tiistai 22. marraskuuta 2016

Syksyn koekäynnit

Kuva: Laura Pitkänen

Syksyn aikana olemme käyneet molempien koirien kanssa muutamassa kokeessa; Lennun kanssa kahdessa rally-tokokokeessa ja Metkan kanssa kahdessa toko- sekä yhdessä rally-tokokokeessa. Syyskauden kokeet alkoivat syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin osallistuimme kahteen eri kokeeseen. Lauantaina lähdimme Metkan kanssa ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseemme. Minua ei oikeastaan edes jännittänyt kauheasti, oli vain kiva mennä kokeilemaan mihin asti meidän rahkeemme riittivät. Koe sujui oikein mukavasti, erityisen iloinen olin hienosti onnistuneesta paikkamakuusta! Paikallaan makaaminen itsessään ei ole Metkalle mikään juttu, mutta muiden käskyjen sietäminen on ollut välillä suunnattoman vaikeaa. Nyt se kuitenkin selvisi koko liikkeestä hienosti. Lopputuloksena tästä kokeesta oli 155,5 pistettä eli ykköstulos jäi vain neljän ja puolen pisteen päähän. Kompastuskiveksi muodostuivat kaukot, sillä Metka ei suostunut nousemaan maasta ollenkaan ja liike meni näin ollen nollille. Muuten pisteemme näyttivät tältä:

Paikalla makaaminen 9 (Ei ottanut häiriötä kenenkään käskyistä!!! Yksi piste lähti, koska meni kuulemma liian hitaasti maahan ja nousi liian hitaasti istumaan.)
Seuraaminen 7,5 (Seuruu oli täysin Metkan tasoista ja olen äärimmäisen tyytyväinen saamaamme arvosanaan! Parhaimmillaan (hidas- ja juoksuosuus) oli ihan kivaa tekemistä, mutta paikka seilaa ja seuruu on väljää.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (Vielä normaaliakin väljempi seuruu tässä, mutta hieno Metkamainen maahanmeno! Valitettavasti istumiseen tarvitsi tuplakäskyn, joten siitä pistetiputus.)
Luoksetulo 9 (Oli miusta tosi hyvä, tuli laukalla ja nätisti sivulle, mutta kuulemma kaartoi jotenkin.)
Noutoesineen pitäminen 9 (Metka on melko levoton kapulanpitäjä, joten tähän olen äärimmäisen tyytyväinen!)
Kauko-ohjaus 0 (Metka ei tällä kertaa halunnut nousta maasta edes toisella käskyllä, vaikka kehän ulkopuolella nousi kyllä ensimmäiselläkin.)
Estehyppy 10 (Täydellinen!)
Kokonaisvaikutus 8,5

Fiilis oli kokeen jälkeen mahtava, vaikka ykköstulos tällä kertaa jäikin saamatta. Metka oli kokeessa iloinen ja yritteliäs ja sen kanssa oli todella mukavaa olla kehässä. Mikäs siinä silloin on harrastellessa!


Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli sitten Lennun ja rallitokon vuoro. Kyseessä oli meidän seuran oma koe, joten olin osan ajasta myös talkoilemassa. Avoimen luokan rata oli aika perussettiä, mukana oli avoimen luokan vakkarijutut eli houkutus, perusasennosta seisomaan nouseminen ja pyörähdys sekä tietenkin liuta muitakin kylttejä. Meillä oli takana kaksi hylättyä tulosta avoimesta luokasta, joten hieman kyllä jännitti saisimmeko vielä yhden lisää ja tekisimme vähän kyseenalaisen "hattutempun". Meillä oli kuitenkin kotikenttäetu puolellamme ja rata sujui varsin kivasti. Houkutus meinasi hieman houkutella, mutta ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemätön. Loppujen lopuksi koko radan vaikein kohta olikin viimeinen kyltti (saksalainen täyskäännös), joka meidän piti uusia kaksi kertaa. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että uusimisten jälkeen saimme suoritettua kyltin oikein, sillä aiemmin meillä on ollut vaikeuksia selvitä tehtävistä uusintojen jälkeen. Kun menin katsomaan tuloksia, komeili meidän kohdallamme 81 pistettä ja olin aivan huikean onnellinen! Kaikkien vaikeuksien jälkeen saimme viimein hyväksytyn tuloksen avoimesta! Lopputuloksissa olimme jaetulla kolmannella sijalla, mutta hitaammalla ajalla tipahdimme neljänsiksi. Tällä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista merkitystä, sillä tämän koe tavoite oli jo saavutettu.

Seuraavaa koitosta saimmekin sitten odottaa puolitoista kuukautta. Lokakuun puolessa välissä lähdimme Sariannan kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Kokeessa oli tuomarina huhtikuulta tuttu Tommi Varis ja ihan hyvillä mielin lähdimme jälleen kisaamaan. Edellisen kokeen tapaan paikkamakuu sujui jälleen hienosti ja hyvin menneen paikkamakuun jälkeen on yleensä varsin hyvä fiilis lähteä yksilöliikkeisiinkin. Jostain syystä Metka tuntui ennen suoritusvuoroamme jotenkin "tahmealta", eikä se loppujen lopuksi ihan normaalissa vireessä tuntunut olevan suorituksemme aikanakaan.
Paikkamakuu 10 (Aivan huippu!)
Seuraaminen 8 (Alku oli aika karmea, todella väljä ja löysä, loppua kohti sentään paransi vähän.) Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (Metkan bravuuri!)
Luoksetulo 8,5 (Pisteitä lähti ainakin siitä, että siirtyi laukasta raviin turhan aikaisin.)
Noutoesineen pitäminen 7 (Metka ei ottanut kapulaa suuhunsa ekalla käskyllä! Toisella onneksi otti ja piti todella nätisti.)
Kauko-ohjaus 7,5 (Varsinainen työvoitto! Istumaan nouseminen on ollut Metkalle niin vaikeaa kun alla on jo monta eri liikettä... Tällä kertaa nousi puoliksi ekalla käskyllä, joten annoin toisen käskyn ja sillä istui nätisti.)
Estehyppy 9 (Laiskin hyppy, jonka olen Metkalta koskaan nähnyt.)
Kokonaisvaikutus 8

Koska tällä kertaa mikään liike ei mennyt nollille ja ihan kivoja arvosanoja kaikista liikkeistä saatiin, oli tuloksena 172,5 pistettä ja näin ollen ykköstulos! Se on nyt Metkan toinen (ensimmäinen ykkönen on kuuden vuoden takaa!) eli vielä yksi tarvittaisiin alokasluokan koulutustunnukseen.
Lokakuun aikan kerkesimme vielä yhteen kokeeseen, tällä kertaa molempien koirien kanssa. Kyseessä oli siis naapuriseuran järjestämä rally-tokokoe, johon luonnollisesti ilmoitin Lennun avoimeen ja Metkan alokkaaseen. Meidän kokeeseen pääseminen meinasi kuitenkin olla vaakalaudalla, sillä minulla ei ollutkaan käytössä autoa tuona päivänä ja JoA:n hallille ei julkisilla pääse. Onneksi Laura pelasti meijän kisat heittämällä miut, koirat sekä kevythäkin kisapaikalle!
Ensimmäisenä vuorossa oli alokasluokka, jossa Metka oli toisessa ryhmässä. Rata oli melko simppeli, joskin sisälsi meille kaikista vaikeimman kyltin eli eteentulokyltin, jossa pitää tulla vasemmalta puolelta sivulle. Rata sujui Metkan kanssa ihan mukavasti, vaikka vähän olikin semmoinen olo että ollaan pihalla kuin lumiukot. Uusimme yhden tehtävän, sillä Metka jäi nuuskuttelemaan kylttiä. Oikeasti tuommoista ei kannattaisi edes uusia, koska isompi pistemenetys tulee uusimisesta kuin haistelusta, mutta tällä ei loppujen lopuksi ollut juurikaan merkitystä, sillä pisteitä tuli lopulta 96/100! Olin aivan järkyttynyt kun menin katsomaan tuloksia ja nauroin ääneen, että mitähän ihmettä mahtoi tapahtua, sillä luulin meidän saaneen paljon enemmän virhepisteitä. Todellinen järkytys tapahtui kuitenkin vasta palkintojenjaossa, kun tuomari ilmoitti tuomarinpalkinnon saajaksi Annin ja Metkan. Siis meidät!! Taisin vaan älähtää, että "mitäää", koska olin todellakin kovin (joskin positiivisesti) yllättynyt. Tuo startti oli minulle kymmenes rallitokon parissa enkä ole koirineni kertaakaan mitään palkintoja saanut, joten yllätys oli todellakin melkoinen.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa avoimen luokan rataantutustuminen. Ratapiirrustusta katsoessani en ollut tajunnut yhtä seikkaa. Nimittäin sitä, että houkutus oli radalla semmoisessa paikassa, että sen ohi piti kulkea vielä senkin jälkeen kun sen oli kerran suorittanut. Tästähän miulle aiheutui niin jäätävä jännitys, että hyvä kun pöksyissäni pysyin. Houkutus on meille tällä hetkellä suurin haaste rallitokossa, joten ajatus siitä, että se pitäisi periaattessa suorittaa vielä uudestaankin tuntui aivan kauhealta. 
Lähtiessämme Lennun kanssa radalle, luulen että se otti itseensä miun karmeasta jännityksestäni, koska se oli aivan totaalisen pihalla. Emme olleet radalla lainkaan yhdessä tekemässä hommia, vaan Lennu haahuili ja mie yritin maanitella sitä ees pikkusen kiinnostumaan hommista. Seuraamisessa ei ollut kontaktista tietoakaan kuin muutamassa kohdassa lyhyen aikaa ja se olikin kaikista surullisinta, sillä seuraamiseen ollaan pannostettu paljon. Houkutus houkutti tällä kertaa todella paljon, sillä molemmat houkutuksena olleet lelut piti käydä tutkailemassa. Jos nyt jotain positiivista yrittää radasta löytää, niin kun olimme kerran houkutuksen suorittaneet, ei se enää ollut ollenkaan kiinnostava Lennusta ja pääsimme sen ohi vaivattomasti. Tulos jäi tältä radalta pisteen päähän. Sanoin jo kisapaikalla, että tuollaisella tekemisellä ei tulosta tarvitsekaan tulla ja olen edelleenkin sitä mieltä, että melkeinpä parempi ettei tulosta tullut. Kyllä se on joskus tullakseen ja toivottavasti olemme silloin yhdessä sitä tekemässä emmekä vain raapimassa kasaan säälipisteitä.


Toivotaan, että meillä on parempi meininki jo heti ensi viikolla, sillä lähdemme silloin kisaamaan viimeistä kertaa tänä vuonna Porvooseen. Olen ilmoittanut molemmat koirat rallailemaan, saa nähdä miten meidän käy! Tarjolla olisi nimittäin Lennulle yksi hyväksytty tulos lisää ja Metkalle koulari!