Jännät hakutreenit

Tämän illan hakutreenit olivat jotenkin erikoiset ja hieman ristiriitaiset. Ajoitukseltaan ne olivat kuitenkin loistavat, sillä lähtiessäni ajamaan maastoon ukkosti, mutta tapaamispaikallamme jo paistoikin aurinko. Treenien loppua kohti alkoi ukkonen jälleen ilmoitella itsestään ja juuri kun olimme pakkaamassa viimeisiä tavaroita autoihin alkoi sataa ja paljon. Kotimatkalla ympärillä salamoi niin, että taivas oli valkeana; Lennu nukkui koko matkan häkissään takakontissa.

Lennulle otettiin tänään kuusi maalimiehen löytöä. Teimme ensimmäistä kertaa niin, että Lennulle näytettiin ensin toiselta puolelta haamu ja sitten heti perään toiselta, minkä jälkeen kävin pyöräyttämässä Lennun hetkeksi aikaa pois paikalta. Ensimmäinen pisto jäi kuitenkin vajaaksi ja kutsuin Lennun takaisin. Toinenkin pisto meni (muistaakseni) mönkään ja kutsuttuani Lennun uudestaan keskilinjalle menin itse sen kanssa pari metriä metsään ja lähetin siitä. Nyt löytyi jo maalimieskin!

Toiselle maalimiehelle Lennu lähti hyvin, mutta eteni maalimieheen nähden liiaksi eteen, missä vaiheessa huusin sitä takaisin. Lennu kuitenkin sai hajun ja lähti takaisin päin maalimiehelle ja löysikin tämän. Seuraavaksi teimme niin, että kuljimme Lennun kanssa keskilinjalla suurin piirtein samaa tahtia kuin maalimiehet metsässä ja tarkoituksella halusimme Lennun näkevän, että metsässä liikkuu ukkoja, jotta sillä ei aivan usko loppuisi hommaan. Kolmas pisto oli suora ja hieno. Neljännellä lähetin Lennun 'pimeänä' eli ilman sen kummempia apuja maalimieheltä. Lennu eteni jonkun matkaa (ehkä 30 metriä?), pysähtyi ja jäi metsään tuijottamaan minua. Tällaista ei ole varmaan koskaan ennen tapahtunut. Aina ennen se on joko työskennellyt herkeämättä itsekseen tai sitten juossut jossain vaiheessa miun luokse jos maalimiestä ei ole löytynyt. Odotettiin keskilinjalla lähtisikö Lennu ratkaisemaan tilannetta itse, mutta loppujen lopuksi se palasi miun luokse. 'Ajettiin' sitä taas pari metriä maalimiestä kohti, josta lähetin sen uudestaan. Tällä kertaa teki todella hienon piston!

Viidennellä käytettiin ääniapua ja Lennu tekikin hienon piston myös tällä kertaa! Viimeisellä lähetin Lennun pimeänä, mutta maalimies oli kauempana puun takana piilossa ja lähti sitten rallattelemaan syvemmälle Lennua kutsuen. Ensimmäisellä lähetyksellä Lennu vaan oli ihan ulapalla, se lähti ravilla suoraan vasemmalle päin keskilinjan suuntaisesti ja kutsuin sen saman tien takaisin. Lähetin Lennun uudestaan ja nyt se pinkaisikin totuttuun tyyliin innokkaasti metsään. Maalimiehen ilmestyessä puun takaa Lennu käänsi vaihteen antiloopille ja hyppi muutaman metrin eteenpäin tasajalkaa ennen kuin vaihtoi laukalle ja eteni maalimiehen rallattelemana 50 metriin. Todella hyvä, että viimeiselle tuli kuitenkin oikein motivaationnostatushipatus, että Lennulle jäi hyvä mieli treeneistä, jotka jäivät itseäni vähän mietityttämään.

Mielestäni tämän päivän treenissä nostettiin selkeästi vaikeustasoa jo tuolla alun harjoituksella, että Lennu ei saanutkaan saman tien ampaista maalimiesten perään haamun nähtyään. Toisaalta on varmasti tärkeää, että treeneissä edetään (pikkuhiljaa toki), eikä aina vaan tehdä helppoja juttuja ja jäädä näin junnaamaan paikalleen. Toisaalta pitäisi muistaa, että tärkeintä tässä vaiheessa on se, että koiralla on kivaa ja että sen motivaatiota ylläpidetään. Jotenkin pitäisi siis löytää kultainen keskitie niin, että harjoituksia vaikeutetaan sopivassa suhteessa motivaation kannalta. Mutta eikös se treenien vaikeuttaminenkin toisaalta pidä toiminnan koiralle mielekkäänä ja motivoivana? Tässä(kin) lajissa on niin paljon asioita, mitä en ymmärrä, ja paljon juttuja, jotka alkavat vasta pikkuhiljaa valkeamaan minulle nyt. Onneksi treenikaverit ovat kokeneita ja tietävät mitä tekevät!

Lennu on yhdistänyt hienosti haukkumisen myös metsään maalimiehelle ja palkka tuleekin nykyään vasta haukusta (jota ei tosin tarvitse erityisemmin odotella). Omaan työskentelyyn ainakin se huomio, että pitäisi opetella katsomaan koiralle parempia lähetyskohtia!

Möllitoko 27.7.

Tämän kuvan otti Alina R.

Järjestämämme möllitoko oli eilen ja se sujui hurjan hyvin! Osallistujia oli yllättävän paljon siihen nähden, että tapahtuman mainostaminen oli melko vähäistä ja viikonloppu ajankohtana karsi osallistujia hieman. Yleinen tunnelma tapahtumassa oli iloinen ja leppoisa, kommenttia tuli lähinnä siitä, että näitä pitäisi järjestää enemmänkin! Ja se on varmasti hyvin totta, en muista että möllitokoja olisi erityisemmin täällä päin järjestetty ainakaan sinä aikana kun Lennu on minulla on ollut. 

Mekin kävimme kehässä pyörähtämässä, loppukevennyksenä, suorittamassa hihnatta seuraamisen. Mehän emme ole esimerkiksi täyskäännöstä harjoitelleet laisinkaan ja muutenkin seuraamisen treenaus on ollut lähinnä parin metrin luokkaa pituudeltaan, joten nakkien voimalla mentiin ja otettiin treeni ihan vain koetilanteen treenauksena. Muuten Lennu sitten viettikin aikansa (yllättävän nätisti) häkissä hallin viileydessä sillä välin kun minä valokuvasin, laskin pisteitä ja toimin sihteerinä tuomarille. Toivottavasti saadaan järjestettyä tällaisia useamminkin, oli nimittäin varsin hauskaa!

10 kuukautta!

Lennu ja sisarukset saavuttivat tänään 10 kuukauden iän! Ajatus siitä, että miulla on kahden kuukauden päästä jo vuoden ikäinen koira on erittäin kummallinen.

Lennun strategiset mitat ovat kymmenen kuukauden kypsässä iässä 20,5 kiloa ja 58 senttimetriä. Paino on laskenut kaksi kiloa kuukauden takaisesta, mikä näkyy tuossa yllä olevassa rakennekuvassa varsinkin tuossa liukumäki-takamuksessa. Eli Lennu on nyt lihotuskuurilla, mikä tuntuu varsin uskomattomalta, sillä onhan sen lempinimi kuitenkin Löllö.

Tottista mahtavalla meiningillä

Kuvat ovat jälleen Lauran käsialaa.

Tänään käytiin pitkästä aikaa kentällä treenaamassa hakuporukan (puolikkaan) kanssa. Ajattelin pitää treenit kevyinä ja treenattiin vain vähäsen perusasentoa ja eteentuloa. Treenikaverin ehdotuksesta otimme myös kaksi eteenmenoa. Treenitauko oli selvästi tehnyt todella hyvää Lennun tokomotivaatiolle; se oli aivan liekeissä eikä meinannut millään pysyä nahoissaan ja se näkyi kyllä esimerkiksi perusasennossa. Mutta vaikka kaikki ei ihan teknisesti putkeen välttämättä mennytkään olen silti hurjan iloinen ja tyytyväinen, sillä vihdoin, vihdoin, meidän treenaamisessa alkaa olla semmoista tekemisen iloa ja meininkiä, jota olen monien muiden koirakoiden työskentelyssä ihaillut. Emme me toki ihan sellaisella tasolla vielä ole, mutta monta harppausta eteenpäin ollaan ainakin menty!

Perusasento menee vaihtelevasti. Välillä paikka on aivan täydellinen, välillä Lennu tulee istumaan miun varpaille. Se on kuitenkin alkanut myös aktiivisesti tarjoamaan itse paikan korjaamista ja viimeistään yhdellä tai kahdella eteenpäin askelella paikka korjaantuu. Tänään Lennulla taisi olla kyllä muurahaisia takapuolen alla, koska tämä meni aivan ihme kieputteluksi. Melkeinpä koko ajan Lennu istui aivan liian eteen eikä malttanut millään jäädä miun viereeni. Tein perusasentotreeniä myös niin, että käännyin 45 astetta oikealle ja pyysin Lennun sivulle. Nämä menivät melkoisen hyvin, välillä jopa ihan nappiin. Lisäksi tein sivuaskeleita oikealle ja näitä Lennu teki paremmin kuin koskaan! Lopetettiin hyvään suoritukseen ja leikittiin autolle ihanalla (suht uudella) kaninkarvapatukalla, josta Lennu jopa syttyy!

Eteentuloa tein ihan vain viisi, kuusi kertaa putkeen ja that's it. Eli lyhyeltä matkalta pyysin Lennun tulemaan eteen ja siihenhän se tuli. Hassusti vain piti aina työntää tuo pitkä nokka ensin treeniliviin alle ennen kuin vastaanotettiin palkka. Treenikaveri totesi vain, että tuleepahan ainakin lähelle.

Eteenmenoa tehtiin siis treenikaverin ehdotuksesta niin, että hän vei kaninkarvapatukan ämpärin päälle kentän laidalle ja samalla vähän hetsasi Lennua. Matkaa tuli varmaan joku 50 metriä! Lennu oli aivan täpinöissään ja haukkui tietysti innosta, koska poispäin juoksevat ihmiset (lelujen kanssa) ovat hakutreeneistä tuttuja ja iiihania. Treenikaverin vinkkinä oli myös, että voisin jo nyt tehdä Lennulle muutaman sipaisun kylkeen ennen eteen lähetystä, jotta tämä ele voi tulevaisuudessa kokeessa toimia nostattavana merkkinä koiralle tulevasta kivasta liikkeestä. Tämän tehtyäni lähetin Lennun eteen ja sehän meni aivan hirmuisella ryminällä koko pitkän matkan lelulle ja sitten leikittiin hurjana. Lennu leikkikin nyt varsin hienosti! Otettiin vielä toinen samanmoinen, vaikkakin ehkä olisi pitänyt jättää tuohon yhteen kertaan tämä homma, sillä toisella ei enää aivan samanlaista täpinää syttynyt, tosin ihan hienosti Lennu lelulle eteni.

Viimeiseksi vielä pahoittelut, että blogitekstit ovat alkaneet mennä hirmuisiksi hehkutuksiksi, mutta kyllä tämä nyt aikamoiselta voitolta tuntuu kun pitkän aikaa ollaan hinkattu vähän semmoisella sinne päin -asenteella. Nyt alkaa olla kyllä treenifiilis kohdillaan, kaikki varpaat ja sormet ja hiukset ja käsikarvat vaan ristiin, että samalla meiningillä voidaan jatkaa piiiiitkään. Tällä fiiliksellä nimittäin kuittautuu aika monet hiusten repimis -tunnetta aiheuttaneet päähänpistot, joita olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana päässyt kokemaan. Ihana, hieno Lennu Löllykkäinen!

Hakutreenit 21.7.

Kuva: Laura P.

Tänään hakutreeneissä harjoiteltiin pitkälti samalla tavalla kuin eilenkin. Eli melko helppoja haamutuksia Lennulle, tosin maalimiehet olivat syvemmällä kuin eilen, ja siitä sitten useammasta haukusta palkkaus. Lennulle tehtiin yhteensä kuusi lähetystä, jotka olivat jälleen kerran tarkassa syynissä. Lennu ei millään malttanut keskittyä mihinkään mitä minä sanoin vaan tuijotti silmä tarkkana maalimiestä. Sen istumaan saaminen oli todella vaikeaa, joten parin vähän vaikean lähetyksen jälkeen treenikaveri vähän kyseenalaisti, että tarvitseeko sen oikeasti istuakaan jos se ei vielä tämmöisessä "korkeaviettisessä" tilanteessa kykene keskittymään muuhun kuin maalimiehelle lähtemiseen. Kokeessahan koiran ei ole mikään pakko istua lähetyksessä, sen pitää vain olla hallinnassa. Seuraavilla lähetyksillä annoin Lennun sitten seisoa sivullani, mutta lähetin sen vasta kun se oli rauhassa ja keskittyi varmasti siihen mitä oli tekemässä. 

Muutamaan otteeseen teimme varta vasten niin, että Lennulle näytettiin haamu, mutta en lähettänyt sitä kuin vasta keskusteltuamme keskilinjalla olleen treenikaverin kanssa. Pikkuhiljaa voisi alkaa kuulemma tehdä myös niin, että maalimiehet haamuttaisivat molemmilta puolilta ja sitten Lennu lähetetään ensin toiselle ja sitten toiselle puolelle.

Itse haukut menivät Lennulta aika lailla hienosti! Se taisi haukkua jo jotain yhdeksänkin sarjaa muutamaan otteeseen. Kahdella ensimmäisellä kerralla se oli kuitenkin käynyt vähän pusuttelemassa maalimiehiä ennen kuin ilmaisi heidät. Eli tällä viikolla meidän pitää ottaa tehotreeniin se, että minä pidän palkan kädenmitan päästä itsestäni (ja näin ollen toivottavasti myös koiran) ja haukutan sen niin, että se pysyy kauempana minusta. Yritetään kasvattaa tuosta otuksesta siivosti maalimiehellä käyttäytyvä koiruus, vaikkakin hienosti se jo viimeisillä kerroilla taisikin käydä maahan ja haukkui sieltä käsin.

Seuraavat maastotreenit ovatkin vasta viikon päästä maanantaina, tässä välissä taidamme treenata pariin kertaan tokoa ja tietenkin käydä uimassa sydämemme kyllyydestä!

Parit hakutreenit

Tämän hienon kuvan otti Laura P. (miun kameralla ;P)!

Tällä viikolla pääsimme taas hakutreenien makuun, kun ensiksi kävimme maanantaina treenaamassa ja sitten vielä tänään, uimareissun jälkeen. Lisää samaa hauskuutta on luvassa huomennakin! En muistanut kirjoittaa maanantain treeneistä omaa tekstiään ja nyt tuntuu, etten todellakaan enää muista mitä niissä edes tapahtui, mutta yritetään!

Otimme maanantain treenissä Lennulle kuusi pistoa, muistaakseni sekä haamuilla että äänillä. Tarkoituksena oli vahvistaa Lennulle syviä pistoja. Ensimmäistä kertaa sillä oli myös yksi 'pimeä' lähetys eli Lennu ei saanut mitään apuja maalimieheltä, mutta kun se oli edennyt lähetyksen jälkeen vähäsen maalimies ilmaantui puun takaa ja innosti Lennun ottamaan sen kiinni. Sieltä sitten iltaruoka naamaan ja koira autoon. Muuten treeni meni hienosti, mutta yhtä maalimiestä se ei meinannut millään löytää. Kolmas lähetys sanoi toden ja sieltä sekin maalimies löytyi. Minä sain kommenttia siitä, kuinka lähetän Lennun pistolle. Eli pikkuhiljaa pitäisi alkaa harjoittelemaan lähettämistä niin kuin sen tulen kokeessakin jossain tekemään eikä ihan miten sattuu.

Kun kaikki koirat oli treenattu, treenikaveri haukutti Lennun vielä autojen luona niin, että lähetin sen 'maalimiehelle' noin kymmenen metrin päähän. Hienosti haukkui suhteellisen vieraalle henkilölle!

Sunnuntain treeneissä Lennulla teemana oli ilmaisemisen siirtäminen metsään. Maalimiehet menivät helppoihin piiloihin (tyyliin puiden taakse) melko lähelle ja antoivat apuja haamuilla sekä äänillä. Pistoja tehtiin kuusi. Ensin palkattiin ihan muutamasta haukusta, mutta sen irrotessa hyvin haukkuja vaadittiin myöhemmin enemmänkin. Lennu sai paljon kehuja haukustaan ja siitä kuinka rohkeasti se käyttää ääntään maalimiehen kanssa, ei mitään ongelmaa siis tässä. Omistajaa tämä ei yllätä, ei sitten millään tavalla!

Kiinnitin nyt myös huomiota lähetykseen. Eli pyysin Lennun istumaan ja seisoin itse sen vieressä. En halunnut varsinaista sivulletuloa sotkea tähän, sillä Lennun keskittyessä maalimieheen ja ihanliiankivaanhakuiluun, ei se meinannut malttaa keskittyä toteuttamaan edes sellaista yksinkertaista käskyä kuin istu. Alkuun se ei kiinnittänyt miun käskyihin mitään huomiota, tuijotteli vaan metsään ja lopulta sitten haukkui miulle kun vaadin siltä istumista ennen kuin se pääsi huitelemaan. Kahdella viimeisellä lähetyksellä alkoi kuitenkin raksuttamaan herralla, että eihän sinne metsään taidakaan päästä jos ei ensin istu nätisti ja odota käskyä. Hyvin se malttaa istua ja kuunnella käskyn, kun sen ensin vain saa tottelemaan sitä istu-käskyä. 

Treeneistä jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja treenimotivaatio haun suhteen on kyllä tällä hetkellä sekä Lennulla että minulla ihan huipussaan!

Möllitoko!

Me järjestetään tällainen! Eli kaikki kynnelle kykenevät paikalle ja jos tiedät tokoa harrastavia koirakoita Joensuun seudulta niin vinkkaahan heillekin! ;) Yours truly on lupautunut leipomaan buffettiasioita sekä laskemaan pisteitä eli ei voi olla luvassa muuta kuin erinomaisen onnistuneet möllitokot!

Onkilammella

You jump, I jump, Jack!

Perinteiset Leijonakuningas-battlet

Edustuscolliet

Lauantaina lähdimme nyt jo melko tutulla kokoonpanolla, kolme pehkoa ja nahka, Onkilampea valloittamaan. Hauskaa oli, vaikka (tai juuri siksi?) välillä oltiinkin jännän äärellä oikean polun etsimisen kanssa. Onni on kesä ja kaverit, tuumaa Lennu viimeisessä kuvassa.

Kesähöpsöilyä

Meille ei kuulu oikein mitään. Lennun maha ei edelleenkään ole aivan kunnossa, emmekä ole sen vuoksi voineet treenata mitään. Oikeastaan kaikki aktivointi on tällä hetkellä nollassa, emmekä ole edes mitään erityisen pitkiä lenkkejä tehneet tämän helteen vuoksi. Lennu kuitenkin on tyytynyt tähän yllättävän hyvin, tosin monen päivän pelkällä riisillä tai kaurapuurolla eläminen on varmasti vienyt veronsa herran energiavarastosta. 
Videolta kuitenkin näkyy, että vaikka viimeisestä normaalista ruokailusta on monta päivää ja asteita oli eilen ulkona 26, on meno silti melko tavallista. Ja hyvä niin, jospa tämä ikävä pöpö (tai mikä lie) alkaisi hellittämään ja voitaisiin palata takaisin normaaliin elämään.

Tokokuulumisia (or should I say tottiskuulumisia)

Tiistaina kävimme hakuryhmäläisten kanssa kuokkimassa Josepan vuorolla tokokentällä tekemässä vähän tottista. Kun on tottunut siihen, että treenaa koiransa kanssa tokoa, on hieman vaikea orientoitua siihen, että pitäisikin tehdä pk-tottista. No, onneksi ne eivät kovinkaan paljoa toisistaan (kai?) eroa. Treenattiin samoja juttuja kuin tokojatkossa, eli kapulan pitämiseen kestoa ja vähän seuraamista. Molemmat menivät varsin kivasti, kapulaan sain lisättyä vähän kestoa ja seuraamista otin vain kaksi pientä pätkää, jotka menivät kivasti tosin namit lentelivät minne sattuu.

Treenikaveri sitten kysyi, haluaisinko tehdä hänen kanssaan kontaktiharjoituksen ja toki siihen suostuin. Minulla oli Lennu perusasennossa ja palkkasin aina kontaktista, treenikaveri seuruutti omaa koiraansa meidän lähellä ja vieressä. Kuulemma Lennulla on parempi kontakti kuin hänen omalla koirallaan (mutta kyllä kai, kun namiautomaatti jakelee nameja hirmuisella vauhdilla). Tokoilut tehtiinkin nyt aikamoisessa superhäiriössä, sillä Lennu kuuli ensimmäistä kertaa laukauksia melko lähietäisyydeltä. Laukauksia kuului jo siinä vaiheessa, kun leikimme sen kanssa ennen varsinaista treeniä, eikä Lennu ollut äänistä moksiskaan. Ne eivät häirinneet sitä myöskään treenin aikana, huippua!

Keskiviikkona kävimme kiertämässä collielenkiltä tutuissa maisemissa ja lenkin lopuksi otimme lyhyen ilmaisutreenin. Taisin haukuttaa Lennua kahdella (vai kolmella, en muista) rasialla pariin otteeseen. Vaadin noin kuuden, seitsemän haukun sarjoja ja ne tulivatkin sieltä hyvin luontevasti.

Torstaina meidän oli tarkoitus treenata collieporukan kanssa, mutta hirmuinen sade ja ukkonen yllätti meidät ennen kuin olimme kunnolla aloittaneetkaan, ja emme ehtineet tehdä kuin nopean kontaktiharjoituksen. Korvasimme tämän treenin harjoittelemalla vähän perusasentoa ja eteentuloa porukoiden olohuoneessa. Perusasento on kiva, sillon kuin on. Muulloin sitä ei sitten ole ollenkaan. Ehkä se tästä, joskus. Eteentulo on ihan jees, vähän meinaa jäädä kauaksi silloin kun pyydän sitä tulemaan eteen vähän kauempaa.

Tänään meidän piti mennä hallille collieporukan tokovuorolle, mutta ilmeisesti Lennu on noukkinut jostain itselleen jonkin pöpön. Ruoka ei pysy sisällä, eikä näin ollen ole treeneihin mitään asiaa pariin päivään. Nyt herra on minimaalisella riisidieetillä, mutta ruuattomuus ei ole Lennun menoa erityisemmin hidastanut; en edes tiedä kuinka monta kertaa se on kantanut jonkun kengän eteisestä olohuoneeseen, näyttäen samalla varsin ylpeältä itsestään!

Ensimmäiset prååå-hakutreenit

Eilen kävimme siis ensimmäistä kertaa treenaamassa hakua uuden treeniporukkamme kanssa. Alku oli varsin lupaava, sillä meidän oli tarkoituksena treffata erään kaupan pihassa (josta ajaisimme peräkkäin treenipaikalle), mutta ajoinkin ensin väärälle kaupalle. Hupsista! Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin oikeaan paikkaan ja treenit pääsivät alkamaan! Otimme esineruutua ja Lennulle kuusi pistoa maalimiehille.

Me teimme esineruudun viimeisenä, samaan malliin kuin olemme tehneet collieporukankin kanssa. Eli ruudussa oli muutama esine jäljellä ja lähdimme sinne Lennun kanssa talsimaan. Selvästi se oli jo saanut jutun juonesta kiinni, sinkoili ruudussa innoissaan ja löysi esineet, mistä sitten kehut ja palkka. Kokeilimme myös, treenikaverien kehoituksesta, mitä Lennu tekisi jos heittäisin sille esineen (villasukkamytty) vähän matkan päähän. No, sehän meni toki perään ja kantoi esineen minua päin, mutta tiputti sen ehkä metrin päähän. Olin itse kyykyssä ja sanoin jotain "tuo, tuo" -tyylistä ja kyllähän se lopulta sen miulle käsiin toi -> palkka. Tätä pitäisi tehdä ihan kotona, että olisi erilaisia esineitä ja leluja ja muita, joita Lennun pitää kantaa miulle syliin.

Esineruudun jälkeen siirryimme itse henkilöetsintään. Sain olla maalimiehenä kaikkien kolmen treenikaverin koirille, tehdä siis pari puolipakenevaa/pakenevaa sekä olla ihan kunnolla piilossa. On tässä ryhmänvaihdoksessa hiukkasen totuttelemista, sen voin sanoa. Meillä on käytössä radiopuhelimet ja maalimiehet piiloutuvat ihan kunnolla pressujen tms. alle. Myös koirat ovat hyvin erilaisia ja taas saa opetella uudelleen palkkaamaan muiden koiria oikein. Itsehän töpeksin jo heti ensimmäisen koiran kanssa, kun sekoitin kahdelle eri pistolle saamani ohjeet keskenään, mutta tämä annettiin minulle anteeksi. Sain muutenkin paljon hyviä huomiota ja vinkkejä, joiden avulla voin toimia maalimiehenä paremmin tulevissa treeneissä ja jotka tulee pitää mielessä myös Lennua koulutettaessa. Esimerkiksi palkkauksen ajoituksen tärkeydestä pk-kokeita ajatellen.

Lennu treenattiin jälleen viimeisenä ja treenikaverit halusivat tehdä samanlaisen treenin kuin mitä olimme viimeksi tehneet collieporukan kanssa. Eli loppujen lopuksi teimme sille kaksi pistoa ääniavulla, kaksi seuraavaa haamuna, viides pisto jälleen ääniavulla ja viimeinen puolipakenevana. Ensimmäisellä pistolla Lennulla ei selkeästikään ollut nenä vielä auki. Se kyllä singahti matkaan kuin tykin suusta, mutta juoksi pressun alle piiloutuneen maalimiehen ohi ja harhaili sitten sivulinjalla. Loppujen lopuksi se palasi keskilinjalle luokseni ja otimme lähetyksen uudelleen ääniavulla. Tällä kertaa maalimies löytyi hienosti suoralla pistolla. Toisen piston kanssa ei myöskään ollut erityisemmin ongelmia. Haamut näyttivät ohjaajalle keskilinjalta katsottuna melkoisilta möröiltä "valepukuineen", mutta Lennu ei epäröinyt hetkeäkään lähteä niiden perään. Myöskään viidennellä pistolla ei ollut mitään ongelmaa. Viimeisellä pistolla maalimies sitten kertoi, että Lennu oli selvästi käyttänyt nenäänsä etsiessään, sillä se oli edennyt aivan hurjalla vauhdilla ja sitten yhtäkkiä vain pysähtynyt haistelemaan tyyliin "tässäkö se jo olikin". Lennu saikin aivan superisti kehuja hienosta ja rohkeasta työskentelystään vieraiden maalimiesten kanssa!

Ainoa asia, missä tällä hetkellä on haastetta (tai mistä me puhuimme), on se, ettei Lennu tee pistoja suorana kuin ehkä noin 30 metriä. Sen jälkeen se jää vähän haahuilemaan, kuten se on ennenkin tehnyt, vähän pyörimään siihen keskelle, ennen kuin se jatkaa matkaansa maalimiehelle. Tähän treenikaverit totesivat syyksi sen, etteivät koirat ymmärrä syvyyttä ja Lennulta vain puuttuu rutiini siitä, että pistolla todellakin edetään se 50 metriä suoraan. Se kuitenkin toimii ääniavuilla "yllättävän hyvin" ja olin muutenkin todella yllättynyt siitä, miten paljon Lennu sai heiltä kehuja. Tai siis kyllähän minä tiesin, että se on hyvä, mutta kun kommentit ovat luokkaa "siitä tulee helvetin hyvä hakukoira", "siitä tehdään hakukoira ihan heittämällä" ja "paras näkemäni collie", niin voitte varmaan kuvitella, että olin aika fiiliksissä näiden treenien jälkeen!