Keski-Suomen valloitus

Jos joku olisi vuosi sitten sanonut, että osallistuisin alle 2-vuotiaan koiran kanssa rotumestaruuksiin, olisin varmaankin nauranut päin naamaa. En olisi ikimaailmassa voinut kuvitella edes kisaavani alle 2-vuotiaan Lennun kanssa missään lajissa. Mutta niin siinä vain kävi, että ensin kisattiin ja sitten kisattiin vieläpä siellä rotumestaruuksissa, jotka olivat ensimmäiset laatuaan rally-tokon osalta.

Viime viikonloppuna lähdimme siis ajamaan kohti Jyväskylää ja collieiden rally-tokomestaruuksia hyvissä ajoin lauantaiaamuna. Itse asiassa niin hyvissä ajoin, että lounastauon kanssakin olin kisapaikalla monta tuntia ennen alokasluokan alkua. Oli kuitenkin mukavaa katsella ylempien luokkien koirakoita ennen omaa suoritusta ja varsinkin jutella sekä purkaa jännitystä tuttujen seurassa. Ja jännitystähän riitti! Se sabotoi yöunet edellisenä yönä ja kaihersi mieltä omaa vuoroa odotellessa. Viimein koitti myöskin alokasluokan (ensimmäisen ryhmän) rataantutustuminen, jonka aikana olo oli melko hyvä. Rata ei vaikuttanut vaikealta, vaikkakin tiesin juosten suoritettavan edestakaisen pujottelun tuottavan hankaluuksia.

Lennu ja ihana Maire!

Olimme Lennun kanssa vuorossa kuudentena ja näin jälkikäteen pohdittuna otin sen hieman liian aikaisin kentän laidalle. Yritin siinä valmistella Lennua radalle, mutta sen ajatukset tuntuivat olevan jossain aivan muualla. Nurmi tuntui olevan täynnä ihania hajuja tai sitten omistajan hermostuneisuus sai koirankin sijaistoiminnoille. Joka tapauksessa olo kehään mennessä ei ollut erityisen hyvä. (Vertaa ensimmäiset kisamme, jolloin menimme aika lailla suoraan autosta kehään ja koira tuntui olevan aivan eri tavalla mukana) Olo ei kehässä juurikaan parantunut, yritin tsempata meidät kehän läpi vaikka tuntui, että koira ei oikein täysillä ole hommassa mukana. Kaikki kyltit saatiinkin suoritettua melko mukavasti, kunnes tulimme viimeiselle kyltille. Se olikin sitten meidän kompastuskivemme. Uusimme sen kaksi kertaa ja siitä huolimatta lopputuloksena oli siltä kyltiltä (uusintojen -6 pisteen lisäksi) -10 pistettä. Kehästä kirmatessamme tajusin myös koskeneeni koiraan ja olin varma, että joko meidän pisteemme ei riittäisi hyväksyttyyn tulokseen tai koskettamisesta tulisi suoraan hylky. Oli muuten kamalaa odotella tuloksia! Mutta sitten kun sen kuulin, oli ensimmäinen reaktioni kutakuinkin "onkohan tässä joku virhe?". Mutta ei siinä ollut! 78 pistettä saatiin kasaan, vaikka loppurata menikin miten meni. Siinä vaiheessa ei kyllä tosiaankaan edes haitannut, että ilman viimeisen kyltin sekoiluja pisteitä olisi tullut 94. Tärkeintä oli, että saatiin tulos!

Huolimatta epävakaasta säästä jäin katselemaan alokasluokan molemmat ryhmät loppuun saakka. Ja hyvä että jäin, nimittäin suureksi yllätyksekseni alaosastomme, Savo-Karjala, tuli joukkuekisassa pronssille! Alunperin olin ajatellut, ettei meillä olisi mitään mahdollisuuksia, sillä Savo-Karjalaa edusti ainoastaan kolme koiraa ja kaksi ohjaajaa kun muissa alaosastoissa oli viittä ja kuutta koiraa! Palkintojenjaossa saimme koirille vähän ruokaa ja siitä olikin hyvä lähteä hyvillä mielin syömään ja hotellille Suolahdelle.

Sunnuntaina olikin vuorossa jotain paljon rennompaa, nimittäin pyörähtäminen Laukaan KR-näyttelyssä. Saavuimme paikalle todella hyvissä ajoin, sillä halusin nähdä myös ennen nahkoja esitetyt pehkot ja erityisesti treenikaveri-Haltin! Järjestelyt Laukaassa olivat erinomaiset, erityismaininta täytyy antaa järjestysmiehille, sillä sain kantoapua järjettömälle tavaramäärälleni sekä näyttelypaikalle kävellessäni että sieltä poistuessani! 

Tuomarina meillä oli irlantilainen Paul Lawless, joka tuntui arvostelevan nuoria koiria melko tiukalla linjalla; monet juniori- ja nuorten luokan koirat saivat häneltä Erittäin Hyvän. Totesinkin, että tänään olen kyllä todella tyytyväinen jos Lennu saisi Erinomaisen! Viimein olikin meidän vuoromme mennä kehään, yhdessä toisen nuoren uroksen kanssa. Pönötimme hetken yhdessä ja juoksimme kerran ympäri, jonka jälkeen menimme odottamaan vuoroamme kehän laidalle. Kilpakumppanimme sai EH:n ja johan alkoi jännittämään! Yksilöarvostelussa Lennu pönötti omaan tapaansa nätisti, kerran tosin täytyi istahtaa kun ei palkkaa tippunut tarpeeksi tiheään tahtiin. Arvostelun lopuksi tuomari juoksutti meidät vielä edestakaisin ja ympäri, jonka jälkeen kehäsihteeri lausui laatuarvosanan: Erinomainen! Kilpailuluokassa Lennu oli ensimmäinen ja sai vieläpä SA:n!

Kuvat Lennusta kehässä otti Suvi Lehto, kiitos!

Sitten pitikin jännittää vielä loput urokset ennen paras uros -kehää. Siellä oli lopulta Lennun lisäksi yksi avoimen ja yksi valioluokan uros. Hetki taas pönötettiin ja juostiin kerran ympäri, jonka jälkeen tuomari osoitti valioluokan uroksen ensimmäiseksi ja meidät kolmanneksi. Lennu sai vielä varasertin, sertin mennessä avoimen luokan urokselle, jolle se olikin viimeinen! Tämä uros oli Lennun sukulainen, sen isä Ahti on Lennun äidin puoliveli. Näin ollen sijoitukset menivät oikein nappiin! Parhaaksi urokseksi sijoitettu Santtu-koira oli vieläpä ROP!

"22 months. Good size and shape. Good head placing, muzzle line just falls slightly. Nice eye and expression. Ears well placed. Nice reach of neck. Good bone & feet. Good topline. Sufficient angulation front and rear. Nicely balanced sidegate, little loose still in front."

ERI SA NUK1 PU3 VASERT

Vasemman kuvan otti Suvi Lehto, oikean Tiina Paananen. Kiitoksia kuvista!

Näyttelypyrähdyksen jälkeen olikin aika lähteä kotimatkalle! Olimme päättäneet rallytokon joukkuekaverini kanssa, että ajaisin kotiin Kuopion kauttta, jotta voisimme ottaa kuvat pronssijoukkueestamme! Vajaan parituntisen ajon jälkeen olimme Kuopiossa ja saimme otettua kivoja kuvia rallijoukkueestamme. Kuvaussession jälkeen suuntasin vielä myöhäiselle lounaalle ja sitten olikin aika ajaa viimeiset pari tuntia kotiin. Sunnuntai-iltana kotoa löytyi reissun uuvuttamat, mutta tyytyväiset koira ja omistaja.

Savo-Karjalan pronssijoukkue: Anna Kaisa Miettinen ja Dani&Vappu sekä Anni Rask ja Lennu!