Tokon jatko 01

Kuvat otti Roosa T.

Eilen oli ensimmäinen kerta tokon jatkokurssia, joka on siis saman seuran järjestämä kuin käymämme alkeiskurssi. Myös kouluttaja ja kurssin käytänteet pysyivät samana ja pääsimme oikeastaan heti asiaan, vaikka noin puolet ryhmäläisistä oli vaihtuneet alkeiskurssin jälkeen. Aiheenamme olivat nouto ja seuruu.

Noutoa treenatessamme valitsin meille ohjatun noudon kapulan, sillä peruskapulat olivat ehkä vähän turhan pieniä Lennulle. Lennu oli heti jutun juonessa mukana ja tarjosi heti suun avaamista ja kapulan ottamista, vaikkei tätä olekaan treenattu aikoihin (kun herra söi "kapulamme" eräänä kauniina päivänä). Siirryimme nopeasti siihen, että kapula oli maassa ja Lennun piti nostaa se sieltä ylös. Naksuteltiin oikeita toimintoja ja nopeasti päästiin etenemään niin pitkälle, että otin Lennulta jo kapulaa, eikä se tiputtanut sitä maahan. Seuraavaksi pitää ryhtyä pidentämään tuota aikaa, jolloin pidämme kapulaa "yhdessä". Tänään lähtikin ikioma kapula tilaukseen, jospa se ensi viikolla saataisiin jo käyttöön!

Seuruuta otettiin melko vähän aikaa, mutta saimme siihen hyviä kommentteja ja vinkkejä. Lennulla on kuulemma hirmu hyvä into ja se on tosi aktiivinen, mutta poikittaa herkästi. Niinpä miun pitää huolehtia, että oma namikäsi on vähän kauempana omasta kropasta. Edelleen siis mennään imuuttamalla ja välillä pieniä pätkiä nostetaan kättä jo ylös. Kuulemma tällä kurssilla paneudutaan seuraamiseen enemmänkin, mikä on äärimmäisen hyvä juttu, koska haluaisin sen hyvälle mallille!

Lennu sai kouluttajaltamme todella paljon kehuja! Se oli koko koulutuksen ajan aivan täpinöissään (leikitin sitä hallin ulkopuolella vähän aikaa ennen ensimmäisen session alkua, mutta toinen sessio mentiin ilman sen kummempia nostatuksia) ja aktiivinen, sekä tarjosi miulle todella paljon kaikkea, mitä se ei todellakaan ole aina tehnyt! Kouluttajamme sanoikin, että se on aivan muuttunut koira, paljon, paljon aktiivisempi kuin se, jonka kanssa keväällä aloitimme. Osittain tuumimme tämän johtuvan siitä, että olemme sen kanssa nyt pari kertaa vääntänyt oikein rautalangasta sitä, että palkkaa ei tipu ilman, että Lennu itse pohtii ja tekee, ilman apuja. Lennua sai nyt myös vähän muistutella, ettei tokotreeneihin kuulu äänenkäyttö, sillä se on varmaan aavistuksen sekaisin lajien välillä.

Mutta kaikin puolin treeneistä tuli aivan mahtava fiilis, koira tajusi ja minäkin jopa osasin! Ai että, tällaista lisää!

Collielenkki

Keskiviikkona saatiin siis koolle oikein kunnon yhteislenkki, vaikka osa ilmoittautuneista ei paikalle päässytkään. Mukana oli kuitenkin mukavan kokoinen porukka: kaksi nahkaa, pina, seitsemän pehkoa ja yksi sheltti. Koko lauma tuli varsin erinomaisesti toimeen, mitä nyt nuoret pojat välillä saivat pakkeja yhdeltä jos toiselta nartulta vähän turhan innokkaiden lähestymistensä ansiosta. Lauman pentuvahvistukset pitivät hyvin seuraa toisilleen, kun taas nuoriso-osasto veti rallia oikeastaan koko lenkin ajan. Lenkkimaastokin oli mitä mahtavin, kanavan ranta oli hirmuisen kaunis ja ilmakin oli miltei aurinkoinen!

And finally, the apple of my eye:

JIHUUUUU!

Eiliseltä collielenkiltä

Me saimme paikan paikallisen palveluskoirayhdistyksen hakuryhmästä! Nyt on sitten säännöllisesti treenit kaksi kertaa viikossa, ihan mahtavaa! Ja muut ryhmässä treenaavat ovat kokeneita ja kilpailevia koirakoita, joten päästään kyllä varmasti huimasti eteenpäin heidän valvovien silmiensä alla!

Lupailtu collielenkkipostaus jää huomiseen, samoin selostus tämän päivän mahtavista tokotreeneistä! Kyllä on huippua saada aina välillä tällainen motivaatioboosti, jonka avulla jaksaa taas treenata ja kestää Lennun konnankoukkuja vähän aikaa!

Hakumetässä 24.6.

Eilen tosiaan kävimme taas maastotreeneissä collieporukalla ja väkeä olikin paikalla ennätysmäärä! Seitsemän ihmistä ja seitsemän koiraa, siinä olikin treenattavaa! Meillä oli mukana kaksi ensikertalaista ja yksi koirakko, joka oli mukana toista kertaa, joten olimme sellaisessa hassussa tilanteessa, että meidät luettiin kokeneempiin koirakoihin. Otimme Lennulle neljä pistoa ja toisella kierroksella ilmaisuja.

Kaksi ensimmäistä pistoa tehtiin ääniavuilla, maalimiehet eivät olleet kauhean syvällä. Kolmas pisto tehtiin haamuna ja neljäs oli puolipakeneva. Lennu eteni kaikille maalimiehille melko suoraan (niin suoraan kuin se yleensäkään etenee), hieman tosin taisi haju levitä, sillä reitti oli jokaiselle maalimiehelle hieman erikoinen. Treenikaveri kuitenkin totesi, että hienosti Lennu etsii nenällään, eikä katseellaan. Tätä olenkin joskus vähän miettinyt, että käyttääkö se oikeasti nenäänsä etsiessään.

Nyt täytyy rientää yhteislenkin kuvasatoa muokkaamaan ja huomenna miulla saattaa olla teille uutisia kerrottavana, katsotaan!

Iloiset paimenet

Eilen treenikaveri laittoi viestiä, jotta lähdettäisiinkö ilmaisua taas treenaamaan. No, mehän olemme aina valmiina treenimään, ainakin jos ei mitään sen kummempaa ole suunnitelmissa. Hienosti tuli Lennulta jo viidenkin haukun pituista sarjaa, sekä minulle että kaverille! Kyllä se vaan oppii nopeasti, ei voi kuin ihailla ja ihmetellä. Treenien jälkeen lähdimme Laulurinteelle kävelemään. Kyllä on huippua seurata varsinkin noiden soopelipoikien menoa, kun ne ovat selvästi niin samalla aaltopituudella vaikka molemmat nuoria uroksia ovatkin (tai ehkä juuri siksi).

Kahdeksanjalkainen rantajellona

Kaunis Raisa!

Tässä jotenkin tiivistyy nämä kaksi ihan mahtavasti yhteen kuvaan. Kaksi sopulihönttiä vain.

Huomenna yritän sitten raapustaa tämän illan hakutreeneistä ja illalla suuntaammekin pitkästä aikaa oikein viralliselle paikallisten collieiden yhteislenkille!

Kuvapostaus: Älä ota sitä vakavasti...

Päätin yrittää ottaa Lennusta vähän erilaisia kuvia tänään. Ylläolevat onnistuivat ihan kivasti, mutta loput ovatkin sitten edustavia lähinnä niiden tarjoaman koomikan puolesta...

Isonenäisten vitsauksia - kuono ei mahu kuvvaan!

"Let me take a selfie..."

Treenikertomuksia

Tämän postauksen kuvat otti Roosa T.

Keskiviikkona kävimme treenaamassa treenikaverin kanssa haun ilmaisua, kun sain hänet ylipuhuttua vähän kouluttamaan meitä haukkuilmaisun saloihin. Periaatteessa jonkunlainen käsitys tämän opettamisesta koiralle miulla jo oli, mutta tämä käsitys oli hyvin hatara ja miulle oli tärkeetä, että ainakin ekalle treenikerralle saataisiin joku vähän tietävämpi ihminen mukaan.

Miulla oli rasioissa Lennulle märkäruokaa palkaksi ja taisimme treenata ilmaisuja kolmeen otteeseen niin, että jokaisella rasialla tehtiin kolme toistoa. Aina välillä Lennu pääsi autoon huilimaan ja treenikaverin koirat vuorostaan treeniin. Treeni meni pääosin niin, että mie vilautin Lennulle rasian sisältöä ja vetäisin sen sitten itselleni kroppaa vasten kiinni. Sitten odoteltiinkin, että herra päästäisi ilmoille haukun. Voisi kuvitella, että tällaiselle mölyävälle paimenelle se tulisi varsin luonnostaan, mutta haukkua saatiin itse asiassa odotella jonkin aikaa ja välillä mie vähän herättelin ja leikitytin Lennua rasialla. Lopulta haukkua saatiin aikaiseksi. Selkeästi loppua kohti haukku alkoi tulla nopeammin ja nopeammin, eli jälleen on aivotyöskentelyä Lennulla tapahtunut taukojen aikana. 

Huvittavinta tässä oli toki se, että rasialle haukkua piti odottaa tovi, mutta kun Lennu laitettiin autoon toisten ilmaisujen ajaksi, alkoi autossa aivan mahdoton räkytys. Ei se kukko käskien laula...

Torstaina vuorossa oli collieporukan tokotreenit. Tällä kertaa otimme treenattavaksemme seuruun, jota olemme treenanneet hävettävän vähän (ei juuri ollenkaan), ja eteentulon, jonka eteenpäin viemiseen halusin näkemyksiä.

Seuruuta olemme tehneet Lennun kanssa imuttaen ja se meneekin kai ihan hyvin. Seuraamisen treenamisesta en itse pidä sen takia, etten yhtään osaa itse katsoa, miten Lennu sitä tekee enkä todellakaan siis tiedä, tehdäänkö me sitä oikein vai ei. Mutta kai se on ensin opeteltava ihan väärin, että on jotain mitä korjata vai miten se meni... Jatkojalostimme treeneissä seuruutamme sillä, että välillä nostin namikättä ylöspäin ja takaisin. Tätäkin pitäisi vaan alkaa treenaamaan paljon enemmän ja säännöllisemmin, niin jotain edistystä saattaisi jopa tapahtuakin!

Eteentulo on miusta ihan kivalla mallilla ja nyt kaipasinkin sen treenaamisen lisävinkkejä. Aloimmekin tekemään sitä vähän pidemmän matkan päästä (tällä tarkoitan siis ehkä tuossa yllä olevassa kuvassa näkyvää matkaa) ja niin, että käskin Lennun ensin odottamaan. Ensin Lennusta näki selkeästi, että se on vähän hämillään, mutta ehkä vähän myös sitä perinteistä jääräpäisyyttä, ettei hän kyllä siirtyisi mihinkään jos en minä tulisi siirtämään. Nopeasti se kuitenkin alkoi paremmin tekemään tätäkin, vaikka vähän hitaanlaisesti kylläkin. Otettiinkin sitten vielä oikein vauhtiluoksetulo, pitkästä aikaa! Ja lopuksi leikittiin ja Lennu oikeasti leikki tosi kivasti! Se on nyt selkeästi ruennut leikkimään paljon paremmin, jihuu!

Mie tuuuuuuun!

Perjantaina vietettiin rauhallista kaupunkilaisjuhannusta ja laiskoteltiin oikein kunnolla. Käytiin vain tekemässä läheisen koulun kentällä tosi nopea seuruutreeni ja sitten höpsöteltiin opettelemalla ryömimistä ja puiden kiertämistä. Lisäksi leikittiin ja juostiin ympäriinsä päättömästi.

Mainiota juhannusta!

Me kaupunkilaiset toivotamme kaikille oikein hyvää juhannusta! Täällä jopa paistaa aurinko, it's a midsummer miracle!

Hakutreenit 17.6.

Ei ainakaan motivaatiota puutu! (Kuvan otti Sanni S. 1. kesäkuuta)

Tänään lähdimme hakutreeneihin melko epävakaassa säässä, mutta saimme kuitenkin porukkaa kasaan varsin mukavasti. Teimme Lennulle neljä pistoa ja esineruudun. Päätimme tehdä kolme pistoa ääniavuilla, sillä viime kerralla haamut menivät niin hyvin, ja viimeisen motivointipaukuksi puolipakenevana.

Ensimmäisellä pistolla Lennu ei meinannut löytää maalimiestä. Hän olikin piilossa todella syvällä, eikä ääniapu oikein kunnolla kuulunut keskilinjalle. Tätä sitten helpotettiin lopulta haamuksi ja Lennu pinkaisikin suoraan maalimiehelle. Toinen pisto tehtiin tästä huolimatta ääniavulla, mutta maalimies jäi lähemmäs piiloon. Lennu oli loistava! Se pinkaisi hirmuisella vauhdilla matkaan ja eteni suoraan maalimiehelle.

Kolmannella pistolla tapahtui aivan ihme kämmi, nimittäin juuri kun maalimies oli antanut äänen ja minä antanut "ukko"-käskyn, kuului kauempaa keskilinjalta joku risahdus ja Lennu pinkaisi täysiä keskilinjaa pitkin. Kutsuin sen takaisin, otettiin uusi ääni ja uusi lähetys, tällä kertaa Lennu teki taas suoran piston ja löysi maalimiehen hienosti. Puolipakeneva oli kyllä tosi hyvä päätös vähän hassusti menneille treeneille, Lennu ei meinannut pysyä valjaissaan kun sillä oli niin paljon menohaluja maalimiehen perään. Hienosti maalimies löytyikin ja siihen oli hyvä päättää henkilöetsintäosuus.

Esineruutua tehtiin samalla tavalla kuin viimeksikin, eli lähdimme keräilemään kreppejä (ruudun merkkaavat merkit) ja annoimme Lennun kulkea alueella vapaana. Mie vähän puhelin jotain "etsi esine, onkohan täällä esineitä" tai jotain ja aina kun Lennu löysi (vahingossa tai tarkoituksella) esineen ja osoitti kiinnostusta sitä kohtaan, hirmuisesti kehuja ja palkkaa. Selvästi se on hoksannut, että metsässä löytyvät esineet on se juttu tässä, mutta ei se vielä välttämättä tajua niitä sen kummemmin etsiä. Monta kertaa meni aivan esineen vierestä huomaamatta sitä sen kummemmin. Mutta kyllä se tästä!

Ai että, kuinka iloinen olen, että saatiin jälleen hakutreenit pystyyn, neljättä viikkoa peräkkäin! Toivottavasti koko kesä saadaan treenattua näin säännöllisesti! Askartelin itselleni omat krepit (eipä niihin tarvittu kuin pyykkipoikia ja muovipusseja) omatoimisia treenejä varten ja itse asiassa tilasin Lennulle pk-liivinkin! Tässähän alkaa tuntea itsensä ihan truuu-harrastajaksi. Nyt pitäisi vain alkaa treenaamaan ilmaisua, sillä kyllä tuon tohelon luontainen äänekkyys pitää varmaan ilmasuun valjastaa. Eli haukkuva siitä tulee, näillä näkymin.

Hurja, kurja tappajacollie

The muzzle of shame

Tällaista täällä tänään. Eilisellä lenkillä kävi suht pitkästä aikaa niin, että Lennu löysi itselleen niin hyvän aarteen, että "irti"-käskyn kuullessaan se lähti juoksemaan täyttä vauhtia minusta poispäin. Tätä tapahtuu aina silloin tällöin ja minä näen joka kerta punaista. Mikään ei sapeta minua niin paljon kuin tuo pentu silloin kun se päättää perseillä oikein kunnolla. Niinpä päätin, että kuonokoppa se on ostettava, jos meinaan vielä Lennua irti pitää.

Lennu on toki syönyt kaikkea mahdollista syötäväksi kelpaavaa (ja kelpaamatonta) koko pienen elämänsä ajan ja selvinnyt siitä (säikähdyksellä, mm. kerran se oksenteli maissintähkän palasia), mutta viime aikoina on kuulunut taas niin paljon varoituksia nauloista lihapullissa ja myrkytetyistä nakeista lenkkipolkujen varsilla, että kuonokoppa tuntuu halvalta, joskin ikävältä, henkivakuutukselta. Jossain keskellä ei mitään -tyylisissä metsissä ehkä uskallan tuota pitää irti ilmankin, mutta vähänkään kaupunkilaisessa metsässä (jossa on esimerkiksi niitä lenkkipolkuja), en kyllä enää pidä. Tällä hetkellä hihnassa vielä uskaltaa mennä ilman koppaakin, sillä siinä Lennu on paremmin kontrollissa tämän asian suhteen.

Kyllähän se inhottaa, ettei koira tottele tai kunnioita tai on vain niin järkyttävän ahne, ettei sitä vain kiinnosta. Ehkä joskus asiat ovat toisin ja voin luottaa siihen, että irti tarkoittaa irti, eikä että lähdetään sataa ja tuhatta karkuun. Tällä hetkellä siihen ei kuitenkaan voi luottaa, vaikka muilta osin voin sanoa luottavani Lennuun hyvinkin paljon. Näillä mennään, ainakin jonkun aikaa.

Collietokot 12.6.

Torstaina lähdimme illalla erinäisten kommelluksien jälkeen collieporukan tokotreeneihin kävellen. Kentälle kävellessämme päätin, että ottaisimme samoja asioita kuin maanantainakin eli perusasentoa ja merkkiä. Yllätyksekseni treeneissä oli paikalla normaaliin verrattuna todella paljon porukkaa; treenaamassa oli seitsemän ihmistä ja yhdeksän koiraa.

Perusasentoa treenasimme samaan aikaan kun eräs treenikaveri treenasi omaa koiraansa, sillä he halusivat itselleen häiriötä ja meillekin se teki oikein hyvää! Lennu tosin ottaa yllättävän vähän häiriötä toisista koirista treenitilanteessa. Lennu teki mielestäni erinomaisia perusasentoja! Tein nyt niin, että otin ensin muutaman sivulletulon kädellä ohjattuna, ihan vain muistutellakseni Lennua mitenkäs tämä homma nyt menikään. Tämän jälkeen nami nyrkissä ja käsi liikkumattomana sivulla. Hienosti pentu sivulle tulikin, vaikkakaan se ei tällä hetkellä käytä tässä takapäätä oikeastaan lainkaan vaan kiertää sivulle lenkin kautta. Mutta se, että se ylipäätänsä tulee sivulle tuntuu ihmeeltä! Kuukausi sitten sekin vaikutti aivan mahdottomalta ajatukselta! Välillä se toki tulee vähän vinoon ja muutenkin miten sattuu, mutta pienellä muistutuksella saadaan asento korjattua. Ihan huippua!

Nyt pitää vaan treenata sitä takapään käyttämistä ja alkaa tehdä sivulletuloa niin, ettei kädessä ole namia lainkaan. Tämän tosi hienon perusasentotreenin lisäksi Lennu leikki aivan mahtavasti karvalelullaan eli todella paljon on tapahtunut edistystä tässäkin! Ehkä meistä vielä joskus jotain tuleekin! Olemme paikallisten collieihmisten kanssa suunnittelemassa (ja siis myös toteuttamassa) möllitokon heinäkuun lopulle ja kuulemma sinne tulevat kaikki treeneissä kävijät ainakin jonkun liikkeen suorittamaan. Mikäs siinä, tarvitaanhan sinnekin joku koirakko muita hauskuuttamaan!

Meidän treenikuvamme otti Teija Y.

Merkkiä otimme samalla tavalla kuin maanantaina ja hyvin Lennu muistikin, mistä tässä oli kyse. Tötsän taakse se ei toki vielä hoksaa mennä, mutta kuulemma tämä onkin sellaista hienosäätöä, ettei sitä tarvitse vielä edes tehdä. Otimme liikkeeseen lopuksi vauhtia niin, että treenikaveri juoksi merkkitötsän kanssa karkuun ja minä lähetin Lennun merkille, siitä sitten palkka.

Olipahan oikein hyvän mielen treenit, jotka antoivat jälleen lisäpotkua treenimotivaatiolle. Treenien jälkeen lähdimme vielä Tintti-nahkan ja Benny- ja Raisa-pehkojen sekä omistajiensa kanssa Laulurinteelle päästämään loputkin höyryt pihalle.

Benny ja Lennu juoksemassa auringonlaskuun