Lähdimme perjantaina äitini kanssa ajelemaan kohti
kasvattajaa ja pentua puoli kymmenen aikoihin. Matkan varrella noudimme kyytiin
isäni Lahdesta ja pysähdyimme lounaalle. Kasvattajan pihaan saapuessamme
olivatkin pennut ulkona aitauksessa. Lähdimme pentujen kanssa sisälle, jolloin
kirjoitimme paperit ja kävimme läpi käytännön asioita. Pian oltiinkin taas tien
päällä, pennun kanssa, sillä meillä oli
edessä vielä pitkä kotimatka.
Alkumatka meni odotetulla tavalla, Lennu oli
sylissäni etupenkillä ja itki ikäväänsä. Jonkun matkaa aikaa meni
itkeskellessä, mutta sitten pentu hiljentyi. Lennu ei vain olisi millään
malttanut olla paikoillaan ja minulla alkoi olla sellainen olo, että viiden
tunnin pituinen kotimatka tulisi tuntumaan varmaan kaksi kertaa pidemmältä.
Ensimmäisen pissatauon (hienosti tuli pissat levähdyspaikan nurmikolle, vaikka
lähellä ajoi rekkoja moottoritiellä) jälkeen vaihdettiin Lennun kanssa paikkaa
takapenkille ja sinne pikkuinen sitten rauhoittuikin nukkumaan. Lennu yritti
kovasti nukahtaa istualleen päänsä miun jalkaa vasten nojaten, mutta auton
liikkeet aiheuttivat niin paljon huojumista, ettei siitä tullut mitään.
Loppujen lopuksi jalkatilasta löytyi mukava soppi, johon pentu sitten asettui
ja siellä olikin hyvä matkata koko loppuilta.
Matka sujui siis loppujen lopuksi yli kaikkien
odotusten! Lennu itki kuitenkin vain sen ensimmäisen 30 minuuttia ja oli sen
jälkeen niin reipasta pentua. Tarpeet tuli hienosti ulos aina meidän
pysähtyessä tauolle eikä pentua oksettanut ollenkaan.
Saapuessamme kotiin pentu tutki innoissaan
paikkoja ja oli kaikin puolin todella reipas. Syötin vielä iltaruuan ja kävimme
pihalla ennen kuin asetuimme nukkumaan. Päätin nukkua pennun seurana keittiössä
patjalla ensimmäiset pari yötä. Muuten hyvä idea, mutta eihän siitä minun
nukkumisestani mitään tullut. Lennu kyllä koisaili ihan kivasti, välillä
heräili toki vaihtamaan paikkaa ja nakertelemaan milloin mitäkin, mutta muuten
uni maistui hyvin. Itse nukuin vasta aamu-yöstä ja nekin unet jäivät
vähäisiksi, kuuden maissa lähdettiin Lennun kanssa käymään pihalla.
Ensimmäiset päivät ovat menneet mukavasti, Lennu on leikkinyt, nukkunut, tutkinut takapihaa, hepuloinut ja harjoitellut yksinoloa. Olemme myös harjoitelleet kontaktin ottamista ruokailun yhteydessä ja se sujuu jo tosi kivasti! Yksinolot ovat taas sujuneet vaihtelevasti, välillä ihan hiljaa ja nätisti, välillä taas itkien ja uikuttaen. Pennun väsymystila vaikuttaa tosi paljon siihen, miten se jää yksin. Nukkuessa tai todella väsyneenä se jää tosi kivasti pidemmäksikin aikaa, mutta jos on vähänkin virtaa jäljellä niin ääntä kyllä löytyy. Sen sain todistaa viime yönä kun Lennu nukkui ensimmäisen kerran yksin keittiössä. Noin tunnin se jaksoi mekkaloida (vikistä, haukkua, ulvoa yms.) ennen kuin nukahti. Kuuden aikoihin vein sen ulos. Katsotaan miten tänään sujuu! Tuonne se nyt nukahti, miekin taidan painua kohta nukkumaan, saa nähdä alkaako jossain vaiheessa yötä kuulua riekkumista. Allekirjoittanut tarvitsisi kyllä ihan kunnolla unta kaaliin, en ole nukkunut ainakaan viikkoon kunnolla ja alkaa kyllä näkyä sekä tuntua siltä.
Unettomuus (sekä täysin muuttunut arki ja iso vastuu) on aiheuttanut miulle aikamoisia mielialojen vaihteluja sekä itkeskelyä. Välillä olen onneni kukkuloilla, kuten tänään kun kävimme ensimmäistä kertaa metsässä kävelemässä ja Lennu oli vapaana hienosti, mutta parin tunnin päästä siitä olenkin jo itkuinen ja mietin, mitä olen mennyt tekemään, en mie tiedä mitä tämän kanssa pitää tehdä. Onneksi olen saanut monia, monia kannustavia viestejä ja puheita, jotka ovat vakuutelleet tämän olevan ihan normaalia ja ohimenevää. Toivottavasti! Varmaan auttaisi sekin, että saisi oikeasti kunnon yöunet joskus, ei kai se mikään ihme ole jos nukkuu n. neljä tuntia yössä, ettei kaikkea ihan voi handlata normaalilla tavalla. On se Lennu kuitenkin ihana ja fiksu, kunhan hammastelu pysyy sallituissa asioissa eikä aina vain niissä jaloissa ja muissa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)