Ilmaisutreeni 29.11.

Tänään kävimme jälleen tekemässä ilmaisutreeniä ja nyt haettiinkin vähän pidempää sarjaa. Molemmilla pidemmillä haukutuksilla (n. 30) siinä päälle kahdessakymmenessä tuli pieni katkos, kun Lennu ilmeisesti muisteli, että tässä välissä sitä palkkaa on yleensä saatu, mutta hyvin jatkui kuitenkin haukku katkoksien jälkeenkin. Loppuun sitten lyhyempi sarja ja palloralli!

Lennu myös ulkoili ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ilman, että tassu oli suojattu (vaikkakin se videossa on paketissa), eikä antura onneksi reagoinut tähän mitenkään. Supervarovaisesti kuitenkin edetään vielä tassun kanssa, koska en halua vaarantaa meidän ensi viikonlopun messarin keikkaa. ;)

Myökin tahotaan!

Tärkeänä juhlatunnelmissa!

Näin hyvissä tunnelmissa on viikonloppu harvoin alkanut; tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin ja miun opinnäytetyö hyväksyttiin ja julkaistiin! Oikein erinomaista viikonloppua siis kaikille!

25.11.

Vasen kuva on otettu 25.11.2013 ja oikea tänään 25.11.2014

Viikonloppuna tuli täyteen vuosi siitä, kun hain pienen Lölleröisen kotiin. Vuoteen on mahtunut todella paljon kaikenlaista, toivottavasti saamme nauttia vielä monista, monista mielenkiintoisista yhteisistä vuosista.

Ilmaisutreeni tauon jälkeen

Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, ehkä ensi kerralla saan jonkun tarkentamaan puolestani! (Saatte kuitenkin varmaan kiinni, missä mennään.)

Tassuhaavasta johtuen olemme pitäneet Lennun kanssa totaalista treenitaukoa nyt melkein kaksi viikkoa. Joka päivä ollaan tehty aktivointia, lähinnä temppujen muodossa, sekä käyty remmilenkeillä, mutta tokoa tai varsinkaan agilitya ja hakua emme ole treenanneet lainkaan. Lennu onkin sopeutunut yllättävän hyvin tähän tavalliseen kotikoiran elämään, se on kotona edelleenkin rauhallinen oma itsensä, ulkona taas välillä näkee, että energiaa alkaa olla jonkun verran ylimääräistä varastossa. Mutta hienosti on paketti pysynyt kasassa ja hyvä niin!

Tänään kuitenkin tajusin, että hei mehän voidaan treenata ilmaisua! Kas, kun ei aiemmin tullut mieleen, että ilmaisuja voi tuommoinen toipilaskin treenata. Kävimme siis illalla ottamassa kaksi ihan lyhyttä ilmaisupätkää, sillä ajattelin, että pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen hommaa pitäisi vähän muistutella Lennun mieleen. Mitä vielä, Lennuhan oli pakahtua innosta ja haukkua lähti (alkumölinän) jälkeen tosi kivasti. Ei olisi kaivannut noinkaan paljoa hetsausta ja haukkua olisi riittänyt pidempiinkin ilmaisuihin. Jätin sarjat kuitenkin tällä kertaa lyhyiksi ja napakoiksi.  Tästä olisi sitten tarkoitus lähteä rakentamaan ilmaisu varmaksi ja valmiiksi talven aikana ja huomenna onkin tiedossa seuraava sessio!

Anturahaava

Tällaista täällä tällä kertaa, tassuhaavaa parannellessa ja kauhujen kauluria vastaan taistellessa päivät sujuvat rattoisasti!

Kuvapostaus: collielenkki

Benjamiiiiin <3 Kuva: Josefina L.

Kävimme tänään collieporukan (ja parin sheltin) kanssa pitkästä aikaa yhteislenkillä. Paikalla oli yhteensä kahdeksan koiraa ja lenkki sujui mitä mukavimmin! Tässä on myös collieporukan uusin jäsen, ihastuttava pikku-Darwin, joka suhtautui rohkeasti jopa minun terroristi-teiniini!

Kuva: Josefina L.

Jyväskylä KV

"Excellent size and balance. Very elegant junior. Excellent eyes. Narrow underjaw. Quite good ears. Excellent neck and topline. Excellent bones. Good harmony and angulations. Excellent deep body, still needs to fill out a little. Excellent coat and muscles. Strong and easy side movements. Moves well front and back. Excellent temperament."ERI SA JUK1 PU4 VA-SERT


Lähdimme lauantaina aamujunalla kohti Jyväskylää. Lähdössä oli jonkun verran sähläystä mukana (vaunun vaihtoa ynnä muuta) ja Lennu oli junan vihdoin lähdettyä aivan täpinöissään kaikesta sekoilusta. Pitkään siinä menikin, että herra vihdoin malttoi rauhoittua (toisessa päässä olisi ollut ihana labbiskaveri), mutta matkasta selvittiin! Lauantaina vietimme mukavan ja aktiiviteettien täyteisen päivän serkkuni kanssa.

Sunnuntaiaamuna sitten olikin panikoinnin vuoro, Lennun ensimmäinen pyörähdys virallisissa näyttelykehissä oli edessä ja minua jännitti aivan järkyttävän paljon. Nahkakehät alkoivat vasta yhden maissa ja ennen sitä oli hyvin aikaa vain kasvattaa jännityksen määrää entisestään! Onneksi matka ja auton parkkeeraaminen sujuivat varsin mutkattomasti, mitä nyt piti kaikki tavarat ja yksi koira siirtää yhdenneltätoista autohallin tasolta sujuvasti Paviljonkiin. Sisältä hallista nahkojen kehä löytyi nopeasti ja sieltähän löytyi tuttuja! Teija-kasvattaja oli mukana Meeri-siskon ja Jaana-äidin kanssa, lisäksi paikalla oli Juju-sisko sekä Leo-sukulaiskoira, mukavasti Koiruuksia siis edustamassa!

Lennu oli nahkoista ensimmäisenä kehässä ja junnuluokassa olimmekin Leon kanssa keskenämme. Olimme edellisellä viikolla pitäneet collieporukalla kenraaliharjoituksen, jossa Lennu ei malttanut oikein näyttelyhommiin keskittyä. Tältä pohjalta oma jännitykseni oli aina vain pahempi, juuri ennen kehää sydän vain pamppaili hulluna ja toivoin vain, että pysyisimme pystyssä emmekä saisi mitään EVAa tai muuta.

Lennu käyttäytyi kuitenkin kehässä todella hienosti. Se malttoi seisoa hyvin ja ravasi nätisti hyvää tahtia. Tuomari (Paul Stanton) oli oikein mukava herra ja hän arvosteli koirat huolella. Pian kehäsihteeri huusikin eriä ja tuli ojentamaan minulle punaisen nauhan. Leo sai EH:n ja sitten olimmekin kilpailuluokassa pönöttämässä. Lennu oli junnujen ykkönen ja sai vielä SA:n, tässä vaiheessa olin jo onneni kukkuloilla, kaikki tavoitteet olivat täyttyneet ja ylittyneet. Laitoin Lennun häkkiinsä ja yritin hengittää. Olin kuulemma ollut kehässä aivan hartiat korvissa ja näyttänyt siltä, että olen pyörtymisen partaalla. Nahkauroksia oli junnuluokan jälkeen muistaakseni 13, joten paras uros -kehää saimme hetken odottaa.

Paras uros -kehässä olimmekin joukon ensimmäisenä. Lennua alkoi hieman epäilyttämään takana seisovat (isot ja hurjat) urokset ja paikallaan seisomisesta käytiin hetken aikaa neuvotteluja. Hyvin se lopulta seisoi ja ravasi nätisti. Kun kaikki urokset oltiin käyty läpi, seisoimme jälleen Lennun kanssa ensimmäisenä rivistössä. Tuomari tuli näyttämään meille, että jatkoon mennään. Olisin voinut hyppiä ja pomppia tässä vaiheessa, mutta hillitsin itseni. Kolme muuta valittiin jatkoon ja sitten ravailtiin ympäri, ympäri. Lopulta meidän edellemme siirtyivät kaikki kolme urosta ja kehäsihteeri alkoi kertoa tuloksia. Mie jo hihkuin Lennun kanssa jonon viimeisenä, kun kehäsihteeri tuli meidän kohdallemme. Siinä hän sitten sanoikin, että "neljäs ja varaserti" ja en edes ollut tajunnut, että me sellainenkin vielä saadaan! Olisin voinut ilonpuuskassani halata häntä, mutta tajusin kuitenkin lähteä siivosti kehästä ja halattiin sitten ihan vain oman porukan kesken.

Näyttelypäivä oli tämän jälkeen hirmuisen mukava, kun ei tarvinnut enää jännittää omaa kohtaloaan. Juju-sisko sai EH:n ja oli muistaakseni JUK3, Meeri-sisko taas ERI SA JUK1 ja lopulta vielä PN3 SERT! Jaana-mamma oli ERI SA VAK3. Viimeisenä pääsimme vielä kasvattajaluokkaan pyörähtämään kera soopelijengin: Lennu, Meeri, Jaana ja Juju. Timonan kasvattajaryhmä oli ROP ja meidän toinen KP:n kera. Se oli oikein mukava lopetus kivalle näyttelypäivälle! Kotimatkalla junassa minulla olikin sitten yksi väsynyt näyttelyfifi jaloissa nukkumassa.

Lennun (virallinen) näyttelydebyytti sujui siis yli kaikkien odotusten ja tästä on hyvä jatkaa messariin, toivottavasti huomattavasti vähemmällä jännityksellä!

Agilityn alkeet VI

Viimeinen agilityn alkeiskurssin kerta sisälsi puomin alastuloa, keppejä sekä valssin radalla. Aluksi tutustuttiin rataan (putki-hyppy-hyppy-mutkaputki-hyppy (valssi)-mutkaputki-hyppy-hyppy-putki) ja kuivaharjoiteltiin valssin tekemistä. Koko rataa emme päässeet Lennun kanssa tekemään, sillä ongelmakohtia löytyi muutamia.

Puomin alastulolla treenattiin 2on2offia, mitä Lennu kyllä tarjosikin ahkerasti. Nyt mukaan haluttiin se, että se katsoisi maahan eikä minuun. Sitä sitten naksuteltiin ja saatiinkin ihan onnistuneita toistoja aikaseksi. Kepit tuottivat jälleen hieman päänvaivaa. Nyt ne menivät tosin paljon paremmin kuin viimeksi (ei verkkoihin törmäilyjä!), mutta Lennusta olisi ollut paljon kivempaa oikaista namialustalle suoraan eikä mennä mitään tyhmiä keppejä. Lisäksi se otti paljon häiriötä samaan aikaan rataa tekevästä koirasta. Kokeiltiin tehdä niin, että hetsaisin Lennua ennen kepeille laittamista, mutta se tuntui vain pahentavan tilannetta. Parhaiten toimi ehkä se, että pidin Lennua vähän kiinni ja juttelin sille "missä kepit" ja sitten ohjasin kepeille. Ei tosin aina toiminut tämäkään. Oma ohjaus saisi varmasti olla paljon varmempaa ja selkeämpää, niin koirakin ymmärtäisi paremmin mitä siltä halutaan. Minulle on ilmeisen vaikeaa ohjata selkeästi, kun itse olen osittain pihalla treenattavasta asiasta. Luonnollisestikin, kun ohjaus tuskin on kovin selkeää edes silloin kun tiedän mitä olemme tekemässä. Kepeillekin saatiin kuitenkin onnistumisia.

Rataa tehtiin kahdessa pätkässä. Ensin putki-hyppy -yhdistelmää, mikä onnistui loistavasti. Sitten putki-hyppy-hyppy -rataa, joka onnistui toisella kerralla hyvin, kun otin itse enemmän etumatkaa keretäkseni ohjaamaan myös kolmannen hypyn. Seuraavaksi teimme mutkaputki-hyppy ja valssi -osuutta. Mutkalla oleva putki osoittautui alkuun taas vaikeaksi Lennulle ja putkea piti vähän suoristaa, jotta koira saatiin suorittamaan se. Parin suoremmalla olevan putken toiston jälkeen mutkakaan ei Lennua haitannut. Mutkaputkea pitäisi selvästikin päästä treenaamaan hallille useammin kuin kerran viikkoon (ja näilläkin kerroilla tulee vain se muutama toisto aina). Loput meni muuten ihan hyvin, mutta valssista ei kyllä tainnut olla tietoakaan vaikka sitä kuinka kuivaharjoittelin.

Kouluttajan mukaan Lennusta tulee vielä tosi nopea koira (jee), mutta se taisi loppua kohti vähän väsähtää kun radan tekeminen alkoi vähän takkuamaan. Suht paljon tulikin nyt opittua lyhyessä ajassa, joten ihmekös tuo jos väsyttää. Ensi viikolla sitten alkeisjatkokurssille, samassa paikassa samaan aikaan!

Partiointia hakutreeneissä

Kuva: Sanni S.

Tänään pääsimme jälleen lumisiin hakutreeneihin. Lunta satoi urakalla ja kovasti puhaltava tuuli teki olosuhteista vähintäänkin mielenkiintoiset. Muutimme vähän alkuperäistä suunnitelmaa Lennun kohdalla ja kokeilimme ensimmäistä kertaa partiointia hakuradalla. Ensin otimme kuitenkin Lennulle jälleen parit ilmaisut autojen luona kahden maalimiehen avustuksella. Ensimmäisellä maalimiehellä kuului selvästi pieni hakutreenitauko, mutta toisella tuli todella kivaa sarjaa eikä Lennu ottanut minusta kummallakaan kovin pahasti häiriötä. Ilmaisutreenin jälkeen Lennu pakattiin takaisin autoon ja muut koirat treeniin.

Tehtiin tavallisen treenin sijaan partiointia, eli maalimiehet olivat radalla sikinsokin valmiina piiloissa ja lähetin Lennun vain "kävelemään". Tarkoituksena oli siis kävellä aluetta systemaattisesti ja koiran ottaessa hajun, se tekisi löydön. No, päästin Lennun vapaaksi ja sanoin "ukko" ja sehän singahti matkaan täysiä ja kohta ei koko koiraa näkynyt enää lainkaan. Pian alkoi kuitenkin kuulua Lennun haukku, se ilmaisi ensimmäisen maalimiehen, joka luultavasti olisi ollut maalimiehistä viimeinen, jos olisimme edenneet radalla loogisesti. Ensimmäiseltä maalimieheltä löytyi nopeasti toinenkin kun lähdimme liikkeelle ja sille myös hyvä ilmaisu. Kolmas maalimies löytyi hetken kävelyn jälkeen, hienosti otti hajun tälläkin ja ilmaisi.

Tällainen treeni oli kyllä mukavaa vaihtelua, niin koiralle kuin ohjaajallekin. Toivottavasti tämä antoi Lennulle itsevarmuutta lähteä ilman apuja myös perustreeneissä. Se nähdään varmaankin sitten seuraavissa treeneissä! Loppuun vielä muutama kuva, pari viimeistä kertoo jotain maalimiehen näkökulmaa hakuhommista.

Doboa kokeilemassa

Kuvat: Seija R.

Taisin haaveilla dobon kokeilemisesta jo ennen kuin minulla oli edes koiraa. Ja tänään pääsin viimeinkin toteuttamaan haaveeni. Kävimme siis PoKSin järjestämässä dobo-päivässä ensin tunnin kestäneellä teoriaosuudella ja sitten tunnin käytännön sähellysosuudella. Ja doboilu osoittautui yhtä mukavaksi hommaksi kuin olin ajatellutkin! Kivipiiran houkuttelemana Lennu oli heti valmiina nousemaan pallolle ja yllättävän hyvin siinä tasapainoilikin, vaikka välillä pallon päällä seistessä meinasikin jalkoja rueta tärisyttämään aika lailla! Teimme käytännön osuuden aikana mm. pallon päälle kiipeämistä, ohjaajien omia liikkeitä ilman koiria sekä koiran kanssa tehtäviä juttuja, joissa koira ei kuitenkaan ollut pallolla.

Oma dobo-pallo ja aiheeseen liittyvä kirja se kai on pistettävä hankintaan, sen verran hauskaa ja hyödyllistä tämä homma tuntui olevan! Ainoa ongelma pallon kanssa on se, ettei tuollaista 85 senttistä munaa säilytetäkään ihan helposti pienehkössä kerrostaloasunnossa...