Tokon alkeet 04

Suorana käveleminen on ilmeisen vaikeaa...

Eilen oli jälleen ohjatut tokotreenit. Aiheena perusasento, siitä maahanmeno ja seuruu. Teimme myös luoksepäästävyyden.

Perusasennossa alettiin vaatimaan koirilta vähän enemmän, eli vähemmän käsiapua ja kuonon namikädestä irrottamista. Ei ihan mennyt putkeen tämä meillä. Lennu oli sitä mieltä, että jos hän ei saa nakerrella palkkaansa, hän ei myöskään sivulle tule. Olen siis ollut aivan liian lepsu siinä, että nameja on saanut nakerrella kädestä (niitä toki saamatta, mutta kuitenkin) ja nyt kun käsi oli nyrkissä passiivisena reiden vieressä, ei pentu suostunutkaan yhteistyöhön. Yritimme tätä monta kertaa, vaihdoimme paikkaa aina kun ei onnistunut ja yritimme uudelleen. Lopputuloksena oli koira, joka vain haisteli maata eikä katsonut ohjaajaa päinkään. Helpotimme hommaa, eli käsiapu takaisin, mutta yritin pitää sen nyrkissä. Onnistui joten kuten. Se tahtoo jäädä joko liian taakse, liian eteen tai liian kauas kun nami ei ole selkeästi tarjolla.

Perusasennosta maahanmenoa emme ole koskaan harjoitelleet, joten teimme sitä ihan niin, että Lennu oli edessäni ja teimme vaihtoja istumisesta maahan ja päin vastoin. Lennun tekniikkaa kehuttiin jälleen maahanmenossa ja se toimi ilman käsiapuakin! Hieno pentu! Eli enemmän pitää vaatia myös tässä! Istumaan siirtymisessä pitää vielä antaa selkeä käsiapu, mutta sitäkin sitten vähitellen häivyttämään kun tajuaa mistä on kyse. Ja pitää varmistaa, ettei pentu jää "puolitiehen", vaan istuu kunnolla.

Luoksepäästävyydessä Lennu oli hienosti! Ei ryntäillyt kouluttajan luokse vaan pysyi perusasennossa ja vieläpä aika hyvin kontaktissa. Toisella kerralla kun teimme samaa hommaa, pentu ei enää oikein suostunut tulemaan sivulle ollenkaan, jolloin ohjaaja vinkkasi, että voinhan myös istuttaa sen pennun ilman sivu-käskyä ja mennä itse perusasentoon sen viereen. Miten tuommoistakaan ei tule ajatelleeksi ennen kuin joku muu sen sanoo ääneen?

Seuruuta tehtiin aivan pieni pätkä, kun Lennu alkoi vaikuttaa jo niin väsyneeltä. Siihenkin vaan vihje nyt mukaan ja paljon treeniä.

Kouluttajan kommentit Lennusta olivat "ovela", "viisas" ja "ei tee yhtään enempää kuin on pakko". Eli koira on kuin omistajansa, menee sieltä mistä aita on matalin. ;) Kuulemma se tulee opettamaan minua paljon, kun se on sen verran fiksu koira ettei anna mitään ilmaiseksi. No se nyt on aivan varma, että Lennu tulee opettamaan minua paljon, kun minusta tuntuu koko ajan, että olen aivan ulalla. Eli ei kai tästä voi suunta olla kuin parempaan päin. Mutta vähän on kieltämättä kurja olo, kun vielä pari päivää sitten kuvittelin, että meillä on perusasento suht hyvällä mallilla. Vaan eipäs olekaan! Kovalla treenillä on yritettävä saada tilanne haltuun ja takaisin radalleen meidän tavoitettamme (perusasento kunnossa vuoden ikään mennessä) ajatellen.

Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Laura P. tämän päivän treeneissä. Niistä lisää huomenissa!

Paras perusasentokuva (ohjaajan tärähtänyt naama ei näy, pentu on suht oikeassa paikassa istumassa)

Kisattiin siitä kuka näyttää epäedustavimmalta. Kumpi voitti?

Sinne meni talviturkki!

Lennu päätti heittää tänään talviturkkinsa hieman eri tavalla kuin mitä olin ajatellut. Lennuhan ei ole kahlausta enempää veteen tutustunut ennen tätä päivää.

Oltiin siis iltalenkillä hetki pienen lammen rannassa ja Lennu kastoi vähän jalkojaan. Kun mie olin jo lähdössä kävelemään lammelta pois, näin kuinka Lennu juoksi vauhdilla kohti lampea ja hyppäsi, pommina. Sydänhän siinä oli pysähtyä, kun pentu oli hetken upoksissa, mutta onneksi se nousi kuitenkin nopeasti pintaan ja lähti uimaan kohti tuota pientä saareketta. Sinne se myöskipusi, vaikka mie huutelin sitä rantaan. Lennu nuuskutteli hetken saarellaan ja vinkui vähän, mutta tarpeeksi sille lirkuteltuani se hyppäsi samalla tyylillä takaisin lampeen ja ui rantaan. Kehuin aivan mielettömästi ja annoin nameja. Yllättävää kyllä, se vaikutti hyvin iloiselta, häntä vaan heilui aivan mahdottomasti kun sitä kehuin ja Lennu kiemurteli jaloissani. Onneksi selvisin taas pelkällä säikähdyksellä, joku päivä tää pentu vie miulta terveyden näillä kommelluksillaan. Toivotaan, että tämä nyt sentään tarkoittaa sitä, että miulla on kesällä innokas uimari seuranani eikä sitä, että herra traumatisoi itse itsensä lampiseikkailussaan.

Herra joutui elämänsä ensimmäiseen kokovartalopesuun kotiin päästyämme. Sopivampaa ajankohtaa ei varmaan olisi tälle uimareissulle voinut olla, sillä minulla oli aikeissa pestä Lennu tänään joka tapauksessa.

Muuten meille ei kuulu mitään kovin ihmeellistä. Lauantaina kävimme pyörähtämässä mätsärissä, jossa Lennu sai punaisen nauhan, mutta ensimmäisen kerran mätsäriurallaan ei sijoittunut. Pentuja, ja hienoja sellaisia, olikin paikalla liki 40, joten ihmekös tuo! Kotona ollaan treenailtu lähinnä sivulletuloa ja seuraamisen alkeisjuttuja, torstain tokoja odotellessa!

Lopuksi tämän päivän lenkiltä vielä video Lennun hepulista hiekalla:

Lennu on heistä kaikkein kaunein (melkein)

Tänään lähdimme illalla jälleen mätsäröimään. Paikalla oli todella paljon porukkaa ja jonot ilmoittautumiseen olivat mahdottoman pitkät! Onneksi hommaa nopeutettiin vähän ja pääsin ohituskaistalla jonojen ohi, sillä edelläolijat ilmoittivat koiriaan ainoastaan aikuisiin. Pentujakin tosin oli paikalla enemmän kuin aiemmissa mätsäreissä, yhteensä 25 kappaletta.

Meidän parinamme oli tällä kertaa valkoinen kääpiövillakoira. Lennu esiintyi mielestäni tosi hyvin, paremmin kuin parissa edellisessä mätsärissä. Tuomari ojensi meille sinisen nauhan, perustelunaan se, että villakoira paransi huimasti menoaan loppua kohden ja Lennu oli kuulemma "niin tasainen". No, sitä en käy kiistämään! Sinisten kehä alkoi pian oman kehämme päätyttyä ja siellä pönötettiinkin ihan kiitettävän pitkään! Ensimmäistä kertaa tuli vastaan myös kaksoishandlausta, kehän laidalta huutelu meinasi käydä Lennulle häiritseväksi, mutta kyseinen koirakko käteltiin kehästä pois. Lopulta kehässä oli vain neljä koiraa ja olin hurjan iloinen siitä, että Lennu sijoittui jälleen. Sitten jäljellä olimme vain Lennu sekä yksi toinen koira. Tuomari tuli kättelemään minua ja olin varma, että jälleen napsahtaisi kakkossija, mutta tuomari totesikin, että tässä on voittaja! Ei ollut ilolla ja ihmetyksellä rajaa tässä vaiheessa!

Vein Lennun hetkeksi autoon odottamaan BIS-kehää, mutta kovin pitkäksi aikaa en sitä uskaltanut sinne jättää jottei myöhästyttäisi kehästä. Viimeisen nauhakehän loppumista odotellessa Lennu vaikutti varsin väsyneeltä, sillä se hyppi ja riekkui minua vasten. BIS-kehään pääsi myös Calle-lagotto omistajineen ja ajattelin, että tästähän se vasta hyvä tuleekin, sillä se tunnetusti riekkuu eniten tuttujen koirien läheisyydessä. BIS-kehään päästyämme sain kuitenkin todeta, että Lennu pönöttää siellä aivan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Pienimuotoista väsymisen merkkiä oli havaittavissa ainoastaan siinä, että palkatessa Lennu kurotti nameihin niin, että se hukkasi seisomisasentonsa. Tuomarit juoksuttivat meitä ihan mukavasti ja pönötystäkin pääsimme harjoittelemaan taas koko rahan edestä. Siinä vaiheessa kun tajusin, että jäljellä oli enää neljä koiraa, olisin voinut ryhtyä tanssimaan. Miun pieni hörökorva sijoittui BIS-kehässä kaikkien niiden koirien joukosta! Lopulta Calle sijoitettiin kolmanneksi ja Lennu toiseksi! Aivan uskomatonta! Lennu siis SIN1 BIS2 ja kotiin kannettiin hirmuiset määrät palkintoja (herkkuja molemmille, kuntoilukamaa miulle sekä pari lahjakorttia, joista olin erityisen iloinen, sekä tietenkin Lennun ensimmäinen pokaali)!

Kuva: Joensuun Agilityurheilijat

The one where the pup meets his arch enemy