Sukupuoli vaihtoon

Mie oon oikeastaan aina ajatellut, että kun miulle koira tulee, sen on oltava narttu. Suurimpana syynä tähän on varmaankin ollut se, että oikeastaan kaikissa koirakirjoissa, joita olen elämäni aikana lukenut, suositellaan narttua ensimmäiseksi koiraksi. Lisäksi minua on ehkä vähän hirvittänyt ajatus uroksesta kuulemieni tarinoiden vuoksi. Jotenkin minulle on vain jäänyt sellainen olo, että nartusta voisin onnistua kouluttamaan yhteiskuntakelpoisen yksilön paremmin kuin uroksesta.

Noh, kuinkas sitten kävikään, tulevan pennun sukupuoli vaihtuikin siitä nartusta urokseen. Ensimmäinen ajatus oli JEEEE MIULLE TULEE PENTU, toinen apua, miulle tulee uros. Nyt olen kuitenkin kerennyt ajatusta sulatella muutaman päivän ajan ja se alkaa tuntua itse asiassa ihan hyvältä. Voi tietysti olla, että esimerkiksi teini-ikä uroskoiran kanssa tulee olemaan yhtä tuskaa, mutta eipähän toisaalta tarvitse huolehtia juoksuista. Siinä mielessä uros onkin harrastuksien kannalta narttua parempi vaihtoehto! Ja kunhan se luonne vaan natsaa, niin eipä sillä muulla (paitsi terveydellä) ole niin väliä. :)

Olemme sopineet kasvattajan kanssa jo päivän, jolloin menen pentuja katsomaan ja pennun kotiutumispäiväkin on miulle itselleni jo aika lailla hahmottumassa, ihan mieletöntä. Nyt tämä vasta alkaa pikkuhiljaa tuntua todelliselta, miulle tulee ihan oikeasti koiranpentu. V i h d o i n k i n !

Tuollaisia naruleluja on tullut väsättyä matonkuteista! Ihan hauskaa ja rentouttavaa hommaa, sellaista tarvitaankin koulukiireiden keskellä!