Viime perjantaina lähdimme aamujunalla kohti etelää ja ensimmäistä vierailuani Messukeskuksen voittaja-näyttelyissä. Itsenäisyyspäivän ja näyttelyiden alla lemmikkiosasto oli buukattu aivan täyteen, 12-paikkaisessa osastossa oli parhaimmillaan yhdeksän koiraa. Melko rauhallisesti matka kuitenkin onneksi taittui. Selvisimme junamatkasta hengissä ja pian olimmekin jo
Sannin ja Lolan luona. Lennu ja Lola saivat jälleen viettää laatuaikaa keskenään, joskin Lennu oli jälleen hieman turhan innoissaan siskonsa seurasta...
Lauantaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä hyvissä ajoin. Messukeskukseen saavuttuamme tapasimme Teija-kasvattajan ja myöhemmin
Riitan sekä, Lennun siskon, Jujun omistajan. Lauantaina paikalla oli yhteensä seitsemän Koiruutta, oikein mukava määrä siis. Minua jännitti taas ennen kehää aivan mahdottoman paljon. Nahkauroksia oli ilmoitettu lauantaille vain 12, mutta niistä viisi oli junnuja. En osannut odottaa yhtään, mitä tuomari Lennusta tulisi tykkäämään. Ainoana ennakko-odotuksena viikonloppua kohtaan oli oikeastaan se, että sunnuntain tuomari olisi lauantain tuomaria tiukempi.
Onneksi junioriurosten vuoro tulee aina niin nopeasti, eikä jännitystä näin ollen tarvitse pitää yllä kovin pitkään. Kehässä Lennu oli mukava oma itsensä, se ravasi kivasti keulimatta ja seisoi kuin patsas, joskin jalkoja sai asetella monen monta kertaa kun ne tuntuivat väkisin valuvan ulospäin. Hollantilaistuomari totesi Lennun olevan Erittäin Hyvä ja me menimme odottamaan kilpailuluokkaa. Kilpailuluokassa Lennu sijoittui hienosti kolmen erinomaisen saaneen jälkeen neljänneksi.
"14 months. Pleasing overall picture. Masculine well-formed head. Good bite. Nice ears. Topline and body OK. Needs to improve in front movement, almost crossing. Friendly temperament."
Oman vuoron mentyä olikin mukava keskittyä muiden nahkojen katsomiseen ja sukulaiskoirien kannustamiseen sekä valokuvaukseen. Siskoista Lola sai EH:n, Juju ERI:n ja SA:n ja Meeri ERI:n ja SA:n. Meeri sijoittui kilpailuluokassa toiseksi ja Juju kolmanneksi. Fiilis-täti sai myös EH:n ja sijoittui toiseksi omassa kilpailuluokassaan, Jaana-mamma taas sai sileän ERI:n. Mummokoira Leena räjäytti pankin saaden ERI:n ja SA:n sekä ollen paras veteraaninarttu ja näin ollen myös Helsinki Veteran Winner ja VET VSP. Lopulta kävimme esittämässä myös Koiruuksien kasvattajaryhmän, olimme toisia kera kunniapalkinnon.
Olin odottanut messaria näyttelyiden lisäksi myös shoppailumahdollisuuksien takia. Olen kuitenkin varsin ylpeä siitä, että pystyin hillitsemään itseni ostelemasta kaikkea ihanaa... Lennulle tarttui mukaan nahkainen näyttelyhihna (tätä on etsitty jo ties kuinka kauan!) sekä nameja. Lisäksi tilasin säkin Purenaturalia, jonka voin käydä hakemassa omasta lähimyymälästämme. Kätevää!
Sunnuntaina herätys oli vielä lauantaita aikaisempi (muistaakseni viideltä), mutta matka Helsinkiin taittui minun osaltani nopeasti takapenkillä nukkuen. Häkkipaikan löytyminen oli molempina päivinä hieman haastavaa, mutta onneksi häkit saatiin kuitenkin hyville paikoille, sillä häkki on kyllä näyttelypäivän pelastus! Kehän alkua ei onneksi sunnuntaina tarvinnut kauaa odottaa, se taisi jopa alkaa hieman etuajassa (kun taas lauantaina 50 minuuttia myöhässä), sillä nahkat olivat ensimmäinen kehässä arvosteltu rotu. Sunnuntaille uroksia oli ilmoitettu vielä lauantaitakin vähemmän, yhteensä kymmenen. Junnu-uroksia oli neljä. Nuorten, avointen ja valioluokassa oli yhteensä vain neljä urosta. Käsittämätöntä!
Lennu käyttäytyi kehässä kuin vanha tekijä. Lauantain steppailusta ei ollut merkkiäkään ja se seisoi paikallaan hievahtamatta. Nyt se ei myöskään liukastellut yhtä paljon kuin lauantaina. Suomalaistuomari katsoi ja arvosteli koiria tarkkaan, Lennun suuhunkin hän katsoi oikein pitkän kaavan mukaan. Liikkeitä hän ei kuitenkaan katsonut yksilöarvostelussa kuin edestakaisen ravaamisen verran. Minua jännitti aivan mahdottoman paljon, kun esitin Lennua tuomarinpöydän edessä. Arvostelun kirjoittaminen kesti piiiiiitkään. Ja lopulta kehäsihteeri totesi Lennun olevan Erinomainen. Se tuli aika puskista!
Kilpailuluokassa oli kaikki neljä junnua, joista kolme saivat ERI:n. Lennu sijoittui kolmanneksi, kahden SA:n saaneen hienon junnu-uroksen jälkeen. Tuomari ei tainnut huomioida ensimmäiseksi ja toiseksi sijoittuneita lainkaan, vaan tuli suoraan puhumaan minulle. Hieman jäi sellainen olo, että jos tähdet olisivat olleet Lennun kohdalla eri asennossa, olisi korkeampikin sijoittuminen ollut mahdollinen.
"Vahva ja hyvin kehittynyt nuori uros. Pitkä, voimakas pää. Täyteläinen kuono ja hyvä alaleuka, mutta kuitenkin toinen alahammas on ahdasasentoinen. Hieman löysää kaulanahkaa. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä rinnan syvyys, pituus ja tilavuus. Hieman pysty olkavarsi. Eturinnassa kuitenkin tarpeeksi täytettä. Riittävästi kulmautuneet takaraajat. Hyvä karva ja väri. Varma käytös."
Oli jälleen helpottavaa, kun oma vuoro oli ohi ja sai keskittyä muiden katsomiseen sekä tuttujen kanssa jutusteluun. Lennu otti rennosti omassa häkissään ja nukkui melkeinpä koko loppupäivän. Sukulaiskoirien tulokset olivat sunnuntainakin hyviä! Lola-sisko sai EH:n, Meeri-sisko taas ERI:n ja SA:n ja Meeri sijoittui sunnuntainakin toiseksi junnunartuissa. Jaana-äidin tuomari arvio erinomaiseksi ja sertin arvoiseksi ja mammakoira sijoittui valionartuissa kolmanneksi. Leena-mummo taas sai ERI:n, SA:n ja sijoittui kolmanneksi veteraaninartuissa. Hieno viimeinen näyttelyviikonloppu mummille!
Viikonloppu oli kaikin puolin erinomainen ja onnistunut, kaikesta jännityksestä huolimatta oli kyllä hirmuisen kivaa! Toivottavasti ensi vuonna päästään uudelleen, tosin sillon jo avoimeen luokkaan, apua! Seuraavan kerran näytelmöidään (toivottavasti) Ilomantsin ryhmänäyttelyssä ja joku tarkkasilmäinen on ehkä huomannutkin meidän suuntaavan tammikuussa myös Viroon! Nyt kuitenkin rauhoitumme pikkuhiljaa joulun viettoon ja elämme hiljaiseloa tassuja parannellen.