Riihimäki KR

Perjantaina lähdimme Lennun kanssa etelän matkalle eli junalla kohti Riihimäkeä, josta matka jatkui Teija-kasvattajan kyydissä Tervakoskelle. Lauantaina oli ohjelmassa Riihimäen KR-näyttely ja sunnuntaina paimennuspäivä Somerolla, siitä tarkemmin omassa postauksessa myöhemmin.

Näyttelypäivä ei olisi varmaankaan huonommin voinut alkaa. Herättyäni ryhdyin ensimmäiseksi leikkaamaan Lennun kynnet, sillä olin unohtanut hoitaa sen aikaisemmin. Tällainen "viime hetkellä" toimiminen ei tietenkään voi johtaa kovin hyvään lopputulokseen ja niinhän siinä sitten kävi, että leikkasin ensimmäistä kertaa vahingossa kynnen ytimeen ja verta pulppusi melkoinen määrä ennen tyrehtymistä. Kynsienleikkausoperaatio saatiin kuitenkin vietyä loppuun ja pääsimme lähtemään aamulenkille. Lenkin lopussa Lennu jäi tyypilliseen tapaan hieman jälkeen, mutta en noteerannut asiaa sen kummemmin. Kohta takaa kuului kuitenkin "tumps" ja kääntyessäni näin koiran kiehnäävän itseään maahan... Ja siihen itseensä. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman keittää ja laitoin jo kaverille viestiä, että Lennu taitaa lähteä näyttelyyn mukaan ihan vain turistikoiran roolissa.

Onneksi nahkakehät alkoivat vasta puolen päivän jälkeen, joten aikaa kaikenlaiseen säätämiseen oli hyvin. Lennu pääsi samantien suihkuun ja sitten näyttelypäivään valmistautuminen saattoi toden teolla alkaa.

Nahkoja oli Riihimäellä paikalla 23 kappaletta, niistä 4 oli Koiruuksia: Lennu, Meeri-sisko, Jaana-äiti sekä Ahti-"puolieno". Pentuluokan jälkeen oli heti meidän vuoromme, nuorten luokassa oli yhteensä kolme urosta. Vaikka Lennu on suhteellisen hyvin saanut menetettyä massaa takaisin, näytti se kovin pieneltä ja varsinkin kapoiselta muihin uroksiin verrattuna. Ensimmäinen nuori uros sai EH:, toinen ERI:n ja sitten olikin meidän vuoromme. Ensimmäiseksi tuomari juoksutti meidät edestakaisin ja ympäri, seuraavaksi vuorossa oli kopelointi. Lennu pönötti hienosti koko arvostelun ajan ja pian kehäsihteeri totesikin sen Erinomaiseksi.

Kilpailuluokan aikana kehän vierestä kuljetettiin häkissä jotain koiraa, jonka ääniefektit olivat äärimmäisen kovaäänisiä ja toivat mielikuvan teurastettavasta... jostakin. Sanomattakin on selvää, että nuoret urokset reagoivat tähän ääneen. Jompi kumpi kanssakilpailijoista kommentoi asiaa haukkumalla, Lennu taas askelsi kuin kouluratsu ja äänenaiheuttajan jäädessä selkäni taakse sain melkein raahata koiraa perässäni, sillä Lennu tuntui olevan täysin vakuuttunut siitä, että joku siellä teki kuolemaa. Tästä kummallisesta välikohtauksesta huolimatta homma jatkui ja tuomari näyttikin meitä ykköspaikalle SA:n kera!

Nyt tapahtuu kummia!

Pian kehässä olikin jo Ahti, joka arvosteltiin Erinomaiseksi sekä Sertin Arvoiseksi. Ahtin ollessa ainoa valiouros ja veteraaniuroksen ollessa poissa, pääsimmekin seuraavaksi jo Paras Uros -kehään. Kummastukseksemme olimmekin Teijan kanssa kehässä kahdestaan, vain Ahti ja Lennu oli siis saanut SA:n. Tässä vaiheessa tajusin, mitä se tarkoittaisi! Hetken koiria seisotimme, sitten juoksimme kerran ympäri ja seuraavaksi tuomari osoittikin Lennun parhaaksi urokseksi! Näin ollen Lennu sai myös toisen sertinsä!!

Narttujen osalta saimme jännittää Meerin ja Jaanan arvosteluja. Molemmat saivat Erinomaiset sekä SA:t, Meeri voittaen luokkansa. Näin ollen minä sain esittää Jaanan Paras Narttu -kehässä. Jaana on melko samanlainen esitettävä kuin poikansa, mitä seisottamiseen tulee. Ravaaminen onkin sitten jotain aivan muuta; Lennun ravin ollessa hieman haaveilevaa laatua, Jaana pistää menemään kehässä aivan mieletöntä vauhtia! Meidät käteltiin jossain vaiheessa ulos kehästä, mutta Meeri jatkoi aina sijoitukseen asti, ollen lopulta PN4 ja saaden sertin!

ROP-kehässä vastassa oli Timonan Veronica Velvet ja kerran kehän ympäri juostuamme tuomari valitsi rodun kauneimmaksi koiraksi tämän kauniin nartun. Muutaman kuvan jälkeen olikin vuorossa kasvattajaryhmät. Meidän olikin ainoa laatuaan ja päädyimmekin ROP-kasvattajaryhmässä ansaittuamme KP:n. Näin ollen päätimme jäädä vielä isoonkin kehään, kun kerran tilaisuus tällaiseen oli tarjolla. Pikaiseksi pyörähdykseksihän se toki jäi, mutta hauska kokemus yhtä kaikki!

Toisen sertin myötä meidän tämän vuoden näyttelytavoittemme täyttyivät jo nyt! En olisi uskonut sen tapahtuvan näin pian, mutta olen todella onnellinen, että näin kävi. Lennu on joka tapauksessa ilmoitettu tämän kuun lopussa järjestettävään pääerkkariin sekä Laukaan KR-näyttelyyn. Myös Joensuun ja Kotkan näyttelyt käydään, mutta elokuun jälkeen tuskin näyttelykehiin enää tämän vuoden puolella pistäydymme. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä!

Yksi etelän matkamme ehdottomista kohokohdista oli tuoreimpien Koiruuksien näkeminen. Etenkin yksi pennuista varasti sydämeni, voi kun meillä olisikin pienen collienpoikasen paikka auki, ottaisin tämän tyypin Lennulle kaveriksi aivan muitta mutkitta!