Uusi vuosi, uudet tavoitteet

Vuoden toiseksi viimeisenä päivänä on jo korkea aika katsastaa, kuinka viime vuoden lopussa asetetuille tavoitteille onkaan käynyt, sekä tietenkin laatia lisää tavoiteltavaa ensi vuodelle! Vuoden 2015 tavoitteet näyttävät tältä:

• Terveenä pysyminen ✓  

Vuosi 2015 oli pääosin oikein kelpo vuosi terveyden kannalta. Eläinlääkärissä jouduttiin Lennun kanssa käymään ainoastaan yhden korvatulehduksen ja kahden mysteerisen kaljun laikun takia. Nekin osoittautuivat ohimeneväksi kummallisuudeksi. Lisäksi Lennu sairasti syksyllä ensimmäistä kertaa kennelyskän.

• Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen ✓ 

Kuntoa ylläpidettiin ja sitä ehkä jonkun verran jopa kasvatettiin, sillä Lennu rymisteli menemään kavereitten kanssa ennätysmäärän tänä vuonna, mutta ei niin paljon kuin olisin halunnut. Säännölliset juoksulenkit jäivät vain epäsäännöllisiin sellaisiin.

• Hauskanpito ennen kaikkea, treenikentillä ja niiden ulkopuolella ✓ 

Treenikaverit olisivat varmaan paras ja rehellisin arvioija tässä kohtaa, mutta omasta mielestäni olen oppinut pitämään ainakin vähän paremmin hauskaa treenikentillä! Vastoinkäymiset eivät myöskään tunnu nykyään niin ylitsepääsemättömiltä. Vielä on petrattavaa, mutta suunta on oikea. Treenikenttien ulkopuolella hauskanpito onkin paljon helpompaa minulle.

• Ulkomailla käyminen vähintään kerran, mieluummin pari kertaa ✓ 

Reissuja ulkomaille (toisin sanoen Viroon) kertyi tälle vuodelle yhteensä kolme! Enpä olisi uskonut, että intoudumme reissaamaan niin usein!

• Haku: Talvella ilmaisun treenaaminen melko lailla valmiiksi, kesällä laatikkotyöskentely, apujen vähentäminen, esineruutu kuntoon/valmiiksi

Haun suhteen tavoitteet täyttyivät osittain. Ilmaisu on aika lailla valmis, joten siinä onnistuttiin hyvin. Avut vähennettiin minimiin, eikä niitä sinänsä tarvittukaan, mutta ongelmaksi muodostui Lennun varsin vapaamielinen ajattelu hakumetsässä työskentelyn suhteen. Meidän hakukesämme menikin aika lailla penkin alle, sillä yhteistä säveltä ei työskentelyyn löytynyt. Laatikkotyöskentelyn treenaamista ei tullut edes harkittua kun perusasiat alkoivat hajoilla ympäriltä. Esineruutu on ok, tosin kaipaa vielä treeniä ollakseen kisavalmis/minua miellyttävä.

• Tottelevaisuus: Ennen kaikkea säännöllinen, rento ja iloinen treenaaminen, liikkeiden treenaaminen mahdollisimman pitkälle BH-koetta silmällä pitäen ✓ 

Treenattiin säännöllisesti! Ja toivon mukaan edes jonkun verran rennosti ja iloisesti. Liikkeitä alettiin treenaamaan ennemmin tokon alokasluokkaa varten kuin BH-koetta silmällä pitäen, mutta toki siinä samalla treenattiin sitäkin varten. Hairahdettiin kokeisiinkin kaksi kertaa, kahden 1-tuloksen verran. Lisäksi saimme rallitokosta uuden lajin itsellemme ja kävimme haalimassa itsellemme RTK1-koularin.

• Agility: Esteet ja ohjauskuviot (ainakin joku niistä) haltuun ✓ 

Ihme tapahtui ja minä opin ohjaamaan. Vähäsen ainakin. Osaan nykyään niinkin paljon kuin persjätön, valssin ja vastakäännöksen! Jokunen saksalainenkin on olevinaan kai jossain välissä tullut räpellettyä ja lempparini, humalainen balettitanssija! Tosin en sanoisi, että ne välttämässä ihan hallussa ovat. Agilityä emme enää ensi vuonna jatka vaan pidämme ainakin tosi pitkän tauon lajista.

• Näyttelykehissä pyörähtäminen tasaisin väliajoin ✓ 

Näyttelykehissä pyörittiin todella paljon, ainakin meidän mittapuulla! Vuoden aikana käytiin 16 eri tuomarin edessä, 10 kertaa Suomessa ja 6 Virossa. Lopputuloksena Suomesta kolme EH:ta, yksi ERI, kuusi ERI SA:ta, kaksi SERTiä, kolme VARASERTiä ja neljä PU-sijoitusta. Virosta kuusi ERI SA:ta, kolme JUN SERTiä, yksi SERT, yksi CACIB sekä kerran VSP ja kolme kertaa ROP (+ RYP1 ja RYP2).

Asetetut tavoitteet olivat ilmeisesti varsin kelpoja (tosin helppoja), sillä yhtä lukuunottamatta kaikki tavoitteet saavutettiin. Kuten vuosikatsauksessa jo totesinkin, on vuosi 2015 ollut meille huippuhieno! Edellisiin tavoitteisiin en edes uskaltanut kirjata mitään kokeisiin lähtemisestä, sillä vuosi sitten sellainen ei millään tavalla tuntunut mahdolliselta! Mutta niin vain käytiin yhteensä kuudessa kokeessa. Jo siinä ylitimme itsemme ja kaikki alkuperäiset, koko meidän yhteiselle matkallemme laatimani, tavoitteet. Ensi vuodelle voikin sitten jo asettaa hieman enemmän tulostavoitteita. 

Siispä tavoitteet vuodelle 2016 ovat:

Lennu

• Terveenä pysyminen
• Kunnon ylläpitäminen ja kasvattaminen, juoksulenkit mukaan viikko-ohjelmaan sekä enemmän doboa
• Hauskanpitoa, lenkkeilyä kavereitten kanssa, uusia kokemuksia, mukavia reissuja
• Kerran ulkomaille!
• PK-lajit: Hakuun yhteinen sävel takaisin, koira kuulolle ja perusasiat kuntoon. Keväällä jälkiryhmään hakeminen ja toivon mukaan jäljen ottaminen repertuaariin mukaan. Esineruutu kisavalmiiksi.
• Tottelevaisuus: Lisää iloista tekemisen meininkiä sekä paremmin suunniteltuja treenejä! Viimeinen alokasluokan 1-tulos, avoimen luokan liikkeiden treenaaminen kisakuntoon ja mahdollinen avoimen luokan korkkaus. BH-kokeeseen kesällä/syksyllä, jos tuntuu että palikat ovat kohdallaan.
• Rally-toko: Avoimesta luokasta hyväksytty tulos --> RTK2? Myös voittajan liikkeitä kasaan pikkuhiljaa.
• Näyttelyt: Viimeisen sertin metsästystä!

Metka

• Terveenä pysyminen
• Kunnon kasvattaminen juoksulenkkeillen ja doboillen
• Hauskanpitoa, lenkkeilyä kavereitten kanssa, uusia kokemuksia, mukavia reissuja
• Tottelevaisuus: Kivaa yhdessä tekemistä, alokasluokan liikkeitä silmällä pitäen.
• Rally-toko: Kylttien treenausta, ratatreeniä, mahdollisesti möllikisoihin?
• Näyttelyt: Viimeisen sertin metsästystä!

Siinäpä sitä on tavoiteltavaa, saa nähdä mitä 2016 tuo tullessaan! Kalenteri on jälleen päivitetty bannerin alapuolelle, sieltä löytyy alustavia suunnitelmia ensi vuodelle. Nyt toivotamme kaikille oikein hyvää ja turvallista uutta vuotta!

Mitä kaikkea tapahtuikaan vuonna 2015...

On pikkuhiljaa jälleen aika laittaa yksi vuosi pakettiin, mutta ensin pitää tietenkin muistella hieman kaikkea sitä mitä olemme vuoden aikana tehneet ja kokeneet. Niitä asioita löytyy tänä vuonna todella paljon ja siitä olen aivan äärimmäisen kiitollinen. 2015 on ollut hieno vuosi. Voin vain toivoa, että tulevat vuodet ovat yhtä mahtavia kuin tämä viimeistä viikkoaan elävä. Olen valinnut jokaiselta kuukaudelta kaksi kuvaa, joista henkilökohtaisesti pidän tai jotka jotenkin kertovat paljon kuukauden aikana tapahtuneista asioista.

Tammikuussa treenasimme ahkerasti tokoa, collieporukan hallivuoron ja vapaavuoro-oikeuden innoittamana. Aloitimme myös agilityn treenaamisen uudessa ryhmässä ja vaikka olimmekin todellisia keltanokkia, ryhmä tuntui alusta asti hyvältä ja laji hauskalta. Kävimme myös Kuopiossa ala-osastomme vuosikokouksessa, josta mukaan tarttui pieni pokaali ja kunniakirja vuoden sileäkarvainen näyttelycolliepentu -kisasta! Kävimme kokemassa lähinäyttelyiden mukavuutta Ilomantsin ryhmänäyttelyssä ja näyttelymatkojen hienoutta Narvan Winter Cupissa. Tämä oli ulkomaan matkoistamme ensimmäinen ja aiheutti minulle pahemmanlaatuisen (näyttely)matkailukuumeen! 

Helmikuussa Lennu pääsi ensimmäistä kertaa hierottavaksi ja pääsimme myös kokeilemaan doboa! Saimme myös ihanan Benny-pehkolassien hoitoon ja nautin täysin siemauksin arjesta kahden koiran kanssa. Helmikuun vietimmekin lähinnä ihanista, aurinkoisista talvipäivistä nautiskellen.

Maaliskuu alkoi mahtavasti, reissulla Tallinnan kaksipäiväiseen näyttelyyn. Viikonloppu oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista! Sain reissata Tallinnaan mahtavassa seurassa, majoituimme ja söimme oikein kelpopaikoissa ja tietenkin itse näyttelyssä menestys oli jotain mistä en voinut edes kuvitella. Juniorivalio-tittelin lisäksi ryhmäsijoitukset molempina päivinä, oli se aika huikeaa! Kuun lopussa kävimme vuoden ensimmäisessä ja viimeisessä mätsärissä, tuloksella aikuisten SIN1. Lisäksi kokeilimme ensimmäistä kertaa rallitokoa ja innostuimme siitä!

Huhtikuun alussa kävimme ensimmäistä kertaa epävirallisissa kisoissa! Ja kisasimme vieläpä rallitokossa, vain kaksien treenien jälkeen. Vain muutama päivä näiden jälkeen kisasimme myös möllitokossa ja hienosti mennyt kisa antoi treenimotivaatiolle mojovan tuuppauksen oikeaan suuntaan. Saimme ihanat Sannin ja Lolan kylään Outokummun ryhmänäyttelyn kynnyksellä. Outokummussa Lennu järjesti todellisen yllätyksen voittamalla urokset ja saamalla ensimmäisen sertinsä! Loppukuusta treenasimme lisää rallitokoa ja avasimme myös hakukauden! Jostain sain myös hulluuden pistoksen ajatuksen, että minun täytyy ilmoittaa Lennu ensimmäiseen rallitokokokeeseensa.

Toukokuun aloitimme hakuleirillä, joka antoi rutkasti treeni-intoa heti kauden alkuun. Alkukuusta koitti kovasti jännittämäni koeuran korkkaus, josta irtosi ensimmäinen hyväksytty tulos rallitokon alokasluokasta. Kuun puolivälissä suuntasimme kaveriporukalla Varkauden KV-näyttelyyn. Karmivan kylmästä reissusta opimme ainakin sen, ettei Suomessa pidä ikinä osallistua ulkonäyttelyyn toukokuussa. Toukokuu oli ahkera treenikuukausi, niin haun kuin tokonkin saralla!

Kesäkuun suurin tapahtuma oli muutto uuteen kotiin. Koti on ollut meille molemmille kovin mieluinen, lenkkimaastoineen kaikkineen! Kesäkuussa vierailimme viikonlopun Lennun kasvattajan Teijan luona. Viikonlopun aikana osallistuimme paimennuspäivään sekä Riihimäen KR-näyttelyyn. Näyttelyreissu ylitti odotukseni täysin, lopputulemana oli toinen serti ja VSP! Paimennus oli kokemuksena mielenkiintoinen, mutta ei herättänyt minussa erityistä kiinnostusta perehtyä aiheeseen sen enempää. Kesä oli kovin ruuhkaisaa aikaa näyttelyiden suhteen (ainakin meidän mittapuulla), piipahdimme loppukuusta collieiden pääerikoisnäyttelyssä Luumäellä. Päivä oli jännittävistä sääolosuhteista huolimatta oikein miellyttävä!

Heinäkuussa uitiin kun pystyttiin ja lenkkeiltiin paljon koirakavereiden (lähinnä colliesellaisten) kanssa. Kuun puolivälissä suuntasimme Keski-Suomeen ensin ensimmäistä kertaa järjestettyihin collieiden rallitokomestaruuksiin ja seuraavana päivänä Laukaan KR-näyttelyyn. Reissu oli mahtava ja pääsin tapaamaan paljon huippuja collieihmisiä! Kotiintuomisiakin saatiin, yhden ALOHYV-tuloksen, yhden joukkuepronssin ja yhden varasertin verran. Otimme osaa seuramme rallitokomölleihin ja nappasimme sieltä toisen sijan! Loppukuusta pääsimme kokeilemaan Lennulle uutta pk-lajia, viestiä. Itse pääsin tutustumaan lajiin lähemminkin kesän aikana, toimiessani apuohjaajana Sariannan Bennylle.

Elokuu oli varmasti koko vuoden kiireisin kuukausi. Aloitin kuun alussa työt uudessa työpaikassa, joka oli jo itsessään suhteellisen rankkaa. Tämän lisäksi olin buukannut kuun jokaiselle viikonlopulle ohjelmaa, joskin erittäin mieluisaa sellaista! Ensimmäiseksi saimme jälleen vieraaksi Sannin ja Lolan sekä pikkiriikkisen, ihastuttavan Sisko-nahkan. Osallistuimme yhdessä kaksipäiväiseen Elo-Kareliaan, jossa sisarukset olivat Erinomaisia molempina päivinä. Seuraavana viikonloppuna oli meidän vuoromme matkata vastavuoroisesti Sannin luokse ja osallistua Kotkassa järjestettyihin KV-näyttelyyn sekä collieiden sivuerikoisnäyttelyyn. Elokuussa osallistuimme myös mahtavaan Koiruuksien vaellusviikonloppuun. Kuun viimeisenä viikonloppuna osallistuimme seuramme järjestämään rallitokokokeeseen ja saimme sieltä ensimmäisen koulutustunnuksemme!

Syyskuu oli kiireisen elokuun jälkeen melkoista hiljaiseloa. Kahta koulutusta (toko ja rallitoko) lukuunottamatta ja normaaleja treenejä lukuunottamatta emme tehneet Lennun kanssa kummempia. Minä selvisin ensimmäisestä koulutuskokemuksestani kunnialla. Loppuvuosi (ja meidän koko elämämme) sai uuden käänteen kun pieneen laumaamme liittyi uusi jäsen, Metka. Sen kanssa kaikki on mennyt paremmin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Lennu ja Metka leikkivät keskenään paljon ja hakeutuvat oikeastaan aina nukkumaan mahdollisimman lähelle toisiaan. Ne ovat hurjan söpöjä yhdessä. Ja erikseen. Syyskuussa vietimme sekä Lennun että Metkan synttäreitä!

Lokakuu alkoi mukavasti collieporukan yhteislenkillä laavulle. Lokakuussa treenasimme ahkerasti tokoa, mahdollisen ensimmäisen kokeen siintäessä ajatuksissa vielä tämän vuoden puolella. Aloimme käymään kauan odotetussa dobon viikkoryhmässä ja pääsimmekin mukaan jutun juoneen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Aivan kuun lopussa matkasimme kuitenkin ensimmäiseen rallitokon avoimen luokan kokeeseen, jossa hyväksytty tulos jäi harmittavan kahden pisteen päähän.

Marraskuu oli jännittävä kuukausi! Pitkään suunniteltu ja odotettu matka Tarton KV-näyttelyyn oli viimeinkin käsillä ja reissu olikin aivan huikea! BIS-sijoituksia ropisi jos jonkinlaisia ja kotiin tultiin kera yhden Viron muotovalion. Marraskuussa ilmoittauduimme kahteen tokokokeeseen ja nautimme viikon mittaisesta, ihanasta talventyngästä.

Joulukuussa koko vuoden treenit kiteytyivät kahteen tokokokeeseen. Saimme molemmista kokeista ykköstuloksen, mutta toisen kokeen mielentilasta jäi itselleni jotakin hampaankoloon seuraavaa koetta ajatellen. Nyt olemme olleet viikon treenitauolla ja se on tehnyt ainakin itselleni oikein hyvää, välillä on mukavaa ottaa vain rennosti ja tuulettua oikein kunnolla treenirutiineista! Vietimme joulua leppoisasti vanhempieni luona ja ensi viikolla lähdemme juhlimaan uutta vuotta mökille.

Siinä on meidän vuotemme, tiiviiseen pakettiin käärittynä. Paljon on tapahtunut, niin paljon, ettei kaikkea voi yhteen tekstiin millään mahduttaa. Ympäri vuoden olemme matkustelleet, treenanneet, nähneet kavereita koirineen, lenkkeilleet uusissa ja vanhoissa maastoissa, oppineet uutta ja vahvistaneet vanhaa. Ja mikä tärkeintä, nauttineet kaikesta tästä enemmän kuin koskaan. Ja jos tämä vuosi on ollut näin huikea, niin odotan ensi vuotta enemmän kuin innolla! Ensi viikolla katsastetaan vielä tälle vuodelle asetetut tavoitteet ja pohditaan lisää ensi vuodelle...

Minun lisäkseni tämän tekstin kuvituksesta löytyy otoksia seuraavilta kuvaajilta: Karoliina Savolainen, Sanni Sakki, Laura Pitkänen, Ari Talkkari, Ilona Karjalainen ja Siim Kinnas. Kiitoksia kuvista!

Hyvää joulua! Merry Christmas! God Jul!

Tänään alkaneen joululoman kunniaksi toivotamme Lennun ja Metkan kanssa kaikille lukijoilla ihanaa, iloista ja rauhallista joulua! Olkaa kiltisti ja syökää mahat täyteen herkkuja!

Ykkönen kuin ykkönen

 

Söpöimmät soopelit jatkavat söpöstelyään!

Viime lauantaina oli jälleen aika matkata Pohjois-Savoon, tällä kertaa Varkaudessa järjestettyyn tokokokeeseen. Matkaseurana oli jälleen Sarianna. Saimme ajella koepaikalle varsin jännittävissä keliolosuhteissa, tiellä oli loskaa niin paljon, että välillä tuntui kuin vastaantulevat autot roiskauttaisivat ravat suoraan tuulilasin läpi. Matkan varrella näimme myös kolme ojaan ajanutta autoa. Pääsimme kuitenkin koepaikalle ehjin nahoin ja hyvissä ajoin. Me olimme tällä kertaa suoritusvuorossa toisena, mutta ennen alokasluokan alkua kerkesimme hyvin käyttämään koirat pienellä lenkillä.

Tällä kertaa tuomarin puhuttelusta siirtyivät viisi ensimmäistä koirakkoa suoraan luoksepäästävyydestä paikkamakuuriviin. Tämä oli sen verran hämmentävää edellisen viikon erilaiseen järjestelyyn nähden, että menimme paikkamakuuseen aika lailla lennosta. Kaiken lisäksi liikkeenohjaaja mokasi ensimmäisellä kerralla makuulle käskytyksessä ja meidän piti aloittaa liike alusta. Sähläämisestä huolimatta paikkis sujui ihan hyvin. Pisterivi näytti kokonaisuudessaan tältä:

Paikkamakuu 8 Lennu nuolaisi kerran jalkaansa, muuten ei ongelmaa, mutta istuminen vaati kaksoiskäskyn.

Seuraaminen 7 Aika lailla samanlaista meijän perusseuruuta kuin viime viikollakin. Kommenttia tuli ainakin tippuvasta kontaktista ja käännöksistä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 Meidän maahanmenoksi oikein hyvä, jälleen tuplakäsky istumiseen.

Luoksetulo 9 Hyvä vauhti, mutta pikkuisen vinoon tuli eteen. Hieno sivulletulo, ekalla käskyllä!

Noutoesineen pitäminen 8 Lennu ei meinannut luovuttaa miulle kapulaa!! Vasta toisella käskyllä luovutus.

Kauko-ohjaus 7 Meni maahan aika törkeän vinoon, eikä noussut ekalla käskyllä istumaan! Vaihtoi kuitenkin nätisti maahan.

Estehyppy 9 Muuten miusta oikein kiva, mutta tuli jälleen vähän vinosti eteen.

Kokonaisvaikutus 8,5 Käsittämätöntä kyllä, kaikesta sekoilusta huolimatta kokonaisvaikutus oli parempi kuin viime kokeessa. Kuulemma ohjaan ja tsemppaan koiraa hyvin, mutta nuoren koiran kokemattomuus vaan vie voiton välillä.

Kun poistuimme kehästä, oli mieleni aika maassa. Lennu haisteli kehässä paljon. Tuntui, että oikeastaan jokaisessa siirtymässä jouduin koko ajan kutsumaan sitä luokse ja pitämään sen huomion minussa keinolla millä hyvänsä. Lennu kävi haistelemassa liikkurin, tuomarin, tuomariharjoittelijan, pisteenlaskijat ja ties mitä muuta. Tunsin itsekin olevani kehässä aivan kuutamolla.

Itse liikkeet suoritimme kuitenkin ihan hyvin, eikä niiden aikana ollut haistelusta tietoakaan. Oikeastaan meidän kompastuskivenämme liikkeissä olivat jälleen tuplakäskyt. Jostain syystä niitä on vaadittu nyt molemmissa kokeissa, vaikkei tämä mielestäni ole ollut treeneissä ongelma. Varsinkin kapulanpidossa ja kaukoissa tämä oli melko ennenkuulumatonta!

Olin varma, ettei pisteemme riittäisi varsinkaan ykköstulokseen, eikä varmaan kakkoseenkaan. Kun näin tuloksemme, oli hämmennys melkoinen sillä olimme saaneet juuri ja juuri kasaan ykköstulokseen vaadittava minimipistemäärä, 160. Eli viikon aikana onnistuimme saamaan itsellemme kaksi alokasluokan ykköstulosta, ihmeellistä kyllä! Loppujen lopuksi ykköstuloksia saatiin alokasluokassa neljä ja näin ollen sijoituksemme oli kymmenestä koirakosta neljäs. Tuomari Katja Rautiaisen linja oli mielestäni suhteellisen tiukka mutta hän oli kuitenkin tuomarina mukava ja reilu. Kaikki ykköstulokset mahtuivat kuitekin 160 ja 171,5 pisteen väliin.

Kokeen jälkeen oli olotilani parempi. Jälkikäteen ajateltuna se haistelukaan ei ollut ehkä niin häiritsevän runsasta kuin itse kehässä sinä hetkenä tuntui. Selviydyimme nyt kuitenkin jo toisesta kokeestamme, johon vieläpä lähdimme varsin järjettömästi heti ensimmäisen perään. Olen nyt vain iloinen, että sain tsempattua meidät edes selviämään kaikista liikkeistä, vaikkei fiilis kehässä ollut todellakaan paras mahdollinen.

Nyt joululoman alkaessa meillä on hyvä sauma jäädä pitkälle tokotauolle. Lukuunottamatta heti tammikuun alussa järjestettävää möllitokoa, emme aio treenata emmekä varsinkaan kisata ainakaan seuraavaan... moneen moneen viikkoon. Olemme taukomme ansainneet! Seuraavaan kokeeseen on jo tavoitteet kuitenkin asetettu: Ohjaaja tilanteen tasalle ja Pieksämäen mainio fiilis takaisin!

Tokouran korkkaus!

Kuten otsikko sen jo kertoo, viime lauantaina kisasimme ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskokeessa kera Sariannan ja Ilonan. Alokasluokassa oli yhteensä yksitoista osallistujaa ja me olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä! Aivan ensimmäisenä oli kuitenkin tuomarin puhuttelu ja luoksepäästävyys. Tuomarina oli Riikka Pullainen, joka jo puhuttelun aikana vaikutti mukavalta ja rennolta. Hän myös tervehti koirat oikein perusteellisesti luoksepäästävyyden aikana, mikä Lennulle sopi paremmin kuin hyvin. Ennen kehään pääsemistä minua jännitti aivan järjettömän paljon, mikä oli sinänsä hieman hassua, sillä melkeinpä eniten minua jännitti miten jännitykseni vaikuttaa Lennuun.

Paikkamakuut suoritettiin kolmessa ryhmässä, meidän ryhmässämme oli neljä koirakkoa, mukaan lukien treenikaverimme Ilona ja Halti. Paikkamakuu oli ehdottomasti jännityksen aiheista suurin! Ei siksi, että pelkäisin Lennun lähtevän paikkiksesta mihinkään, vaan lähinnä siksi, että jännitin, malttaako se istua sivulla vaaditun ajan ja pysyä maassa muiden istu-käskyjen ajan. Mutta malttoi se! Meidän pisterivimme näytti siis tältä:

Paikkamakuu 10 Oltiin rivissä ensimmäisenä eli käskytin Lennun ensimmäisenä maahan ja hienosti sinne menikin. Minuutti tuntui tosi lyhyeltä ajalta ja sitten saikin jo jännittää, pysyisikö Lennu kaikkien muiden käskyjen ajan maassa. Mutta pysyi ja nousi istumaan vasta miun käskystä. Olen niin ylpeä tästä, paikkis on varmaan eniten harmaita hiuksia aiheuttanut liike seuraamisen ohella.

Seuraaminen 8 Meidän tasoista seuraamista ja olen täysin samaa mieltä sekä hyviilläni tästä arvosanasta! Meijän seuraamiseksi oli oikeastaan tosi hyvää ottaen huomioon, että pidempiä seuruupätkiä ollaan tehty tosi vähän!

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5 Tuomarin mukaan maahanmeno saisi olla napakampi, mutta itse olin siihen vallan tyytyväinen. Perusasentoon nouseminen vaati kaksoiskäskyn, joten pistevähennys myös siitä.

Luoksetulo 8 Vauhti oli oikein kiva ja eteentulo todella nätti, mutta jälleen tarvittiin kaksi käskyä sivulletuloon.

Noutoesineen pitäminen 10 Vähän hyppäsi kapulaa vastaan (kuten aina), mutta vielä enemmän mieleen jäi se, että itse en malttanut kunnolla odottaa liikkurin "käsky"-sanaa. Hupsista. Tuomari ei kuitenkaan tästä sakottanut.

Kauko-ohjaus 10 Hienot vaihdot!

Estehyppy 8 Jätin Lennun todella lepsusti paikalleen ja se meinasikin lähteä mukaani. Uudella käskyllä jäi kuitenkin istumaan ja hyppäsi lopulta hienosti ja teki jälleen todella nätin eteentulon. Ja viimeinkin tuli myös ensimmäisellä käskyllä sivulle!

Kokonaisvaikutus 8 Tuomarin mukaan kiva suoritus, mutta pistevähennystä tuli tuomarin moikkaamisesta!

Kaiken kaikkiaan saimme pisteitä 175 ja näin ollen taskussa on ensimmäinen 1-tulos! Tämän lisäksi sijoituttiin vielä kolmanneksi yhdestätoista alokasluokkalaisesta. Olen meidän suorituksesta niin ylpeä, että edelleenkin hymyilyttää kun sitä mietin! Kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen teimme todella kivan, täysin meidän näköisemme suorituksen ensimmäisessä kokeessamme. Pientä sähellystä meidän koesuoritukseen toki mahtui, mutta paljon vähemmän kuin mitä alunperin kuvittelin! Emme olisi me jos emme jotain pientä toilailuja johonkin väliin ujuttaisi!

Tällä viikolla on edessä vielä toinen koe, mikä saattaa olla silkkaa hulluutta, mutta tätä kuumaa rautaa on nyt taottava! Loppuun vielä täysin sensuroimaton (kaikki karkailut ja merkin kierrot tietenkin näkyvillä!) video meidän kokeestamme, enjoy!

Haikeudesta ja valinnan vaikeudesta

Vuoden loppupuoleen liittyy (seurassamme) varsin olennaisesti ryhmäpaikkojen haku seuraavalle kaudelle, niin tokon kuin agilitynkin puolella. Paljon meidän tilannettamme pohdin ja loppujen lopuksi päädyin melko hämmentävään ratkaisuun; en hakenut ryhmäpaikkaa kumpaankaan lajiin. Tokopuolella tapahtuu vuodenvaihteessa isoja muutoksia ryhmätoiminnassa, eikä minua näiden muutosten takia hirveästi innosta seurassamme tokoa treenata. Sen sijaan hain paikkaa rallytokoryhmään ja sinne pääsinkin! Seuraavan puolen vuoden aikana olisi tarkoitus kisata Lennulle RTK2-koulutustunnus ja saada Metkallekin pohjia alokasluokkaan, joten rally-tokossa tarvitaan treeniä.

Agility taas... Se on meille hirveän ristiriitainen laji. Minulla itselläni on aina ollut todella hauskaa agilityn parissa, mutta tiedostan sen, ettei se oikein ole "minun laji". Se ei ole koskaan vaikuttanut oikein Lennunkaan lajilta, sillä syttyminen agilityyn on tapahtunut toooooodella hitaasti. Tällä hetkellä agility sujuu ihan kivasti ja se on edelleen hurjan kivaa. Mutta. Jos todella siinä haluaisimme edistyä, pitäisi siihen panostaa enemmän. Treenimäärän pitäisi olla paljon nykyistä suurempi; jos edes joskus kävisi vapaavuoroilla treenaamassa itsekseen... Mutta aika ei vaan millään riitä kaikkeen. Jostakin on pakko karsia. Niinpä päätin, että agility jää tauolle, ainakin toistaiseksi. Sen pariin voimme palata jossain vaiheessa mikäli aikataulut sen sallivat.

Koska olen kauhean sentimentaalinen olento, tuntuu agilityn ja varsinkin kivan treeniryhmän jättäminen hirvittävän haikealta. Päässä pyörii hirmuisesti tuumailuja siitä, teinköhän nyt oikean päätöksen ja olisiko kuitenkin pitänyt panostaa enemmän agilityyn ja jättää jotain muuta vähemmälle. Myöskin collietokovuoron poistuminen viikottaisesta ohjelmistosta aiheuttaa haikeutta, vaikka jossain muodossa tokoilu tutussa porukassa varmasti jatkuukin. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Mutta ensin nautitaan tämän nykyisen lopusta, joulua jo kovasti odotellen!

Lunta tulvillaan!

Tähän maailmankolkkaan satoi ensilumi jo yli viikko sitten, eikä sen jälkeen ole lumettomuudesta tarvinnut kärsiä! Ensilumi kyllä suli pois pari päivää tulonsa jälkeen, mutta saman päivän aikana satoi tilalle uusi ja nyt sitä on tupruttanut jo melkoinen määrä! Aivan ihanaa!

Kylmyys on tuonut tullessaan tietenkin pystyt korvat meijän nuoremmalle osapuolelle ja tänä vuonna talven myötä myös silmänympärykset ovat vaalentuneet huomattavasti. Tämä on johtanut siihen, että Lennu näyttää varsinkin kuvissa todella nuorelta, ihan pennulta. Mutta eilen pääsin vihdoin kuvaamaan koira lumisissa maisemissa ja siinä vaiheessa ei paljoa korvien asennot tai silmänympärysten värit painaneet, sillä ulkona on niin mahdottoman kaunista.

Kokeisiin mars!

 

En yleensä huutele tällaisista asioista blogissa etukäteen, mutta nyt sen teen, sillä onhan tämä nyt aika huikeaa! Ilmoitin minut ja Lennun kahteen joulukuussa järjestettävään tokokokeeseen ja se jos mikä tuntuu melkoiselta ihmeeltä. Niin pitkään olemme joutuneet painimaan seuruun erinäisten liikkeiden kanssa, että välillä epäilytti onko meillä kokeisiin menemistä lainkaan. Viime aikoina seuruu on kuitenkin edistynyt valtavin harppauksin eteenpäin ja nyt se alkaa tuntua jopa ihan hyvältä. Sitä treenaa mielellään, mikä on vallan tavatonta. Myös liikkeestä maahanmeno on parantunut huomattavasti ja siihenkin luotto on kasvanut kovasti. Muuten olemme treenailleet lähinnä pieniä yksityiskohtia liikkeistä (mm. itsehillintää kapulanpitoon, koska se on vähän liiankin kivaa) ja pitäneet hauskaa. Ajatella, tokoko hauskaa!

Sitten on tämä toinen omituinen otus, jonka kanssa olemme myös treenanneet mitä milloinkin. Takapään käyttäminen on treenattavien asioiden listalla, kuin myös tokon alokasluokan liikkeet, joista Metka toki osan osaakin. Metkan kanssa on tietyllä tavalla ollut paljon helpompaa vain pitää hauskaa ja tehdä asioita ehkä vähän sinnepäin, sillä sen kanssa treenaaminen ei ole niin tavoitteellista vaan lähinnä juuri sitä hauskanpitoa ja ativoimista. Katsotaan mihin se sitten kantaa, vai kantaako mihinkään. Onneksi myös Lennun kanssa on löytynyt hauskuutta tokotreeneihin aivan eri tavalla kuin ennen.

Mutta nyt on taas jotain mitä jännittää kun koekalenteria on vähän täytetty!

Tartto KV - EE MVA !

Photo by Siim Kinnas

Perjantaina oli jälleen aika lähteä reissuun, tällä kertaa vähän kauemmaksi! Ensin kolmen junalla kohti Helsingin rautatieasemaa, mistä Lennun kasvattaja Teija nappasi meidät kyytiinsä. Tarkkaan mietitty aikataulu piti ja olimme Katajanokalla juuri sopivasti niin, että kerkesimme hyvin käyttää koirat tarpeillaan ennen laivaannousua. Olimme varanneet itsellemme neljän hengin hytin, jossa saimme rauhassa yöpyä ennen Tartoon suuntaamista varhain lauantaiaamuna. Nahkat (Lennu, siskonsa Meeri ja äitinsä Jaana) matkustivat laivalla nätisti ja isomman hytin ottaminen osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä nyt en voi edes kuvitella miten olisimme mahduttautuneet kolmen koiran kanssa kahden hengen hyttiin.

Lauantaina nousimme maihin Tallinnassa seitsemän aikoihin syötyämme ensin maittavan buffet-aamupalan laivalla. Meillä oli hyvin aikaa ajella rauhassa Tartoon, sillä nahkat olivat esiintymisvuorossa vasta puolenpäivän jälkeen ja ajoaikaa navigaattori antoi hieman yli kaksi tuntia. Matkan aikana kerettiinkin molemmat hyvin valmistautua näyttelypäivään (lue: meikata ja laittaa hiukset) ja parituntinen vierähti nopeasti.

Navigaattori ohjeisti meidät näppärästi näyttelypaikalle ja saimme autonkin parkkiin vaivattomasti. Päästyämme sisälle halliin täytyi tietenkin ensimmäiseksi haalia itselleen luettelo, josta selvisi, että nahkoja olisi paikalla lauantaina kahdeksan ja sunnuntaina seitsemän. Uroksia oli Lennun lisäksi ainoastaan yksi valioluokan uros.

Oman vuoron odottaminen tuntui pitkääkin pidemmältä, mutta viimein oli nahkojen vuoro astua kehään. Kun oli meidän vuoromme, minua jännitti jo aivan hirmuisesti! Lennuun voi kuitenkin aina luottaa, se esiintyy aina yhtä kauniisti vaikka itse jännittäisikin. Italialaistuomari oli mukava ja arvostelussaan nopea, arvosanaksi Lennulle Erinomainen kera SA:n. Myös valioluokan nätti merleuros sai saman tuloksen, joten pian pönötettiin molemmat paras uros -kehässä. Tuomari osoitti merleuroksen ensimmäiseksi, joten meille toinen sija ja vara-CACIB!

"Correct bite, nice masculine head with lovely breed expression, correct topline, correct angulation in front & rear, correct movement, tail carriage a little high."

Seuraavana vuorossa olivat nartut, joissa olikin vähän enemmän kilpailua. Meeri-sisko sai myöskin ERI SA:n ja valittiin kolmesta avoimen luokan nartusta ensimmäiseksi. Myös Jaana-äidille sama arvosana ja ainoana veteraanina automaattisesti ROP VET -sijoitus. Paras narttu -kehässä minä sain esittää Jaanan ja kauniisti esiintyy mammakoirakin, onhan Lennun pönötysgeeni siltä peräisin. Meeri valittiin parhaaksi nartuksi ja Jaanalle PN3-sijoitus myöskin. Kun ROP-kehässä Meeri valittiin vielä rotunsa parhaaksi, oli päivän venyminen pitkäksi selvä juttu. Koiruudet valittiin vielä (ainoina) ROP-kasvattajaryhmäksi ja sisarukset kauneimmaksi pariksi.

Jaana-mamma

Isoja kehiä ei kuitenkaan tarvinnut onneksi odotella kauaa nahkojen myöhäisestä alkamisajasta johtuen. Ensimmäisenä oli päivän parhaan veteraanin valinta, jonka aikana minä olinkin jo parhaan kasvattajaryhmän esiarvostelussa Lennun ja Meerin kanssa. Tuomari kysyi minulta, olenko varmasti tulossa kasvattajaryhmään ja selitin hänelle yhden koiran puuttuvan veteraanikehän vuoksi. Pienimuotoisista huolistani riippumatta sisarukset esiintyivät suhteellisen nätisti, varsinkin ottaen huomioon niiden höyrypäisyyden sekä sen, ettei treeniä ollut alla käytännössä lainkaan. Katselimme aivan ison kehän laidassa, kuinka Jaana valittiin vielä jatkoon veteraanikehässä, mutta loppujen lopuksi se tipahti kisasta sijoittumatta. Jaana ja Teija hyppäsivät suoraan kasvattajaryhmään ja sitten oltiinkin jo isossa kehässä!

Koiruudet esiintyivät edukseen (Lennu minun ja Teijan tytöt Teijan kanssa) ja meidät valittiin jatkoon viiden muun kasvattajaryhmän kanssa. Brittiläistuomari juoksutti jatkoon valitut kasvattajaryhmät yksi kerrallaan edestakaisin sekä kehän ympäri ja sai sitten ruusukkeet jaettavakseen. Ensin meni neljäs, sitten kolmas ja seuraavaksi vielä toinen sija, eikä meitä oltu sijoitettu. Huikkasin Teijalle, että nyt se on sitten kaikki tai ei mitään ja naureskeltiin päälle. Vaan niin siinä sitten kävikin, että brittiläistuomari toi punaisen ruusukkeen meitä kohti ja kätteli meidät molemmat. Näytimme molemmat varmaankin aivan pöllämystyneiltä, mehän lähdimme kasvattajaluokkaan ajatuksella "no kun kerrankin pystytään ja ollaan samanvärisissä jakuissakin". Siinä sitten aseteltiin koirat kuvia varten ja hymyiltiin hämmentyneinä.

Seuraavaksi pitikin jo kiitää parikilpailun loppukilpailuun. Naureskeltiin meidän jälkeemme tulleen bordercollieiden suomalaisen handlerin kanssa, että tästä se vasta hupinumero tulee. No, kyllä siitä vähän tulikin. Koirat alkoivat olla jo väsyneitä ja vaikka paikallaan seisominen vielä sujuikin niin raviosuudet olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. No, ainakin ne pysyivät raviosuuksina ja pahemmilta kömmähdyksiltä selvittiin. Suureksi järkytyksekseni meidät valittiin neljän parhaan joukkoon. Ja lopulta toiseksi kauneimmaksi pariksi. Siinä vaiheessa mie vain nauroin kehässä, sillä päällimmäinen tunne oli lähinnä "mitä ihmettä juuri tapahtui".

Photos by Siim Kinnas

Sunnuntaina nautimme hotelliaamiaisen ennen näyttelypaikalle lähtöä. Tällä kertaa nahkat arvosteltiin jo yhdentoista aikoihin, joten odottelu oli paljon edellistä päivää lyhyempi. Valioluokan uros oli valioitunut edellisenä päivänä Viron muotovalioksi, joten Lennun valioitumiseen riitti SA:n saaminen. Mutta kyllä se silti jännitti! Nahkat arvosteli japanilaistuomari, josta kummallakaan meistä ei ollut minkäänlaista ennakkotietoa. Hän oli vielä edellisen päivän tuomariakin nopeampi ja totesi Lennun Erinomaiseksi ja SA:n arvoiseksi ja näin ollen myös Eestin muotovalioksi! Jälleen kerran olimme paras uros -kehässä merleuroksen kanssa, mutta tällä kertaa Lennu osoitettiin ykköseksi eli sertin lisäksi saimme kotiinviemisiksi ensimmäisen CACIBin! Teijan tyttöjen tulokset olivat jälleen samat, tosin Jaana osoitettiin toiseksi parhaaksi nartuksi.

"Good body balance, nice skull & muzzle balance, sharp (?) topline, great coat condition, nice rear angulation."

Edellisen päivän jälkeen strategiamme oli priorisoida Meerin ryhmäkehä tärkeimmäksi, sillä lauantaina se ei kerennyt kunnolla esiarvosteluun kasvattaja- ja parikilpailuiden vuoksi. Jätimme nämä kaksi kisaa siis väliin ja Teija lähti ensimmäisenä Jaanan kanssa paras veteraani -kehään. Sieltä tulikin upeasti sijoittuminen päivän neljänneksi kauneimmaksi veteraaniksi! Ryhmäkilpailua odottaessamme söimme hieman (suklaata) ja veimme välillä jo osan tavaroistamme autoon. Ykkösryhmän arvosteli sama italialaistuomari, joka arvosteli nahkat lauantaina joten oli odotettavissa, että sijoitus oli mahdollinen sillä hän tuntui Meeristä pitävän. Ja sijoitushan sieltä tulikin, paras mahdollinen sellainen. Eli Meeri voitti ryhmänsä ja meidän päivä venyi vielä vähän lisää, sillä BIS-kehään oli tottakai jäätävä kun aikataulummekin sen salli. Onneksi jäimmekin, sillä Meerin menestys jatkui vain ja se nappasi upeasti BIS4-sijan!

Kun kuvat oli otettu ja tavarat saatu kasaan, olikin pikaisen auton pakkaamisen ja Tallinnaan ajelun aika. Jälleen aikataulumme oli täydellinen ja saavuimme Tallinnan satamaan juuri sopivasti niin, että kerkesimme ruokkia sekä ulkoiluttaa koirat ennen laivaa. Meidän oma syömisemme oli jäänyt päivällä hyvin vähäiseksi, joten heti kun pääsimme sisälle laivaan, marssimme buffettiin syömään juhlaillallisen. Loppuajan saimme kulutettua laivan myymälöissä ja pian olimmekin jo Helsingissä. Vielä oli edessä ajo Teijan luokse Tervakoskelle ja lyhyet yöunet ennen paluuta Joensuuhun.

Reissu oli jälleen aivan mahtava ja ikimuistoinen! Tämä oli mm. ensimmäinen kerta kun Koiruuksien kasvattajaryhmä valittiin BIS-kasvattajaryhmäksi. Lisäksi meidän tavoitteemme täyttyi sunnuntain VSP-sijoituksen myötä. Tuntuu hurjalta ajatella, että Lennu voi siirtyä Suomessa suoraan nuorten luokasta valioihin! Matkustaminen on vain siitä vaarallista puuhaa, että heti edellisen loputtua alkaa seuraavan suunnitteleminen, joten eiköhän me suunnata ensi vuonna seuraavaa maata valloittamaan!