Tervakoskella

Vasemmalta: Veli Konsta, Peppi kasvattajan edellisestä pentueesta ja Lennu

Pitkäperjantaina lähdimme Lennun kanssa aamukuuden junalla kohti etelää Lennun kasvattajan, Teijan, luokse hammasjumppaan. Lennun ensimmäinen junamatka meni paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella tai toivoa. Se laittoi maate ennen kuin juna kerkesi edes päästä liikkeelle, mutta junan lähtiessä Lennu vaelteli hieman levottomasti jonkun aikaa. Puolisen tuntia se jaksoi vaelteluaan yrittää, kunnes tyytyi kohtaloonsa ja kävi nukkumaan (puoliksi käytävälle). Eniten vaikeutta tuottivat ihmiset, jotka kulkivat paikkamme ohi, sillä Lennu olisi luonnollisesti halunnut tervehtiä kaikkia. Muita koiria lemmikkivaunussa ei ollut koko matkan aikana. Yli neljän tunnin junamatka sujuikin vallan mainiosti ja pian olimmekin Teijan kyydissä matkalla kohti Tervakoskea.

Lennu oli aivan haltioissaan Teijasta ja lapsista sekä tietenkin koirista, joita se sai tavata. Konsta oli myös etelässä pääsiäislomaa viettämässä, joten treffasimme heitä sekä edellisen pentueen paria kuukautta vanhempaa Peppiä omistajineen. Nämä kolme sekä Teijan Meeri (Lennun ja Konstan sisko) pääsivät treenaamaan ensin hieman näyttelypönöttämistä sekä -ravaamista ja tokoa. Treenimisen jälkeen yllä olevassa kuvassa näkyvälle kolmikolle oli vuorossa riekkumista isoilla nurmikentillä ja ne ottivatkin kaiken ilon irti rälläämisestä. Lennu ja Konsta nahistelivat tyypilliseen tapaansa ja Peppi joutui haukkumaan vierestä, paitsi herrojen innostuessa juoksemaan kunnolla.

Lennun hampaita, jotka eivät edelleenkään ole kuosissaan, jumpattiin Tervakoskella viettämiemme kahden päivän aikana tehokkaasti. Toisen puolen hammas on kuitenkin niin pahasti kuopassaan, ettei se välttämättä sieltä kotikonstein liikahda minnekään.

Seuraavana päivänä lähdimme ennen puolta päivää kohti Hyvinkäätä, jossa järjestettiin epävirallinen pentunäyttely. Sinne oli ilmoitettuna Lennun sisaruksista Meeri, Konsta ja Lola. Kolmikon lisäksi oli ilmoitettu ainoastaan yksi nahka, joten asetelmat päivälle olivat oikein hyvät. Kaikki kolme sisarusta esiintyivätkin todella hienosti, jokainen ansaiten kunniapalkinnon. Neljännen nahkan ollessa poissa, napsahtivat sekä ROP- että VSP-palkinnot Koiruuksille, Meeri ollen rotunsa paras ja Konsta taas vastakkaisen sukupuolen paras.

Kellon ollessa jo muutenkin melko paljon, jäimme odottamaan Teijan ja Lolan omistajan Sannin kanssa ryhmäkehiä. Odotus palkittiin, sillä Meeri esiintyi loppujen lopuksi ryhmänsä parhaaksi kaikkien paimenkoirien joukosta! Aivan upeasti siis meni sisarusten ensimmäinen näyttelypyörähdys! Oli kaikin puolin todella mukavaa nähdä isolla porukalla sisaruksia ja heidän omistajiaan sekä kannustaa ja jännittää oman tiimin jäsentä noinkin hienoon lopputulokseen. Harmillista vain nämä tilaisuudet taitavat jäädä varsin harvinaisiksi herkuiksi minulle, sillä näyttäisi siltä ettei Lennulla virallisiin kehiin mitään asiaa ole.

Kuva: Sanni S.

Lennu oli osan ajasta kehän laidalla kannustusjoukoissa. Hienosti herra osasi jälleen käyttäytyä, vaikkakin muutama murtautumisyritys piti tietenkin tehdä kun siskojen kanssa leikkiminen olisi ollut niiiiin paljon hauskempaa kuin häkissä hengailu.

Paluumatkalla samassa vaunussa matkusti toinenkin koirakko, itse asiassa aivan käytävän toisella puolella. Lennu oli kuitenkin sen verran väsynyt matkastamme, että muutaman minuutin kiinnostuneen tuijottelun jälkeen se kävi uudelleen nukkumaan. Tätä toista koiraa ei olisi Lennu voinut vähempää kiinnostaa ja sekin nukkui koko junamatkan ajan. Parempaa ensikokemusta junamatkailusta emme olisi voineet saadakaan! Olen todella tyytyväinen myös siitä, että Lennu sai kokemuksen myös siitä, ettei junassa matkustaessa mennä kavereiden kanssa leikkimään vaan voidaan ottaa rennosti ja nukkua kanssamatkustajista huolimatta. Reissumme oli kaikin puolin onnistunut ja kiva, kiitoksia kaikesta Teijalle sekä niille Koiruuksien omistajille, joita reissumme aikana treffasimme!

Ensimmäiset mätsärit

Tänään hörökorvapentu pääsi kehäkettuilemaan ensimmäisiin mätsäreihinsä. Ilmoittautumisjono oli pitkä saapuessamme paikalle ja Lennu oli aivan kierroksilla ympärillä olevista koirista. Herra teki läsnäolonsa kaikille varsin selväksi pitämällä sellaista mekkalaa, että! Onneksi melko nopeasti tilanne helpotti vähäsen kun annoin sille napakkaa palautetta haukuista ja kehuin hiljaa olemisesta. Ilmoittauduttuamme tapasimme Vilja-cockerin omistajineen, mutta lähempi hengailu oli täysin mahdotonta, sillä joko pennut olisivat pistäneet painiksi tai Lennu olisi mölynnyt kahta kauheammin.

Pentuja oli paikalla yhteensä 18 ja me olimme seitsemännessä parissa. Meidän piti siis odotella tovi jos toinenkin, mutta saipahan Lennu hyvin rauhoittumisaikaa. Meidän parinamme oli jokin suurikokoinen pystykorva. Lennu esiintyi tuttuun, varmaan tyyliinsä pönöttäen paikallaan kuin patsas ja ravaten kiltisti vierelläni. Myös tuomaritädin kopeloinnit herra hyväksyi mukisematta. Varmalla esiintymisellä saimme punaisen nauhan ja etenimme punaisten kehään melko pian. 

Punaisten kehässä oli Jade-pehkoon, jonka Lennu on tavannut jonkun kerran haku- ja tokotreenien yhteydessä. Jade ravasi edellämme ja sen imu meinasi viedä Lennun mennessään! Molemmat colliet pääsivät jatkoon, samoin kuin kolme pienempää koiraa, joista ainakin kaksi olivat terrierejä. Jade sijoittui neljänneksi, toinen pikkukoira kolmanneksi ja sitten jäljellä olimme me sekä westie-pentu. Tuomari juoksutti meidät vielä kerran ympäri ja sijoitti meidät toiseksi. Sijoitus tänään siis pentujen PUN2. BIS-kehien missaaminen ei haitannut millään tavalla, sillä minulta uhkasi loppua namit ja olisin ollut vain pulassa jos jatkoon olisimme päässeet.

Olen pentuun aivan hurjan tyytyväinen, vaikkakin kehän ulkopuolinen käyttäytyminen aiheutti harmaita hiuksia ja koetteli hermojani toden teolla. Siihen tarvitaan kuitenkin vain lisää harjoitusta, mitä onkin luvassa viimeistään viikon päästä!

Tokon alkeet 02

Postauksen kuvat ovat alkuviikon koirapuistoretkeltämme

Viime torstaina meillä oli siis tokokurssin toinen käytännön kerta. Aiheenamme oli hyppy ja maahanmeno sekä seisominen.

Hyppyähän meistä kumpikaan ei ole ennen nähnytkään, sillä Lennu on vielä niin kovin nuori eikä niitä joka nurkalla muutenkaan ole harjoittelua varten. Lennulle laitettiin matala este 'hypättäväkseen' ja kävimme ensin yhdessä viemässä nameja namialustalle. Vein Lennun hihnassa esteen toiselle puolelle ja namialustalla odottava kouluttajamme kiinnitti pennun huomion alustaan. Muutamaan otteeseen se yritti päästä helpommalla ja kiertää esteen päästäkseen nameille, mutta estin sen menon hihnalla.

Seuraavaksi otimme saman hihnatta. Jälleen Lennu yritti pariin otteeseen päästä nameille vaivautumatta hyppäämään, mutta tässä tapauksessa palkkaa ei herunut. Namialustaa siirrettiin lähemmäksi estettä ja heti meni paremmin! Otin Lennun aina ensin sivulle ja lähetin sen siitä hypylle, oikein hyvin meni! Vähän kouluttajamme piti Lennua avustaa kiinnittämällä sen huomion aina esteen toiselle puolelle, mutta ensimmäiseksi kerraksi tämä oli ilmeisen hyvä suoritus joka tapauksessa!

Maahanmenon tekniikkaa kouluttajamme kehui paljon, samoin maahanmenosta seisomiseen siirtymistä. Emme näitä oikeastaan kauheasti edes hinkanneet. Ainoa asia, mikä itseä jäi jälkikäteen mietityttämään oli kuinka näissä pitäisi edetä... Tehdä vain paljon toistoja kotona ja jossain vaiheessa alkaa häivyttämään käsiapuja, vai? Tätä pitäisi ensi kerralla muistaa kysäistä.

Lennulla on asiaa!

Ihana Vilja!

Tuleva uimamaisteri

Hirveästi olisi kerrottavaa (torstain tokoista, pääsiäisen etelän matkasta), mutta aloitetaan kuulumisten purkaminen näistä melko kesäisistä kuvista! Eilen Lennu päätti aloittaa kahlauskautensa ja paineli epäröimättä puunrunkoa natustelemaan. Toivon, että tämä on lupaava alku kesän innokkaille uimareissuille! :) Muut kuulumiset tulevat heti kunhan saan niitä raapustettua!

Metsäläiselämää

Eilisen kaupunkikruisailun vastapainoksi kävimme samoilemassa metässä. Pongon blogin innoittamana piti vähän kuvata myös meidän menoa.

Kaupunkilaiselämää

Ilosaaressa

Edellisen postauksen jälkeen ei meille ole tapahtunut mitään maata mullistavaa. Muutamissa collieiden tokotreeneissä olemme käyneet leikkimistä opettelemassa ja Lennu pääsi hetkeksi myös Tintin kanssa riehumaan, ensimmäistä kertaa ainakin kolmeen viikkoon. Oli ystävyksillä kyllä ilo ylimillään!

Eilen tapasimme myös pitkästä aikaa Vilja-cockerspanielia sateen hiljentämässä koirapuistossa, pennut painelivat menemään tunnin verran ennen kuin omistajiin iski kylmyys. Kävelimme osittain yhtä matkaa puistosta pois ja tunnin riekutuksen jälkeen Lennu malttoi kävellä hihnassa tosi hienosti kaverin seurasta huolimatta!

Tänään minulla oli viimeinen kerta koirahierontakurssia ja nyt on sitten valmiudet tehdä perushieronta sekä venytykset koiralle! Varsin antoisa kurssi oli kyllä, nyt pitää vain muistaa tehdä vähintään viikoittain hierontaa Lennulle (ainakin näin alkuun), jotta opit pysyvät hyvin hallussa! Kävimme myös pitkästä aikaa oikein kaupunkilaiskävelyllä Lennun kanssa, kävellen jokirantaan, Ilosaareen ja sitten ydinkeskustan kautta kotiin. Vaikka keskustan laitamilla asutaankin, niin itse keskustaan eksytään varsin harvoin. Aika virkistävä kokemus voi hihnalenkkikin olla, kun niitä ei liian usein tällä tapaa tee.

Lennu the hakukoira

Kaikki kuvat on ottanut Ilona K.

Lauantaina pääsimme Lennun kanssa ensimmäisiin hakutreeneihimme collieporukan kanssa. Mukana oli yhteensä kuusi pehkoa, sheltti ja miun nahkiainen. Teimme Lennun kanssa kaksi lyhyttä treeniä. Ensin Lennu sai yksinkertaisesti juosta näkyvillä istuvien maalimiesten luokse herkuttelemaan. En antanut sille aamulla ruokaa ja pentu oli ihan mahdottoman täpinöissään. Se ei olisi millään malttanut palata autoon, kun metsässä oli niin kauhean hauskaa.

Toisella kierroksella Lennu sai ottaa kiinni pakenevia maalimiehiä ja se oli tietenkin vieläkin kivempaa, sillä Lennun kanssa me aina riekutaan muutenkin spurttailemalla yhdessä metsäretkillämme. Se selvästi nauttii siitä. Ja selvästi se miun mielestä nautti myös hakuilusta, joten onkin aivan huippua, että hakutreenit ovat tulleet jäädäkseen ja pääsemme varmaankin tästä lähtien kerran viikkoon mettään ihmisiä ehtimään!

Muiden koirakoiden treenatessa pääsin toimimaan maalimiehenä ja se oli varsin hauskaa puuhaa sekin, tosin ylämäkeen pakenevana maalimiehenä toimiminen kävi hiukkasen kunnon päälle. Oli kuitenkin hienoa nähdä edistyneempienkin koirakoiden työskentelyä ja into olisi kova päästä itsekin treenaamaan ja etenemään hakuilun parissa!

Treenien jälkeen koirat pääsivät rälläämään keskenään ja niistä otettiin pönötyskuvat. Hienosti tuli kahdeksan koiran lauma toimeen keskenään, vaikka kaikki eivät Lennun iloisista leikkimisyrityksistä kovin syttyneetkään...

27 viikkoa eli reilut kuusi kuukautta ikää herralla

Tokon alkeet 01

Tänään olimme ensimmäisissä (koirallisissa) tokotreeneissä JoA:n hallilla. Kouluttajamme on Susanna Maksimainen, joka on kisannut malikkansa FI & SE TVA:ksi ja kisaa tällä hetkellä parsoninsa kanssa avoimessa luokassa. Jo viime viikkoisesta teoriakerrasta minulle jäi sellainen olo, että tälle kurssille pääsy oli aivan huippujuttu ja tältä kouluttajalta saamme varmasti huimasti eväitä jatkoa ajatellen.

Tämä osoittautui todeksi jo tänään. Ensiksi otimme kaikki koirat kerralla halliin ja teimme luoksepäästävyyden. Lennua kiinnosti lähestyvä ihminen kovasti ja kun en itse ollut varma, mitä tapahtuu, se sitten pääsi vähän sähläämään siinä. Toisella kerralla tiesin paremmin, miten toimia ja Lennu istui hienosti perusasennossa kontaktissa. Seuraavaksi katsottiin läpi vielä kaikkien perusasennot ja saimme jo siihenkin neuvoa. Itse olen alkanut jo häivyttämään taakse astumistani pois melkein kokonaan, mutta olen ilmeisesti sen kanssa ollut vähän hätäinen ja Lennu on tästä johtuen tullut perusasentoon vinoon. Niinpä otettiin takapakkia, tehtiin perusasentoa askeleen kanssa ja heti alkoi koira suoristumaan. Pitää muistaa olla hätiköimättä! Ja palkata tarpeeksi taakse jottei herra edistä! Ja niin, että pennun jalat eivät ole ilmassa, vaan tiukasti maan kamaralla! Jo muutamassa minuutissa saatiin tosi paljon hyviä neuvoja perusasennon parantamiseen. Vielä kun mie osaisin keskittyä ajattelemaan kaikkia noita juttuja yhtä aikaa.

Kurssilla on yhteensä kuusi koirakkoa ja jokaisella on 2x5 minuuttia yksilöllistä aikaa kouluttajan kanssa. Ensimmäisen vitosen aikana teimme vielä vähän perusasentoa ja aloitimme jo seuruun alkeita. Miehän en ole Lennua erityisemmin vielä seuruuttanut, mutta nyt aloitimme ihan yhden askelen seuruulla perusasennosta perusasentoon. Ja hienostihan se menikin. Teimme myös jo muutaman askelen seuruuta sekä oikealle kääntymistä. Käännöksessä pitäisi muistaa kumpi jalka liikkuu (vasen!) sekä ohjata koiraa kädellä vähän kauempaa ettei olla ihan törmäyskurssilla. Lennu oli supertaitava ja lopuksi leikittiin miun hanskalla. Se jopa leikki aika kivasti! Ohjeeksi leikkiin saatiin, että pitäisi vähän kisailla Lennun kanssa, siitä kumpikos sen lelun saakaan ja vähän härnätä herraa. Olin kuitenkin jo tosi tyytyväinen tuohonkin leikkipätkään.

Meidän vuoron jälkeen Lennu pääsi autoon huilimaan ja minä katsoin muiden työskentelyä. On hirmuisen kivaa katsella kuinka muut koiriensa kanssa työskentelee, etenkin kun koirat ovat hyvin erilaisia (kultainennoutaja, amerikanvesispanieli, bostoninterrieri ja pari rotua, joita en tunnistanut).

Toisen vitosen aiheena olivat kaukot (joita olemme kotona jo vähän kokeilleetkin). Tehtiin ensin seisomisesta maahanmenoa (uudella taa-käskyllä), mutta Lennu osaa tuon tekniikan jo sen verran hyvin, että vaihdettiin pian seisomisesta istumaanmenoon. Tämä tuottikin jo vähän enemmän hankaluuksia. Lennu siirtää istumaan mennessään takajalkojaan eteenpäin, enkä minä osaa tuota oikein edes katsoa. Jotenkin siinä tilanteessa on niin monta mietittävää asiaa, että meinaa mennä ihan ohi, että milloin ne liikkuvat ja milloin eivät. Tehtiin sitä vaihtoa sitten niin, että pidin kättä Lennun nivusten kohdalla ja silloin taisi mennä vähän paremmin. Lisää vain treeniä tähänkin ja varsinkin omaan silmään, että oppisin katsomaan niitä eroja noissa suorituksissa.

Mutta miun mielestä ensimmäiseksi kerraksi tosi hyvin! Vielä kun saisin Lennuun jostain sellaisen ihan mielettömän tekemisen ilon ja energian niin olisin iloisin omistaja päällä maan. Nyt se on (ahneuksissaan) vähän tosikko, tosin hienosti innostui siitä hanskasta kyllä. Ehkä meistä vielä jotain joskus tulee! :)