Blogin kirjoittaminen on jäänyt viime viikkoina kokonaan. Se ei ole ainoa asia, joka on jäänyt taka-alalle pentuarjen viedessä suurimman osan ajastani ja jaksamisestani. Pyykinpesua ja tiskausta tapahtuu vasta sitten kun se on ehdottoman välttämätöntä, siivoamisesta puhumattakaan. Hyvä kun suihkussa muistaa käydä ja syödä. Tosin suklaata ja muita herkkuja en ole unohtanut syödä! Rankka alku on johtanut stressisyömiseen, mikä ei ole näin joulun alla ehkä paras mahdollinen juttu, mutta ehkä se tästä vielä! Olen toki myös liikkunut ehkä enemmän.
Viime viikko alkoi meillä huonosti, maanantai-iltana Lennu ripuloi ja oksensi, mikä tietenkin huolestutti minua kovasti. Pentu oli kuitenkin muuten aivan normaali, energinen itsensä. Soitin varmuuden vuoksi päivystävälle eläinlääkärille, jolta sain ohjeet siihen kuinka toimia. Muutaman päivän Lennu oli riisi/raejuusto-dieetillä ja söi maitohappobakteeria. Vatsan toiminta tasoittuikin ja vähitellen palasimme normaaliruokailuun.
Olemme harjoitelleet istumista, maahanmenoa, seisomista, luoksetuloa ja tosi paljon kontaktia. Ihan vain huvikseen ollaan tehty myös "tanssimista" ja tassun antamista. Istuminen ja luoksetulo ovat kivat, maahanmenoa ja seisomista pitää vielä harjoitella paljon, mutta aikaahan meillä on vaikka kuinka. Kontaktia teemme melkein jokaisen ruokailun yhteydessä ja se sujuu tosi hienosti! Aivotyöskentelyä Lennu on päässyt tekemään namien etsinnän muodossa. Lisäksi pentua on väsytetty muun muassa käymällä autolla lähimetsissä vapaana kuljeksimassa, ihmettelemällä keskustan menoa ja matkustamalla bussilla.
Koirakavereita olemme tavanneet jo melko kivasti. Kaksi kertaa olemme nähneet lähialueiden collieita (yhtä nahkaakin!), kolme kertaa Lauran ja Annan shelttejä sekä lapinkoiraa ja itsenäisyyspäivänä treffasimme melko lähellä asuvan Konsta-veljen ja omistajien kanssa. Lennua on aluksi koiratapaamiset vähän jännittänyt, mutta hyvin se on reipastunut ja lähtenyt leikkeihin mukaan. Ihan huippua on ollut nähdä, miten se nauttii toisten koirien seurasta ja aivan erityisesti veljensä kanssa leikkimisestä.
Alku on ollut kyllä todella rankka. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa minulla tulisi pennun kanssa olemaan. Lennu on hirmuinen hammastelija, melkeinpä koko ajan se on jalassa tai kädessä tai kaulassa tai nenässä kiinni. Tämän hyvän harrastuskoiran ominaisuuden kanssa ei aina ole kovin helppoa elää, mutta nyt kun olen saanut vähän paremmin nukuttua, olen myös jaksanut tuota pöllöilyä paremmin. Ei tästä voida mennä kuin ylöspäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)