RTK2 Koiruuksien Tim-Antti

Kuukausi sitten (ai miten niin blogi laahaa hieman jäljessä) käytiin Lennun kanssa kisaamassa oman seuran rallitokokokeessa. Jonkin verran oltiin valmistauduttu kokeeseen treenaamalla hankalimpia juttuja (pääasiassa houkutusta), mutta enemmänkin olisi ehkä voinut tehdä töitä valmistautumisen suhteen. Houkutustreenit sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin ja totesinkin kavereille, että nyt pystyin kerrankin lähtemään kokeeseen ihan oikeasti hyvillä mielin, sillä meillä oli mahdollisuus selvitä houkutuksesta kunnialla.

Hallille saavuttuani huomasin, että tällä kertaa avoimen luokan radalla ei ole houkutusta lainkaan. Tyypillistä, juuri siihenhän me olimme niin kovin valmistautuneet! Rata vaikutti siis melko helpolta, mutta kun kyseessä olemme me, mitä vain voisi tapahtua kehänauhojen sisäpuolella. Tällä kertaa täytyy kuitenkin kehaista, että olimme Lennun kanssa varsin hyvin kartalla ja kerrankin tekemässä yhdessä samaa rataa ilman isoja kommelluksia. Minä itse töpeksin (huomaamattani) yhden kyltin pyytämällä Lennun istumaan yhden ylimääräisen kerran ja tästä tulikin meille yksi -10 pisteen virhe. Lisäksi uusimme yhden kyltin ja saimme yhden -1 pisteen virheen eli kaiken kaikkiaan suoriuduimme meidän normaaliin kisatasoon nähden mahtavasti! Lopputuloksena oli 86 pistettä ja näin ollen vihdoin ja viimein se RTK2-koulutustunnus!

Projekti oli paljon pidempi ja haastavampi kuin odotinkaan, ensimmäisen ja viimeisen avoimen luokan kokeen välillä oli reilusti yli vuosi. Olen kuitenkin hurjan iloinen, että jatkoimme sinnikkäästi koularin metsästystä, sillä kehityin ohjaajana ja kisaajana todella paljon tässä matkan varrella. Vaikka hylätyt tulokset tuntuivatkin aina todella ikäviltä juuri sillä hetkellä, on ne pitkässä juoksussa kuitenkin opettanut paljon epäonnistumisen sietämisestä. Tämän myötä myös pahin jännitys on jäänyt unholaan, ainakin rallitokossa. Katsotaan miten käy kun lähdetään taas jossain vaiheessa kisaamaan muissa lajeissa.

Tässä vaiheessa jätämme tosiaan rallitokon kokonaan todella pitkälle tauolle ja palataan sen pariin ehkä sitten joskus kun Lennu on eläkkeellä muista jutuista. Nyt haluan keskittyä Lennun kanssa tokoon sekä pk-hommiin. Metkan kanssa yritetään vielä saada takapäätä toimimaan ilman namejakin ja jos tässä onnistutaan, lähdetään varmaan testaamaan jos sieltä avoimesta luokasta heltyisi mummille tuloksiakin. Parin viikon päästä olemme menossa testaamaan möllikisoihin missä kunnossa avoimen luokan jutut oikein ovatkaan.