torstai 22. joulukuuta 2016

Katsaus vanhoihin tavoitteisiin ja ripaus uusia


Nyt kun tämän vuoden tapahtumat on kerrattu, on aika katsastaa tavotteiden laita. Olen loppuvuoden reissun päällä, joten tämän vuoden tavoitekatsaus tulee näin jo hieman etuajassa julkisuuteen. Pidemmittä puheitta, tavoitteet vuodelle 2016 olivat:

Lennu

~ Terveenä pysyminen  ✓   
Lennulla oli oikein hyvä vuosi terveyden osalta, ei taidettu käydä eläinlääkärillä kertaakaan koko vuonna?

~ Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen, juoksulenkit mukaan viikko-ohjelmaan sekä enemmän doboa ✓  
Kuntoa on ylläpidetty ihan kiitettävästi, mutta juoksulenkit eivät ole kyllä mahtuneet mukaan viikko-ohjelmaan. Sekä niiden että doboilun kanssa on välillä aktiivisempia kausia, mutta välillä on myös täysin hiljaista molempien osalta.

~ Hauskanpitoa, lenkkeilyä kavereitten kanssa, uusia kokemuksia, mukavia reissuja ✓  
Viimeisen vuoden aikana olemme pitäneet paljon hauskaa, lenkkeilleet ja viettäneet aikaa kavereiden kanssa, kokeneet kaikennäköisiä uusia juttuja sekä tehneet hieman hulluja, mutta aivan mahtavia reissuja.

~ Kerran ulkomaille! ✓  
Lennu kävi kerran ulkomailla kasvattajansa kanssa ja sieltä kotiintuomisina oli SERT sekä kaksi CACIBia.

PK-lajit: Hakuun yhteinen sävel takaisin, koira kuulolle ja perusasiat kuntoon. Keväällä jälkiryhmään hakeminen ja toivon mukaan jäljen ottaminen repertuaariin mukaan. Esineruutu kisavalmiiksi. ✓  
Maastokautemme oli varsinkin haun osalta todella rikkonainen, mutta mitä treeneihin pääsimme niin sanoisin että yhteinen sävel oli tänä kesänä edellistä parempi ja Lennu oli hyvin kuulolla. En hakenut keväällä jälkiryhmään, mutta ajoimme melko mukavan määrän jälkiä ihan keskenämme tai Sarin seurassa. Esineruutua emme saaneet kisavalmiiksi, mutta mitäpä sitä kiirehtimään kun muutkaan osa-alueet eivät ole vielä valmiita. Hyviä esineruututreenejä kuitenkin teimme ja esinemotivaatio on kohdillaan!

~ Tottelevaisuus: Lisää iloista tekemisen meininkiä sekä paremmin suunniteltuja treenejä! Viimeinen alokasluokan 1-tulos, avoimen luokan liikkeiden treenaaminen kisakuntoon ja mahdollinen avoimen luokan korkkaus. BH-kokeeseen kesällä/syksyllä, jos tuntuu että palikat ovat kohdallaan.
Erityisen tyytyväinen tänä vuonna olen ollut siihen, että nimenomaan sitä iloa ja tekemisen meininkiä olemme mielestäni treeneihin saaneet! Aina on toki parannettavaa, mutta aikaisempaan verrattuna meno on jo aika lailla kivaa. Viimeinen alokasluokan tulos saatiin toukokuussa, mutta avointa luokkaa emme korkanneet sillä kaikkia liikkeitä emme ole saaneet kisavalmiiksi, emmekä ole muiltakaan osin valmiita melko vaativaan avoimeen luokkaan. BH-kokeessa emme käyneet.

~ Rally-toko: Avoimesta luokasta hyväksytty tulos -> RTK2? Myös voittajaluokan liikkeitä kasaan pikkuhiljaa.
Avoimesta luokasta saimme kaksi hyväksyttyä tulosta neljästä kokeesta. Emme juuri treenanneet voittajaluokkaa (oikealla puolella seuraamista lukuunottamatta), sillä päätin ettemme tällä erää jatka sinne asti.

~ Näyttelyt: Viimeisen sertin metsästystä!
Viimeinen serti saatiin jo heti ensimmäisestä näyttelystä Kajaanista. Vuoden aikana mukaan tarttui myös neljästä KV-näyttelystä neljä CACIBia, lisäksi vuoden kymmenestä näyttelykäynnistä tuli kaksi ROP- ja kolme VSP-sijoitusta.




Metka

~ Terveenä pysyminen ✓  
Metkalla oli tänä vuonna yksi ärhäkkä mahatauti, mutta muuten taisi muorikin olla aika lailla terve. Metka sterkattiin maaliskuussa ja se toipui leikkauksestaan todella hienosti.

Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen, juoksulenkit mukaan viikko-ohjelmaan sekä enemmän doboa ✓  
Samoin kuin Lennun kanssa, kuntoa on ylläpidetty ihan kiitettävästi ja Metkan tapauksessa sitä on paljon myös kasvatettu. Pyörälenkit olivat kesällä yksi hyvä kuntoilumuoto muorin kanssa, mutta syksyn mittaan se jäi vähemmälle.

~ Hauskanpitoa, lenkkeilyä kavereitten kanssa, uusia kokemuksia, mukavia reissuja ✓  
Metka on yllättänyt tänä vuonna positiivisesti ja alkanut leikkimään muidenkin kuin Lennun kanssa! Silläkin on siis hauskuutta riittänyt kun mm. Bennystä on kuoriutunut Metkan mentävä leikkikaveri.

~ Tottelevaisuus: Kivaa yhdessä tekemistä, alokasluokan liikkeitä silmällä pitäen 
Kivaa meillä oli Metkan kanssa yhdessä joka kerta kun treenasimme, mutta muilta osin toko-tavoitteet ylittyivät roimasti. Elokuussa uskaltauduttiin möllikokeeseen ja syyskuussa jo viralliseen kokeeseen. Tuloksina tältä vuodelta yksi 2-tulos ja yksi 1-tulos.

~ Rally-toko: Kylttien treenausta, ratatreeniä, mahdollisesti möllikisoihin? 
Kylttejä treenasimme vaihtelevalla aktiivisuudella, ratatreenejäkin teimme satunnaisesti, mutta möllikisoissa emme käyneet. Sen sijaan kävimme kolmessa virallisessa kokeessa, joista lopputulemana kolme hyväksyttyä tulosta huippupistein ja koulutustunnus. Tavoitteet siis täyttyivät tässäkin lajissa huimalla tavalla!

~ Näyttelyt: Viimeisen sertin metsästystä!
Sertiä kyllä metsästettiin, mutta sitä ei tänä vuonna saatu. Kaksi kertaa päästiin aika lähelle ja saatiin vara-serti.


Ensi vuonna meidän harrastamiseen on tiedossa jonkin verran muutoksia, jotka toivon mukaan tuovat mukanaan hyviä juttuja! Lennulta karsiutuu vähän lisää treenattavia lajeja, mikä tarkoittaa sitä, että niihin jäljelle jääviin saa panostettua ehkä vähän enemmän. Viime vuonna listattuja "itsestäänselviä" tavoitteita en tällä kertaa edes kirjaa ylös.

Lennu

~ PK-lajit: Jäljen aktiivinen treenaaminen, jälkien vaikeuttaminen ja pidentäminen, esineruutu kisavalmiiksi (?), BH, tottiksessa kokeenomaisen suorituksen rakentaminen
~ Toko: Oikeanlaisen mielentilan treenaamista, loput tokon avoimen luokan liikkeet kuntoon, häiriön sietäminen paremmin haltuun, avoimen luokan korkkaus, ylempien luokkien liikkeiden hiomista mahdollisimman pitkälle
~ Rally-toko: Viimeinen avoimen luokan hyväksytty tulos -> RTK2
~ Näyttelyt: Viimeisen CACIBin metsästystä!
~ Luonnetesti

Metka

~ Tottelevaisuus: Viimeinen alokasluokan 1-tulos, hauskanpitoa ja hömpöttelyä
~ Rally-toko: Avoimen luokan kylttien treenaaminen, mahdollisesti avoimen luokan korkkaus -> RTK2?
~ Näyttelyt: Viimeisen SERTin metsästystä!

Vaikka blogi onkin vaipunut vähän horrokseen, pyrin edelleen pitämään sitä pystyssä, vaikka sitten harvemmalla päivitystahdilla. Tärkeät tapahtumat haluaisin edelleen arkistoida blogiin ja näin tulen toivon mukaan edelleen tekemäänkin. Ja näitä tärkeitä tapahtumia onkin joitakin jo listattuna uuteen kalenteriin, johon löytyy linkki bannerin alapuolelta.

Mutta nyt tahdon toivottaa teille oikein ihanaa joulua ja hyvää uutta vuotta! Nähdään taas ensi vuonna!



keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Mitäs sitä tulikaan tehtyä vuonna 2016...


Vaikka tämä vuosi ei olekaan ollut blogin kannalta mikään aktiivisin mahdollinen, on vuoden aikana kuitenkin tapahtanut vaikka mitä! Siispä päätin tänäkin vuonna tehdä kartoituksen siitä, mitä kaikkea sitä tulikaan vuoden aikana tehtyä. Olen valinnut joka kuukaudelta kaksi kuvaa, joista pidän tai jotka kuvaavat sen kuukauden tapahtumia erityisen hyvin. Tänä vuonna kamerakin on ollut vähän vähemmällä käytöllä, joten sopivia kuvia ei tänä vuonna ollutkaan ihan hirvittäviä määriä.

Kokonaisuudessaan vuosi 2016 oli hirmuisen tapahtumarikas. Olemme treenanneet ahkerasti, oppineet ja saavutaneet paljon, lenkkeilleet ja pitäneet hauskaa sekä keskenämme että kavereiden kanssa. Tämä vuosi on jälleen kerran tuonut esille yhden koiraharrastuksen parhaista puolista, sen äärimmäisen mahtavan tukiverkoston, jonka koiran ottaminen voi parhaimmillaan mukanaan tuoda. Olen äärimmäisen kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat elämääni koirien kautta tulleet, näiden mahtavien nelijalkaisten lisäksi he ovat se juttu, mikä tekee tästä niin mahtavan elämäntavan.



Tammikuussa starttasimme uuden vuoden mökkeilemällä perheeni kanssa. Aloitimme vuoden alusta mitä mukavimmassa rallitokon treeniryhmässä. Kävimme tammikuun ensimmäisellä viikolla myös möllitokokokeessa, jossa saimme vähän palautua edellisen kuukauden aikana käydyistä kokeista. Alkukuusta saimme myös vieraaksemme Sannin ja Riitan sekä kolme nahkaa ja suuntasimme koko porukka Kajaanin KV-näyttelyyn. Lennu nappasikin sieltä viimeisen tarvittavan sertin sekä ensimmäisen cacibinsa Suomesta ollen VSP! Näyttelyvuosi alkoi siis hienosti. Tammikuussa kävimme myös nappaamassa alaosaston vuosikokouksesta jos jonkinlaista palkintoa ja Lennu testasi ensimmäistä kertaa Kuopion koirauimalan, johon tykästyimme kovasti. Lisäksi tammikuussa lenkkeilimme todella paljon jäällä!




Helmikuussa kävimme uudelleen Kuopiossa koirauimalassa, tällä kertaa isommalla porukalla. Molemmat koirani pääsivät uiskentelemaan altaaseen, vaikkakin Metka olisi varmaankin mieluummin viettänyt päivänsä kotisohvalla. Kävimme viikottain doboryhmässä, joka itseasiassa alkoi jo tammikuussa ja kesti vielä hieman maaliskuunkin puolelle. Helmikuussa tuli muutenkin liikuttua paljon.




Maaliskuussa oli jälleen aika lähteä näyttelykehiä valloittamaan, tällä kertaa Nurmeksen ryhmänäyttelyyn, jossa Metkan viimeinen serti meni jälleen niukasti sivu suun. Maaliskuussa koitti myös kauan odotettu päivä, eli Metkan sterkkaus. Leikkaus sekä siitä parantuminen sujuivat oikein mallikkaasti ja me saimme helpotusta elämään. Kävimme Lennun kanssa rallitokokoulutuksessa hakemassa vinkkejä treeneihin. Maaliskuun loppupuolella lähdin turisteilemaan Lauran mukaan Lappeenranta KV:hen, jossa sain nähdä (ja esittää) sukulais-Koiruuksia. Saimme oman seuran vuosikokouksesta kotiintuomisiksi Vuoden tokotulokas -palkinto!



Huhtikuussa treenasimme kovasti niin tokoa kuin rallitokoakin. Kuun puolivälissä kävimme Pieksämäellä Lennun kanssa tokokokeessa, mutta 1-tulos ja sen myötä koulutustunnus jäi kuuden pisteen päähän. Kävimme myös molempien koirien kanssa pitämässä hauskaa rallitokon möllikokeessa. Kivasti menneen möllikokeen jälkeen lähdin melko luottavaisin mielin viralliseen kokeeseen, mutta oman mokani takia avoimen luokan ensimmäinen hyväksytty tulos jäi edelleen saamatta. 




Toukokuussa kävimme heti vappuna match showssa, Kuopiossa asti! Metka menestyi kisassa hienosti, sijoittuen lopulta BIS5-sijalle. Jo kuun alussa meitä hemmoteltiin mahtavan kesäisillä säillä ja sekä omistaja että koirat heittivät talviturkkinsa jo alkukuusta! Kävimme Lennun kanssa tokokoulutuksessa ammentamassa oppia maajoukkuetason kouluttajalta. Toukokuun puolivälissä kävimme Sariannan kanssa Lieksassa rallitokokokeessa, jossa lainakoirani Lassi saavutti RTK1-koulutustunnuksen ja me korkkasimme Metkan kanssa oman kisauramme hienolla alokasluokan tuloksella. Viikko tämän jälkeen suuntasimme samassa seurassa Nurmekseen tokokokeeseen, jossa kaikki meni nappiin! Teimme Lennun kanssa 1-tuloksen huippupisteillä, saimme näin ollen TK1-koulutustunnuksen ja vieläpä voitimme luokkamme. Kuun viimeisenä viikonloppuna saimme kylään ihania vieraita, kun Sanni ja trikkitytöt saapuivat Joensuuhun kaksipäiväiseen näyttelyviikonloppuun. Ensimmäinen päivä oli jättimenestys Lennun Lola-siskon ollessa VSP ja saadessa ensimmäisen sertinsä ja cacibinsa! Lennu sijoittui hienosti molempina päivinä PU-sijoille.




Kesäkuussa kävimme hieman hullunpuoleisella näyttelyreissulla Kajaanissa, kotiintuomisiksi saatiin Lennun ensimmäinen ROP-sija! Loppukuukausi vietettiin hiljaiseloa, treenaten ja kesästä nauttien. Reissasimme juhannukseksi Savonmualle ja juhlimme keskikesää koiramaisissa merkeissä.




Heinäkuu käynnistyi collieyhdistyksen 70-vuotisjuhlaviikonlopulla. Pääsin seuraamaan ensimmäistä kertaa tokon rotumestaruuskoetta ja seuraavana päivänä osallistuimme molempien koirien kanssa pääerikoisnäyttelyyn. Lennu lähti juhlaviikonlopusta Teija-kasviksen mukaan ja olikin poissa kotoa peräti kolme viikkoa. Tuo aika vierähti osittain Ruotsissa kolmessa eri näyttelyssä, joista Lennu saavutti kaiken tarvittavan ja vähän enemmänkin. Kävimme Metkan kanssa ensimmäistä kertaa raunioilla ja eläkeläisetsijä oli aivan liekeissä ihmisiä etsiessään. Kun maailmanmatkaaja saatiin takaisin kotiin, helli heinäkuun lämpö meitä sen verran että päästiin useampaan otteeseen uimaankin. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna osallistuimme alaosastomme järjestämään pk-viikonloppuun!




Elokuussa minä pääsin viimein kesälomalle ja melkoinen aktiiviloma siitä tulikin! Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuimme kahteen eri näyttelyyn. Ensin vuorossa oli oman alaosastomme järjestämä sivuerikoisnäyttely Kuopiossa ja kaksi päivää myöhemmin Luumäen ryhmänäyttely, johon osallistui ainoastaan Metka. Seuraavalla viikolla matkustimme Kotkaan Sannin vieraaksi ja osallistuimme Metkan kanssa tokon möllikokeeseen. Kotkasta reissasimme vielä Evolle nyt jo perinteistä Koiruuksien vaellusviikonloppua viettämään. Loppukuusta osallistuimme vielä tottiskoulutukseen, jossa Lennu hyppäsi ensimmäistä kertaa elämässään metrisen pk-esteen!




Syyskuu alkoi myöskin vauhdikkaasti, kun heti ensimmäisenä viikonloppuna osallistuin kahteen eri kokeeseen. Ensin kävimme Metkan kanssa ensimmäisessä tokokokeessamme ja seuraavana päivänä kisasimme Lennun kanssa oman seuramme rally-tokokokeessa, josta saimme ensimmäisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta! Syyskuussa kävimme myös mm. ottamassa hienoja treenikuvia ja hömpöttelemässä Lennun kanssa agilitya ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. Syyskuussa järjestettiin myös collielenkki Kolille ja lenkki olikin mitä mainioin tapahtuma, joka tulee toivottavasti toteutumaan uudelleenkin. Kuun loppupuolella vietimme Lennun 3-vuotis- ja Metkan 9-vuotissynttäreitä sekä Metkan kotiutumisen vuosipäivää.




Lokakuussa minun oli tarkoitus viedä Lennu luonnetestiin, mutta oman sairastumiseni takia testi jouduttiin meidän osaltamme perumaan ja siirtämään ensi vuodelle. Kuun puolivälissä kävimme Metkan kanssa tokokokeessa Pieksämäellä ja sieltähän napsahti 1-tulos! Loppukuusta lähdimme naapuriseuran rallitokokokeeseen hakemaan molemmille koirille toista tulosta luokastaan, mutta ainoastaan Metkalle sellainen suotiin. Metka nappasi vielä tuomarinpalkinnon siihen kaupanpäällisiksi!



Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntana oli ensin Seinäjoki sekä siellä järjestetty kasvattajagaala ja seuraavana päivänä Akaa ja collieyhdistyksen järjestämä collieiden pk-koulutuspäivä. Matka oli todella mahtava ja antoisa, kaikesta hulluudestaan huolimatta. Loppukuu olikin aika rauhallinen, omistajan sairastelujen ja ihan vahingossa tapahtuneiden treenitaukojen takia. Tosin viimeisenä viikonloppuna lähdimme Ilonan ja Haltin kanssa Kuopioon alaosaston pikkujouluja juhlimaan ja koirauimalaan pulikoimaan.




Joulukuussa lähdimme kauan odotetulle reissulle Kotkaan. Ohjelmassa oli Lennun Meeri-siskon pentujen luona vieraileminen sekä rally-tokokoe Porvoossa. Kokeesta tulikin mainiot tulokset molemmille koirille ja sain olla todella ylpeä nahkalassieistani. Joulukuun aikana on vielä tiedossa viimeiset treenit rally-tokoryhmässämme (ensi vuonna puhaltavat uudet tuulet) sekä ulkomaanmatka, jonka ajaksi koirat pääsevät hoitoon. Sitten joulukuu ja koko vuosi alkaakin olla paketissa.


Viime vuoden vastaavaan tekstiin olin kirjoittanut "2015 on ollut hieno vuosi. Voin vain toivoa, että tulevat vuodet ovat yhtä mahtavia kuin tämä viimeistä viikkoaan elävä." Voin täysin rehellisesti sanoa, että 2016 on ollut vähintään yhtä mahtava kuin 2015, jopa vielä parempi.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Rallitokokokeessa Porvoossa


Viikko sitten matkasimme Lennun ja Metkan kanssa Kotkaan Sannin ja sukulaiskoirien luokse. Olin ehdottanut Sannille kyläilyä jo aikaisin syksyllä, sillä 4.12 oli Porvoossa rally-tokokoe, johon halusin osallistua. Viikonlopulle oli siis muutakin ohjelmaa kyläilyn ohella (kuten meillä on aina, Sannin kanssa naureskeltiin) ja lisääkin tekemistä keksittiin! Lähdimme lauantaina katsomaan Lennun ja Lolan Meeri-siskon pentuja Tervakoskelle Teija-kasviksen luokse. Sanomattakin lienee selvää, että pennut olivat mitä suloisimpia otuksia!




Sunnuntaina olikin sitten rallailun vuoro. Olin ilmoittanut kokeeseen molemmat koirat ja Sannikin lähti mukaan Lolan kanssa ensimmäiseen viralliseen kokeeseensa. Jännitettävää oli siis kolmen radan verran! Olimme koepaikalla jo hyvissä ajoin, mikä olikin hyvä, sillä saimme koirille häkit hallin sisälle. Ulkona oli -10 astetta pakkasta ja päivä oli melko pitkä, joten olisi ollut melkoisen ikävää jättää koirat autoon odottamaan. Alokasluokan rata oli melko yksinkertainen eikä kovin pitkäkään, joten luottavaisin ja iloisin mielin lähdin Metkan kanssa radalle. Tasaisen varmasti me radasta suoriuduimmekin, eikä mitään isompaa hämminkiä sattunut. Lopputulemana tältä radalta mahtavat 98/100 pistettä ja näin ollen RTK1-koulutustunnus, meidän ensimmäisemme! Alun perin olin ajatellut, että rallailumme jää tuohon koulariin, mutta kyllä meidän on ehkä kokeiltava saisiko ne avoimen luokankin kuviot toimimaan muorin kanssa. Tämä tarkoittaa ainakin hurjaa takapään treenaamista ja mahdollisesti itsehillinnän harjoittamista houkutuksen kanssa. Mutta siitähän minulla on kokemusta!


Lennun rataa pitikin sitten jännittää vähän enemmän, mutta päätin alkaa tsemppaamaan itseäni ennen avoimen luokan alkua, sillä oikeasti tiedän meidän osaavan nämä asiat! Lisäksi avoimen luokan rata oli tällä kertaa varsin helppo ja lyhyt, eikä siellä ollut meidän painajaistamme, houkutusta! Lähdin siis radalle suhteellisen hyvillä mielin. Se ei kylläkään kovin pitkälle kantanut, sillä Lennu jäi heti lähdössä aivan kiinni tuomariin ja tuomarinsihteeriin. Heidän tuijotteluunsa menikin kolme ensimmäistä kylttiä ja vasta sen jälkeen päästiin kunnolla hommiin. Onneksi meno parani huomattavasti loppua kohti!

Tosin radalta poistuttuamme olin melko varma, että olimme tehneet pari -10 pisteen virhettä ja näin ollen pelkäsin meidän saavan jälleen yhden hylätyn tuloksen. Yllätys olikin melkoinen kun tulokset kirjoitettiin tulostaululle ja siellähän oli hyväksytty tulos meidän kohdallamme. Ja millä pisteillä! Saimme yhteensä 91/100 pistettä, mikä tuntuu aivan uskomattomalta, sillä emme saaneet yli 90 pistettä edes alokasluokasta! Avoimessa luokassa oli niin kova taso, ettei tällä pistemäärällä ollut asiaa sijoituksille, mutta sillä ei kyllä ollut minkäänlaista merkitystä, sillä kaikkien vaikeuksien jälkeen näitä onnistumisia osaa ihan todella arvostaa! Tämä oli Lennun toinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta ja ensi vuoden puolella lähdemme metsästämään kolmatta tulosta sekä koularia ja jäämme sitten määrittämättömän pituiselle rallitauolle.


Myös Lola sai hienosti hyväksytyn tuloksen ensimmäisestä kokeestaan, joten saimme olla todella tyytyväisiä ralli-Koiruuksiimme! Kokeen jälkeen kävimme vielä yhdessä syömässä lounasta ennen kuin lähdin kotimatkalle. Siihen vierähtikin kuusi tuntia, eikä tällaisen viikonlopun jälkeen ollut mikään helpoin nakki ajaa yksin tuommoinen matka pimeässä ja, varsinkin loppumatkasta, melkoisessa säässä! Mutta siitäkin onneksi selvittiin ja reissu oli todellakin kaikkien niiden hullujen ajotuntien arvoinen!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Syksyn koekäynnit

Kuva: Laura Pitkänen

Syksyn aikana olemme käyneet molempien koirien kanssa muutamassa kokeessa; Lennun kanssa kahdessa rally-tokokokeessa ja Metkan kanssa kahdessa toko- sekä yhdessä rally-tokokokeessa. Syyskauden kokeet alkoivat syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin osallistuimme kahteen eri kokeeseen. Lauantaina lähdimme Metkan kanssa ensimmäiseen viralliseen tokokokeeseemme. Minua ei oikeastaan edes jännittänyt kauheasti, oli vain kiva mennä kokeilemaan mihin asti meidän rahkeemme riittivät. Koe sujui oikein mukavasti, erityisen iloinen olin hienosti onnistuneesta paikkamakuusta! Paikallaan makaaminen itsessään ei ole Metkalle mikään juttu, mutta muiden käskyjen sietäminen on ollut välillä suunnattoman vaikeaa. Nyt se kuitenkin selvisi koko liikkeestä hienosti. Lopputuloksena tästä kokeesta oli 155,5 pistettä eli ykköstulos jäi vain neljän ja puolen pisteen päähän. Kompastuskiveksi muodostuivat kaukot, sillä Metka ei suostunut nousemaan maasta ollenkaan ja liike meni näin ollen nollille. Muuten pisteemme näyttivät tältä:

Paikalla makaaminen 9 (Ei ottanut häiriötä kenenkään käskyistä!!! Yksi piste lähti, koska meni kuulemma liian hitaasti maahan ja nousi liian hitaasti istumaan.)
Seuraaminen 7,5 (Seuruu oli täysin Metkan tasoista ja olen äärimmäisen tyytyväinen saamaamme arvosanaan! Parhaimmillaan (hidas- ja juoksuosuus) oli ihan kivaa tekemistä, mutta paikka seilaa ja seuruu on väljää.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 (Vielä normaaliakin väljempi seuruu tässä, mutta hieno Metkamainen maahanmeno! Valitettavasti istumiseen tarvitsi tuplakäskyn, joten siitä pistetiputus.)
Luoksetulo 9 (Oli miusta tosi hyvä, tuli laukalla ja nätisti sivulle, mutta kuulemma kaartoi jotenkin.)
Noutoesineen pitäminen 9 (Metka on melko levoton kapulanpitäjä, joten tähän olen äärimmäisen tyytyväinen!)
Kauko-ohjaus 0 (Metka ei tällä kertaa halunnut nousta maasta edes toisella käskyllä, vaikka kehän ulkopuolella nousi kyllä ensimmäiselläkin.)
Estehyppy 10 (Täydellinen!)
Kokonaisvaikutus 8,5

Fiilis oli kokeen jälkeen mahtava, vaikka ykköstulos tällä kertaa jäikin saamatta. Metka oli kokeessa iloinen ja yritteliäs ja sen kanssa oli todella mukavaa olla kehässä. Mikäs siinä silloin on harrastellessa!


Seuraavana päivänä eli sunnuntaina oli sitten Lennun ja rallitokon vuoro. Kyseessä oli meidän seuran oma koe, joten olin osan ajasta myös talkoilemassa. Avoimen luokan rata oli aika perussettiä, mukana oli avoimen luokan vakkarijutut eli houkutus, perusasennosta seisomaan nouseminen ja pyörähdys sekä tietenkin liuta muitakin kylttejä. Meillä oli takana kaksi hylättyä tulosta avoimesta luokasta, joten hieman kyllä jännitti saisimmeko vielä yhden lisää ja tekisimme vähän kyseenalaisen "hattutempun". Meillä oli kuitenkin kotikenttäetu puolellamme ja rata sujui varsin kivasti. Houkutus meinasi hieman houkutella, mutta ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemätön. Loppujen lopuksi koko radan vaikein kohta olikin viimeinen kyltti (saksalainen täyskäännös), joka meidän piti uusia kaksi kertaa. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että uusimisten jälkeen saimme suoritettua kyltin oikein, sillä aiemmin meillä on ollut vaikeuksia selvitä tehtävistä uusintojen jälkeen. Kun menin katsomaan tuloksia, komeili meidän kohdallamme 81 pistettä ja olin aivan huikean onnellinen! Kaikkien vaikeuksien jälkeen saimme viimein hyväksytyn tuloksen avoimesta! Lopputuloksissa olimme jaetulla kolmannella sijalla, mutta hitaammalla ajalla tipahdimme neljänsiksi. Tällä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista merkitystä, sillä tämän koe tavoite oli jo saavutettu.

Seuraavaa koitosta saimmekin sitten odottaa puolitoista kuukautta. Lokakuun puolessa välissä lähdimme Sariannan kanssa Pieksämäelle tokokokeeseen. Kokeessa oli tuomarina huhtikuulta tuttu Tommi Varis ja ihan hyvillä mielin lähdimme jälleen kisaamaan. Edellisen kokeen tapaan paikkamakuu sujui jälleen hienosti ja hyvin menneen paikkamakuun jälkeen on yleensä varsin hyvä fiilis lähteä yksilöliikkeisiinkin. Jostain syystä Metka tuntui ennen suoritusvuoroamme jotenkin "tahmealta", eikä se loppujen lopuksi ihan normaalissa vireessä tuntunut olevan suorituksemme aikanakaan.
Paikkamakuu 10 (Aivan huippu!)
Seuraaminen 8 (Alku oli aika karmea, todella väljä ja löysä, loppua kohti sentään paransi vähän.) Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (Metkan bravuuri!)
Luoksetulo 8,5 (Pisteitä lähti ainakin siitä, että siirtyi laukasta raviin turhan aikaisin.)
Noutoesineen pitäminen 7 (Metka ei ottanut kapulaa suuhunsa ekalla käskyllä! Toisella onneksi otti ja piti todella nätisti.)
Kauko-ohjaus 7,5 (Varsinainen työvoitto! Istumaan nouseminen on ollut Metkalle niin vaikeaa kun alla on jo monta eri liikettä... Tällä kertaa nousi puoliksi ekalla käskyllä, joten annoin toisen käskyn ja sillä istui nätisti.)
Estehyppy 9 (Laiskin hyppy, jonka olen Metkalta koskaan nähnyt.)
Kokonaisvaikutus 8

Koska tällä kertaa mikään liike ei mennyt nollille ja ihan kivoja arvosanoja kaikista liikkeistä saatiin, oli tuloksena 172,5 pistettä ja näin ollen ykköstulos! Se on nyt Metkan toinen (ensimmäinen ykkönen on kuuden vuoden takaa!) eli vielä yksi tarvittaisiin alokasluokan koulutustunnukseen.
Lokakuun aikan kerkesimme vielä yhteen kokeeseen, tällä kertaa molempien koirien kanssa. Kyseessä oli siis naapuriseuran järjestämä rally-tokokoe, johon luonnollisesti ilmoitin Lennun avoimeen ja Metkan alokkaaseen. Meidän kokeeseen pääseminen meinasi kuitenkin olla vaakalaudalla, sillä minulla ei ollutkaan käytössä autoa tuona päivänä ja JoA:n hallille ei julkisilla pääse. Onneksi Laura pelasti meijän kisat heittämällä miut, koirat sekä kevythäkin kisapaikalle!
Ensimmäisenä vuorossa oli alokasluokka, jossa Metka oli toisessa ryhmässä. Rata oli melko simppeli, joskin sisälsi meille kaikista vaikeimman kyltin eli eteentulokyltin, jossa pitää tulla vasemmalta puolelta sivulle. Rata sujui Metkan kanssa ihan mukavasti, vaikka vähän olikin semmoinen olo että ollaan pihalla kuin lumiukot. Uusimme yhden tehtävän, sillä Metka jäi nuuskuttelemaan kylttiä. Oikeasti tuommoista ei kannattaisi edes uusia, koska isompi pistemenetys tulee uusimisesta kuin haistelusta, mutta tällä ei loppujen lopuksi ollut juurikaan merkitystä, sillä pisteitä tuli lopulta 96/100! Olin aivan järkyttynyt kun menin katsomaan tuloksia ja nauroin ääneen, että mitähän ihmettä mahtoi tapahtua, sillä luulin meidän saaneen paljon enemmän virhepisteitä. Todellinen järkytys tapahtui kuitenkin vasta palkintojenjaossa, kun tuomari ilmoitti tuomarinpalkinnon saajaksi Annin ja Metkan. Siis meidät!! Taisin vaan älähtää, että "mitäää", koska olin todellakin kovin (joskin positiivisesti) yllättynyt. Tuo startti oli minulle kymmenes rallitokon parissa enkä ole koirineni kertaakaan mitään palkintoja saanut, joten yllätys oli todellakin melkoinen.
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa avoimen luokan rataantutustuminen. Ratapiirrustusta katsoessani en ollut tajunnut yhtä seikkaa. Nimittäin sitä, että houkutus oli radalla semmoisessa paikassa, että sen ohi piti kulkea vielä senkin jälkeen kun sen oli kerran suorittanut. Tästähän miulle aiheutui niin jäätävä jännitys, että hyvä kun pöksyissäni pysyin. Houkutus on meille tällä hetkellä suurin haaste rallitokossa, joten ajatus siitä, että se pitäisi periaattessa suorittaa vielä uudestaankin tuntui aivan kauhealta. 
Lähtiessämme Lennun kanssa radalle, luulen että se otti itseensä miun karmeasta jännityksestäni, koska se oli aivan totaalisen pihalla. Emme olleet radalla lainkaan yhdessä tekemässä hommia, vaan Lennu haahuili ja mie yritin maanitella sitä ees pikkusen kiinnostumaan hommista. Seuraamisessa ei ollut kontaktista tietoakaan kuin muutamassa kohdassa lyhyen aikaa ja se olikin kaikista surullisinta, sillä seuraamiseen ollaan pannostettu paljon. Houkutus houkutti tällä kertaa todella paljon, sillä molemmat houkutuksena olleet lelut piti käydä tutkailemassa. Jos nyt jotain positiivista yrittää radasta löytää, niin kun olimme kerran houkutuksen suorittaneet, ei se enää ollut ollenkaan kiinnostava Lennusta ja pääsimme sen ohi vaivattomasti. Tulos jäi tältä radalta pisteen päähän. Sanoin jo kisapaikalla, että tuollaisella tekemisellä ei tulosta tarvitsekaan tulla ja olen edelleenkin sitä mieltä, että melkeinpä parempi ettei tulosta tullut. Kyllä se on joskus tullakseen ja toivottavasti olemme silloin yhdessä sitä tekemässä emmekä vain raapimassa kasaan säälipisteitä.


Toivotaan, että meillä on parempi meininki jo heti ensi viikolla, sillä lähdemme silloin kisaamaan viimeistä kertaa tänä vuonna Porvooseen. Olen ilmoittanut molemmat koirat rallailemaan, saa nähdä miten meidän käy! Tarjolla olisi nimittäin Lennulle yksi hyväksytty tulos lisää ja Metkalle koulari!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Merkkipäiviä


Viimeisen reilun viikon sisään on mahtunut kolme merkkipäivää! Viime lauantaina Lennu täytti kolme vuotta. Kolme! En voi käsittää miten se on muka noin aikuinen koira jo, vaikka nuori toki edelleen onkin. Maanantaina tuli vuosi täyteen siitä kun Metka liittyi laumaamme. Torstaina taas vietettiin Metkan 9-vuotissynttäreitä. Aikamoista juhlintaa siis!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Näyttelyvuoden päätös


Pahimmat kiireet alkavat olla takana nyt kun maastokausi on tullut pikkuhiljaa päätökseen ainakin arki-iltojen osalta. Näin ollen blogin päivittämisellekin löytyi pieni kolonen aikatauluistani, toivottavasti pian löytyy myös toinen ja kolmaskin, jotta saan alkusyksyn tärkeimmät tapahtumat julkaistua! Mutta nyt palataan ajassa taaksepäin ihan reilusti ja muistellaan vielä luultavasti tämän vuoden viimeiseksi jääneitä näyttelyhetkiä!

Lennu lähti Laukaan juhlatapahtumasta suoraan kasvattajansa Teijan matkaan ja olimmekin ensimmäistä kertaa erossa toisistamme ihan kunnolla! Alkuvuodesta olin ajatellut, että olisi mahtavaa päästä Lennun kanssa myös tänä vuonna ulkomaille näyttelyihin ja olinkin katsellut Ruotsin kesänäyttelyitä siihen malliin, että mikäli kesäloman vain saisi satutettua sopivalle kohdalle niin näyttelymatkalle voisi jälleen lähteä. Suunnitelmat jäi kuitenkin erinäisistä syistä vain suunnitelmiksi ja totesin, että kerkeäähän sitä myöhemminkin. Keväällä Teija kuitenkin kyseli, olisiko joku (uros)kasvatti halukas lähtemään pienelle Ruotsin turneelle Meerin kaveriksi ja minä tietenkin hihkuin ensimmäisenä Lölön lähtevän ilomielin! Niinpä aloin jälleen suunnitella ja loppujen lopuksi sovittiin, että Lennu lähtisi Teijan hoiviin kolmeksi viikoksi, joista kaksi se viettäisi länsinaapurissa. Koirat ilmoitettiin kolmeen näyttelyyn, joista kaksi oli kansainvälisiä ja yksi erikoisnäyttely.

Matka sujui yli kaikkien odotusten! Mie sain jännätä tuloksia kotona puhelimen ääressä, mutta joka näyttelyn päätteeksi sain hyviä uutisia. Alftan KV-näyttely oli vuorossa ensimmäisenä ja jo siellä täyttyivät reissulle asetetut tavoitteet: Lennu oli VSP kera SERTin ja CACIBin Meeri-siskon ollessa ROP. Viikon päästä sisarukset saavuttivat samat sijoitukset erikoisnäyttelyssä! Viimeisessä näyttelyssä Lennu vei pidemmän korren ja voitti siskonsa ollen ROP kera CACIBin! Kun kävin noutamassa Lennun reissusta kotiin sillä olikin tuliaisina reppu täynnä palkintoja sekä ruusukkeita ja itse koira oli aivan rättipoikki.

Kuva: Anne K.

Viimeiset näyttelyt kävimme kiertämässä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ensin oli vuorossa perjantai-iltana järjestetty collieiden sivuerikoisnäyttely, jonka takana oli meidän oma ala-osastomme. Tuomarina oli ruotsalainen colliekasvattaja Micael Johansson, joka arvosteli koirat ilahduttavasti oikein pitkän kaavan mukaan. Ensin vuorossa oli tietenkin Lennu, joka esiintyi yhtä varmasti kuin aina. Lopputuloksena olikin ERI, mutta enempää menestystä ei kovatasoisessa valioluokassa ollut tarjolla. Tovin odottelun jälkeen oli viimein Metkankin vuoro päästä kehään. Villi Metka-muori esiintyi aivan toisin kuin Lennu ja hillui kehässä kuin mikäkin pentukoira! Metka ei malttanut seisoa ollenkaan paikoillaan kun yritin asetella sen jalkoja, joten annoin sen pönöttää itse valitsemassaan (sammakko)asennossa äärimmäisen epäedustavana. Tämä esitys palkittiin ihan oikeutetusti EH:lla ja kilpailuluokassa tulimme automaattisesti kolmanneksi (mikä Metkasta oli oikeutus sille, että kilpailuluokan raviosuudella lähdetään laukkakisaan...). Metkan esitys jäi hieman minua hirvittämään, sillä sunnuntaina meillä oli jälleen yksi näyttely edessä enkä halunnut vastaavasta esiintymisestä uusintaa.

Sunnuntaina otimmekin sitten Lauran ja Annan kanssa suunnaksi Luumäen ryhmänäyttelyn. Reissuun lähti ainoastaan Metka Lennun jäädessä kaverilleni hoitoon. Nahkoja oli Luumäellä ihan kiitettävästi (ryhmänäyttelyksi), mutta nartuista muistaakseni kolme oli valioita, joten tuumin Metkalla olevan ihan hyvät saumat viimeisen sertin saamiseen. Tuomari tuntui vielä pitävän hyvin liikkuvista koirista, joten tuumin tämän olevan luultavasti vain hyvä asia Metkan kannalta. Ennen omaa vuoroamme sain katsella, kuvata ja jopa esittää shelttejä, kun eräs kasvattaja pyysi minua ja Lauraa mukaan kasvattajaryhmäänsä esittämään. Päädyimme ROP-kasvattajaryhmäksi kolmesta ryhmästä, joten ensimmäinen kertani sheltin esittäjänä ei ilmeisesti ihan penkin alle mennyt! Paikalla oli myös sukulaiskoiruus-Leo, joka oli hienosti PU2 ja sai toisen sertinsä!

Kun oli viimein Metkan vuoro astella kehään, minua lähinnä jännitti se kuinka Metka esiintyisi. Perjantain sähläämisestä ei kuitenkaan ollut mitään tietoakaan vaan Metka antoi hyvin asetella itsensä ja seisoi kauniisti. Se myös esitti liikkeensä hienosti, mitä nyt keuli mielestäni vähän turhan kovaa kuten aina. Tuomari totesikin Metkan olevan Erinomainen ja näin ollen jatkoimme matkaamme kilpailuluokkaan. Muorikoira esiintyi vielä kilpailuluokassakin hienosti, mutta sijoitettiin toiseksi kera SA:n. Paras narttu -kehässä meidät käteltiin nopeasti pois, joten serti jäi tälläkin kertaa saamatta.

Kuvat: Laura P. (Vesileimasta huolimatta)

Alunperin suunnittelin, että voisimme mahdollisesti lähteä Lennun kanssa tänä vuonna vielä messariin, mutta mitä pidemmälle vuosi on edennyt sitä vakaammin alan olla sitä mieltä, että jätämme sen tänäkin vuonna välistä. Voittajanäyttelyiden hinnat ovat jo sen verran korkeat, että niille rahoille löytyy parempiakin sijoituskohteita kun sen kummempaa menestystä olisi varsin turha niistä kekkereistä odottaa. Kenties ensi vuonna sitten! (Ellei joku hulluus nyt vielä iske ennen ilmoitusajan päättymistä.)

maanantai 8. elokuuta 2016

Suomen Collieyhdistyksen 70-vuotisjuhlat

Kuva: Annina Eskola

Huh hei, miten voi ihminen olla jäljessä bloginsa päivittämisen kanssa! Heinäkuu tuntui vilahtavan ohitse pikavauhtia ja elokuukin on alkanut ryminällä loman merkeissä. Jotenkin vain ei ole tuntunut löytyvän aikaa juttujen kirjoittamiseen, mutta nyt yritän saada päivitettyä blogin ajantasalle mahdollisimman ripeään tahtiin.

Heinäkuun alussa koitti vihdoin ja viimein kauan odotettu viikonloppu. Nimittäin Collieyhdistyksen 70-vuotisjuhlaviikonloppu! Yhteen viikonloppuun mahtui luonnetesti, mestaruudet tokossa, rally-tokossa ja pk-lajeissa sekä pääerikoisnäyttely ja juhlaillallinen. Alunperin olin tietenkin ajatellut osallistuvani tapahtumiin kaikkina kolmena päivänä, mutta loppujen lopuksi minun täytyi jättää sunnuntain juhlallisuudet väliin sukulointivelvotteiden vuoksi. Onneksi perjantain tokomestiksissä ja lauantain erikoisnäyttelyssä oli jo ihan kiitettävän paljon juhlittavaa, joten rallitokonkaan missaaminen ei kirpaissut enää ihan niin pahasti.

Onnekseni pääsin tuona heinäkuun ensimmäisenä päivänä töistä jo todella hyvissä ajoin, sillä osa tavaroista oli vielä pakkaamatta ja hinku keretä Laukaaseen ennen tokomestiksien alkua oli kova! Pian laukut olikin jo pakattu, koirat kontissa ja auton nokka kääntynyt kohti moottoritietä. Ajoissa töistä pääseminen tosin tarkoitti tietenkin sitä, että hyvin ajoissa sinne olin mennytkin eli takana oli hyvin aikainen aamu, mikä yhdistettynä suhteellisen pitkään ajomatkaan ei ollut mikään paras juttu. Parilla pikaisella pysähdyksellä väsymyksestä kuitenkin selvittiin ja päämääräkin saavutettiin melkein ajoissa.

Tokomestaruuskokeeseen oli ilmoitettu liki 40 collieta. Niin monta, aivan mahtavaa! Collieita nähtiin jokaisessa luokassa ja mm. avoimessa nähtiin pelkistä nahkoista koostunut paikkaistuminen. Se oli varsin mahtava näky! Näistä miltei 40 colliesta moni oli tietenkin tuttuja. Oli joensuulaisia, Koiruuslaisia ja nettituttavuuksia. Isolla nurmikentällä oli yhtä aikaa kaksi kehää, joista toisessa kilpailtiin alokas- ja erikoisvoittajaluokissa, toisessa avoimessa ja voittajaluokassa. Tuttujen suoritusten seuraaminen osoittautuikin varsin haastavaksi, sillä heitä löytyi erityisesti alokas- ja avoimesta luokasta eli päällekkäisyyksiä oli paljon. Tuttujen koirien tuloksetkin olivat pitkälti huippuhyviä, ihana Benjamin Peikkolapsonen sai viimeisen 1-tuloksensa alokasluokasta ja näin ollen koulutustunnuksen, Lennun sisko Meeri sai hienon 2-tuloksen ensimmäisestä avoimen luokan kokeestaan (1-tulos jäi yhden kapulalle karkaamisen päähän), sukulaiskoira-Leo sai toisen 1-tuloksensa avoimesta luokasta ja äidistään Sintistä tuli EVL:n 1-tuloksella rotumestari!



Minulta kysyttiin eikö toisten suoritusten katseleminen nosta itsessä hinkua päästä itse kehään kisaamaan ja totuuden nimissä oli vastattava, että ei. Korkeintaan nousi pienimuotoinen haave siitä, että ehkä ensi vuonna voitaisiin olla kisaamassa tokomestaruuskokeessa. Tällä hetkellä minulla ei ole koevalmista koiraa, etenkään sellaista joka kestäisi noin kovan häiriön, joten turha sitä olisi hinkua yhtään mitään. Oli oikeastaan todella mukavaa ja rentoa olla mukana vain kuvaamassa koiria ja kannustamassa kavereita.

Tokomestaruuskoe päättyi varsin myöhään perjantai-iltana, joten oli äärimmäisen hieno juttu, että majapaikkani sijaitsi vain 25 minuutin ajomatkan päässä. Seuraavana yönä unet jäivät kuitenkin vähäisiksi, mm. siitä syystä, että Lennu päätti ryhtyä vahtikoiraksi keskellä yötä... Lauantaiaamuna vuorossa oli näyttely, jossa kehät alkoivat vasta kymmenen maissa. Näin ollen aamulla ei tarvinnut herätä mitenkään mahdottoman aikaisin vaan aamutoimet sai suorittaa melko rauhassa. Olimme pystyttäneet Teija-kasviksen kanssa teltat jo edellisenä iltana näyttelykehien laidalle, joten saapuessani näyttelypaikalle sain viedä tavarani suoraan teltassa odottavan häkin luo. Paikalla olikin jo mukavasti Koiruus-porukkaa. Yhteensä koko viikonloppuun osallistui 14 Koiruuksien-kasvattia eli varsin hienosti! Lennun sisaruksista paikalla olivat Meeri, Lola ja Mette, jotka kaikki osallistuivat erikoisnäyttelyyn.

Nahkat (joita oli ilmoitettu yli 100!) arvosteltiin kahdessa eri kehässä, urokset arvosteli brittiläinen Bev White ja nartut italialainen Alan Jones. Heti alkuun tuli selväksi, että nartuissa Erinomainen arvio irtosi huomattavasti uroksia helpommin. EH:ta jaettiin paljon erityisesti junioreille ja nuorille, mutta myös avoimen ja valioluokan koirille. Tässä vaiheessa totesin, että jos Lennu saa Erinomaisen tältä tuomarilta niin meidän tavoitteet ovat enemmän kuin täyttyneet. Molemmat koirat olivat isoissa, hienoja koiria täynnä olevissa luokissa, valiouroksia oli 11 ja veteraaninarttuja 12.






Lennun kuvat otti vesileimasta huolimatta Sami Raanti

Ensimmäisenä omista koiristani olikin vuorossa Lennu ja tuntui kuin olisin saanut esittää sen ensimmäistä isossa luokassa kaikkien hienojen multichampioonien kanssa! Aiemmilla kerroilla valioluokassa on ollut korkeintaan yksi kilpakumppani per näyttely, joten meno oli varsin erilaista siihen verrattuna. Lennu ravasi mielestäni todella hienosti (varsinkin ottaen huomioon varsin lämpimän sään), mutta minusta tuntui etten oikein saanut seisotettua sitä edukseen. Lennu kuitenkin esiintyi tyypilliseen tapaansa maltillisesti, on se vaan semmonen luottopönöttäjä. Tuomari arvosteli koiraa yksilöarvostelussa pitkän aikaan, mutta lopulta kuulin Lennun olevan Erinomainen. Kilpailuluokkaan mennessä porukasta oli karsiutunut jokunen EH:n saanut, mutta en odottanut mitään sen kummempaa menestystä kovassa seurassa. Ja lopulta meidät käteltiinkin kehästä, mutta olin äärimmäisen tyytyväinen erityisesti Lennun esiintymiseen.

"Very nice dog. Needs time to still develop but all essentials are there. Needs to drop little more in chest and bend of stifle could be better. Lovely reach of neck. Lovely head, type and expression. Movement very sound."

Kuva: Sanni Sakki








Metkan kanssa kehään meneminen on aina yhtä jännittävää. Se voi joko esiintyä varsin nätisti tai pistää aivan ranttaliksi. Niinpä tälläkin kertaa piti tietenkin hieman jännittää ennen kehää, mutta oli varsin hauskaa olla samassa kehässä Teija-kasviksen kanssa. Hänellä tietenkin mukana Metkan sisko (ja Lennun äiti) Jaana. Siskoksista ensimmäisenä esiintyi Metka-muori. Sain sen seisomaan ihan kohtuullisen hyvin ja ravaaminenkin sujui mukavasti, siispä meidän tavoitteemme täyttyivät jo siinä. Lisäksi Metka sai arvosanaksi Erinomaisen, mikä oli mahtavaa.

"8,5 years. Teeth correct. Very feminine type shown in excellent order and condition. Nice outline standing. Good proportions. Very feminine head. Lovely eye and expression. Good ears. Good neck. Good coat texture and colour. Moved soundly, covered the ground well."

Myös Jaana-sisko sai Erinomaisen ja näin ollen molemmat nähtiin kilpailuluokassa monen muun kauniin veteraanin kanssa. Metkaa tuomari ei edes kunnolla kilpailuluokassa katsonut, joten me saimme lähtöpassit varsin nopeasti, mutta Jaana otti ja voitti luokkansa! Myöhemmin ihana Nana valittiin vieläpä ROP- ja BIS-veteraaniksi, hienoutta!

Esitimme erkkarissa myös Jaanan jälkeläisryhmän sekä tietenkin kasvattajaryhmän. Jaanan jälkeläisryhmään osallistuivat sisaruskatras Lennu, Mette, Meeri ja Lola. Olimme saaneet koordinoitua handlereiden asut jokseenkin samankaltaisiksi ja koirat esiintyivät varsin mallikkaasti edukseen. Jälkeläisryhmämme sijoittuikin hienosti toiseksi ja sai KP:n! Tämän jälkeen esitimme vielä kasvattajaryhmän, joka koostui soopelisisaruksista: Jaana ja Metka, Meeri ja Lennu. Kasvattajaryhmiä oli monta ja taso oli kyllä kova. Koiruudet pärjäsivät kuitenkin hienosti ja sijoitus oli lopulta kolmas, jälleen kera KP:n.



Päivä venähti tietenkin pitkäksi, sillä ennen loppukilpailuja ei tietenkään voinut lähteä minnekään. Valioparaatikin oli mukava päästä näkemään ensimmäistä kertaa, varsinkin kun siihen osallistui kolme Koiruutta. Tällä kertaa nahkat veivät melkeinpä kaikki BIS-tittelit itselleen! Lopulta autoin vielä Teija-kasvista tavaroiden roudaamisessa ja pakkasin omat kamani autoon. Koiria en vaan saanut yhtään kyytiin, sillä Lennu jäi Teijan hoiviin tulevaa matkaansa varten ja Metka lähti Sannin ja Riitan matkassa Kotkaan päivähoitoon. Niinpä loppuilta vierähti ilman koiria ja sunnuntaiaamuna matka jatkui kohti Helsinkiä.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan mahtava, oli huippua nähdä jälleen iso joukko mahtavia collieihmisiä sekä tietenkin huippuja koiria! Sukulaiskoirien näkeminen on tietenkin aina erityisen mahtavaa ja olen todella iloinen, että pääsin näkemään Koiruuksia etenkin tokokokeessa, se on kuitenkin melko harvinaista herkkua kun susirajalla asuu! Toivottavasti ensi vuonna pääsemme taas itsekin osallistumaan mestiksiin, lajilla ei oikeastaan ole edes väliä!