Lennu kotiutui!

Lähdimme perjantaina äitini kanssa ajelemaan kohti kasvattajaa ja pentua puoli kymmenen aikoihin. Matkan varrella noudimme kyytiin isäni Lahdesta ja pysähdyimme lounaalle. Kasvattajan pihaan saapuessamme olivatkin pennut ulkona aitauksessa. Lähdimme pentujen kanssa sisälle, jolloin kirjoitimme paperit ja kävimme läpi käytännön asioita. Pian oltiinkin taas tien päällä, pennun kanssa,  sillä meillä oli edessä vielä pitkä kotimatka.

Alkumatka meni odotetulla tavalla, Lennu oli sylissäni etupenkillä ja itki ikäväänsä. Jonkun matkaa aikaa meni itkeskellessä, mutta sitten pentu hiljentyi. Lennu ei vain olisi millään malttanut olla paikoillaan ja minulla alkoi olla sellainen olo, että viiden tunnin pituinen kotimatka tulisi tuntumaan varmaan kaksi kertaa pidemmältä. Ensimmäisen pissatauon (hienosti tuli pissat levähdyspaikan nurmikolle, vaikka lähellä ajoi rekkoja moottoritiellä) jälkeen vaihdettiin Lennun kanssa paikkaa takapenkille ja sinne pikkuinen sitten rauhoittuikin nukkumaan. Lennu yritti kovasti nukahtaa istualleen päänsä miun jalkaa vasten nojaten, mutta auton liikkeet aiheuttivat niin paljon huojumista, ettei siitä tullut mitään. Loppujen lopuksi jalkatilasta löytyi mukava soppi, johon pentu sitten asettui ja siellä olikin hyvä matkata koko loppuilta.

Matka sujui siis loppujen lopuksi yli kaikkien odotusten! Lennu itki kuitenkin vain sen ensimmäisen 30 minuuttia ja oli sen jälkeen niin reipasta pentua. Tarpeet tuli hienosti ulos aina meidän pysähtyessä tauolle eikä pentua oksettanut ollenkaan.

Saapuessamme kotiin pentu tutki innoissaan paikkoja ja oli kaikin puolin todella reipas. Syötin vielä iltaruuan ja kävimme pihalla ennen kuin asetuimme nukkumaan. Päätin nukkua pennun seurana keittiössä patjalla ensimmäiset pari yötä. Muuten hyvä idea, mutta eihän siitä minun nukkumisestani mitään tullut. Lennu kyllä koisaili ihan kivasti, välillä heräili toki vaihtamaan paikkaa ja nakertelemaan milloin mitäkin, mutta muuten uni maistui hyvin. Itse nukuin vasta aamu-yöstä ja nekin unet jäivät vähäisiksi, kuuden maissa lähdettiin Lennun kanssa käymään pihalla.

Ensimmäiset päivät ovat menneet mukavasti, Lennu on leikkinyt, nukkunut, tutkinut takapihaa, hepuloinut ja harjoitellut yksinoloa. Olemme myös harjoitelleet kontaktin ottamista ruokailun yhteydessä ja se sujuu jo tosi kivasti! Yksinolot ovat taas sujuneet vaihtelevasti, välillä ihan hiljaa ja nätisti, välillä taas itkien ja uikuttaen. Pennun väsymystila vaikuttaa tosi paljon siihen, miten se jää yksin. Nukkuessa tai todella väsyneenä se jää tosi kivasti pidemmäksikin aikaa, mutta jos on vähänkin virtaa jäljellä niin ääntä kyllä löytyy. Sen sain todistaa viime yönä kun Lennu nukkui ensimmäisen kerran yksin keittiössä. Noin tunnin se jaksoi mekkaloida (vikistä, haukkua, ulvoa yms.) ennen kuin nukahti. Kuuden aikoihin vein sen ulos. Katsotaan miten tänään sujuu! Tuonne se nyt nukahti, miekin taidan painua kohta nukkumaan, saa nähdä alkaako jossain vaiheessa yötä kuulua riekkumista. Allekirjoittanut tarvitsisi kyllä ihan kunnolla unta kaaliin, en ole nukkunut ainakaan viikkoon kunnolla ja alkaa kyllä näkyä sekä tuntua siltä. 

Unettomuus (sekä täysin muuttunut arki ja iso vastuu) on aiheuttanut miulle aikamoisia mielialojen vaihteluja sekä itkeskelyä. Välillä olen onneni kukkuloilla, kuten tänään kun kävimme ensimmäistä kertaa metsässä kävelemässä ja Lennu oli vapaana hienosti, mutta parin tunnin päästä siitä olenkin jo itkuinen ja mietin, mitä olen mennyt tekemään, en mie tiedä mitä tämän kanssa pitää tehdä. Onneksi olen saanut monia, monia kannustavia viestejä ja puheita, jotka ovat vakuutelleet tämän olevan ihan normaalia ja ohimenevää. Toivottavasti! Varmaan auttaisi sekin, että saisi oikeasti kunnon yöunet joskus, ei kai se mikään ihme ole jos nukkuu n. neljä tuntia yössä, ettei kaikkea ihan voi handlata normaalilla tavalla. On se Lennu kuitenkin ihana ja fiksu, kunhan hammastelu pysyy sallituissa asioissa eikä aina vain niissä jaloissa ja muissa. :)