Ihan huomaamatta treenaamisesta on tullut hirmuisen tasaista ja mukavaa. Siinä missä esimerkiksi vuosi sitten tokotreenit olivat yhtä tunteitten vuoristorataa, ovat ne nykyään vain ja ainoastaan iloisia ja mukavia hetkiä yhdessä koiran kanssa. Toki ongelmakohtia löytyy, mutta ne eivät enää tunnu isoilta ja hirmuisilta peikoilta, jotka vievät treenimotivaation ja liittyvätkin enemmän teknisiin asioihin kuin itse treenaamiseen sinänsä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että meillä on Lennun kanssa aivan erilainen tekemisen meininki nykyään treeneissä. Se on nykyään treeneissä tekemässä minun kanssani hommia eikä touhuamassa omiaan niinkuin joskus teini-ikäisenä. En edes muista milloin viimeksi olisin jollain tavalla hermostunut Lennulle kesken treenien. Ei siihen tarvitsee hermostua, koska se on niin fiksu ja mainio treenikaveri nykyään. Ihan mahtavaa!
Vihdoinkin on myös oikeasti alkanut tuntumaan, että näitä juttuja tehdään ihan siitä tekemisen ilosta eikä pelkästään koska "täytyy". Vaikka tietenkään koskaan ei ole täytynyt, mutta ei se aina ole kyllä ollut mitään tekemisen iloakaan täynnä kun on oikeasti saanut taistella sen edestä, että saa koiran edes kiinnostumaan itsestään. Nyt on alkanut myös sisäistämään sen ajatuksen, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Meidän ei tarvitse olla yhtä hyviä kuin nämä ja nuo tokoilijat, koska meidän lähtökohdat ovat aivan erilaiset ja me olemme täysin erilaisia. Olen tähän mennessä kauhealla kaiholla ajatellut, miten ylitsepursuavan innokas, vietikäs ja räjähtävää voimaa täynnä oleva tottelevaisuuseläin Lennusta olisikaan voinut tulla, jos minä vain en olisi sössinyt asioita ja olisin osannut hyödyntää Lennun kaiken potentiaalin oikein. Nyt tuntuu, että vihdoin ja viimein alan päästä tästä ajatuksesta yli ja oikeille raiteille! Nimittäin me osataan juuri sen verran kuin osataan ja ollaan hyviä just näin. Me ollaan päästy ihan järjettömän pitkälle jo nyt ja loppujen lopuksi kaikki tämä on tapahtunut tosi lyhyessä ajassa. Odotan innolla sitä, mitä me oikeasti tullaan vielä kokemaan yhdessä jos jo nyt ollaan päästy näin pitkälle.
Vihdoinkin on myös oikeasti alkanut tuntumaan, että näitä juttuja tehdään ihan siitä tekemisen ilosta eikä pelkästään koska "täytyy". Vaikka tietenkään koskaan ei ole täytynyt, mutta ei se aina ole kyllä ollut mitään tekemisen iloakaan täynnä kun on oikeasti saanut taistella sen edestä, että saa koiran edes kiinnostumaan itsestään. Nyt on alkanut myös sisäistämään sen ajatuksen, että meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Meidän ei tarvitse olla yhtä hyviä kuin nämä ja nuo tokoilijat, koska meidän lähtökohdat ovat aivan erilaiset ja me olemme täysin erilaisia. Olen tähän mennessä kauhealla kaiholla ajatellut, miten ylitsepursuavan innokas, vietikäs ja räjähtävää voimaa täynnä oleva tottelevaisuuseläin Lennusta olisikaan voinut tulla, jos minä vain en olisi sössinyt asioita ja olisin osannut hyödyntää Lennun kaiken potentiaalin oikein. Nyt tuntuu, että vihdoin ja viimein alan päästä tästä ajatuksesta yli ja oikeille raiteille! Nimittäin me osataan juuri sen verran kuin osataan ja ollaan hyviä just näin. Me ollaan päästy ihan järjettömän pitkälle jo nyt ja loppujen lopuksi kaikki tämä on tapahtunut tosi lyhyessä ajassa. Odotan innolla sitä, mitä me oikeasti tullaan vielä kokemaan yhdessä jos jo nyt ollaan päästy näin pitkälle.
Pitihän sitä ihan feisbuukissa asti hehkuttaa kun niin iloista on treenaaminen Löön kanssa!
Ollaan treenailtu vähän avoimen luokan liikkeitä ja erityisesti hiottu niitä perusjuttuja, jotka meillä on vähän mättänyt. Yksi isoimmista jutuista on häiriökäskyjen sietäminen. Sitten on tietysti se iänikuinen seuruu. Sitä pitää varmaan aina viilata paremmaksi (tai ainakin ylläpitää), mutta nyt olen ollut varsin tyytyväinen siihen, miltä se on viime aikoina näyttänyt! Ei näillä koulutustaidoilla parempaan taida edes pystyä. Miulle oikeastaan tärkeintä olisi se, että seuruu olisi innokasta, seuruupaikka pysyisi tasaisesti samana ja kontakti säilyisi. Muulla ei miulle ole niin merkitystä (ainakaan tällä hetkellä). Noudon palautuksia olemme treenanneet paremmiksi ja ne näyttävätkin jo paremmilta. Palautus ei ole supertiivis, mutta minun makuuni riittävän hyvä ja etenkin suora, mistä olen erityistyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)