Viime lauantai oli jännittävä päivä! Olen jo jonkun aikaa saanut treenata Sariannan mainion Bondi-koiran (joka tuttavallisemmin Lassi Eliaksena tunnetaan) kanssa rally-tokoa ja uskaltauduimme mukaan seuramme järjestämään rally-tokon möllikokeeseen. Lassin kanssa on ollut äärimmäisen mukavaa treenata, sillä nimittäin riittäisi intoa tekemiseen vaikka millä mitalla (vertaa oma koirani, jonka motivoimisen eteen täytyy tehdä ihan kunnolla töitä)! Ainoa haaste sen kanssa on ollut äänenkäyttö, sillä Lassilla riittäisi sanottavaa oikeastaan joka asiaan.
Siispä jännityksellä odotin, miten meille mölleissä kävisi, sillä me emme olleet koskaan suoriutuneet kokonaisesta radasta hiljaa. Alokasluokkaan osallistui kahdeksan koiraa ja olimme Lennun kanssa vuorossa ensimmäisenä. Sen rataa en osannut oikein edes jännittää, sillä olin varannut kaiken jännityksen Lassin radalle. Otin Lennun häkistä varmaankin minuuttia ennen rataamme, pyysin sen pari kertaa sivulle, eteen ja maahan ja sitten jo mentiinkin! Rata tuntui todella kivalta ja Lennu oli ihan eri tavalla hommassa mukana kuin esimerkiksi Jyväskylässä. Edestakaisin pujottelu juosten oli jälleen vaikeaa, mutta meni jo hieman paremmin kuin edellisellä kerralla...
Heti ratamme jälkeen laitoin Lennun takaisin häkkiinsä ja lähdin hakemaan Lassia valmistautumaan. Siinä missä Lennulle tuntuu sopivan hyvin vähäinen valmistelu ennen rataa, Lassi taas kaipaa paljon valmistelua ja ylimääräisen innokkuuden purkamista ennen rataa. Toiveenani oli, että pahimmat haukkumisvimmat jäisivät kehänauhojen ulkopuolelle. Hieman ehkä hirvitti, kun oma vuoro alkoi lähestyä eikä Lassi osoittanut hiljenemisen merkkejä. Sitten olikin jo meidän vuoro!
Menimme lähtökyltille ja meidän täytyi odottaa hetki, että tuomari ja sihteeri olivat valmiita. Ilmeisesti siinä odottelun aikana tapahtui jotain tai oma jännitykseni vaikutti Lassiin jotenkin, sillä kun sanoin "seuraa", sen odotetun haukun sijaan olikin vain hiljaisuutta. Ja se jatkui koko radan!! Super-Lassi! Olin niin hämmästynyt ja niin järjettömän iloinen, että maalikyltin jälkeen unohdin täysin että kehän sisällä ei saanut palkata. Vedin vahingossa patukan taskusta ja hihkuin sekä hilluin, kunnes tajusin virheeni ja huikkasin tuomarille, että anteeksi mie unohin!
Loppujen lopuksi mölleissä ei niin vakavasti tuota virhettä otettu, saatiin tosin yksi miinuspiste kokonaisvaikutelmasta. Palkintojenjaossa selvisi, että molemmat colliet olivat selvittäneet tiensä kolmen parhaan joukkoon, samalla pistemäärällä. Lassi oli kolmas ja Lennu toinen, molemmat 97 pisteellä ja ainoastaan muutaman sekuntin aikaerolla.
Päivä oli siis kaikin puolin todella kiva ja antoi uskoa siihen, että voitaisiin Lassinkin kanssa suunnata virallisiin kokeisiin! Seuramme järjestää siis kuukauden päästä rally-tokokokeen, jonne lähdemme Lennun kanssa metsästämään ensimmäistä koulutustunnustamme. Voi olla, että siellä kuullaan myös Lassia! ;)
"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."
Sääntöjä:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.
Haastajan kysymykset: 1. Millainen koirasi on luonteeltaan?
Ystävällinen, innokas touhottaja, joka on samaan aikaan myös itseriittoinen, rohkea ja itsenäinen. Lisäksi Lennu on utelias ja leikkisä ovela ketku.
2. Miten päädyit antamaan koirallesi juuri sen nimen mikä sillä on nyt?
Minulla oli samalla kirjaimella alkava nimi narttupennulle ja kun sitä ei tullutkaan, piti aloittaa urosten nimien miettiminen. Alun perin ajattelin nimeäväni pennun Tintiksi, sillä sitä olin pitkään pyöritellyt päässäni jo muutenkin ja se liittyisi kivasti pennun viralliseen nimeen (Tim-Antti). Facebookista kuitenkin huomasin, että meidän seudulla oli jo urosnahkapentu nimeltä Tintti, joten se ajatus piti hylätä. Lopulta siskoni jossain vaiheessa ehdotti nimeksi Lenniä ja siitä nimeksi sitten taipui Lennu. Omaa vaariani kutsuttiin Lennu-vaariksi, joten nimi on nyökkäys siihen suuntaan.
Sitten jos puhutaan vielä siitä nimestä, jonka Lennu nykyään tunnistaa (varmaankin) oikeaa nimeään paremmin... Lennu oli pentuna (ja on kyllä edelleenkin) hirmuisen löysänahkainen ja siitä alettiin käyttämään lempinimeä Löllö. Myöhemmin tämä lisänimi lyheni vielä nykyiseen, helpompaan muotoonsa ja näinpä treenikaveritkin nykyään kutsuvat koiraani Lölöksi. Muita muunnoksia ovat mm. Löö ja Löedders. Rakkaalla lapsella ja sitä rataa...
3. Mitä opetit koirallesi ensimmäisenä?
Kontaktin ja oman nimen. 4. Miksi juuri collie ja miksi juuri sk/pk -versio?
Toiveena oli "koiran kokoinen" koira, jonka kanssa voisin tutustua erilaisiin koiraharrastuksiin. En kuitenkaan halunnut liian "vaikealta" tuntuvaa koiraa, sillä jos kiinnostus harrastuksiin ei olisi ottanut tuulta alleen, olisi koiran pitänyt pystyä tyytymään pelkkään "kotikoiran" elämään. Lisäksi halusin sen olevan helposti irti pidettävä ja varustettu helposti hoidettavalla turkilla. Näillä kriteereillä rotuvalikoima kaventui nopeasti paimenkoiriin ja sieltä sitten alkoi yksi toisensa jälkeen tippua rotuja pois. Jossain vaiheessa bongasin sitten koirakirjasta sileäkarvaisen collien ja totesin, että siinä se on. Koirarotu, jossa kaikki kriteerini täyttyivät.
5. Onko koirasi allerginen jollekin?
Tietääkseni ei.
6. Mitä harrastatte?
Ykköslajimme on palveluskoirapuolen haku ja sen kylkiäisenä sitten tottis/toko. Lisäksi harrastamme agilitya ja olemme kisanneet pari kertaa rally-tokon puolellakin. Lisäksi käymme näyttelyissä ja nyt olisi tarkoitus elvyttää myös jälkeä. Ja ensi viikolla kokeillaan ensimmäistä kertaa viestiä! Että Lennun monipuolisuutta harrastuskoirana testattu ja se on sen testin läpäissyt!
7. Mitä lajia tahtoisit kokeilla koirasi kanssa?
Edellisessä kohdassa mainittu viesti on vielä sellainen laji, jota todella haluan päästä kokeilemaan. Muuten ollaan kyllä oikeastaan kaikkea sitä kokeiltu, mistä olen haaveillut.
8. Oletko käynyt luonnetestissä koirasi kanssa? Aiotko käydä?
En ole, vielä. Suunnitelmissa on kyllä sellaiseen mennä heti kun vain koira tuntuu siihen valmiilta.
9. Onko teillä ollut joitain vaikeuksia käyttäytymisen suhteen tms?
Where do I start... :D Kyllä, varmaankin kaikki jotka ovat blogia pidempään lukeneet, tietävät että meillä ei ihan helppoa ole aina ollut. Eikä toki ole aina vieläkään. Mutta voisin sanoa, että aika suuri osa niistä vaikeuksista on johtunut ainakin osittain omistajan osaamattomuudesta.
10. Miten käyttäytyy autossa?
Matkoilla todella nätisti, makoilee vaan tai istuskelee, ei kommentoi koskaan mitään mihinkään. Mutta treeneissä sitten... Sanotaanko vaikka näin, että se on saanut lisänimen Raivo-Löö, koska se on kaikista kovaäänisin ja kiukkuisin odottelija, aina.
11. Paras kuva koirastasi?
Sori, en osannut valita vain yhtä! Alemman kuvan on ottanut Laura P.!
Kysymykset haastetuille: 1. Oletko matkustanut koirasi kanssa ulkomaille? Mikä on ollut lempikohteesi tai onko jokin paikka, mihin haluaisit koirasi kanssa matkustaa? 2. Mitä koiraharrastaminen merkitsee sinulle? 3. Onko koirallasi parasta kaveria? 4. Mitkä ovat mielestäsi koiraharrastusten parhaat ja huonoimmat puolet? 5. Jos sinun täytyisi muuttaa yksi asia koirassasi, mikä se olisi (ja miksi)? 6. Mistä koirasi varusteesta et missään nimessä haluaisi luopua? Mitä taas haluaisit koirallesi vielä hankkia? 7. Mikä on koirasi (ja/tai sinun) lempitemppu? 8. Jos sinun täytyisi ottaa seuraavaksi koiraksesi sekarotuinen ja saisit päättää mitä rotuja (vähintään kolme) siihen tulisi, mitkä rodut valitsisit ja miksi? 9. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten? 10. Mitä asioita haluaisit tehdä (koulutuksellisesti) eri tavalla seuraavan koirasi kohdalla kuin tämän hetkisen? 11. Ja viimeiseksi, missä olisit ja mitä tekisit tällä hetkellä mikäli sinulla ei olisi koiraa?
Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että osallistuisin alle 2-vuotiaan koiran kanssa rotumestaruuksiin, olisin varmaankin nauranut päin naamaa. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella edes kisaavani alle 2-vuotiaan Lennun kanssa missään lajissa. Mutta niin siinä vain kävi, että ensin kisattiin ja sitten kisattiin vieläpä siellä rotumestaruuksissa, jotka olivat ensimmäiset laatuaan rally-tokon osalta.
Viime viikonloppuna lähdimme siis ajamaan kohti Jyväskylää ja collieiden rally-tokomestaruuksia hyvissä ajoin lauantaiaamuna. Itse asiassa niin hyvissä ajoin, että lounastauon kanssakin olin kisapaikalla monta tuntia ennen alokasluokan alkua. Oli kuitenkin mukavaa katsella ylempien luokkien koirakoita ennen omaa suoritusta ja varsinkin jutella sekä purkaa jännitystä tuttujen seurassa. Ja jännitystähän riitti! Se sabotoi yöunet edellisenä yönä ja kaihersi mieltä omaa vuoroa odotellessa. Viimein koitti myöskin alokasluokan (ensimmäisen ryhmän) rataantutustuminen, jonka aikana olo oli melko hyvä. Rata ei vaikuttanut vaikealta, vaikkakin tiesin juosten suoritettavan edestakaisen pujottelun tuottavan hankaluuksia.
Lennu ja ihana Maire!
Olimme Lennun kanssa vuorossa kuudentena ja näin jälkikäteen pohdittuna otin sen hieman liian aikaisin kentän laidalle. Yritin siinä valmistella Lennua radalle, mutta sen ajatukset tuntuivat olevan jossain aivan muualla. Nurmi tuntui olevan täynnä ihania hajuja tai sitten omistajan hermostuneisuus sai koirankin sijaistoiminnoille. Joka tapauksessa olo kehään mennessä ei ollut erityisen hyvä. (Vertaa ensimmäiset kisamme, jolloin menimme aika lailla suoraan autosta kehään ja koira tuntui olevan aivan eri tavalla mukana) Olo ei kehässä juurikaan parantunut, yritin tsempata meidät kehän läpi vaikka tuntui, että koira ei oikein täysillä ole hommassa mukana. Kaikki kyltit saatiinkin suoritettua melko mukavasti, kunnes tulimme viimeiselle kyltille. Se olikin sitten meidän kompastuskivemme. Uusimme sen kaksi kertaa ja siitä huolimatta lopputuloksena oli siltä kyltiltä (uusintojen -6 pisteen lisäksi) -10 pistettä. Kehästä kirmatessamme tajusin myös koskeneeni koiraan ja olin varma, että joko meidän pisteemme ei riittäisi hyväksyttyyn tulokseen tai koskettamisesta tulisi suoraan hylky. Oli muuten kamalaa odotella tuloksia! Mutta sitten kun sen kuulin, oli ensimmäinen reaktioni kutakuinkin "onkohan tässä joku virhe?". Mutta ei siinä ollut! 78 pistettä saatiin kasaan, vaikka loppurata menikin miten meni. Siinä vaiheessa ei kyllä tosiaankaan edes haitannut, että ilman viimeisen kyltin sekoiluja pisteitä olisi tullut 94. Tärkeintä oli, että saatiin tulos!
Huolimatta epävakaasta säästä jäin katselemaan alokasluokan molemmat ryhmät loppuun saakka. Ja hyvä että jäin, nimittäin suureksi yllätyksekseni alaosastomme, Savo-Karjala, tuli joukkuekisassa pronssille! Alunperin olin ajatellut, ettei meillä olisi mitään mahdollisuuksia, sillä Savo-Karjalaa edusti ainoastaan kolme koiraa ja kaksi ohjaajaa kun muissa alaosastoissa oli viittä ja kuutta koiraa! Palkintojenjaossa saimme koirille vähän ruokaa ja siitä olikin hyvä lähteä hyvillä mielin syömään ja hotellille Suolahdelle.
Sunnuntaina olikin vuorossa jotain paljon rennompaa, nimittäin pyörähtäminen Laukaan KR-näyttelyssä. Saavuimme paikalle todella hyvissä ajoin, sillä halusin nähdä myös ennen nahkoja esitetyt pehkot ja erityisesti treenikaveri-Haltin! Järjestelyt Laukaassa olivat erinomaiset, erityismaininta täytyy antaa järjestysmiehille, sillä sain kantoapua järjettömälle tavaramäärälleni sekä näyttelypaikalle kävellessäni että sieltä poistuessani!
Tuomarina meillä oli irlantilainen Paul Lawless, joka tuntui arvostelevan nuoria koiria melko tiukalla linjalla; monet juniori- ja nuorten luokan koirat saivat häneltä Erittäin Hyvän. Totesinkin, että tänään olen kyllä todella tyytyväinen jos Lennu saisi Erinomaisen! Viimein olikin meidän vuoromme mennä kehään, yhdessä toisen nuoren uroksen kanssa. Pönötimme hetken yhdessä ja juoksimme kerran ympäri, jonka jälkeen menimme odottamaan vuoroamme kehän laidalle. Kilpakumppanimme sai EH:n ja johan alkoi jännittämään! Yksilöarvostelussa Lennu pönötti omaan tapaansa nätisti, kerran tosin täytyi istahtaa kun ei palkkaa tippunut tarpeeksi tiheään tahtiin. Arvostelun lopuksi tuomari juoksutti meidät vielä edestakaisin ja ympäri, jonka jälkeen kehäsihteeri lausui laatuarvosanan: Erinomainen! Kilpailuluokassa Lennu oli ensimmäinen ja sai vieläpä SA:n!
Kuvat Lennusta kehässä otti Suvi Lehto, kiitos!
Sitten pitikin jännittää vielä loput urokset ennen paras uros -kehää. Siellä oli lopulta Lennun lisäksi yksi avoimen ja yksi valioluokan uros. Hetki taas pönötettiin ja juostiin kerran ympäri, jonka jälkeen tuomari osoitti valioluokan uroksen ensimmäiseksi ja meidät kolmanneksi. Lennu sai vielä varasertin, sertin mennessä avoimen luokan urokselle, jolle se olikin viimeinen! Tämä uros oli Lennun sukulainen, sen isä Ahti on Lennun äidin puoliveli. Näin ollen sijoitukset menivät oikein nappiin! Parhaaksi urokseksi sijoitettu Santtu-koira oli vieläpä ROP!
"22 months. Good size and shape. Good head placing, muzzle line just falls slightly. Nice eye and expression. Ears well placed. Nice reach of neck. Good bone & feet. Good topline. Sufficient angulation front and rear. Nicely balanced sidegate, little loose still in front."
ERI SA NUK1 PU3 VASERT
Vasemman kuvan otti Suvi Lehto, oikean Tiina Paananen. Kiitoksia kuvista!
Näyttelypyrähdyksen jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle! Olimme päättäneet rallytokon joukkuekaverini kanssa, että ajaisin kotiin Kuopion kauttta, jotta voisimme ottaa kuvat pronssijoukkueestamme! Vajaan parituntisen ajon jälkeen olimme Kuopiossa ja saimme otettua kivoja kuvia rallijoukkueestamme. Kuvaussession jälkeen suuntasin vielä myöhäiselle lounaalle ja sitten olikin aika ajaa viimeiset pari tuntia kotiin. Sunnuntai-iltana kotoa löytyi reissun uuvuttamat, mutta tyytyväiset koira ja omistaja.
Savo-Karjalan pronssijoukkue: Anna Kaisa Miettinen ja Dani&Vappu sekä Anni Rask ja Lennu!
On jotenkin täysin minun tuuriani, että juuri kun saan nettiyhteyden toimimaan, läppärini ottaa lopputilin. Onneksi sain lainaan läppärin, jota käyttää sen aikaa kun omani on huollossa. Pääsen siis viimeinkin päivittämään blogiakin, eikä näyttelyreissuistakaan tarvitse (tämän jälkeen) kirjoitella monen viikon viiveellä.
Kaksi viikkoa sitten lähdimme treenikaverini kanssa ajelemaan kohti Luumäkeä ja collieiden pääerkkaria. Tuumin aiemmin keväällä, että pakkohan sinne on lähteä kun kerrankin on pääerkkari "lähellä", ajomatkaa vain vajaat 4 tuntia! Niinpä matkaan lähdettiinkin enemmän tai vähemmän virkeinä puoli seitsemältä. Matka taittui kuitenkin mukavasti ja nopeasti rupatellessa. Näyttelypaikalla alkoi heti hirmuinen tuttujen bongaus ja saimmekin aikaiseksi hauskan häkkirivistön, joka koostui niin Joensuun collieporukan collieista kuin sukulais-Koiruuksistakin! Mahtavinta koko päivässä olikin nähdä kaikkia tuttuja pitkästä aikaa ja jännätä heidän puolestaan kehien laidalla!
Juuri ennen nahkakehän alkua alkoi melkoinen vesisade, joka jatkui junnu-urosten ja vielä nuorten urostenkin ajan. Meidän vuoromme jälkeen sade tietenkin laantui ja päivästä tulikin todella aurinkoinen ja helteinen (lue: ensin kastuin läpimäräksi ja sitten paloin...). Eniten koko päivässä taisikin jännittää se, pysyykö Lennun korvat kurissa, ne kun ovat tällä hetkellä (tai no, melkein ainahan ne ovat) kovin kevyet ja viileä, sateinen ilma pahentavat tilannetta entisestään. Brittituomari arvosteli koirat todella yksityiskohtaisesti ja yhtä koiraa arvosteltiin kehässä todella pitkään. Kun meidän vuoromme sitten viimein tuli, sadetta ryöppyi niskaan aivan toden teolla. Hyvin kuitenkin selvisimme omasta osuudestamme ja lopputuloksena ERInomainen!
Kilpailuluokassa olimme kahdestaan sukulaiskoira Leon kanssa ja hieno Leo-poika osoitettiinkin ensimmäiselle sijalle ja meidät toiselle. Molemmille vielä SA:t ja paras uros -kehän odottelu alkoi! Odotin PU-kehästä pikaista kättelyä ulos, mutta kehässä saikin pönöttää oikein urakalla tuomarin käydessä tarkkaan läpi koko poppoon vielä kertaalleen. Loppujen lopuksi tuomari sijoitti monta hienoa urosta (joista yksi valioitui!) ja me pääsimme nauttimaan loppupäivästä mukavassa erkkaritunnelmassa. Olin supertyytyväinen Lennun esiintymiseen hieman epätavallisissa olosuhteissa (ei olla taidettu sateessa koskaan näyttelyhommia tehdä) sekä sen saamaan arvioon brittituomarilta!
"Very smart sable, well balanced head, lovely dark eyes of good shape, well arched neck, excellent shoulder angulation, correct topline, deep chest, well-sprung ribs, but would prefer the ribs to be carried further back, excellent outline, but front needs to develop, very narrow in front, rear movement good, front movement loose in pasterns."
ERI SA NUK2 (Tuomarina Mike Vincent, Iso-Britannia)
Meidän päivämme venähti pitkäksi matkatoverin pehkopennun päätyessä ensin ROP-pennuksi ja lopulta BIS2-pennuksi. Oli kuitenkin mukava jäädä katsomaan loputkin kehät oikein pitkän kaavan mukaan, kun kerran oltiin erkkariin lähdetty! Kotimatkalla pysähdyttiin vielä syömässä ja kotiin palatessa pitkästä näyttelypäivästä väsähtänyt nahka tuhisi tyytyväisenä pedissään. Kiitos vielä Katjalle matkaseurasta, lähetään toistekin!
