Olemme Lennun kanssa harjoitelleet vaikka sun mitä. Ihan arjen juttuja, ruokakupilla malttamista ja keittiön portille malttia myös. Hihnassa kulkemista harjoitellaan kovasti myös, se menee hyvin vaihtelevasti; välillä Lennu kulkee ihan huipusti, mistä olen palkannut, ja välillä (yrittää) kiitää kuin tuli takapuolessa. Taktiikkana miulla on pysähtyminen ja sitä olen ärsyyntymiseen asti käyttänyt. Lisäksi paljon istumista, maahanmenoa, luoksetuloa, kontaktia ja paikkaa. Uutena ollaan nyt otettu seisominen (jos vaikka joskus saataisiin vielä oikeita rakennekuvia!) sekä kosketusalustaa. En kyllä yhtään tiedä opetanko sitä oikein vai en, mutta kyllä siellä collien aivoissa jossain vaiheessa varmaan tapahtuu jotain sen suhteen. Onpahan hyvää aivojumppaa, kun Lennu joutuu pohtimaan miten niitä nameja oikein saisi.
Lisäksi ollaan kerrytetty kokemussaldoa kirkonkelloilla, kitaralla, bussilla, hissillä, rautatieasemalla, (inhottavilla) rautaisilla portailla, kummallisella rampilla ja metsässä rymyämällä. Tänään olisi vielä tiedossa uusien collietovereiden treffaamista.
Meillä menee välillä tosi kivasti ja tuo on ihan huippu tyyppi. Välillä miusta taas tuntuu, että miulla on koiranpennun sijasta jonkun monsterin jälkeläinen täällä kasvamassa maailmanvalloitusta varten. Puruvimma on aivan mieletön ja mikään ei maistu niin hyvältä kuin omistaja. Niissä tilanteissa, missä meinaa pinna palaa yritän toistaa mantraa "se on pentu, se ei tajua, laske kymmeneen", mutta välillä ei kykyne kärsivällisyyteen, ei sitten millään. Olen laittanut pentua jäähylle pahimmissa rälläystilanteissa ja saan silloin itsekin mahdollisuuden nollata tilanteen ja suunnata pennun energian seuraavaksi johonkin kehittävämpään. Kyllä se tästä vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)