maanantai 29. syyskuuta 2014

Viimeisiä arkihakutreenejä viedään

Kuva: Ilona K.

Arki-iltoina alkavat treenit venähtää niin paljon hämärän puolelle, että taitavat hakutreenit painottua tästä lähtien viikonlopuille. Tänään kuitenkin tehtiin oikein hyvät hakutreenit, siitäkin huolimatta, että koularikakkua syödessä ukkosti oikein mukavasti. Tässä viikon sisään ollaankin nähty lunta ja salamoita, mikäs tässä on syksyä vietellessä! Tämän illan treeneissä vahvistettiin edelleen suoraa, syvää pistoa Lennulle.

Etu-kulmien maalimiehet näytettiin Lennulle mielikuvina, eli Lennu sai nähdä maalimiesten lähtevän kulmia kohti ja sitten lähdimme kävelemään takaisin autoille päin. Lennu teki molemmille puolille oikein hienot, suorat pistot. Ensimmäinen maalimies oli Lennulle entuudestaan vieras, miespuolinen maalimies. Lennu ei vierastanut häntä lainkaan, vaan ilmaisi hyvin. Toinen maalimies oli avonaisen umpipiilon takana ja tässä aloitti haukun hyvin, mutta meinasi lopettaa vähän kesken kaiken.

Kolmas pisto tehtiin haamuttamalla, Lennu upposi hyvin, mutta kaartoi vähän (ilmeisesti kaatuneiden puunrunkojen takia) ennen kuin löysi ukon. Neljäs ja viides tehtiin ääniavuilla ja niillä saatiin aikaiseksi, vähän vahingossakin, laatikkotyöskentelyä eli ensin Lennu eteni hienosti suoraan ja sitten kääntyi etenemään keskilinjan myötäisesti. Viimeinen otettiin hippaleikkinä, eli maalimies oli noin 25 metrissä puun takana ja Lennun lähetettyäni lähti hipattelemaan sitä syvemmälle. Kaikilla lopuilla ilmaisu toimi kivasti. Nyt voisi pikkuhiljaa vaatia vähän pidempääkin haukkua ja talvella on aikaa rakentaa sitäkin varmemmaksi.

Lennu sai taas kovasti kehuja osakseen ja syystäkin, sillä riittää kyllä vauhtia ja intoa loppuun asti. Alkaa itseäkin vähän kutkuttamaan ajatus siitä, että kyllä mekin joskus vielä koularikakkuja tarjoillaan treenikavereille! ;)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Seurakoiralassie


Tämän viikonlopun Lennu on saanutkin viettää seurakoiran roolissa! Eilen järjestettiin pk-piirimestaruuskisat, eikä tänä viikonloppuna hakutreenejä tästä syystä järjestetty. Meidän treenikaveri nappasi hopeaa EK:ssa, ihan huikeaa!

Eilen seurakoirasesseni pääsi jälleen jalkapallopeliä katsomaan ja ihmisten rapsuteltavaksi, totta kai. Eräs vierasjoukkueen pelaaja tuli varta vasten pelin jälkeen kysymään, saako Lennua silittää kun hänellä on kauhea koirakuume. Tänään taas oli vuorossa mummoni 90-vuotisjuhlat ja Lennu lähti tietenkin matkaan mukaan. Kahvittelujen ajan Lennu joutui tyytymään autossa odotteluun, mutta myöhemmin siirryimme ulos kauniista syyspäivästä nauttimaan ja Lennu sai kirmailla mummolan maita ja mantuja pitkin, sekä tietenkin moikata kaikki sukulaiset.

Eivät päivät ole sentään aivan pelkäksi höntsäilyksi menneet, toki ollaan pienen pieniä treenipätkiäkin tehty. Lähinnä olemme viime päivinä harjoitelleet torstaina agilityn teoriakerralta saamaamme kotiläksyä eli 2on2offia. Päätin, että lähden ihan naksuttelemaan Lennulle kyseistä asiaa ja tämä osoittautuikin haasteellisemmaksi kuin luulin. Ensimmäisellä kerralla aikaa vierähti varmaan puolisen tuntia, että saatiin edes yksi onnistunut toisto aikaiseksi. Lennu tarjosi tyynyn tuomista, tyynyllä istumista, etujalkojen laittamista tyynylle sekä sen ympäri pyörimistä, haukkumista, maahanmenoa ja mitähän vielä. Jossain vaiheessa se vain istui ja tuijottelimme toisiamme ehkä vartin verran. Nyt parin harjoituskerran jälkeen on homma lähtenyt vähän paremmin rullaamaan, vaikka se takapään (tai koko harjoituksen idean) hahmottaminen tuntuu olevan edelleen vaikeaa.


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

1-vuotias Lennart Löllöinen



Käsittämätöntä, koirani täytti tänään vuoden. Ensimmäiseen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä, ylämäkeä ja alamäkeä, tunteita ja tuoksuja. :D Vaikka alkuun lähinnä heräsi kysymys mitä olen oikein mennyt tekemään, en kyllä enää vaihtaisi tuota ihanaa ja raivostuttavaa otusta mihinkään. On siitä kaikessa rasittavuudessaankin tullut niin tärkeä ja oma. Se on persoona isolla peellä ja omalla tavallaan niin hurmaava, ettei kukaan jää kyllä kylmäksi.

Syntymäpäivää vietettiin lumipalloja heitellen, kynsiä leikaten, tokoa treenaten ja koirakavereiden kanssa rälläten. Kavereita parempaa lahjaa ei tälle koiralle voisi syntymäpäivänä antaakaan. Toivotaan, että saadaan viettää vielä monta, monta samanlaista merkkipäivää tulevaisuudessa.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Lumipallona luokses pompin...



Tällaisissa tunnelmissa vietettiin tiistaita!

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Mätsäröintiä ja hallittavuuden testausta


Kuvat: Ilona K.

Kävimme tiistaina pitkästä aikaa mätsäreissä! Lennu oli nyt ensimmäistä kertaa junnuluokassa, jonka ikähaitari oli mielestäni aika suuri, yhdeksästä kuukaudesta kahteen vuoteen. Lennu oli kaikin puolin aika samanlainen mätsäröijä kuin aina ennenkin, tosin ehkä kehän laidalla hengailussa on jopa tapahatunut jonkunlaista kehitystä. Lennu ei ole enää aivan koko ajan äänessä, vaikka toki välillä pitää jotain ohjelmaa keksiä tylsän odottelun ajaksi. Tuomarina toimi Laura, mikä oli ihan jännää vaihtelua! Lennu ei kuitenkaan millään tavalla reagoinut tuttuun tuomariin. Lennu sai kauniista käytöksestään palkinnoksi punaisen nauhan.

Junnuja oli mätsärissä todella paljon ja niiden arvostelu venähtikin paljon muita luokkia pidemmäksi. Nauhakehien aikana alkoi olla jo melkoisen hämärää. Punaisten kehässä Lennu pääsi muistaakseni kahdeksan parhaan joukkoon, mutta ei sijoittunut.



Tänään kävimme agilityn alkeiskurssin hallittavuustestissä. Testi meni kaikilta osin tosi hyvin, Lennu keskittyi hyvin ja teki kaikki vaadittavat asiat mukavasti. Koska kyseessä olemme me, piti kuitenkin keksiä jotain jännää ylimääräistä... Lennu lähti leikkiosuuden lopussa, ennen kuin olin kytkenyt sen takaisin kiinni, tyypillisellä tasajalkapeurapompullaan rallattelemaan kohti viereistä kenttää, jossa treenattiin agilitya. Hienosti kuitenkin tuli samantien kutsusta takaisin, hypäten paluumatkalla putken yli. No, ei tuo kai niin vaarallista ole, mutta itse olisi pitänyt olla vähän paremmin hereillä ja ottaa Lennu kiinni ennen kuin alkaa keskustelemaan testaajien kanssa.

Nyt vain jännätään, miten meille käy!

// Ja hyvin kävi, päästään agiliitämään!

torstai 18. syyskuuta 2014

Esineruututreeni



Olemme viettäneet pienimuotoista treenitaukoa tällä viikolla, maanantain hakutreenien jälkeen. Tauko on tehnyt ainakin itselleni varsin hyvää, sillä välillä tuntuu, että helposti melkein koko illan vievät treenit syövät jonkun verran aikaa peruslenkkeilyltä. Parina viime päivänä olemmekin nautiskelleet pitkistä metsälenkeistä hyvässä syyssäässä. Tänään päätin sitten tehdä vähän esineruutua, jonka treenamista olen kyllä laiminlyönyt aika lailla! Ihan muutaman kerran olemme siis esineen etsimistä metsässä tehneet ja nekin aina jonkun kokeneemman valvovan silmän alla. Kotona olen nyt muutaman kerran tehnyt niin, että olen levitellyt esineitä olohuoneen lattialle ja Lennun on pitänyt tuoda ne minulle.

Metsässä tein niin, että laitoin Lennun puuhun kiinni ja lähdin itse viemään esinettä jonkun matkan päähän. Matka oli ehkä puolet siitä 50 metristä, mutta en halunnut haukata liian isoa palaa kerrallaan, koska olemme niin alussa tässä touhussa. Näytin Lennulle, että esine jäi metsään ja tulin samaa reittiä takaisin. Siitä lähetin sitten Lennun esineelle ja loput näettekin videosta. Mielestäni todella hyvin siihen nähden, että tosiaan treeniä ei ole alla oikeastaan lainkaan. Nyt vaan pitäisi tehotreenata tätä niin kauan kuin vielä voi ennen lumien tuloa.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Koska aina ei voi mennä putkeen... Eikä edes melkein.

Älkää antako söpön ulkokuoren hämätä...

Kotona odotti tänään tällainen näkymä...


Lisäksi hakutreenit tänään... Todella pitkään hakuilu menikin todella hyvin, kuin ihmeellisessä flow-tilassa. Joten tiesin kyllä, että ennen pitkään on pakko tapahtua takapakkia. Tarkoituksena oli siis tämän illan treeneissä harjoitella suoraa pistoa. Ensimmäinen maalimies näytti haamun, käänsin Lennun toiselle puolelle ja toinen maalimies antoi ääniavun. Lähetin Lennun ääniavun antaneen maalimiehen puolelle ensin ja Lennu lähtikin todella hyvin. Mutta sitten alkoi rallattelu. Se oli jossain vaiheessa menossa ensimmäiselle maalimiehelle ja sitten se vain alkoi juoksemaan metsässä aivan päättömästi tullen aina välillä minun lähelleni, mutta lähtien taas uudelle kierrokselle. Vasta karjaistuani voimasanoja ihan kunnolla se vihdoin tuli luokse. Tämän episodin jälkeen maalimiehet löytyivät hyvin.

Kolmas maalimies otettiin pimeänä ja Lennu työskenteli ihan hyvin, tosin työskenteli taaksepäin eli kävi ensin tsekkaamassa ensimmäisenä maalimiehen piilon... Neljäs otettiin kunnon hipatteluna (edellisen kerran uusintana) ja hyvin Lennu lähtikin, mutta Lennu ei jostain syystä meinannut löytää maalimiestä. Lisäksi itse sössin tässä lopussa asioita myös.

Olipahan treeni. No, ainakin Lennulta löytyy maalimiesmotivaatiota, sehän on tärkeintä! Todettiin treenikaverin kanssa, että taidetaan loppusyksy ottaa Lennulle ihan vain näitä suorien pistojen treenejä ja tyhjien treenaukset sekä laatikko voivat hyvin odottaa ensi kesään. 

Treenien jälkeen kävimme treenikavereiden sekä koiriensa kanssa lenkillä ja Lennu alkoi egoilemaan yhdeksänkuiselle bordercollie-pojalle oikein kunnolla. Herra luulee olevansa kovinkin iso ja hurja collie. Onneksi pörhistelyt jäivät nopeasti pois ja pojat leikkivät oikein nätisti keskenään... Sieltä se teini-ikäinen hormonipöllöily vaan nostaa uhkaavasti päätään. Saa nähdä mihin minä tuon kanssa vielä joudun.

Juuri pääsin kertomasta kaverille, kuinka meillä on ollut niin ihanan tasaista tässä jo monta viikkoa. Ei sitä näköjään vaan opi olemaan sanomatta tällaisia asioita ääneen!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Monitoimilassie

Siskoni jalkapallopeliä katsomassa

Olemme Lennun kanssa touhunneet tällä viikolla vaikka mitä! Keskiviikkona tehtiin melko kevyt tokotreeni collieporukassa, harjoittelimme leikkimistä sekä paikkamakuuta. Torstaina taas treenattiin jälleen paikkamakuuta sekä liikeestä istumista. Paikkamakuun treenaamisessa tuli huomiota siitä, että minun pitää vaihtaa Lennulle vapautuskäsky (koska nykyinen ei ilmeisesti merkkaa sille oikein mitään) ja pitää kiinni siitä, että Lennu ei todellakaan saa itseään vapautella milloin haluaa. Nyt se nimittäin vähät välitti mistään tottelemisesta vaan päätti ihan itse mitä teki milloinkin... Tai ainakin luuli päättävänsä.

Rauhallinen fani!

Perjantaina pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan agilityä! Tehtiin ensiksi pari kertaa ihan vain suoraa putkea niin, että itse olin putken toisessa päässä Lennua kutsumassa ja palkkaamassa. Tämähän oli aivan piece of cake Lennun mielestä! Siirryimmekin seuraavaksi jo mutkalla olevalle putkelle. Se olikin ensiksi vähän jännittävä, mutta nopeasti sekin oli kiva juttu.

Seuraavaksi edettiinkin jo siihen pisteeseen, että istutin Lennun vähän matkan päähän hypystä (rimakorkeus ehkä 10cm), jonka jälkeen tulikin se mutkaputki parin metrin päässä. Lennu istua napotti hienosti paikallaan ja kun kutsuin, se hyppäsi ja sain ohjattua sen onnistuneesti putkeen. Ekalla kerralla tässä tosin taisi käydä niin, että itse pysähdyin Lennun painuttua putkeen ja sehän tuli sitten samaa tietä uloskin! Seuraavilla kerroilla pidin itse liikettä yllä ja Lennukin liikkui sitten hyvin!

Loppujen lopuksi tehtiin jo pientä "rataakin", jossa oli suora putki, hyppy ja mutkaputki. Pienten törmäilyjen kautta saatiin kuin saatiinkin suoritettua tämä pikkurata. Mutta Lennu oli kyllä tosi kiva! Se ei kyllä yllätä, että Lölliäinen tekee mitä vaan saadakseen palkkaa. Se muun muassa hyppäsi putken yli yhdessä kohtaa, koska se nyt sattui olemaan lyhin tie minun (=palkan) luokse.

Agilityä olisi kiva päästä kokeilemaan vähän enemmänkin! Olenkin ilmoittautunut alkeiskurssille, saa nyt nähdä pääsemmekö sinne! Ensi viikolla on hallittavuustesti ja vähän jännittää, mitä tuo koira siellä oikein keksii.


Hakutreenit maalimiehen näkökulmasta

Lauantaina oli vuorossa hakutreenit. Tänään seuramme järjesti jälki- ja hakukokeet ja saimme kokeen päätyttyä mennä treenaamaan tuolle koeradalle! Lennu oli tänään todella kiva. Siitä huomasi todella selvästi, että sen itsehillintä on treeneissä kasvanut aivan huimasti. Yleensä se on autolla jo ollut haukkuva intoa täynnä oleva collie, joka on vetänyt minut (haukkuen) radalle ja pistänyt haukulle myös lähetyksessä ja melkein kaikessa muussakin. Ymmärtäähän sen, kun intoa on niin paljon. Tänään se into kuitenkin näkyi eri tavalla kuin ennen! Lennu ei yllättäen haukkunut juurikaan (paitsi maalimiehillä toki), mutta sen sama into huokui siitä yhtä lailla, nyt vain siinä määrätietoisessa askelluksessa kohti rataa ja hihnassa tuntuvassa paineessa kun se tasaisen varmasti veti minua kohti radan alkua. Pientä vinkumista se välillä päästeli, mutta esimerkiksi lähetyksessä se oli hiiren hiljaa!

Lennu näki jälleen kerran kahden ensimmäisen maalimiehen lähtevän metsään piiloihinsa. Vein sen pois ja palasimme, kun maalimiehet olivat pääseet asemiinsa. Molemmat maalimiehet löytyivät nopeasti ja ilmaisut olivat melko varmat. Viime treenistä innostuneena näytimme Lennulle kuinka nämä molemmat maalimiehet lähtivät etenemään sivulinjaa pitkin eteenpäin samalla kun me lähdimme kävelemään kohti keskilinjaa.

Kolmannella pistolla Lennu ajautui todella paljon taaksepäin, mutta löysi kuitenkin maalimiehen. Ilmaisussa otti häiriötä radiopuhelimista, joista kuului keskilinjalla olevan henkilön ja toisen maalimiehen käymä keskustelu. Haukkui kuitenkin ihan ok ja sai palkkansa.

Neljännellä pistolla muutimme vähän suunnitelmaa ja teimme niin, että lähetin Lennun ja vähän sen edettyä keskilinjalta annettiin maalimiehelle käsky tehdä ääni ja näin hän tekikin. Maalimies löytyi todella nopeasti ja ilmaisi hyvin.

Viides meinattiin tehdä niin, että meidän ollessa matkalla neljänneltä maalimieheltä viides alkaisi hillumaan toisella puolella rataa Lennua rallatellen. Minun piti viedä Lennu keskilinjalle ja lähettää se sieltä kun maalimies oli päässyt piiloon. Tässä kävi kuitenkin niin, että Lennu riemastuikin niin, että liina poltti minun käteni ja koira riuhtaisi itsensä irti ja lähti salamana maalimiehen perään. Että semmoinen vähän erilainen hipatus tällä kertaa. Todettiin vain, että ainakin koiralla oli kivaa!

Huomenna vietämme ansaittua lepopäivää metsälenkillä ja nuotiolla!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kevyet hakutreenit

Kuva: Ilona K.

Tänään päästiin yli viikon tauon jälkeen hakumetsään normaalin treeniporukkamme kanssa. Lennun ja minun viikonloppu kului collieiden koulutusviikonlopussa, joten päätin tehdä teinille kevyemmän treenin. Lennulle otettiin neljä löytöä.

Näytin Lennulle ensimmäisen ja toisen maalimiehen lähtevän kohti etukulmia. Tämän jälkeen siirryimme Lennun kanssa kauemmaksi maalimiesten painuessa piiloihinsa. Tästä lähetys ensin vasemmalle puolelle. Vaikka luulin Lennun olevan kovinkin väsynyt koulutusputkesta, se lähti pistolle kuin tykin suusta ja maalimies löytyikin hienosti. Ilmaisu toimi myös hyvin. Seuraavaksi tehtiinkin niin, että Lennu sai nähdä maalimiehen lähtevän etenemään sivulinjaa eteenpäin kun me taas lähdimme keskilinjalle. 

Lähetin Lennun toiselle puolelle, jossa maasto poikkesi tavanomaisesta kangasmetsästä melko paljon. Maasto oli pusikkoista ja melko täynnä pieniä kuusia. Lennu taisi hetkeksi hämääntyä oudosta maastosta ja kääntyi, noin viisi metriä edettyään se kääntyi jyrkästi oikealle ja juoksi noin viisi metriä siihen suuntaan. Korjasi kuitenkin hienosti ja palasi takaisin omia jälkiään ja lähti pistolle. Eteni tämän jälkeen virtaviivaisesti maalimiehelle, jonka luona oli päästänyt jotain epämääräistä ääntä ennen haukkumista.

Kolmas maalimies oli siis ensimmäiseltä löydöltä siirtynyt eteenpäin ja lähetin Lennun tälle pistolle ilman apuja. Keskilinjalta maasto kohosi tässä kohtaa melko jyrkästi ylöspäin, joten en nähnyt Lennun työskentelyä kunnolla. Maalimies kuitenkin löytyi sekä ilmaistiin ja hän osasi kertoa, että Lennu oli tehnyt todella hienon laatikon! Jee, tästä se meidän laatikkotyöskentelykin taitaa pikkuhiljaa lähteä!

Neljäs maalimies olikin sitten puolipakeneva loppuhipatus, eli hän oli piilossa noin parissa kymmenessä metrissä ja lähti Lennun lähdettyä rallattelemaan syvemmälle. Siellä sitten iltaruoka palkaksi hienosti hoidetusta työstä Lennulle. Loistavasti se klaarasi treenit jälleen kerran. Väsymys näkyi ainoastaan siinä, että se oli epätyypillisen hiljainen odottaessaan omaa vuoroaan autossa. Harjoiteltavia asioita olisi nyt ehkä kontrollin harjoittelu, jotta jossain vaiheessa voidaan luopua liinasta maalimieheltä keskilinjalle palattaessa (tällä hetkellä Lennu on kolmen metrin liinassa, koska se on niin täpinöissään, ettei sitä näkyisi kovin usein jos se vapaana saisi liihottaa) sekä tyhjien pistojen lisääminen pikkuhiljaa treeneihin.

perjantai 5. syyskuuta 2014

#kutsumua


Lennu tuumaa, että elkää kiusatko kettään! Ja jos työ näätte jonkun joutuvan kiusatuksi tai syrjityksi porukan ulkopuolelle, tehkää jottain! Itehän haukun kiusaajia päin naamaa niin että koko kylä raikaa! Tosin joskus haukun kavereitakin... Mutta onneks ne ymmärtää! Mie ilosta haukun ja surusta haukun ja joskus muuten vaan...

Hyvvää viikonloppua!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Leonardo & Benjamin



Viikonloppu olikin meille vähän erilainen, meillä oli nimittäin hoidossa Lennun bff Benny. Benjamin Peikonpoika olikin aivan ihana vierailija, voisin adoptoida sen itselleni vaikka saman tien. Se on semmoinen aivan ihana halinalle! Järjen juoksukin on 1,5 vuoden kunnioittavassa iässä valovuosia Lennua edellä. Hirmuisen kivasti meillä menikin, sekä metsä- että hihnalenkeillä pojat käyttäytyivät todella hyvin. Tämä on pitkälti Bennyn ansiota, se kun ei esimerkiksi hihnassa lenkkeilessämme lähtenyt lainkaan mukaan Lennun leikkimisyrityksiin. Eilen kävimme oikein pitkällä metsäreissulla ja laavulla grillailun aikana koirat riehuivat oikein kunnolla keppiensä kanssa.

Vaan kyllä vahvistui tunne siitä, että haluan toisen koiran Lennun kaveriksi. Harmi vain, että sitä pitää hetki jos toinenkin vielä odottaa. Tuommoinen valmiiksi hirmuisen hyvin koulutettu ois kyllä aika jees! Onneksi Benny on kuulemma lainattavaksi vastaisuudessakin, joten päästään toivottavasti Lennun kanssa nauttimaan tällaisista päivistä myöhemminkin!