Näyttelyvuoden päätös

Pahimmat kiireet alkavat olla takana nyt kun maastokausi on tullut pikkuhiljaa päätökseen ainakin arki-iltojen osalta. Näin ollen blogin päivittämisellekin löytyi pieni kolonen aikatauluistani, toivottavasti pian löytyy myös toinen ja kolmaskin, jotta saan alkusyksyn tärkeimmät tapahtumat julkaistua! Mutta nyt palataan ajassa taaksepäin ihan reilusti ja muistellaan vielä luultavasti tämän vuoden viimeiseksi jääneitä näyttelyhetkiä!

Lennu lähti Laukaan juhlatapahtumasta suoraan kasvattajansa Teijan matkaan ja olimmekin ensimmäistä kertaa erossa toisistamme ihan kunnolla! Alkuvuodesta olin ajatellut, että olisi mahtavaa päästä Lennun kanssa myös tänä vuonna ulkomaille näyttelyihin ja olinkin katsellut Ruotsin kesänäyttelyitä siihen malliin, että mikäli kesäloman vain saisi satutettua sopivalle kohdalle niin näyttelymatkalle voisi jälleen lähteä. Suunnitelmat jäi kuitenkin erinäisistä syistä vain suunnitelmiksi ja totesin, että kerkeäähän sitä myöhemminkin. Keväällä Teija kuitenkin kyseli, olisiko joku (uros)kasvatti halukas lähtemään pienelle Ruotsin turneelle Meerin kaveriksi ja minä tietenkin hihkuin ensimmäisenä Lölön lähtevän ilomielin! Niinpä aloin jälleen suunnitella ja loppujen lopuksi sovittiin, että Lennu lähtisi Teijan hoiviin kolmeksi viikoksi, joista kaksi se viettäisi länsinaapurissa. Koirat ilmoitettiin kolmeen näyttelyyn, joista kaksi oli kansainvälisiä ja yksi erikoisnäyttely.

Matka sujui yli kaikkien odotusten! Mie sain jännätä tuloksia kotona puhelimen ääressä, mutta joka näyttelyn päätteeksi sain hyviä uutisia. Alftan KV-näyttely oli vuorossa ensimmäisenä ja jo siellä täyttyivät reissulle asetetut tavoitteet: Lennu oli VSP kera SERTin ja CACIBin Meeri-siskon ollessa ROP. Viikon päästä sisarukset saavuttivat samat sijoitukset erikoisnäyttelyssä! Viimeisessä näyttelyssä Lennu vei pidemmän korren ja voitti siskonsa ollen ROP kera CACIBin! Kun kävin noutamassa Lennun reissusta kotiin sillä olikin tuliaisina reppu täynnä palkintoja sekä ruusukkeita ja itse koira oli aivan rättipoikki.

Kuva: Anne K.

Viimeiset näyttelyt kävimme kiertämässä elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ensin oli vuorossa perjantai-iltana järjestetty collieiden sivuerikoisnäyttely, jonka takana oli meidän oma ala-osastomme. Tuomarina oli ruotsalainen colliekasvattaja Micael Johansson, joka arvosteli koirat ilahduttavasti oikein pitkän kaavan mukaan. Ensin vuorossa oli tietenkin Lennu, joka esiintyi yhtä varmasti kuin aina. Lopputuloksena olikin ERI, mutta enempää menestystä ei kovatasoisessa valioluokassa ollut tarjolla. Tovin odottelun jälkeen oli viimein Metkankin vuoro päästä kehään. Villi Metka-muori esiintyi aivan toisin kuin Lennu ja hillui kehässä kuin mikäkin pentukoira! Metka ei malttanut seisoa ollenkaan paikoillaan kun yritin asetella sen jalkoja, joten annoin sen pönöttää itse valitsemassaan (sammakko)asennossa äärimmäisen epäedustavana. Tämä esitys palkittiin ihan oikeutetusti EH:lla ja kilpailuluokassa tulimme automaattisesti kolmanneksi (mikä Metkasta oli oikeutus sille, että kilpailuluokan raviosuudella lähdetään laukkakisaan...). Metkan esitys jäi hieman minua hirvittämään, sillä sunnuntaina meillä oli jälleen yksi näyttely edessä enkä halunnut vastaavasta esiintymisestä uusintaa.

Sunnuntaina otimmekin sitten Lauran ja Annan kanssa suunnaksi Luumäen ryhmänäyttelyn. Reissuun lähti ainoastaan Metka Lennun jäädessä kaverilleni hoitoon. Nahkoja oli Luumäellä ihan kiitettävästi (ryhmänäyttelyksi), mutta nartuista muistaakseni kolme oli valioita, joten tuumin Metkalla olevan ihan hyvät saumat viimeisen sertin saamiseen. Tuomari tuntui vielä pitävän hyvin liikkuvista koirista, joten tuumin tämän olevan luultavasti vain hyvä asia Metkan kannalta. Ennen omaa vuoroamme sain katsella, kuvata ja jopa esittää shelttejä, kun eräs kasvattaja pyysi minua ja Lauraa mukaan kasvattajaryhmäänsä esittämään. Päädyimme ROP-kasvattajaryhmäksi kolmesta ryhmästä, joten ensimmäinen kertani sheltin esittäjänä ei ilmeisesti ihan penkin alle mennyt! Paikalla oli myös sukulaiskoiruus-Leo, joka oli hienosti PU2 ja sai toisen sertinsä!

Kun oli viimein Metkan vuoro astella kehään, minua lähinnä jännitti se kuinka Metka esiintyisi. Perjantain sähläämisestä ei kuitenkaan ollut mitään tietoakaan vaan Metka antoi hyvin asetella itsensä ja seisoi kauniisti. Se myös esitti liikkeensä hienosti, mitä nyt keuli mielestäni vähän turhan kovaa kuten aina. Tuomari totesikin Metkan olevan Erinomainen ja näin ollen jatkoimme matkaamme kilpailuluokkaan. Muorikoira esiintyi vielä kilpailuluokassakin hienosti, mutta sijoitettiin toiseksi kera SA:n. Paras narttu -kehässä meidät käteltiin nopeasti pois, joten serti jäi tälläkin kertaa saamatta.

Kuvat: Laura P. (Vesileimasta huolimatta)

Alunperin suunnittelin, että voisimme mahdollisesti lähteä Lennun kanssa tänä vuonna vielä messariin, mutta mitä pidemmälle vuosi on edennyt sitä vakaammin alan olla sitä mieltä, että jätämme sen tänäkin vuonna välistä. Voittajanäyttelyiden hinnat ovat jo sen verran korkeat, että niille rahoille löytyy parempiakin sijoituskohteita kun sen kummempaa menestystä olisi varsin turha niistä kekkereistä odottaa. Kenties ensi vuonna sitten! (Ellei joku hulluus nyt vielä iske ennen ilmoitusajan päättymistä.)