1-tulos! Loppukuusta lähdimme naapuriseuran rallitokokokeeseen hakemaan molemmille koirille toista tulosta luokastaan, mutta ainoastaan Metkalle sellainen suotiin. Metka nappasi vielä tuomarinpalkinnon siihen kaupanpäällisiksi!



Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntana oli ensin Seinäjoki sekä siellä järjestetty kasvattajagaala ja seuraavana päivänä Akaa ja collieyhdistyksen järjestämä collieiden pk-koulutuspäivä. Matka oli todella mahtava ja antoisa, kaikesta hulluudestaan huolimatta. Loppukuu olikin aika rauhallinen, omistajan sairastelujen ja ihan vahingossa tapahtuneiden treenitaukojen takia. Tosin viimeisenä viikonloppuna lähdimme Ilonan ja Haltin kanssa Kuopioon alaosaston pikkujouluja juhlimaan ja koirauimalaan pulikoimaan.




Joulukuussa lähdimme kauan odotetulle reissulle Kotkaan. Ohjelmassa oli Lennun Meeri-siskon pentujen luona vieraileminen sekä rally-tokokoe Porvoossa. Kokeesta tulikin mainiot tulokset molemmille koirille ja sain olla todella ylpeä nahkalassieistani. Joulukuun aikana on vielä tiedossa viimeiset treenit rally-tokoryhmässämme (ensi vuonna puhaltavat uudet tuulet) sekä ulkomaanmatka, jonka ajaksi koirat pääsevät hoitoon. Sitten joulukuu ja koko vuosi alkaakin olla paketissa.


Viime vuoden vastaavaan tekstiin olin kirjoittanut "2015 on ollut hieno vuosi. Voin vain toivoa, että tulevat vuodet ovat yhtä mahtavia kuin tämä viimeistä viikkoaan elävä." Voin täysin rehellisesti sanoa, että 2016 on ollut vähintään yhtä mahtava kuin 2015, jopa vielä parempi.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Rallitokokokeessa Porvoossa


Viikko sitten matkasimme Lennun ja Metkan kanssa Kotkaan Sannin ja sukulaiskoirien luokse. Olin ehdottanut Sannille kyläilyä jo aikaisin syksyllä, sillä 4.12 oli Porvoossa rally-tokokoe, johon halusin osallistua. Viikonlopulle oli siis muutakin ohjelmaa kyläilyn ohella (kuten meillä on aina, Sannin kanssa naureskeltiin) ja lisääkin tekemistä keksittiin! Lähdimme lauantaina katsomaan Lennun ja Lolan Meeri-siskon pentuja Tervakoskelle Teija-kasviksen luokse. Sanomattakin lienee selvää, että pennut olivat mitä suloisimpia otuksia!




Sunnuntaina olikin sitten rallailun vuoro. Olin ilmoittanut kokeeseen molemmat koirat ja Sannikin lähti mukaan Lolan kanssa ensimmäiseen viralliseen kokeeseensa. Jännitettävää oli siis kolmen radan verran! Olimme koepaikalla jo hyvissä ajoin, mikä olikin hyvä, sillä saimme koirille häkit hallin sisälle. Ulkona oli -10 astetta pakkasta ja päivä oli melko pitkä, joten olisi ollut melkoisen ikävää jättää koirat autoon odottamaan. Alokasluokan rata oli melko yksinkertainen eikä kovin pitkäkään, joten luottavaisin ja iloisin mielin lähdin Metkan kanssa radalle. Tasaisen varmasti me radasta suoriuduimmekin, eikä mitään isompaa hämminkiä sattunut. Lopputulemana tältä radalta mahtavat 98/100 pistettä ja näin ollen RTK1-koulutustunnus, meidän ensimmäisemme! Alun perin olin ajatellut, että rallailumme jää tuohon koulariin, mutta kyllä meidän on ehkä kokeiltava saisiko ne avoimen luokankin kuviot toimimaan muorin kanssa. Tämä tarkoittaa ainakin hurjaa takapään treenaamista ja mahdollisesti itsehillinnän harjoittamista houkutuksen kanssa. Mutta siitähän minulla on kokemusta!


Lennun rataa pitikin sitten jännittää vähän enemmän, mutta päätin alkaa tsemppaamaan itseäni ennen avoimen luokan alkua, sillä oikeasti tiedän meidän osaavan nämä asiat! Lisäksi avoimen luokan rata oli tällä kertaa varsin helppo ja lyhyt, eikä siellä ollut meidän painajaistamme, houkutusta! Lähdin siis radalle suhteellisen hyvillä mielin. Se ei kylläkään kovin pitkälle kantanut, sillä Lennu jäi heti lähdössä aivan kiinni tuomariin ja tuomarinsihteeriin. Heidän tuijotteluunsa menikin kolme ensimmäistä kylttiä ja vasta sen jälkeen päästiin kunnolla hommiin. Onneksi meno parani huomattavasti loppua kohti!

Tosin radalta poistuttuamme olin melko varma, että olimme tehneet pari -10 pisteen virhettä ja näin ollen pelkäsin meidän saavan jälleen yhden hylätyn tuloksen. Yllätys olikin melkoinen kun tulokset kirjoitettiin tulostaululle ja siellähän oli hyväksytty tulos meidän kohdallamme. Ja millä pisteillä! Saimme yhteensä 91/100 pistettä, mikä tuntuu aivan uskomattomalta, sillä emme saaneet yli 90 pistettä edes alokasluokasta! Avoimessa luokassa oli niin kova taso, ettei tällä pistemäärällä ollut asiaa sijoituksille, mutta sillä ei kyllä ollut minkäänlaista merkitystä, sillä kaikkien vaikeuksien jälkeen näitä onnistumisia osaa ihan todella arvostaa! Tämä oli Lennun toinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja ensi vuoden puolella lähdemme metsästämään kolmatta tulosta sekä koularia ja jäämme sitten määrittämättömän pituiselle rallitauolle.


Myös Lola sai hienosti hyväksytyn tuloksen ensimmäisestä kokeestaan, joten saimme olla todella tyytyväisiä ralli-Koiruuksiimme! Kokeen jälkeen kävimme vielä yhdessä syömässä lounasta ennen kuin lähdin kotimatkalle. Siihen vierähtikin kuusi tuntia, eikä tällaisen viikonlopun jälkeen ollut mikään helpoin nakki ajaa yksin tuommoinen matka pimeässä ja, varsinkin loppumatkasta, melkoisessa säässä! Mutta siitäkin onneksi selvittiin ja reissu oli todellakin kaikkien niiden hullujen ajotuntien arvoinen!