Huhtikuun näyttelyturnee

Tässä kuussa kävimme peräti kahdessa eri näyttelyssä koirien kanssa. Ensin vuorossa oli Imatralla järjestetty (KV-)pääsiäisnäyttely ja viikko siitä Outokummun ryhmänäyttely.

Imatralle lähdettiin lauantaiaamuna kuuden aikaan Sariannan kanssa. Ajokeli oli mitä mainioin, joten kahden ja puolen tunnin ajomatka sujui oikein kivasti ja nopeasti. Aamupäivä tuntui varsin pitkältä nahkakehää odotellessa, mutta onneksi mukana oli seuraa ja paikalta löytyi tuttuja, joiden kanssa jutustella. Nahkat arvosteli kuulemani mukaan aivan uunituore ulkomuototuomari Marko Ljutic. Hän olikin varsin mukava tuomari, pidin hänen tavastaan arvostella kovasti! Lennun vuoron tullessa hän juoksutti valioluokan koirat pariin kertaan kehän ympäri ja yksilöarvosteluun mennessämme hän totesi heti suoraan pitävänsä todella paljon Lennun liikkumisesta. Hän kopeloi koiran tarkkaan ja sanoi minulle ääneen, että ainoa asia, josta hän ei tässä koirassa pidä on liian "lyhyet" kylkiluut. Hyvin todenmukainen arvostelu on tämä, sillä Lennullahan on viimeinen kylkiluupari alikehittynyt. 

Lennu esiintyi aivan upeasti, malttoi olla aseteltavana ja seisoa todella hienosti ja ravasikin todella nätisti. Lennu sai laatuarvosanakseen Erinomaisen. Näin tapahtui myös toiselle valioluokan urokselle, joten seuraavaksi suuntasimme sitten kilpailuluokkaan. Jälleen tuomari juoksutti meidät pariin kertaan kehän ympäri ja jutteli sitten todella pitkään siitä, mistä kummassakin koirassa pitää ja mistä ei. Ja sitten totesi, että päätös on vaikea, mutta sijoitti kuitenkin Lennun ensimmäiseksi. Paras Uros kehässä oli valioluokan urosten lisäksi yksi veteraani ja kaksi avoimen luokan urosta. Tällä kertaa Lennulle sijoitukseksi neljäs, mikä oli tosi hieno juttu KV-näyttelyssä!

"3,5 years old male. Excellent in type. Correct head. Lovely expression. Excellent ear carriage. Very strong with all 4 feet. Excellent front. Excellent front movements. Excellent rear. Ribcage could be longer. Anyway very balanced in movements." ERI SA VAK1 PU4

Kuva: Sarianna S.

Seuraavaksi vuorossa olikin sitten villi korttini Metka-muori. Kehän ulkopuolella harjoitellessa se ei seisonut mitenkään erityisen kauniisti ja tunnetusti sen suhtautuminen jalkojen asetteluun on varsin nuiva. Niinpä olikin aivan mahtavaa kun yksilöarvostelussa kierroksen ravattuamme Metka seisahtui tuomarin pöydän eteen niin, että sen tuomarin puoleinen takajalka (se mihin erityisesti ei saa koskea) oli oikein nätillä kohdalla ja mummi antoi minun asetella toisenkin takajalan nätisti! Siinä se sitten pönötti koko arvostelun ajan oikein mallikkaasti ja mie olin pakahtua ylpeydestä. Muorille kuitenkin arvosanaksi Erittäin Hyvä ja ainoana veteraaninarttuna luokkavoitto. Olin aivan hurjan iloinen siitä, miten hienosti Metka esiintyi eikä muulla ollut väliä.

"9,5 years old bitch. In very good condition. Excellent in face and expression, eyes and ears. But straight in the front and rear. Short body. Balanced in move. Excellent presentation. Excellent condition."  EH VEK1
Tämän näyttelyreissun kohokohta oli kuitenkin matkakumppani Benjaminin hieno menestys pehkokehässä! Benny oli nyt neljännessä näyttelyssään (minun ilmoittamanani) ja sieltähän napsahtikin sitten ensimmäinen SERTI!

Seuraavalla viikolla meille saapui kyläilemään Sanni Siskon ja Lolan kanssa. Yleensä kun näemme Sannin kanssa meillä on viikonloput aivan täyteen ahdettuja kaikenlaisella ohjelmalla. Tällä kertaa onnistuimme olemaan suunnittelematta mitään suurempia juttuja! Siispä viikonloppu koostui lähinnä lenkkeilystä, syömisestä, koirien kuvaamisesta, television katselusta, leipomisesta ja tietysti siitä yhdestä pakollisesta ohjelmanumerosta - koiranäyttelystä. Kaikenlaista jännää saatiin tästä huolimatta kokea - säätilat vaihtelivat aurinkoisesta lumimyrskyyn ja yhdellä lenkillä satuttiin vahingossa varusmiesten sotaharjoitukseen. Hupsista!

Outokummun näyttely on yksi niistä harvinaisista näyttelyistä, joihin ajaa meiltä alle tunnissa. Tällaisia taidetaan järjestää ykkösryhmälle noin kaksi kertaa vuodessa täälläpäin. Oli siis melkoista luksusta kun laskeskelimme nahkojen kehän alkavan vasta puolen päivän jälkeen ja ajomatkaan ei tarvinnut varata kuin 40 minuuttia. Saimme nukkua varsin pitkään ja valmistautua ihan rauhassa lähtöön. Matka Outokumpuun oli suhteellisen extreme kun yllättäen hyvä ajokeli muuttuikin ihan hirmuiseksi lumimyräkäksi ja autossa oli alla kesärenkaat. Selvisimme kuitenkin näyttelypaikalle ilman kommelluksia ja olimme todella hyvissä ajoin paikalla.

Nahkojen tuomarina oli Markku Kipinä. Paikalla oli minun ja Sannin koirien lisäksi Konsta-veli, joten olimme ilmoittaneet mukaan myös Kasvattajaryhmän. Konsta sai tuomarilta Erittäin Hyvän, ainoastaan yksi avoimen luokan uroksista sai Erinomaisen. Valioluokassa oli jälleen Lennun lisäksi yksi uros. Tällä kertaa Lennu ei oikein esiintynyt kunnolla, aseteltuani sen jalkoja se siirteli niitä uudelleen enkä saanut sitä oikein seisomaan edustavasti. Ravaaminen sentään sujui ihan mallikkaasti. Erinomaisen Lennu kuitenkin sai, hieman rauhattomasta esiintymisestään huolimatta. Tämäkin tuomari tykkäsi jutella kovasti kilpailuluokan aikana ja hänkin kertoi meille tarkkaan mistä tykkäsi missäkin koirassa. Lennun kohdalla hän sanoi koiran olevan kovin vaatimaton seistessä, mutta liike on hyvin tasapainoista. Tällä kertaa meidät osoitettiin kuitenkin sijalle kaksi eikä kumpikaan valioista saanut SA:ta. 

"Hyvä koko, mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Hieman korkea häntä. Melko avoimet tasapainoiset kulmaukset. Hyvä kaula, korvat, silmät & purenta. Tasapainoiset sivuliikkeet, hieman löysä edestä. Miellyttävä luonne." ERI VAK2

Nartuissa Sisko oli vuorossa ensimmäisenä ja sai hienosti ERIn nuorten luokassa. Avoimessa luokassa oli peräti viisi narttua ja niistä kolme taisi saada Erittäin Hyvän. Luokan voittoon nousi Lennun ihana Lola-sisko SA:n kera! Sitten vuorossa olikin mummikoira. Muori esiintyi melko hyvin, ei yhtä upeasti kuin Lappeenrannassa, mutta ihan maltillisesti kuitenkin. Juoksuosuuksilla Metka meinasi vähän lähteä lapasesta, mutta seisominen sujui ihan näppärästi. Olin aivan todella tyytyväinen ja yllättynyt kun kehäsihteeri huusi laatuarvosanaksi Erinomaisen ja siihen päälle vielä SA:n. Paras Narttu -kehässä oltiinkin sitten Koiruuksien kanssa kahdestaan, sillä Lola ja Metka olivat ainoat SA:n saaneet nartut. Tuomari juoksutti meidät kehän ympäri ja osoitti sitten Lolan ykköseksi. Lolalle siis hienosti toinen serti ja Metkalle jälleen varaserti. Lolasta tuli hetken päästä vielä VSP.
"Melko kevytluustoinen, ryhdikkäästi esiintyvä veteraani, jolla voisi olla hieman paremmin kulmautunut etuosa. Hyväilmeinen pää, korvat, silmät & purenta. Hyvä rintakehä. Hieman luisu lantio. Voimakkaammin kulmautunut takaa. Hyvä luonne. Liikkuu riittävällä sivuliikkeellä, hieman korkea sivuaskel." ERI SA VEK1 PN2 ROP-VET VASERT

Hienon näyttelypäivän kruunasi meidän kasvattajaryhmämme. Konsta ei voinut oman arvostelunsa jälkeen näyttelyyn, joten valitsimme ryhmään minun ja Sannin koirat eli Metkan, Lennun, Siskon ja Lolan. Meidän onneksemme näyttelypaikalla oli ihania tuttuja, jotka suostuivat esittämään Metkan ja Siskon. Menimme kehään aivan kylmiltään, mutta koirat esiintyivät ihan mukavasti ja ilmeisesti tuomari tykkäsi näkemästään, sillä ojensi meille KP-ruusukkeen ja näin ollen Koiruudet olivat ROP-kasvattaja. Koska kyseessä oli ryhmänäyttely ja nahkakehä oli vasta puolen päivän jälkeen, ei ryhmäkehiä tarvinnut odottaa kovin kauaa. 
Ennen kasvattajaryhmiä käväisimme Metkan kanssa BIS-veteraani kehässä (ensimmäistä kertaa, aiemmin emme ole viitsineet jäädä), mutta todella hienosta esiintymisestä huolimatta meidät taputeltiin kehästä pois samantien. Seuraavaksi oli vuorossa BIS-kasvattajan valinta ja siellä tuomarina oli samainen Markku Kipinä, joka arvosteli nahkat. Hän teki päätöksensä nopeasti, osoitti kenet halusi jatkoon ja niin sitä vaan oltiin neljän parhaan joukossa! Hän liikutti ryhmät vielä edestakaisin sekä ympäri. Tämän jälkeen meidät osoitettiin neljännelle sijalle!! Aivan huikeaa, minun ja Sannin koirat ottivat BIS4-sijan kasvattajakisassa. Tämmöistä hetkeä ei ihan heti tule uudestaan vastaan, joten nautimme kyllä täysin siemauksin. Onneksi olimme edellispäivänä tehneet kakun niin pääsimme näyttelyn jälkeen herkuttelemaan voittokakulla! 
"Koirat kolmesta yhdistelmästä. Selvät sukupuolileimat. Hyvät koot & mittasuhteet. Edustavat yhteistä tyyppiä. Ryhdikkäät olemukset. Hyväntyyppiset päät. Riittävät liikkeet. Miellyttävät luonteet. Hyvää kasvatustyötä!" KP ROP-kasvattaja BIS4-kasvattaja

RTK2 Koiruuksien Tim-Antti

Kuukausi sitten (ai miten niin blogi laahaa hieman jäljessä) käytiin Lennun kanssa kisaamassa oman seuran rallitokokokeessa. Jonkin verran oltiin valmistauduttu kokeeseen treenaamalla hankalimpia juttuja (pääasiassa houkutusta), mutta enemmänkin olisi ehkä voinut tehdä töitä valmistautumisen suhteen. Houkutustreenit sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin ja totesinkin kavereille, että nyt pystyin kerrankin lähtemään kokeeseen ihan oikeasti hyvillä mielin, sillä meillä oli mahdollisuus selvitä houkutuksesta kunnialla.

Hallille saavuttuani huomasin, että tällä kertaa avoimen luokan radalla ei ole houkutusta lainkaan. Tyypillistä, juuri siihenhän me olimme niin kovin valmistautuneet! Rata vaikutti siis melko helpolta, mutta kun kyseessä olemme me, mitä vain voisi tapahtua kehänauhojen sisäpuolella. Tällä kertaa täytyy kuitenkin kehaista, että olimme Lennun kanssa varsin hyvin kartalla ja kerrankin tekemässä yhdessä samaa rataa ilman isoja kommelluksia. Minä itse töpeksin (huomaamattani) yhden kyltin pyytämällä Lennun istumaan yhden ylimääräisen kerran ja tästä tulikin meille yksi -10 pisteen virhe. Lisäksi uusimme yhden kyltin ja saimme yhden -1 pisteen virheen eli kaiken kaikkiaan suoriuduimme meidän normaaliin kisatasoon nähden mahtavasti! Lopputuloksena oli 86 pistettä ja näin ollen vihdoin ja viimein se RTK2-koulutustunnus!

Projekti oli paljon pidempi ja haastavampi kuin odotinkaan, ensimmäisen ja viimeisen avoimen luokan kokeen välillä oli reilusti yli vuosi. Olen kuitenkin hurjan iloinen, että jatkoimme sinnikkäästi koularin metsästystä, sillä kehityin ohjaajana ja kisaajana todella paljon tässä matkan varrella. Vaikka hylätyt tulokset tuntuivatkin aina todella ikäviltä juuri sillä hetkellä, on ne pitkässä juoksussa kuitenkin opettanut paljon epäonnistumisen sietämisestä. Tämän myötä myös pahin jännitys on jäänyt unholaan, ainakin rallitokossa. Katsotaan miten käy kun lähdetään taas jossain vaiheessa kisaamaan muissa lajeissa.

Tässä vaiheessa jätämme tosiaan rallitokon kokonaan todella pitkälle tauolle ja palataan sen pariin ehkä sitten joskus kun Lennu on eläkkeellä muista jutuista. Nyt haluan keskittyä Lennun kanssa tokoon sekä pk-hommiin. Metkan kanssa yritetään vielä saada takapäätä toimimaan ilman namejakin ja jos tässä onnistutaan, lähdetään varmaan testaamaan jos sieltä avoimesta luokasta heltyisi mummille tuloksiakin. Parin viikon päästä olemme menossa testaamaan möllikisoihin missä kunnossa avoimen luokan jutut oikein ovatkaan.

Katsaus tokotilanteeseen

Kuvat: Laura Pitkänen

En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän treenaamisesta mitään, joten pohdin, että nyt vuoden alussa voisi olla hyvä aika avata hieman missä me tällä hetkellä Lennun kanssa tokon saralla edetään. Tilannehan on se, että olemme käyneet tokokokeessa viimeksi toukokuussa ja tänä vuonna olisi sitten jossain vaiheessa tarkoitus sunnata avointa luokkaa kokeilemaan. Saimme kuitenkin vuoden alusta ryhmäpaikan VOI/EVL -ryhmästä, joten ylempien luokkien liikkeitäkin olemme ottaneet nyt paremmin repertuaariin. Tässä kuitenkin tilannekatsausta avoimen - ja voittajaluokan osalta.


AVOIN LUOKKA

Paikalla istuminen - Olemme treenanneet paikkaistumista silloin tällöin, tämä on sujunut aina hienosti.

Seuraaminen - Avoimen luokan uutuudet (juosten kääntyminen ja askeleet eteen/taakse) ovat vielä melko lailla vaiheessa. Juosten seuraaminen vaatii työstämistä joka tapauksessa ja kääntyminen erityisesti. Askeleet onnistuvat eteenpäin ja peruutustakin olemme saaneet todella paljon paremmaksi, mutta vielä pitää panostaa erityisesti suoruuteen. Lennu edistää edelleen paljon enkä ole siihen tähän mennessä puuttunut, koska olen halunnut keskittyä seuraamisen asenteeseen. Olen kyllä vähän miettinyt, pitäisikö seuruupaikalle yrittää tehdä jotain vai ei... Yleisesti ottaen seuruussa ollaan treenattu paljon häiriönsietoa, käännöksiä (valitettavasti tehty työ ei ole vielä kantanut hedelmää vaan tekemistä riittää...) ja kestoa. Yleisilmeeltään Lennun seuruu alkaa mielestäni näyttää jo aika kivalta!

Liikkeestä istu/maahan - Joulukuussa alkoi jäävien perusteellinen treenaaminen, sillä aiemmin Lennu osasi ainoastaan maahanmenon. Treenit ovat edenneet hyvää tahtia ja liikkeestä istuminen näyttää jo varsin hyvältä.

Luoksetulo - Taitaa olla samanlainen avoimessa kuin oli alokkaassakin, ei siis minkäänlaisia ongelmia.

Liikkeestä seiso - Kuten istumistakin, seisomista alettiin harjoitella reilu kuukausi sitten ja on jo aika kivalla mallilla. Lennu myös erottelee käskyjä yllättävän hyvin, tekee varsin harvoin virheitä liikkeiden erottelussa vaikka niitä tekisi samaan syssyyn kaikkia.

Merkin kiertäminen - Oli vielä pari viikkoa sitten todella hieno, mutta viime viikolla onnistuin hajottamaan koko liikkeen lisäämällä treeniin liian vaikean häiriön. Nyt sitten kursitaan kiertämistä takaisin ennalleen.

Noutaminen - Yksi Lennun lempiliikkeistä ja aika lailla kisavalmis. Palautuksia pitäisi vielä treenata niin, että tulee eteen vähän viistosta eikä aina suoraan edestä.

Kauko-ohjaus - Yksi meidän kompastuskivistämme (muistan ajan jolloin kaukot olivat meidän lempiliikkeemme, siitä on aika kauan...), jostain syystä en osaa kouluttaa koiriani nousemaan maasta istumaan. Pikkuhiljaa pidennetään matkaa, että saataisiin paljon onnistumisia ja varmuutta myös siihen nousemiseen. Pari viikkoa sitten esitteli ekaa kertaa ryömimistaktiikkaa maahanmenossa, ilmeisesti etäisyys oli liian pitkä häiriöön nähden.

Estehyppy - Suoritetaan samalla tavalla kuin alokasluokan hyppy, ei siis ongelmia.

Ruutu - Vasta tämän vuoden puolella otettiin ruutu ihan kunnolla treeniohjelmaan, joten siihen nähden sanoisin, että ruutu sujuu vallan hyvin! Treenataan ruutuun menemistä kosketusalustan kanssa ja se on sujunut hyvin, pysäytystä pitää vielä vahvistaa paljon muissa yhteyksissä. Maahanmenoja ei olla edes otettu vielä, mutta onnistunee.

Liikkeistä osa on siis varsin hyvällä mallilla, kun taas joissain on enemmän tai vähemmän treenamista. Tehdään säännöllisesti ketjutustreenejä niin, että teemme useamman liikkeen putkeen, jotta Lennulle rakentuisi myös sitä kestävyyttä suorittaa ilman palkkaa. Lennun mielentila treenatessa onkin mennyt mielestäni todella paljon eteenpäin ja sillä voisi jopa sanoa olevan ihan kunnon asennetta!

VOITTAJALUOKKA

Paikalla makaaminen - Aika vähän on vielä treenattu paikkista niin, että minä olisin piilossa.

Seuraaminen - Treenattavaa kyllä riittää; peruuttaminen, askeleet, käännökset ja kesto on täysin kesken vielä.

Liikkeestä istu/maahan/seiso - Sinänsä melko hyvällä mallilla, että Lennu erottelee käskyjä hyvin. Vaatii kuitenkin vielä paljon varmuutta toimiakseen häiriössä ja kisatilanteessa.

Luoksetulo - Pysäytystä ei olla (varsinkaan luoksetulon yhteydessä) juurikaan treenattu.

Ruutu - Kuten yllä totesin, ruudun kanssa ollaan vielä aika alkuvaiheessa.

Ohjattu nouto - Ohjatun noudon suuntia olemme treenanneet useamminkin, vaativat kyllä vielä jonkin verran treenaamista sillä välillä sekoittaa suunnat.

Tunnistusnouto - Olemme treenanneet tunnaria hävettävän vähän, tänä vuonna ei vielä kertaakaan. Viime syksynä tehtiin tunnaria jonkun verran, mutta ei päästy etenemään kovinkaan paljoa, sillä Lennu on jostain syystä erityisen kova sähläämään tässä liikkeessä.

Metalliesineen nouto - Teimme viime viikolla metallinoutoa ensimmäistä kertaa hypyn kera ja sehän sujui varsin mallikkaasti! Pelkkää pitoa tehdessä hampaat kalisevat jonkin verran, mutta itse nouto oli siivo.

Kauko-ohjaus - Maasta seisomaan nousemisen tekniikka on kiva, mutta seisomasta maahanmeno ei ole yhtä varma. Tarvitaan todella paljon treeniä varmuudeen saamiseksi ja sitä matkaakin pitäisi lisätä aika rutkasti.

Voittajaluokan liikkeissä on sitten huomattavasti enemmän keskeneräisyyttä, ymmärrettävästi. Hiljalleen nämä asiat kuitenkin alkavat muotoutua kun esimerkiksi vuosi sitten en olisi voinut uskoa että meidän seuraaminen näyttää joku päivä edes tällaiselta miltä se tällä hetkellä näyttää! Jos jostain olen erityisen tyytyväinen niin Lennun työskentelyasenteeseen ja siihen, että treeneistä jää pääsääntöisesti todella hyvä mieli.

Kajaani KV 2017

Näyttelyvuosi avattiin tänäkin vuonna Kajaanin tamminäyttelyssä pari viikkoa sitten. Lähdimme tällä kertaa matkaan Sariannan kanssa, matkaseuranamme Metka, Lennu ja Benny. Kuten tavallista, tämäkin näyttelyreissu alkoi hyvin aikaisin aamulla, mutta loppujen lopuksi kolmen tunnin ajomatka taittui varsin sujuvasti ja nopeasti. Olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin ja roudasimme tavaramme pallohalliin. Pitkäkarvaiset colliet olivat oman kehänsä ensimmäinen arvosteltava rotu ja sileäkarvaiset sitten viereisessä kehässä viimeinen arvosteltava rotu. Näin ollen päivä venähti pitkäksi, mutta ei se oikeastaan kauhean pitkältä edes tuntunut vaan odotteluajat vierähtivät yllättävän nopeasti.

Nahkoja oli ilmoitettu norjalaiselle Maija Heinilälle 15 kappaletta, joista kaksi oli pentuja. Urosten arvostelu tapahtui ripeästi ja pian olikin vuorossa valioluokka ja Lennun esittäminen. Luottonäyttelyfifini esiintyi jälleen hienosti ja sai laatuarvostelukseen Erinomaisen. Kilpailuluokassa ilahduin hurjasti kun Lennu valittiin luokkansa ensimmäiseksi! Paras Uros -kehässä oli ainoastaan kolme urosta Lennun lisäksi ja niistäkin yksi oli junioriluokan koira. Kerkesin jo tuumia, että meillä oli varsin hyvät saumat inttivalioitumiseen tarvittavaan viimeiseen CACIBiin, mutta sitten meidät osoitettiin toiseksi. Lopputuloksena siis PU2 ja VACACIB. Tyytyväinen olen kyllä tulokseen joka tapauksessa, valioitua kerkeää myöhemminkin!

"Kaunis valiouros. Hyvät linjat päässä. Kauniit korvat ja silmät. Aavistuksen ahdas alaleuka. Kaunis niskakaari. ja ylälinja. Hyvät kulmaukset ja luusto. Erinomaiset mittasuhteet. Liikkuu pitkin maatavoittavin yhdensuuntaisin askelin."

Nahkanarttujen alkaessa otin Metkan häkistä ja lähdimme lämppäämään ympäri hallia, koska muorikoira oli joutunut odottelemaan häkissä jo useamman tunnin ajan. Jälleen kerran minua jännitti jonkin verran Metkan esiintyminen, sillä se on aina vähän arvoitus... Tällä kertaa jännitys oli kuitenkin täysin turhaa, sillä kun menimme kehään Metka esiintyi todella varmasti ja maltillisesti! Se antoi minun asetella itseään ja seisoi nätisti paikallaan. Myös juokseminen sujui ilman pahempaa keulimista. Meillä oli hirmuisen hauskaa yhdessä ja siinä vaiheessa kun kehäsihteeri totesi Metkan olevan Erinomainen ja SA:n arvoinen, taisin hymyillä aika kovaa. Paras Narttu -kehässä oli urosten tapaan vain neljä koiraa. Hetken koiria arvioituaan tuomari järjesteli koirat paremmuusjärjestykseen ja osoitti Metkan neljänneksi. Hetken päästä se valittiin vielä ROP-Veteraaniksi. Aika mahtavaa!!

"Erittäin narttumainen. Keskivahva. Suurehkot silmät. Hyvät korvat. Saisi olla enemmän luustoa. Kaunis ylälinja. Erinomaiset mittasuhteet. Liikkuu kuin nuori koira."

Kaiken kaikkiaan näyttelypäivä oli onnistunut, kotimatkakin sujui ongelmitta ja minusta oli hurjan mukavaa päästä pitkästä aikaa koirien kanssa kehään. Seuraavat näyttelysuunnitelmat ovatkin huhtikuun puolella, joten hetki saadaan taas seuraavaa koetusta odotella. Tällä välin keksitään kaikenlaista muuta kivaa, mutta niistä jutuista joskus myöhemmin!