Toko for dummies

Eilen kävimme treenaamassa jälleen tokoa, tällä kertaa Lauran ja shelttien kanssa. Ajattelin hinkata taas perusasentoja Lauran valvovan silmän alla sekä tehdä vähän noutoa. Lisäksi Laura ehdotti, että tekisimme ruutua ensimmäistä kertaa.

Aloitimme ruudulla. Käskin Lennun istumaan ja odottamaan kun vein Lauralta lainaamani pallon ruutuun. Olemme harjoitelleet paikallaoloa ulkona aivan hävettävän vähän, mutta Lennu pysyi! Otin pannasta kiinni ja hetsasin Lennua vähän, että missä pallo. Sinnehän se sitten pinkaisi, pallon luokse kun sen päästin. Tarkoituksena oli mennä ruutuun sen kanssa iloitsemaan hienosta suorituksesta, mutta Lennu otti ja lähti pallon kanssa rallattelemaan. Tehtiin uudestaan ja myöhemmin palkkasin sitten namilla sinne ruutuun. Otin myös käskyn "ruutuun" mukaan. Tästäpä onkin hyvä jatkaa taas joskus kunhan taas saadaan tilaisuus. Pitäisi ottaa myös se kosketusalusta, jota ollaan vaihtelevasti tehty, tehotreenaukseen ja siirtää myös se ulos harjoitteluun!

Perusasento oli aivan yhtä hukassa kuin torstainkin treeneissä. Lennu istuu aina ihan minne sattuu, kun sillä ei ole näkyvissä sitä namia. Kokeiltiin sitten erilaisia tapoja tehdä käsiapua niin, että käsi on nyrkissä, mutta sopivaa tapaa ei oikein löytynyt. Mikään niistä ei tuntunut tuottavan toivottua lopputulosta, vaan pentu istuu joko eteen, vinoon, taakse tai liian kauas. Sitten kun itseltä alkaa mennä toivo koko homman kanssa, ei koira aivan varmasti enää toimi.

Noutoa ei olla tehty oikealla kapulalla sitten toukokuun alun. Hienosti Lennu kuitenkin muisti homman nimen ja otti saman tien kapulaa suuhunsa. Pidon kesto on vielä tosi lyhyt, mutta joitakin kertoja se piti kapulaa jo hiukkasen pidempään! Sitten kun vielä tietäisi miten tästä pitäisi edetä niin hyvä tulisi! No sen sentään tiedän, että oman kapulan voisi nyt pikkuhiljaa hankkia. Tarkoituksena olikin ostaa uusi kapula tämän viikonlopun Joensuun näyttelyistä, mutta siellä ei ollut sopivan kokoisia.

 

Oikeasti homma näytti enempi tältä...

Välillä tosiaan meinaa iskeä epätoivo, miksi en vaan tajua näitä tokon kiemuroita. Tarvitsisin oikeasti jonkun yksityiskurssin (toko for dummies), jossa miulle väännettäisiin rautalangasta miten miun pitää mikäkin tehdä ja miten edetä missäkin asiassa. Että voi ihminen välillä tuntea itsensä tyhmäksi! Mutta tänään olen yrittänyt taas nollata ajatuksia ja miettiä ihan vaan sitä, että pitäisi saada hyvää fiilistä itselle ja Lennulle treenaamisesta eikä yrittää väkisin vääntää ja hinkkailla niitä juttuja, mitkä tuottavat vaikeuksia ja päänvaivaa. Ehkäpä siis pidetään vähäsen taukoa perusasennon harjoittelusta ja keskitytään muihin juttuja, josta ei omistaja eikä pentu niin paineistu.

Käytiin vielä treenien päätteeksi Aavarannalla pieni lenkki ja pääsin taas näkemään tuota ihanaa pikkutirpanaa, joka on kasvanut huimasti parissa viikossa! Lennu jännitti pientä menijää jonkin verran ja syystäkin, onhan se nyt aika hurja lassie! Lennu ei oikein kyllä osannut pienempäänsä varoa ja sitä piti komennella pois aika ajoin. Mutta kylläpä voi pikkupentu olla suloinen, ei mitään järkeä!