sunnuntai 30. elokuuta 2015

RTK1 Lölö!!


Ensimmäisen koiran ensimmäinen koulari. Voin sanoa, että melko hyvältä tuntuu, vaikka kyseessä onkin "vain" RTK1. Jostain on aloitettava! Eilen oli siis jännittävä koepäivä, joka alkoi todella aikaisin, sillä talkoopäivä alkoi jo puoli kahdeksalta. Aamupäivän talkoilin siis ilmoittautumisten parissa ja iltapäivällä kisasin kahden koiran kanssa. Tilanteesta teki erityisen jännittävän se, että Lennulla oli kyseessä oli (toivottavasti) viimeinen alokasluokan koe ja lainakoira-Lassilla ensimmäinen!

Olimme Lennun kanssa toisen alokasluokan ryhmän ensimmäinen koirakko. Rataantutustumisen jälkeen teimme aivan muutaman lämmittelyliikkeen (perusasennon ja eteentulon, muistaakseni), jonka jälkeen suuntasimme radalle. Lennulla oli koko radan melko mukava fiilis päällä, parempi kuin aikaisemmissa kokeissa. Mutta se neloskyltti! Kavereiden kanssa analysoitiin kokeen jälkeen, että menin itse luultavasti liian lähelle kylttiä ja Lennu ei sen takia eteen halunnut tulla. -16 pistettä siis jo neljänneltä kyltiltä ja minua hirvitti melko lailla sillä eteentulokylttejä oli vielä kaksi lisää loppuradalla. Onneksi saatiin tsemppi päälle eikä muita virhepisteitä kauheasti tullut. Siispä saimme tulokseksi 79 pistettä ja RTK1!



Heti Lennun radan jälkeen vein sen autoon ja hain Lassin lämmittelemään. Yleensä Lassi on vaatinut melko pitkän virittelyn, jotta sopiva viretila on löytynyt, mutta harmittavasti eilen hyvä vire olikin valmis jo viitisen koirakkoa ennen meidän suoritusta! Kyllä harmitti, sillä viretila sitten vähän kärsi liian pitkän odottelun jälkeen. Olen kuitenkin hurjan tyytyväinen ja ylpeä meidän radastamme! Lassihan oli miltei koko radan ajan hiljaa! Hiukan rupesi huvittamaan neloskyltillä, sillä Lassi teki ensimmäisellä yrityksellä samanlaisen pyörähdyksen kuin Lennu. Loppuradasta meinasi sitten jo pokka pettää kun varmistellessani käsiavulla liikkeestä maahanmenon Lassi tarjosikin kumartamista... Jos olisin tajunnut niin oltaisiin ehkä selvitty vähemmällä pistemenetyksellä jos olisin vain houkutellut sen maahan, mutta uusittiin kyltti ja toisella kerralla selvittiin tehtävästä hyvin. Pujottelussa Lassi meinasi vähän herpaantua ja mammaa tuli ikävä, mutta maaliin päästiin kunnialla ja pistemäärä oli hienosti 92/100!

Päivä oli pitkä ja toisen radan jälkeen oli takki melko tyhjä. Mutta päivä oli joka tapauksessa hieno, tavoitteet nimittäin saavutettiin! Ja tässä on jo kovasti kisakalenteria katseltu, jospa sitä vielä tänä vuonna ehdittäisiin kokeisiin!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Elo-Karelia 2015


Kaksi viikkoa sitten koitti kauan odotettu tapahtuma, Elo-Karelia! Olen käynyt Joensuun kaksipäiväisessä näyttelyssä jo vuosien ajan turistina, mutta en ole koskaan päässyt osallistumaan kotinäyttelyrupeamaan koiran kanssa. Viikonlopun odotusta ja jännitystä lisäsi entisestään se, että saimme näyttelypäivää edeltävänä perjantai-iltana vieraaksemme Sannin sekä ihanat tyttöset Lolan ja Siskon. Kolmikon saapuessa meille Lennu ei meinannut pysyä nahoissaan. Se oli saanut kerätä energiaa koko päivän ja se kyllä näkyi! Lähdimme kuitenkin pian lenkille, jotta koirat saivat purkaa ylimääräistä puhtiaan. Teimme Lennun kanssa myös tokotreenin, joka meni vallan hyvin! Paikkamakuu ja kaukokäskyt sujuivat sukulaishäiriöstä huolimatta!

Sisko on aivan iiiiiiihana pieni pentu. Niin kiltti ja söpö ja reipas ja ällö. Kamala pieni pentukuumeen nostattaja. Melkeinpä vielä enemmän pentukuumetta kuitenkin nosti Lennun suhtautuminen pentuun, se kun oli aivan todella kiltti sitä kohtaan. Alkuun se oli kovasti ihmeissään moisesta taapertajasta, mutta kun se viimein tajusi, että pennun kanssa voi leikkiäkin, ei riemulla ollut rajaa! Sisko ja Lennu leikkivätkin sisällä paljon, erityisesti makuulla painiminen tuntui olevan kovin hauskaa.




Lauantaina lähdimme kohti keskustaa hyvissä ajoin, sillä meidän piti viedä Sisko hoitoon ennen näyttelypaikalle suuntaamista. Siskon jäätyä siskoni luokse päivähoitoon, olimmekin jo pian raviradalla. KV-näyttelyssä oli nahkoja viitisentoista ja nuorten urosten luokassa oli Lennun lisäksi ainoastaan Konsta-veli. Ennen nahkakehää seurasimme sivusilmällä pehkojen arvostelua ja tuomarilla tuntui olevan melko tiukka linja. Jännityksellä odotimme omaa kehäämme alkavaksi ja teimme muutaman harjoituskiekan kehän ulkopuolella. Ensin arvosteluvuorossa oli Konsta. Velipoika esiintyi nätisti ja ansaitsi itselleen ERIn. Seuraavaksi kehässä olimmekin me, Lennu tyypilliseen tapaansa tyylikkäästi esiintyen. Kauniilla esiintymisellä Lennukin ansaitsi arvosanan Erinomainen ja pääsimme viilettämään kilpailuluokkaan yhdessä Konstan kanssa. Tuomari pohti päätöstään pitkään ja osoitti lopulta Konstan ykköseksi ja meidät kakkoseksi, molemmat SA:n kera.

Odotimme hetken paras uros kehään, johon tuli meidän lisäksemme valioluokan koirat sekä veteraaniuros. Minkäänlaista menestystoivetta ei tarvinnut tässä vaiheessa odotella, hienojen valiourosten seurassa kun Lölö vaikuttaa edelleen kovasti keskenkasvuiselta. Varasertiä kummempaa menestystä ei meille tullutkaan, mutta saimme oikein kunnolla ilonaihetta Konstan PU4-sijasta ja sertitilin avauksesta! Lisäksi Lola sai hienosti Erinomaisen!

Meidän osuutemme loppui juuri sopivasti sateen alkaessa ja pääsimme hakemaan pikku-Siskon hoitopaikastaan. Illalla sää selkeni ja pääsimme koirien kanssa lenkille, valokuvaamaan ja uimaan. Reissulla vierähti aikaa hyvä tovi ja omistajien sekä, varmaankin myös, koirien hermoja koeteltiin erilaisten toinen toistaan hullumpien poseerausideoiden myötä. Lopulta palasimme kuitenkin kotiin lauantaipizzoista nautiskelemaan.

"Quality head with good eye & expression. Good reach of neck with well angulated shoulders. Sound hindquarters, giving good overall shape & profile. Moved with drive & purpose." ERI SA NUK2 VASERT






Sunnuntain KR-näyttelyssä nahkoja oli yllättäen lauantaita enemmän ja nuorten urosten joukkoon liittyi yksi nuorukainen lisää. Minulla oli jälleen kehässä hienosti esiintyvä kehäkettu, joka tuntui kovasti huvittavan brittituomaria vakavuudellaan. Kun tuomari tuli ensimmäistä kertaa katsomaan kaikkia kolmea nuorten luokan urosta, hän yritti saada Lennun huomion itseensä tekemällä hassuja ääniä. Lennu vähät välitti sellaisesta vaan tuijotti edelleen minun kättäni, myös siinä vaiheessa kun käsi oli siirtynyt selän taakse piiloon. Tuomari vain naurahti ja totesi koirani olevan hieman "awkward".

Myös yksilöarvostelussa jatkui sama leppoinen tunnelma ja tuomari olikin aivan erityisen mukava, pidin hänestä kovasti. Hän taas tuntui pitävän kovasti persoonallisesta pikku taskulassiestani ja arvosteli sen Erinomaiseksi. Yllätyksekseni hän valitsi Lennun kilpailuluokan ensimmäiseksi ja vieläpä SA:n kera. Myös Konsta-veljelle SA ja näin ollen veljekset pääsivät jälleen yhdessä parhaan uroksen valintaan. Tällä kertaa oli Lennun vuoro napata PU4-sijoitus! Kolmanneksi sijoittunut avoimen luokan uros sai sertin ja valioitui! Näin ollen meille ojennettiin jälleen vaaleansini-valkoinen ruusuke ja poistuimme hihkuen kehästä, miten mainio viikonloppu meillä olikaan takana! Kolmelle sisarukselle koko viikonlopulta yhteensä kuusi Erinomaista, yksi serti ja kaksi varasertiä, ei ollenkaan pöllömmin!

"Good head. Good temperament. Flat skull. Nice neck. I like the legs and the feet. I don't like the tail, gay on the move. I would like a little shorter loin. Sound, easy mover." ERI SA NUK1 PU4 VASERT



sunnuntai 2. elokuuta 2015

Viikon treenit


Tällä viikolla olemme olleet oikein tehotreenaajia! Jokaiselle arkipäivälle mahtui yhdet treenit ja keskiviikkona pääsimme kokeilemaan Lennulle aivan uutta lajiakin.


Maanantaina olimme tietenkin hakutreeneissä ja Lennulle otettiin yhteensä viisi löytöä. Tänä kesänä meidän haasteenamme ovat tosiaan olleet (syvät) suorat pistot, mutta nyt alkoi vihdoin tuntua siltä, että kyllä me tästä vielä selvitään! Maalimiehet olivat noin 40 metrissä ja kolmella pistolla viidestä Lennu teki suoran piston maalimiehelle! Parilla pistolla se lähti ensin huitelemaan aivan eri suuntaan, mutta huomionarvoista näissä pistoissa oli se, että kun lähetin sen uudelleen, Lennu teki hienot suorat pistot! Tämä on todellakin edistystä meille! Treeneistä jäi todella hyvä mieli.

Tiistaina olimme tottistreeneissä, joissa minä sain ihan toden teolla häiriköidä parin treenikaverin treenejä SM:iä varten. Omalla vuorollamme teimme seuruuta (joka on edelleen syvältä) ja totesimme, että Lennun sivulletulo pitää muuttaa takakautta kiertäväksi. Teimme lisäksi hyppyä, 65 sentillä paukutteli estettä ensimmäisellä kerralla, mutta toisella kerralla meni puhtaasti yli, joten jätettiin siihen. Ei olla tehty (varsinkaan PK-) hyppyä pitkiin aikoihin. Loppuun vielä eteenmeno, koska siihen on aina mukava lopettaa. Hyvällä vauhdilla eteni ja suoraan, pallopalkka oli pop!

Keskiviikkona Lennu pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan viestiä! Itse olen päässyt kokeilemaan lajia Sariannan ja Bennyn kanssa, mutta oli hauskaa nähdä kuinka oma koira lajiin suhtautui. Ja tokihan Lennu juoksemisesta tykkäsi, varsinkin kun apuohjaajana oli Sari (jota Lennu kovasti armastaa). Ensimmäisellä lähetyksellä lähti väärään suuntaan (tiukasti vasemmalle) ja kutsuin sen takaisin. Toisella sama juttu, enkä edelleenkään luottanut koiraan vaan huusin sen takaisin. Kolmannella annoin mennä, vaikka kaartoi edelleenkin vasemmalta puolelta. Loppujen lopuksi muut osuudet sujuivat hienosti, joskin vasemmalta kaartaen nekin. Jos meillä ei olisi jo miljoonaa lajia treenattavana muutenkin, voitaisiin hyvin kattoa, miten viesti lähtisisi etenemään.

Torstaina oli vuorossa tottistreeni, tosin hyvin lyhyt sellainen. Teimme takakautta sivulletuloja (hienoja kaikki!) sekä paikkamakuun. Etäisyyttä paikkiksessa oli parisenkymmentä metriä ja kestoa ainakin muutama minuutti. Lennu oli huippu, eikä välittänyt mitään vaikka paikkiskaveri nousi vähin äänin istumaan ja käskettiin sitten takaisin makuulle. Löö oli huippu!

Perjantaina viikon viimeisinä treeneinä olikin collieporukan tottistreenit, jossa ahnehdittiin ehkä vähän turhan paljon kaikkea. Tehtiin jälleen sivulletuloja, jotka olivat edelleenkin hienoja! Teimme myös hyppyä, samalla korkeudella kuin tiistaina, mutta tällä kertaa edestakaisin. Homma sujui niin hienosti, että otettiin vain kaksi toistoa ja siitä autoon. Toisessa setissä tehtiin noudon palautuksia, jotka menivät kyllä täysin penkin alle! Analysoin syyksi todella vähäisen treenaamisen, nyt pitää ottaa sekä luoksetulon eteentulot että noudon palautukset kunnolla treeniohjelmaan mukaan. Tehtiin vielä vauhtiluoksari, jotta saatiin hyvä fiilis loppuun

Viikonlopun Lennu onkin saanut viettää leppoisia vapaapäiviä, varsinkin kun minä olin tänään talkoilemassa agilitykisoissa. Huomenna homma jatkuu jälleen hakutreenien parissa!