sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Maaginen kasipallo ja muita treenikertomuksia
Tällä viikolla olemme olleet aika supertehokkaita treenaajia!
Tiistaina pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Siellä meitä odottikin pakkovalsseja ja muuta mukavaa ja mie olin tietenkin aivan pihalla kaikesta. Ihan loppuun saatiin sentään mukiinmenevää menoa aikaiseksi, mutta on ihan hyvä että agility jää kesän ajaksi tauolle...
Keskiviikkona tehtiin Sariannan kanssa iltatreeni melko lailla extempore. Lennulla oli kiva tekemisen meininki, eikä se edes yrittänyt varastaa kentän laidalle Bennyn ja Raisan luokse, mistä olin kyllä hieman yllättynyt! Teimme Bennyn ja Lennun kanssa paikkiksen, joka sujui mainiosti. Naksuttelin jälleen seuraamista ja tehtiin ensimmäistä kertaa myös kokonainen nouto! Sehän meni vallan hienosti, palautusasento jäi kyllä aika lailla väljäksi, mutta muuten oli bueno! Oli kyllä oikein hyvän mielen treenit.
Perjantaina oli vuorossa (todella pitkästä aikaa!) collieporukan toko. Ensimmäiseksi tehtiin ryhmäpaikkis niin, että koirat käskytettiin erikseen ja se meni vallan hienosti! Ainoastaan perusasentoon piti antaa kaksoiskäsky. Naksuttelin jälleen seuraamista ja katsottiin myös mitä kaukoille kuuluu. Nyt kun seuruuta pääsi pitkästä aikaa näkemään ihan peilistä, näytti se kyllä vähän väljältä ja haahuilevalta. Pitäisi päästä useammin näkemään, että mistä sitä oikein naksutteleekaan... Kaukot otin kisanomaisena ja ne meni hienosti! Ne jääköön jälleen treenitauolle siis. Loppuun tein vielä ulkokentällä hetken mielijohteesta eteenmenon, joita ei olla viime kesän jälkeen tehtykään. Hienosti lähti eteen nahkalassie ja maaginen kasipallo näytti kelpaavan mitä parhaiten eteenmenopalkaksi.
Lauantaina kävimme jälleen Sarin kanssa tottistelemassa. Tällä kertaa ohjelmanumerona olivat paikkis, eteenmeno, nouto ja A-este. Paikkamakuu meni jälleen hurjan hyvin! A:lla mie ite sekoilin vaikka mitä, mutta saatiin tehtyä se molempiin suuntiin ihan kohtuullisesti. Nouto ei mennyt yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, palautti ravilla ja pudotteli kapulaa. Vissiin tarvitaan aika paljon vielä rutiinia tähän ettei ole vaan yhden treenikerran ihme tämä! Eteenmeno oli hieno!
Sunnuntaina suunnaksi otettiin hakumetsä. Tuumin ennen treenejä, että ehkä voisimme tänään ottaa avuksi haamut ja katsoa huomisissa treeneissä, onko niillä mitään vaikutusta Lennun etenemiseen. Haamujen kanssa eteni hienosti 50 metriin ja ilmaisutkin taisivat sujua aiempaa paremmin. Katsotaan mitä huomiset treenit tuovat tullessaan!
Saariston lapset
Ihana kesä! Ihana loma! Minulla oli viimeinen työpäiväni keskiviikkona (lupauduin tosin vielä kuudeksi päiväksi muihin hommiin, mutta ne on nopeasti hoidettu) ja loppuviikko ollaankin Lennun kanssa vietetty melkeinpä kokonaan Sariannan ja R&B-kaksikon (yllä olevassa kuvassa) seurassa. Aika huikeeta! Kuviakin on tullut otettua aika runsaasti, sillä meitä on hellitty ihanilla aurinkoisilla päivillä, mutta kuvien käsitteleminen on vielä vähän vaiheessa... Tässä kuitenkin kuvasatoa viikon takaiselta iltalenkiltä mitä mahtavimmassa seurassa!
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Leppoisa treeniviikko
Kuvan otti (vesileimasta huolimatta) Ari T.
Maanantaina treenasimme rappukäytävässämme tottista. Otimme seuruun liikkeellelähtöjä, liikkeestä maahanmenoja sekä paikkamakuun. Lennu teki töitä kivalla asenteella ja varsinkin liikkeestä maahanmenot ovat menneet eteenpäin!
Tiistaina treenattiin taas kotona, tällä kertaa ihan omassa olohuoneessa. Treenivuorossa olivat seuruun käännökset, joita ei olla varmaan puoleen vuoteen tehtykään. Siltä ne myös näyttivät. Toiseen suuntaan kääntyessä Lennu yritti tarjota koko ajan saksalaista täyskäännöstä (kiitos rally-tokon) ja ei se toinenkaan suunta kovin hyvin sujunut. Kapulanpito sen sijaan sujui oikein mainiosti! Siinä on välillä ollut aivan ihmeellisiä ongelmia, mutta nyt niistä ei ollut tietoakaan. Loppuun teimme kolmen minuutin paikkamakuun ja hyvin pysyi! Melko lopussa Lennu nytkähti (noustakseen vai asentoa vaihtaakseen, en tiedä) ja minun ensireaktioni oli napakka äp, joka saikin Lennun asettumaan jälleen paikoilleen. Missään vaiheessa se ei kuitenkaan noussut lainkaan.
Perjantaina päästiin hakumetsään ja todettiin samat ongelmat kuin parissa edellisissäkin treeneissä. Epätoivo alkoi iskeä väsyneeseen omistajaan...
Lauantaina päästiin tekemään Sarin ja Bennyn kanssa ensimmäistä kertaa viestitreeniä ihan metsässä ja se meni oikein mainiosti! Mie siis keksin meille tällaisen pienimuotoisen mission nimeltä "Bennystä viestivalio" ja se on ottanut oikein hyvin tuulta alleen. Lisäksi pääsimme illalla oikein esineruutukoulutukseen, jossa Lennu ei aivan parasta osaamistaan näyttänyt. Toisella kierroksella työskentely alkoi jo näyttää onneksi omalta varmalta itseltään.
Ensi viikolla päästään pitkästä aikaa treenaamaan myös agilitya ja tokoa collieporukassa!
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Viikon treenit
Tuuminpa tässä päivänä muutamana, että voisi olla melko lailla hyvä idea kirjoitella aina viikon päätteeksi kooste sen viikon treeneistä. Saa nähdä miten pitkään muistan näin tehdä, mutta yritetään!
Maanantaina treenasimme hakua viiden piston verran. Tuulta ei ollut nimeksikään ja alueella oli mitä ilmeisesti ulkoilutettu (juoksuista) narttua, sen verran kovasti tuntuivat uroskoirat reagoivan mysteerisiin hajuihin radalla. Ilmaisu oli tänään erityisen katkonaista, Lennulla oli nenä aivan pystysuorassa hajujen perässä siinä maalimiehen vieressä istuessa. Muuten työskenteli hyvin ja erityisesti viimeinen pisto oli loistava!
Keskiviikkona lähdimme kentälle tottistelemaan ja sinne saapuessamme saatoin vain todeta kumpparien kotiin jättämisen olleen melkoinen virhe; vettä satoi niin järjettömästi, että olin muutamassa minuutissa läpimärkä. No, totesimme vain, että hyvä se on tällaisessakin säässä treenata ja ryhdyimme treenaamaan.
Seuruun liikkeellelähdöt olivat kivoja, kontakti pysyi hyvin ja kestoakin saatiin mukavasti, hyvä Löö! Noudossa pyrittiin saamaan vauhtia palautuksiin ja sitä saatiinkin koiraa hetsaamalla. Vauhti kapulalle on hyvä ja kapula nousee oikein nätisti. Vielä kun saadaan palautus kuntoon, niin voilá! Liikkeestä maahanmenoja halusin tehdä ihan vain testatakseni kuinka hyvin Lennu suostuu maahan menemään märällä kelillä. Hyvin meni, tähän vaan tehotreeniä niin olisi varmaan piankin hyvällä mallilla.
Viimeiseksi tehtiin luoksetulo ja se olikin... aikamoinen. Jätin Lennun istumaan ja lähdin itse kävelemään. Kun käännyin takaisin koiraan päin, se katseli taaksensa parkkipaikalle, jossa treenikaverini puhui tuttavansa kanssa. Lennun viimein katsoessa minua, kutsuin sen. Hienosti tuli, hyvällä vauhdilla ja suoraan eteen. Palkkasin ja vapautin ja mitä tekee Lennu? Lähtee juoksemaan täysillä kohti parkkipaikkaa. Karjaisin ja lähdin itse juoksemaan päinvastaiseen suuntaan ja sainkin pian Lennun seurakseni... Täytyy sanoa, että ihan huipusti ollaan saatu lisää asennetta tottisteluun, mutta vielä jos joskus sen asenteen saisi tasolle "mitäs seuraavaksi tehtäisiin" tältä nykyiseltä "vapaa on yhtä kuin juokse etsimään jotain kivempaa tekemistä" -tasolta, niin olisin aika superhyperonnellinen ihminen!
Torstaina kävimme jälleen hakumetsässä, tällä kertaa heti aamupäivästä. Maasto oli todella tasaista ja näkyvyys radalla äärimmäisen hyvä. Ainoa ongelma oli tuuli, joka pyöri aivan miten sattuu vaihtaen suuntaansa täysin yllättäen ja pyöritellen hajuja sikinsokin. Teimme kuutisen pistoa (toisin sanoen, en enää muista kuinka monta) ja Lennu käytti jälleen erinomaisesti nenäänsä, hakeutuen tuulen alapuolelle. Harmi vain, että tuulen alapuolelle hakeutuminen tarkoitti tällä kertaa, jälleen, taaksepäin työskentelyä suurimmalla osalla pistoista. Tulevissa treeneissä täytyy siis varmistaa, että tuuli on meidän puolellamme ja saamme vahvistettua suoraa pistoa sekä eteenpäin työskentelyä. Viimeinen pisto oli jälleen tosi hyvä. Olen sanonut tämän jo monen monta kertaa, mutta on kyllä todella jännää ja mielenkiintoista nähdä kuinka pitkälle tänä kesänä tämän lajin parissa etenemme. Ainakin motivaatio on kohdillaan!
Perjantaina ei treenattu lainkaan, mutta Lennu pääsi pitkästä aikaa hierottavaksi. Koko pitkän työpäiväni ajan kotona loikoilleena Lennu ei ollut erityisen maltillisella päällä ja osoittautui erittäin kärsimättömäksi asiakkaaksi. Hieronta saatiin kuitenkin suoritettua ja (ala)selästä löytyneet jumit pehmitettyä. Muuten Lennu olikin kuulemma oikein hyvässä kuosissa, huippua!
lauantai 16. toukokuuta 2015
Varkaus KV
Tänään lähdimme Inkan kyydissä seitsemän aikoihin kohti Varkautta ja kansainvälistä koiranäyttelyä, johon oli ilmoitettu yhteensä 13 nahkaa. Saapuessamme paikan päälle ilma näytti äärimmäisen uhkaavalta, taivas oli täysin harmaa ja tuuli kylmä. Ennen kehän alkua alkoi olla selvää, että Lennun aamulla hyvältä näyttäneet korvat tulisivat nousemaan kehän aikana pystyyn silkasta kylmyydestä. Ainoan junioriuroksen jälkeen olimmekin sitten kehässä. Myös nuoria uroksia oli ainoastaan yksi ja kehät olivat valtavat, joten tilaa juosta oli ruhtinaallisesti!
Romanialainen tuomarimme juoksutti meidät ensin kerran ympäri, sitten edestakaisin ja tämän jälkeen alkoi tuttu koiran kopelointi. Varkaudessa erilaista oli kylläkin hampaiden katsominen, sillä jylläävän tautiepidemian takia handlerit näyttivät itse tuomarille hampaat. Tämä käytäntö voisi kyllä tulla jäädäkseen. Tuomari arvosteli koirat pitkän kaavan mukaan, kädet alkoivat olla loppua kohti melko lailla kohmeiset. Lopulta kuulin tuomarin suunnalta sanat "very good" ja Erittäin Hyväksi Lennu hetken kuluttua todettiinkin!
"Correct in size and type, but not in good show condition. Correct head. Good stop. A little too soft ears. Correct neck with little jawlap. In the movement topline too soft. Correct group. Parallel front. A little straight in front angulations." EH NUK1
Loppupäivän sainkin viettää shelttikehän laidalla, ensin värjötellen ja sitten auringonpaisteessa valokuvaten. Myös myyntikojut tuli kierrettyä ja mukaan tarttui tällä kertaa Berran treenitasku (vain 15 eurolla!) sekä kivalla kuosilla varustettu näyttelykansio. Ensi kerran kirmaillaan kehässä kolmen viikon päästä Riihimäellä, nyt onkin suorastaan näyttelyputki päällä tämän kesän!
lauantai 9. toukokuuta 2015
Ensimmäisessä virallisessa kokeessa!
Tänään korkkasimme Lennun kanssa viralliset kisat Joensuun Agilityurheilijoiden järjestämässä rally-tokokokeessa. Sanomattakin on selvää, että minua jännitti ennen koetta aivan mahdottoman paljon, vaikka kyseessä oli kavereiden mukaan "vain" rallytoko. No, jos minä saan mölliputkiralleistakin aikaiseksi jännityksen niin tietenkin sellainen on suotava myös virallisille kisoille, lajista riippumatta.
Treenattavaa kuitenkin löytyy paljon (eteentulot suurimpana murheenkryyninä) ennen seuraavaa koettamme, sillä näillä näkymin suunnataan seuraavaksi collieiden rally-tokomestaruuksiin Jyväskylään kesällä!
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Hakuleiri - Päivä 2
Leirin toiseen päivään kuului sadetta, räntäsädettä ja hieman auringonpaistettakin. Niin, ja tietenkin treenaamista. Tänään Lennulle otettiin viisi löytöä ja jokainen niistä pimeänä. Lennu ei tänäänkään empinyt lähetyksissä lainkaan, mutta muista asioista löytyikin sitten haastetta kerrakseen!
Ensimmäinen maalimies oli etukulmassa, avoinna olevassa umpipiilossa. Lennu teki hyvän piston ja ilmaisun. Kun lähdin kävelemään Lennun kanssa takaisin keskilinjalle, se bongasi vähän matkan päässä radalla olevan umpipiilon ja katseli sitä pitkään siinä kävellessämme. Mietin jo mielessäni, mitähän seuraavasta pistosta oikein tulisi kun Lennu luultavasti muistelisi tuota piiloa. Ja niinhän siinä sitten kävikin, lähettäessäni Lennun toiselle puolelle etukulmaan, se lähti aivan suoraan keskilinjaa pitkin eteenpäin. Kutsuin Lennun takaisin ja kävelytin sitä vähän matkaa kohti maalimiestä. Uusi lähetys ja nyt pisto oli suora kuin mikä.
Kolmannella maalimiehellä kouluttaja olikin tehnyt Lennulle jäynän. Maalimies oli noin 30 metrissä, hieman oikealla (etukulman puolella) siitä umpipiilosta, jonka Lennu oli bongannut. Lähetin Lennun ja sinnehän se umpparille upposi. Ja ei pelkästään käynyt tarkastamassa sitä, vaan alkoi ilmaisemaan! Kouluttaja totesi, että käy näyttämässä sille, ettei siellä ketään ole. Lennun ilmaisu oli todella epävarman kuuloista ja kun lähdin kävelemään kohti piiloa, lähti Lennu juoksemaan sieltä pois (kohti etukulmaa). Kutsuin sen takaisin ja totesimme yhdessä piilon olevan tyhjä. Siitä takaisin keskilinjalle ja lähetys uudestaan. Tällä kertaa maalimies löytyi, eikä piilolle harhauduttu, vaikka hetken se näytti imaisevan Lennun jälleen puoleensa.
Seuraava maalimies oli noin 30 metrissä puunrungon suojissa. Lähetin Lennu ja se ajautui todella paljon vasemmalle eli kohti toista etukulmaa (jossa oli myöskin piilo). Kutsuin takaisin ja hienosti Lennu kirmasi takaisin keskilinjalle. Etenimme hieman kohti maalimiestä ja lähetin uudelleen. Jälleen Lennu lähti väärään suuntaan ja jouduin kutsumaan sen takaisin. Ei kun etenemään vielä lähemmäs ja siitä lähetys. Nyt löytyi maalimies suoralla pistolla.
Viimeinen maalimies oli jälleen pienimuotoinen källi Lennulle. Sama piilo oli edelleen hyvin näkösällä, mutta maalimies oli sijoitettu parikymmentä metriä lähemmäksi keskilinjaa piilon vasemmalle puolelle. Keskilinjalla Lennun nenä oli aivan pystyssä sen ottaessa hajun maalimiehestä, lähetin sen ja se eteni aivan suoraan maalimiehelle. Tällä molarilla olikin onneksi paras palkka mukanaan, nimittäin tämä viimeinen pisto oli hieno. Nenä oli selvästi auki, vihdoin ja viimein.
Olen iloinen, että tämän päivän treeneissä tuli ilmi ongelmakohtiakin, sillä eilinen ei niitä kovinkaan havainnollistanut. Saimme ohjeeksi pitää tällä hetkellä umpipiilot kokonaan poissa Lennun treeneistä. Maalimiehet eivät saa myöskään piiloutua minkään puunrunkojen, kantojen tms taakse, sillä Lennu käyttää niin herkästi silmiään etsinnässä. Lisäksi meidän käskettiin treenata porukan ensimmäisenä, sillä Lennu käyttää kuulemma todella hyvin nenäänsä ja tällä hetkellä maalimiesten painaumat edellisten koirakoiden jäljiltä voivat sotkea sen työskentelyä. Lennu sai kehuja hyvästä nenänkäytöstään sekä siitä, että sillä riittää hyvin toimintakykyä eikä ota itseensä uudelleen lähetyksistä. Leiri oli kaikin puolin todella mukava ja antoisa, enkä malttaisi odottaa että pääsemme treenaamaan, treenaamaan ja treenaamaan. Nämä kaksi päivää saivat minut myös haaveilemaan mahdollisesta pk-kokeiden korkkaamisesta. Sitten joskus...
Kaksipäiväiset hakukarkelot saivat myös kiitolliseksi mahtavasta koirasta, mainiosta treeniporukasta ja mukavasta lajista. Ja meillä on koko tuleva kausi edessämme, mitähän kaikkea tulemmekaan tekemään kesän aikana!
lauantai 2. toukokuuta 2015
Hakuleiri - Päivä 1
Hakuleirin ensimmäinen päivä alkoi säätilan tarkastamisella ja vaatesuunnitelmien muuttamisella. Mittarin näyttäessä +4 astetta ja kelin näyttäessä melkoisen sateiselta, tavalliset treenivaatteet vaihtuivatkin toppavaatteisiin ja reppuun tuli pakattua kaksi sadeviittaa sekä sadetakki. Melkoisen määrän tavaraa autoon pakattuani lähdin viimein ajamaan kohti tapaamispaikkaamme. Leirimme on siis lähinnä oman treeniporukkamme oma, muutamaa muista treeniporukoista vierailevaa tähteä lukuunottamatta. Yhteensä koirakoita oli tänään 8 sekä kouluttajamme, joka treenasi myös oman pentunsa kanssa. Ennen treenien varsinaista aloitusta kävimme kierroksen, jossa jokainen kertoi missä koiransa kanssa menee sekä mitä tavoitteita heillä on tälle kaudelle ja mitä he leiriltä toivovat. Itse kerroin toivovani lähinnä neuvoja avuista irroittautumiseen ja sotasuunnitelmaa tulevalle kaudelle.
Ensimmäisenä treenivuorossa olivat pidemmälle edenneet koirakot, viisi kahdeksasta koirasta teki pitkää rataa enemmän tai vähemmän kokeenomaisesti. Välillä treenattiin kouluttajan mali-pentu ja pian olikin jo meidän vuoromme. Lennulle otettiin yhteensä kuusi pistoa, joista kahdelle ensimmäiselle se sai ääniavut ja seuraavaa haluttiin kokeilla ilman apuja. Sen jälkeen oli tarkoitus katsoa, miten kolme seuraavaa otettaisiin. Olin eräälle treenikaverille vitsaillut edellisten koirakoiden treenatessa, että luultavasti Lennu tekee tyypilliset Lennut ja toteaa, että nyt kun on tultu jotain ongelmaa ratkaisemaan niin sellaista ongelmaa ei ole enää olemassakaan. Ja niinhän siinä vähän kävi...
Ensimmäinen maalimies oli etukulmassa avoinna olevassa umpipiilossa. Lennu löysi kyllä piilon hyvin, aloitti ilmaisun, mutta lähtikin sitten juoksemaan vähän matkan päähän. Palasi takaisin piilolle, haukkui muistaakseni jälleen pari kertaa, jonka jälkeen teki uuden kunniakierroksen. Sitten se aloitti ilmaisun ja maalimies palkkasi (järkevästi) jo tuosta aloituksesta. Hieman talviterässä oli siis Lennu piilojen suhteen! Seuraava maalimies oli toisessa etukulmassa, jälleen avoinna olevassa umpipiilossa. Nyt ei ollut enää mitään ongelmia tällä pistolla, Lennu oli hieno!
Sitten odottikin se jännittävä hetki, kolmas pisto. Mitä tekisi Lennu kun apuja ei enää annettaisikaan? No, lähtee tietenkin hienosti pistolle, löytää maalimiehen ja ilmaisee. Helppoa kuin heinänteko! Kolme seuraavaakin tehtiin loppujen lopuksi ilman apuja ja hienosti menivät nekin. Maalimiehet olivat 30 - 50 metrin syvyydessä näillä pimeillä pistoilla ja Lennu työskenteli kyllä hyvin koko ajan. Vielä yksi näistä neljästä viimeisestä maalimiehestä oli umpipiilossa, eikä sekään tuottanut enää mitään ongelmia. Lennu oli aivan superpätevä Koiruus! Ja pääsi kyllä jälleen yllättämään...
Kouluttaja totesikin treenimme jälkeen, että eihän tämä ole avuissa kiinni ollenkaan... No niin. Minä sain omasta työskentelystäni palautetta, että pitää itse muistaa liikkua hyvin keskilinjalla eikä jäädä ihailemaan oman koiran työskentelyä. Lisäksi lähetyksessä ei pidä jäädä "leipomaan" niin kauaksi aikaa, vaan lähettää koira nopeammin. (Odottelin ainakin yhdessä lähetyksessä melko pitkään, että Lennu kääntäisi katseensa menosuuntaan.) Päivä oli kaikin puolin oikein antoisa, sain toimia maalimiehenä ja nähdä hienojen hakukoirien upeaa työskentelyä niin pitkillä kuin lyhyilläkin radoilla. Lisäksi saimme vinkkejä kuinka edetä treeneissä tästä eteenpäin (samanlaista treeniä kuin tämän päiväinenkin, mutta vaihdellen niin, ettei treeneistä tule liian kaavamaisia. Varmuutta tekemiseen!) Kahdeksan tuntia tuli sateisessa metsässä hengailtua, mutta hyvin jaksoi vielä lähteä päättämään päivän pizzalle. Ja huomenna sama uudestaan!
perjantai 1. toukokuuta 2015
Vapputottis
Tänään ohjelmassa oli seuraaminen, nouto sekä A-este. Seuraaminen toimi tänäänkin hyvin, se on parantunut niin paljon, että olen aika hurjan iloinen. Nyt vain pitää saada lisää varmuutta, lisää pituutta ja lisää häiriökestävyyttä. Lisäksi pitää treenata liikkeelle lähtöjä, käännöksiä ja täyskäännöksiä. Toisin sanoen ihan kaikkea. Mutta se ei edes haittaa kun koira on innolla mukana.
Nouto on meillä aika jännä juttu. Ostin Lennulle keskiviikkona ensimmäisen oikean noutokapulan. Se ei ole koskaan tehnyt kokonaista noutoa, tänään oli oikeastaan ensimmäinen kerta kun edes heitin sille noutokapulaa. Lennu nostaa kapulan nätisti ja pitää sitä nätisti. Mutta meidän ongelmakohtamme onkin se kapulan palautus. Miun eteen istuminen kapulan kanssa tuntuu olevan Lennulle hirmuisen vaikeaa, mutta tätä yritämme koko ajan työstää.
A-esteellä Lennulla on tosi kiva asenne, mutta tänään vaikeutimme tehtävää sen verran, että mie jäin paikoilleni A:n toiselle puolelle ja käskytin Lennun kiipeämään sieltä takaisin. Tämä oli Lennusta vähän turhan jännää ja kovasti herra yritti kiertää estettä. Loppuun saatiin kuitenkin ihan hyvä toisto ja kuten kaikki muukin, tämäkin vaatii vain sitä treeniä...
Mutta aikamoista, huomenna ja ylihuomenna päästään hakuilemaan oikein urakalla ja oikein kouluttajan tarkkaavaisen katseen alla. En malta odottaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)