Tänään oli jälleen vuorossa tokon alkeita, vapun vuoksi poikkeuksellisesti näin perjantaina ja toisella hallilla (tai oikeastaan hallin pihalla). Tänään syyniin pääsi nouto ja seuraaminen.
Noutoa emme ole oikeastaan treenanneet lainkaan. Pikkupentuna naksuttelin Lennulle metallilusikan pitämistä suussa, mutta siitäkin on jo tavattoman pitkä aika ja kapulaahan tuo otus ei ole koskaan nähnytkään. Aloitettiin siis ihan alusta, tosin Lennu oikeastaan alkoi tarjoamaan kapulan tökkimistä jo heti. Naksuttelin siis siitä. Kun alkoi mennä pitkään tosi hyvin, pidettiin vähän taukoa ja otettiin uudestaan - uudella kriteerillä. Kriteerinä siis tällä kertaa, että pitäisi raottaa suutaan tai siis ikään kuin ottaa sitä kapulaa suuhun, mutta niin pitkälle ei tarvinnut vielä kuitenkaan mennä. Lennu tarjosi kapulan tökkimistä ja kun palkkaa ei alkanut kuulumaan, meni ihan lukkoon. Ei tarjonnut enää mitään ja tuijotteli ihan minne vaan muualle paitsi minun (ja kapulan) suuntaan. No, naksautin sille kerran siitä kun se katsoi vahingossa kapulaan päin ja alkoi heti taas tarjoamaan kapulan tökkimistä!
Tähän asti olimme siis tehneet itsenäisesti tätä, kukin tahoillamme, ja kouluttajamme kävi jokaisen luona vuorollaan. Sain huomautusta siitä, että pitäisi naksutella pikkuhiljaa vain siitä, että tökkää keskelle kapulaa (Lennu kun yritti kovasti niitä reunoja tökkiä) sekä siitä, että pidän kapulaa tarpeeksi kaukana itsestäni. Lennu piti paljon "miettimistaukoja" ja kävi morjestamassa kouluttajaa ja tuijottelemassa muita juttuja ja palasi aina sitten tökkimään kapulaa lisää. Nyt pitää vaan harjoitella paljon tätä ja alkaa pikkuhiljaa nostamaan kriteeriä. Turhautumisen kautta eteenpäin taitaa olla meidän mottomme tokon (ja miksei muunkin kouluttamiseen vähänkään liittyvän) kanssa.
Seuraamista olemme treenanneet hävettävän vähän. Perusasentoa olen yrittänyt hinkata aina välillä vähäsen kerrallaan, mutta onhan sekin aika alussa vielä. Lennu tarvitsee käsiavun oikeaan paikkaan tulemiseen, mutta pysyy kyllä todella hyvin sivulla ja kontaktissa ilman namiakin. Nyt sitten teimme paljon erilaisia seuraamiskuvioita, muutamaa askelta, muutamaa askelta ja kääntymistä yms. Teimme myös ensimmäistä kertaa sivuaskelta sekä peruuttamista. Sivuaskeleeseen Lennu lähti ihan mukavasti mukaan, mutta "peruuttaminen" oli varsin huvittavaa. Lennu istui orava-asennossa yrittäen kurotella taaksepäin liikkuvaa namia epätoivoisesti. Tähän paljon treeniä ja ilmeisesti seinän vieressä treenaaminen voisi auttaa tässä paljon, kun koiralla ei olisi oikein mahdollisuutta muuhun kuin peruuttamiseen. Sivuaskelta ja muita vaihtelevia seuruujuttuja pitäisi kanssa ryhtyä harjoittelemaan enemmän! Erityisesti minun pitäisi muistaa lähteä liikkeelle tarpeeksi nopeasti ja auttaa pentua esimerkiksi käännöksissä viemällä kättä ulommaksi.
Välillä meinaa iskeä epätoivo, etten mitenkään voi oppia kouluttamaan koirastani tokossa kisaavaa otusta. Kun perusasennonkin kouluttaminen on niin turkasen vaikeata. Mutta nyt olen asettanut tavoitteen, että meillähän muuten on hyvä perusasento viimeistään Lennun yksivuotissynttäreillä! Ja kisaamaan viimestään sitten Lennun eläkepäivillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)