perjantai 27. helmikuuta 2015

Viime viikolla oli vielä talvi...


Viime viikon alkupuolella saimme tosiaan nauttia ihanista talvipäivistä, auringonpaisteineen ja kunnon pakkaslukemineen. Nyt meillä on ollut jo viikon ajan mittari plussan puolella ja säätila on kaikin puolin epämiellyttävä; ulkona on harmaata, lumet ovat sulaneet todella tehokkaasti ja tiet ovat yhtä loskaliejua sekä kuralätäkköä. Sitä oikeaa kevättä odotellessa...

Ennen kuin suuntaamme auton nokan jälleen kohti etelänaapuria (iik!), muistelkaamme hetken niitä mahtavia pakkaslenkkejä koiran kanssa, kun lumi oli niin ihanan valkoista ja pehmoista!






















keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tavarapostaus!

Sehän on vallan siisti! Voitte vain kuvitella miltä se näytti ennen siivoamista...

Tuumailin viime viikonloppuna Lennun tavarakaappia siivotessani, että nyt voisi olla otollinen aika tavarapostaukselle. Edellisestä onkin vierähtänyt jo tovi ja tavarat ovat hyvin pitkälti vaihtuneet, kiitos pentuaikojen hammastelun. Ihmeellisen vähän tuota tavaraa on loppujen lopuksi kertynyt, varmaankin opiskeluaikojen tiukan budjetoinnin ansiosta. Postauksen ulkopuolelle jäivät ainakin suurin osa hoitotarvikkeista (shampoot yms.) sekä nykyinen kevythäkki.

ULKOILU



Hurtan viilennystakin hommasin viime kesänä helteitä varten ja se todettiinkin oikein hyväksi ostokseksi! Hurtan toppamantteli taas oli alennusmyyntiheräteostos viime keväänä ja tällä hetkellä se on käytössä niin lenkeillä kuin treeneissä vuoroa odotellessa. BOTtia odotellessa...


Pentuaikojen ulkoilutarvikkeisiin kuuluivat punaiset Top-Caniksen valjaat, jotka eivät loppujen lopuksi oikein Lennulle sopineet sekä Rukan sininen panta ja ohut, turkoosi hihna. Nämä odottelevat pikkusiskon saapumista taloon. ;)


Tällä hetkellä käytössä on kaksi pantaa: Musta nahkapanta (edellinen kävi kuitenkin pieneksi ja möin sen eteenpäin tammikuussa) perusulkoiluun sekä Rukan pistolukkopanta, joka on käytössä agilityssä ja väliaikaisesti myös tokossa, kun onnistuin hävittämään Lennun ketjupannan enkä ole saanut aikaiseksi ostaa uutta.


Lennun tällä hetkellä ainoat valjaat ovat käytössä haussa sekä esineruutua tehdessä ja juoksulenkeillä.


Fleecehihna on käytössä agilityssä ja sillä saa tarvittaessa palkattua Lennun oikein kätevästi. Nahkahihnaa rakastan suuresti ja se onkin nahkapannan parina perusulkoilussa. Keltaisen 3-metrisen grippiliinan ostin viime kesänä alennusmyynnistä ja se on ollut käytössä lähinnä hakutreeneissä. Nyt olen miettinyt sen pätkäisemistä metrin mittaan, jotta siitä saisi mukavan pituisen tokoliinan.


Ulkoiluun liittyy olennaisesti myös turvallisuustuotteet. Lennulla on käytössä Rukan heijastinliivi sekä Orbilocin vihreä valo. Minulle taas on pimeällä lenkkeillessä käytössä Hurtan keltainen treeniliivi, joka toimittaa heijastinliivin virkaa. Tuo liivi olikin todellinen löytö, olin etsinyt pitkään itselleni heijastinliiviä ja hämmästellyt niiden törkeitä (20-30 euroa) hintoja, kunnes löysin Jyväskylän näyttelystä kyseisen liivin 15 eurolla! Lisäksi meiltä löytyy kuonokoppa, sillä viime kesänä Lennu katsoi tarpeelliseksi pistellä suihinsa vaikka sun mitä vapaana ollessaan. Nyt talvella ongelmaa ei ole ollut, katsotaan kuinka ensi kesänä käy.

HARRASTUKSET


Treeneissä käytössä on tietenkin nahkan kuvalla varustettu treeniliivini sekä välillä myös alaosaston pipo. Teinivuosina ostettu (angstinen musta) Fjällrävenin reppu sai uuden elämän treenireppuna.


Tokotarvikkeet ovat minulla varsin vähäiset: Ohjatun noudon kapula (koska se oli halvin vaihtoehto, edelleenkään en ole saanut aikaiseksi ostaa oikeaa puukapulaa), metallikapula sekä naksutin.


Treeneissä käytän yleensä näitä kolmea leikkiessäni Lennun kanssa. Eli vasemmalta litteä nahkapatukka, johon saa namin sisälle, lampaankarvapatukka sekä vanha, reikäinen villasukkani.


Näyttelyhihnoja onkin sitten kertynyt enemmän kuin tarve vaatii! Vasemmalla on netistä tilattu Lennun aivan ensimmäinen näyttelyhihna, joka ei ollutkaan minun makuuni ja se olikin käytössä ainoastaan Kouvolan pentunäyttelyssä. Oikealla oleva nahkahihna on tällä hetkellä ainoa käytössä oleva näyttelyhihna. Ostin sen joulukuussa messarista ja olen ollut siihen äärimmäisen tyytyväinen.


Snakeketjun ostin Kouvolan pentunäyttelystä ja siihen tarvitsin tietenkin sopivan hihnan. Löysin netistä alennusmyynnistä kuvassa oikealla näkyvän hihnan ja se oli viime vuonna muutamaan kertaan käytössä. Vasemman puoleisen hihnan saimme palkinnoksi Jyväskylän sivuerikoisnäyttelystä. En vain koe itseäni kovin blingbling-ihmiseksi ja nämä hihnat joutuivatkin väistymään ihanan simppelin nahkahihnan tieltä.



Sekalaisiin harrastustarvikkeisiin kuuluvat näyttelyitä varten ostettu namipussi sekä numerolapunpidike, kosketusalustana toimiva hiirimatto sekä palveluskoiraliivit. Hakutreeneissä on toki käytössä ties minkälaista purnukkaa ja esineruutuesineitäkin on kertynyt jonkin verran, mutta niitä tuskin kukaan haluaa esiteltävän.

LELUT


Lennun pentuajoista säilyneet pehmolelut ovat nykyään melko vähäisessä käytössä. Silloin tällöin tuo innostuu näitä kyllä mutustelemaan.


Narulelut ovat itsetehtyjä ja siltä ne kyllä näyttävätkin, varsinkin Lennun käsittelyn jälkeen. Lennun mielestä on parasta yrittää purkaa narulelujen narut... Vaalea patukan ostin kokeilumielessä Biltemasta parilla eurolla. Totesin, että patukat sopivat meille ihan hyvin, mutta tuon patukan materiaali on liian liukasta, sillä ei oikein repimisleikit onnistu. Dummy osoittautui mainioksi kesän vesileikeissä, mutta Lennu tykkää siitä vähän liiankin kanssa, kun dummyn kanssa olisi paljon kivempi rallatella kuin palauttaa sitä minulle.


Kaikenlaiset karvalelut ovat Lennun mielestä parhautta! Vasemmalla oleva narulelu on Sannilta saatu, kiitos siitä! ;) Nuo karvakasat olivat viime viikolla testissä treenien palkkausleluina ja ne toimivatkin yhdessä kahden lelun leikkinä oikein hyvin. Yksinään niiden käyttö ei oikein onnistu, sillä näistäkin Lennu tykkää hieman turhan paljon.


Hussen punaiset frisbeet (meiltä löytyy kaksi) ovat aivan huippuja ja hintalaatusuhteeltaan loistavia (maksoivat pari euroa kappale)! Pehmeä frisbee on koiralle miellyttävä ja sen saa helposti mahtumaan vaikkapa takin taskuun taittelemalla sitä pienemmäksi. Narupallo on frisbeen ohella käytössä satunnaisesti lenkeillä. Kongit olivat kovassa käytössä Lennun pentuaikoina, mutta nykyään eivät juurikaan. Oranssit pallot ovat olleet käytössä kahden lelun leikeissä, etenkin ilmaisutreeneissä.

Ostoslistalla meillä on ainakin:
  • dobopallo
  • puinen noutokapula
  • BOT
  • huskyvaljaat
  • oma vetoliina ja -vyö (tällä hetkellä käytössä kaverilta lainatut vermeet)

Viimeiseksi saatte vielä kuvan Lennun pedistä käytössä, on se vaan viisas koira:

Tätä kuvaa ei muuten ole lavastettu!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pulkan kyydissä!

Varsinaisen pulkkailun jälkeen oli pakko ottaa pieni video, vaikka koirat alkoivatkin jo väsyä ja valo vähetä.

Eilen pääsimme viimein kokeilemaan pulkkailua, kun suuntasimme Sariannan kanssa naapurikunnan puolelle rauhallisemman pulkkailumaaston toivossa. Sellainen löytyikin ja meillä oli aivan hurjan hauskaa! Saria vetivät hänen vanhemmat koiransa ja minä sain Lennun pariksi Bennyn, joka onkin melkoisen hurja vetolassie! Siellä sitä sitten viiletettiin metsätietä pitkin. Lennun ainoana ongelmana oli se, että melko vastikään juoksunsa lopettaneen Raisan ohittaminen osoittautui mahdottomaksi. Mutta ainakin se oli äärimmäisen hyvä kirittäjä. Tätä pitää päästä tekemään pian uudestaan!

torstai 19. helmikuuta 2015

Doboilemassa jälleen


Käytiin tänään vähän doboilemassa irtotunilla Lauran sekä Nooran kanssa eräällä yksityisellä koirakoululla. Rankan työpäivän jälkeen ei olisi edes pitänyt odottaa, että kaikki menee putkeen... Ennen lähtöä katsoin kotona karttapalvelusta ajo-ohjeet ja laskeskelin tarkkaan, moneltako minun pitää lähteä, jotta kerkeän ajaa (ja etsiä tieni) paikan päälle sekä lämpätä koiran. Ja lähdin siis "hyvissä ajoin". No, sattuipa kuitenkin niin somasti, että ajoin oikean risteyksen ohi (sillä olen varma, että karttapalvelu oli aiemmin antanut miulle ihan väärät ohjeet) ja pysähdyin sitten bussipysäkille konsultoimaan puhelinta, jossa akkua jäljellä 10 %, uusien ajo-ohjeiden toivossa. Tässä vaiheessa päätin soittaa kuitenkin Lauralle, että ollaan luultavasti myöhässä. Vaan missä on Laura? Bussipysäkillä takanani! Ei kun matkaan perä jälkeen ja saavuimme viimein onnellisesti perille.

Itse dobo oli aivan yhtä hauskaa kuin viime kerrallakin! Onhan se toki suht rankkaakin, kun ei ole jaksanut raahautua salille ties miten pitkään aikaan, mutta koiran kanssa kuntoileminen tuntuu oikeastaan hirmuisen kivalta. Lennu oli tottakai juonessa mukana ja keskittyi hommiin todella hienosti. Tällä kertaa päästiin tutustumaan myös puolipalloihin, joiden kanssa olisi kiva työskennellä enemmänkin. Tasapainotyyny taas oli Lennulle aika piece of kakku, sillä sellainen tuli hommattua kotiin vähän aikaa sitten. Nyt pitäisi ehkä käydä ostamassa vielä toinen, jotta voitaisiin harjoitella kaikkien jalkojen pitämistä kahden tasapainotyynyn päällä. Tänään se ei vielä aivan onnistunut, sillä Lennun putkiaivot estivät taka- ja etujalkojen koordinoimisen erikseen.

Nyt jos viimeistään saisi hankittua sen oman dobo-pallon! Saisi doboilutahdin ehkä vähän tiheämmäksi kuin kerran kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Eikä tarvitsisi potea niin huonoa omatuntoa siitä, ettei sinne salille vain yksinkertaisesti jaksa raahautua.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Aurinkolassiet treeneissä ja metsässä



Eilen lähdimme Sariannan kanssa heti aamusta treenaamaan tokoa hallille. Teimme Lennun kanssa kaukoja, ensimmäistä kertaa takapalkalla, hyppyä ja luoksetuloa. Treenit menivät oikein kivasti! Takapalkka toimi yllättävän hyvin kaukoissa, mitä nyt jossain vaiheessa maahanmenoon piti antaa tuplakäskyt. Hyppykin toimi vallan mainiosti, vähän meinaa koira tulla vinosti eteen, mutta tämän voi ottaa vaikka iltaruualle tehotreeniin tällä viikolla. Lisäksi piti vähän muistutella, että jos sanotaan "paikka", se tarkoittaa että koira pysyy paikallaan vaikka ohjaaja lähteekin liikkeelle... Luoksetulo oli nopea ja Lennu tuli paremmin eteen kuin hypyillä. Liikkeiden lisäksi harjoiteltiin, millä tavalla häkissä on soveliasta käyttäytyä treeneissä. Viime treeneissä huusimme Lennun kanssa kilpaa (minulla ei ollut autoa, joten Lennu oli yhdessä hallin häkeistä), mutta nyt herra lähtikin ensimmäisestä haukusta autoon miettimään tekosiaan. Sama taktiikka jatkukoon myös tulevissa treeneissä.

Lennu on vain niin erilainen koira tällaisissa treeneissä kuin porukalla treenatessa, mikä on varsin ymmärrettävää. Se keskittyy suorastaan loistavasti, leikkii aivan mahtavasti ja on muutenkin tosi kiva treenattava. Perjantaina meinasi epätoivo iskeä siitä, että tuo koira ei osaa enää tulla perusasentoon, mutta eilen se taito olikin maagisesti palannut lomaltaan. Sen lisäksi että perjantain treeneissä on aina tosi paljon häiriötä, mikä tietenkin vaikuttaa Lennun tekemiseen, olen minäkin varmaan todella paljon jännittyneempi. Ennen perjantaitreenejä pitäisi alkaa harjoittamaan meditiointia, niin ehkä sitten olisin hallilla oikeanlaisessa zen-tilassa!

Treenien jälkeen ajoimme naapurikunnan puolelle kunnon pitkälle metsälenkille. Sää oli aivan ihanan aurinkoinen ja kamera lauloi. Tällaisia lenkkejä pitäisi tehdä useamminkin, sillä noissa metsissä on todella koirille lääniä, jossa juosta. Lisäksi muita ulkoilijoita ei juuri tule vastaan eikä liikenteen ääniä kuulu. Täydellinen lenkkimaasto siis! Nyt pääsette kuitenkin nautiskelemaan kuvista!



























Komeat pojat 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Herkkä teinipoika treenaa


Pieni videonpätkä perjantain collieporukan tokotreeneistä! Ollaan nyt helpotettu treenejä tosi paljon, mutta noutojutuista tykkäämme molemmat ja niitä ollaankin tehty myös yhteistreeneissä. Mutta häiriöherkkyys näkyy kyllä (erittäin hyvin) tässäkin, huomatkaa esimerkiksi miten nopeasti unohtuu leikkiminen kun joku saapuu hallin ovesta sisään... Jopa treenikavereista (siis ihmisistä) Lennu ottaa todella paljon häiriötä, joten työn sarkaa kyllä löytyy. Mutta on se vaan niin mainio, silloin kun vain malttaa olla! ;) (Ja niin raivostuttava, kun sille päälle sattuu. :P)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Hoitolapsi



Meille tuli tiistai-iltana hoitoon ihanista koirista ihanin, Benjamin! Lennu on ollut kaverista vähintään yhtä innoissaan kuin minä, luultavasti enemmänkin. Se haluaisi olla koko ajan leikkimässä Bennyn kanssa, mutta pehkopoika onkin järkevä ja tietää, ettei sisällä leikitä. Se on minun onni, sillä Bennyn rauhallisuus saa myös Lennun rauhoittumaan ja oikeasti sisätiloissa nämä kaksi ovat lähinnä nukkuneet koko Bennyn vierailun ajan. Olemme käyneet myös metsissä rymyämässä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Parilla viime lenkillä olen itse uponnut reisiin asti ylettyvään lumihankeen toistuvasti ja upottava lumi on väsyttänyt pojat varsin tehokkaasti.

Kahden koiran kanssa eläminen on ollut muutenkin kaikkea sitä mistä olen haaveillut! Hihnalenkit sujuvat, metsälenkit ovat parhautta ja kahden koiran kanssa naksuttelukin on ollut mukavaa! Benny on opetellut tasapainotyynyilyä ja Lennu vuoron odottamista. Hienosti pojat malttaa odottaa hiljaa vieressä istuen kun toinen tekee hommia tyynyllä. Välipalkat ovat tosin saattaneet auttaa asiaa. Päivät Bennyn kanssa ovat olleet kommelluksentäyteisiä, pipoja on pöllitty ja onnellisia raapimisjälkiä jätetty. Huomenissa peikkolapsonen palaa takaisin kotiinsa ja meijän pitää taas sopeutua kahdenkeskeiseen elämäämme Lennun kanssa. Aika kovasti ajatus toisesta koirasta kutkuttaa, vaan onneksi on Lölö, joka palauttaa miut joka ikinen kerta vankasti takaisin maan pinnalle!






















torstai 5. helmikuuta 2015

Ensimmäistä kertaa hierottavana

Elämä on rankkaa t. Lölö

Lennu pääsi tänään ensimmäistä kertaa hierojalle! Minulla on ollut tarkoituksena viedä Lennu käsiteltäväksi jo siitä asti, kun olimme agilityn alkeiskurssilla, mutta erinäisten sattumien summana fyssarireissu onnistui vasta nyt. Lennun reaktioita hierontaan oli mielenkiintoista seurata. Se kävi nätisti maate käskystä ja tuntui varsinkin alkuun nauttivan käsittelystä. Välillä se retkotti rennosti kyljellään pää minun sylissäni. Käsittelyn siirtyessä vähitellen alaselkää kohti alkoi kuitenkin Lennussa näkymään merkkejä, ettei käsittely tuntunutkaan enää ihan yhtä mukavalta. Kuten olin arvellutkin, oli selkä nimenomaan sieltä "alempaa" jumissa. Välillä koira otti jalat alleen yllättävänkin vikkelästi, mutta muuten se antoi hieroa itseään todella nätisti.

Ajatuksena olisi nyt sitten hieroa Lennua nimenomaan tuolta alaselästä pari kertaa viikossa kotona ja käydä noin kuukauden päästä uudestaan hierojalla. Tänä viikonloppuna Lennu saa kuitenkin viettää huoletonta ja treenitöntä aikaa siskoni hoidettavana kun itse lähden synttärimatkalle Tukholmaan.