Näin vuodenvaihteen lähestyessä on aika tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen. Alkuvuosi meni pitkälti yhteiselon opettelussa. Minä opettelin koiranomistajana olemista ja Lennu kaupunkilaiskoiraksi kasvamista. Tapasimme paljon muita pentuja sekä vanhempiakin koiria, etenkin collieporukan kanssa on tullut koko vuoden nähtyä paljon. Kävimme maaliskuussa ensimmäistä kertaa Sannin ja Lolan luona; samalla reissulla Lennu kävi ensimmäisessä näyttelyssään Kouvolassa. Lisäksi kiersimme keväällä monet mätsärit, joissa saimme harjoitella kehäkettuilua ja joissa Lennu menestyi pentuluokissa hienosti pitkälti rauhallisen käytöksensä ja keskittymisensä ansiosta.
Talvella ja alkukeväällä treenasimme lähinnä tokoon liittyviä asioita, mm. perusasennon kanssa tuskaillen. Pääsimme maaliskuussa tokokurssille, joka antoi paljon ajateltavaa ja kehitti meitä molempia hurjasti. Lisäksi olimme koiran kotihierontakurssilla, jonka oppeja olen käyttänyt Lennun hieromiseen mahdollisimman säännöllisesti. Keväällä pääsimme tokotreeneistä tutun collieporukan kanssa tutustumaan uuteen lajiin, hakuun. Laji vei meidät mukanaan heti ensimmäisellä treenikerralla. Keväällä kokeilimme joitakin kertoja myös jälkeä, mutta se jäi vähemmälle muiden lajien viedessä suurimman osan ajasta.
Toukokuussa Lennu osallistui toisen kerran pentuluokkaan collieiden sivuerikoisnäyttelyssä Jyväskylässä. Lennu oli brittiläistuomarin mieleen ja tulos odotti kaikki villeimmätkin unelmani - Lennusta tuli sivuerkkarin BIS-pentu. Parasta oli kuitenkin se, kuinka hienosti tasan kahdeksankuinen nuori herra käyttäytyi, vaikka tukalan kuuma näyttelypäivä venyikin todella pitkäksi. Myös Lennun rento asenne tapahtumissa lämmitti mieltä ja on pysynyt samanlaisena jo ensimmäisestä pentunäyttelystä alkaen.
Toukokuussa Lennu heitti myös vapaaehtoisesti ja tyhmänrohkeasti talviturkkinsa hyppäämällä kesken metsälenkin lampeen. Siitä kuoriutui kesän aikana reipas uimari, jonka uimishaluihin tuntuvat tosin vaikuttavan hyvin paljon tähtien asennot ja monet muut salaperäiset seikat, joista en saisi selvää vaikka yrittäisinkin.
Kesä vierähti Lennun kanssa nopeasti lomasta ja yhteiselosta nauttien. Säiden salliessa uimme paljon, kävimme metsälenkeillä ja näimme koirakavereita. Treenaamiseen suurin muutos tuli hakuryhmän löytymisen muodossa. Pääsimme paikallisen palveluskoirayhdistyksen loistavaan hakuryhmään, jonka opissa olemme kehittyneet huimaa vauhtia. Treenasimme kesän ja syksyn säännöllisesti kaksi kertaa viikossa ja meillä oli lajin parissa hurjan hauskaa. Tokoinnostus taas oli pitkään hakusessa. Heinäkuussa osallistuimme tosin ensimmäiseen möllitokoomme seuraamisen verran. Se oli oiva tilaisuus pienimuotoisen kisakokemuksen haalimiseen.
Elokuussa minä pääsin kokemaan mielettömän päivän Maailmanvoittaja-näyttelyssä. Lisäksi saimme Sannin ja Lolan luoksemme viikonlopuksi. Siitä muodostuikin oikein aktiiviloma hakutreeneineen ja Kolin patikointeineen. Elokuussa vietimme myös ikimuistoisen Koiruuksien vaellusviikonlopun Evolla. Oli aivan mahtavaa päästä tutustumaan muihin Koiruuksiin ja heidän omistajiinsa. Erityisen mukavaa oli se, että Lennun sisaruksista paikalle pääsi kaikki Konsta-veljeä lukuunottamatta.
Syyskuussa pitkään odotettu viikonloppu koitti: Joensuun collieporukan kanssa kouluttauduttiin tokossa, jäljessä ja haussa koko viikonlopun ajan ja koulutusviikonloppu olikin mitä mahtavin! Saimme myös hyviä vinkkejä esineruudun treenaamiseen ja niiden avulla treenasimmekin esineruutua jo melko hyvälle mallille. Uusia tuulahduksia treenirintamalle toi agilityn alkeiskurssi, jolle pääsimme syyskuussa. Kuuden kerran kurssilta pääsimme suoraan alkeisjatkokurssille, joka jäi harmittavasti meidän osaltamme tassuhaavan takia vähälle.
Marraskuussa lähdimme korkkaamaan näyttelyiden viralliset luokat Jyväskylään. Ensimmäistä kertaa junnuluokassa esiintynyt Lennu yllätti jälleen olemalla erinomainen, sertin arvoinen sekä neljänneksi paras uros. Jyväskylästä oli hyvä jatkaa messukeskukseen, josta irtosi molempina päivinä luokkasijoitus ja hyvät arvostelut.
Loppusyksystä nautimme lumesta aina silloin kun sitä meille suotiin ja jatkoimme hakua ainoastaan viikonloppuisin, kun arki-illat alkoivat pimentyä liikaa. Marraskuun puolessa välissä Lennun anturaan tuli paha haava, joka rajoitti treenaamista entisestään. Siitä lähtien Lennu on ollut melko kevyellä liikunnalla ja vielä kevyemmällä treenaamisella. Olemme harjoitelleet kaikenlaista 'turhaa', lähinnä erilaisia temppuja. Anturahaavan parantuessa tuli toiseen takajalkaan haava, jota nyt vuorostaan parantelemme. Parempi siis rauhoittua oikein kunnolla joululomalle, että ensi vuoden alusta pääsemme heti tervein tassuin takaisin treenikentille ja -halliin!
Ensi viikolla vielä tarkastellaan tälle vuodelle asetettuja tavoitteita ja niiden täyttymistä sekä pohditaan tavoitteita ensi vuodelle. Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)