"Erittäin kaunis, hyvä luusto, oikeat mittasuhteet. Hyvä kiilamainen pää - alaleuka liian kapea ja siitä johtuvasti alakulmahampaat menevät kitalakeen. Hyvin kaunis pää: erinomaiset silmät, hyvät korvat, kaunis kaula. Sopusuhtaiset kulmaukset edessä ja takana. Hyvät vetävät liikkeet, hyvä hännänkanto liikkeessä. hyvä käytös. Esitetty erinomaisesti."
Eilen pyörähdimme Lennun kanssa ensimmäisessä näyttelyssämme Kouvolassa! Olimme paikalla yhdeksän maissa ja nahkojen kehä alkoi kymmeneltä. Tuon tunnin ennen kehää vietimme halliin tutustuen sekä liimajämiä korvista puhdistaen. Paikalla oli aivan huikea määrä nahkoja, yhteensä 14, ja näistä 12 pikkupentujen luokassa. Pieniä uroksia taisi olla kuusi (tai seitsemän?) eli ihan mukavasti oli porukkaa meidän kanssamme kehässä!
Lennun sisko Lola ei valitettavasti päässytkään mukaan näytelmöintiin, sillä se alkoi lauantaina yskimään. Kylläpä harmitti aivan vietävästi, ettei sisko päässytkään mukaan, mutta onneksi omistajansa lähtivät mukaan apujoukoiksi siitäkin huolimatta, ISO kiitos heille siis siitä!
Lennu otti uuden paikan (entinen kasvihuone) vastaan rennosti ja oli tuttuun tapaansa aivan mahtavan kylmähermoinen. Vieressä leikkiviä ikätovereitaan se katsoi hieman paheksuen, Lennu on vähän tosikko tässä asiassa: hallissa ei leikitä, vaan tehdään hommia! Minua alkoi jännittämään aika lailla tositoimia odotellessa, mutta Lennuun jännitys ei tuntunut tarttuvan.
Tuomarina oli nahkojakin kasvattava Piia Enlund, joka vaikutti oikein mukavalta tuomarilta. Hän pyysi meitä ensiksi juoksuttamaan pennut yhdessä
kävellen, ennen yksilöarvosteluja. Kävellen esittäminen oli kyllä tuskaista! Ei ole tullut mieleenkään, että sellaistakin pitäisi harjoitella! Toki Lennu käyttäytyi harjoittelemattomuudesta huolimatta hyvin, mutta vauhtiahan sillä on ihan liikaa pysyäkseni kävelyvauhdilla mukana. No, yksilöarvostelun aikana ravuutin sen normaalisti.
"Mitä sie oikein jumitat siellä? Let's go!"
Lennu esiintyi myös yksilöarvioinnin kohdalla aivan mielettömän hienosti. Se vain tapitti namia kuin yrittäen liikuttaa sitä tahdon voimalla suuhunsa, ja onnistuneesti vieläpä! Kiivaaseen tahtiin siirtyi nameja suuhun, kun pentu pönötti niin mahtavasti. Enlund kehaisi katsoneensa ryhmässä ravatessamme, että Lennu on oikein kaunis. Hampaiden katsominen kuitenkin muutti ääntä kellossa, Lennun alahampaat kun kasvavat tällä hetkellä virheelliseen asentoon. Keskustelimme asiasta hetken, kunnes hän jatkoi Lennun kopelointia. Se sujui myös mallikkaasti, samoin kuin ravaaminen ympyrällä, Lennu on vaan niin hieno! Ainut hairahdus kehässä tapahtuikin omistajalle, kun ei meinannut millään muistua mieleen, kummalla puolella koiran pitikään ravata... Onneksi koira sentään osaa!
Hienoin pentu! ❤
Kun kaikki pikku-urokset oli arvosteltu, tuli kunniapalkintojen jakamisen vuoro. Meidät käteltiin tässä vaiheessa kehästä ulos ja syyksi tuomari sanoi hammastilanteen. Toki hieman harmitti, ettei Lennun upeaa esiintymistä palkittu (paitsi Dentastixillä ja hienolla arvostelulla!), mutta en osaa olla kuin äärimmäisen ylpeä hienosta jätkästäni. Kehästä Lennu pääsi suoraan Lolalta lainassa olleeseen häkkiin, jossa tämä päättikin ottaa nokkaunet kaikesta hälinästä huolimatta. Se on, Lolan omistajan sanoja lainatakseni, viilipytty!
Toinen Koiruus, heinäkuun pentueen
Leo, esiintyi omassa luokassaan oikein hienosti ansaiten loppujen lopuksi KP:n, PU1:sen sekä VSP:n. Oikein paljon onnea vielä siihen suuntaan, sekä tietenkin onnittelut upealle
Tessalle ja omistajalleen ROP:ista!
Lopuksi otettiin vielä Lennusta ja Leosta pönötys- ja yhteiskuvat, on ne kyllä hienoja miehiä molemmat!
Kaikista tämän tekstin kuvista kiitokset
Sannille! Kotkan reissusta pitää varmaan tehdä vielä ihan erillinen juttu, tällä on pituutta jo ihan tarpeeksi!