maanantai 4. huhtikuuta 2016

Rakoileeko paikkis - tarinoita kokeeseen valmistautumisesta


Pari viikkoa sitten ohjelmassa oli seuramme vuosikokous, jossa mm. muistettiin viime vuoden parhaita koiria. Lennu pokkasi itselleen vuoden tokotulokas -kiertopalkinnon ja vuoden tokokoirakisan kolmannen sijan. Lisäksi saimme pienen pokaalin muistamiseksi viime vuonna saavutetuista valionarvoista. Hieno Lennu!

Viime viikolla olimme varsin ahkeria (toko)treenaajia! Keskiviikkona osallistuimme ensimmäistä kertaa tänä vuonna collieporukan treeneihin sulalla, mutta vielä jokseenkin märällä raviradan parkkipaikalla. Suunnitelmana oli tehdä yhdessä paikkamakuu, jonka jälkeen halusin tehdä ketjutettuna luoksetulon ja kaukot sekä treenata vielä erikseen seuruun hidasta ja juoksuosuutta. Paikkamakuussa meillä oli kaverina pehkonarttu, jolla (minulle myöhemmin selvisi) oli loppunut juoksut jonkin aikaa sitten. Lennu olikin paikkamakuussa todella levottoman oloinen, pää kääntyili edestakaisin liikkurista pehkoon ja takaisin. En halunnut palata palkkaamaan Lennua moisesta levottomuudesta, joten päätin odottaa siihen, että se katsoisi minua vähän pidemmän hetken ajan. Tätä ei kuitenkaan kerennyt tapahtua, sillä Lennu nousi (!) istumaan. Olin niin järkyttynyt tapahtuneesta, että karjaisin vain "HEI" ja käskin sen takaisin maahan. Siitä sitten jatkettiin vielä vähän aikaa paikkista.

Lennu ei ole melkeinpä vuoteen noussut paikkamakuusta, joten hieman puskista tuo tuli. Toisaalta, häiriö oli ilmeisen paha ja minun olisi toki pitänyt muistaa, että ei olla taas oikeastaan puoleen vuoteen oltu kentällä treenaamassa (kiitos hallin!) ja kenties helpottaa paikkista. No, kuten kaverini totesi, parempi tehä tämmöset treeneissä kuin kokeessa.

Huilitauon jälkeen teimme ketjutetun luoksetulon ja kaukot, jotka menivät aika lailla täydellisesti. Seuraamisessa tein sen huomion, että hitaassa kävelyssä Lennu tuntuu jotenkin tsemppaavan ihan erityisesti kontaktin kanssa, mutta juoksuun lähtiessä sen kontakti tipahtaa joka kerta. Tähän pitää ehdottomasti keksiä jotain! Treenien loppuun teimme vielä toisen paikkiksen ja se meni ihan ok.

Ennen torstain rally-tokotreenejä tehtiin jälleen paikkamakuu ja se sujui hienosti. Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä tekemään Sariannan kanssa tokotreeniä hallille ja siellä jälleen kerran vahvistettiin paikkamakuuta. Lennu oli jälleen hieno ja rauhallinen paikkistelija, vaikka saatiin tähän treeniin ennenkokematon häiriö kun vieressä ollut koira lähti paikaltaan. Lisäksi tehtiin jälleen ketjuttamista, tällä kertaa liikkeinä kapulanpito, liikkeestä maahanmeno ja hyppy. Kaikki sujuivat todella upeasti, tuskin olisi kovin montaa pistettä tipahtanut jos kyseessä olisi ollut koesuoritus. Loppuun teimme vielä merkinkiertoa, joka on siitä haasteellinen liike, että Lennu lähtee kyllä merkille innoissaan ja vauhdilla, mutta vauhti tipahtaa merkillä aina raville.

Tärkeintä kuitenkin tämän viikon treeneissä on ollut vahvistaa erityisesti minulle hyvää mielentilaa paikkiksesta. Keskiviikkoiltana iski pienimuotoinen paniikki siitä, että juuri paikkikseen tulee jotain tällaista hämminkiä pari viikkoa ennen koetta. Vaikka tiesinhän minä, että paikkamakuu on (nykyään) Lennulle todella vahva liike ja tuo oli vain jonkinnäköinen aivopieru. Mutta ekstrapaikkistreenit ovat onnistuneet tehtävässään ja saaneet tuon varmuuden tunteen takaisin. Eiliset treenit menivät muutenkin niin hienosti, että ensimmäistä kertaa odotan innoissani tulevaa koetta, toivoisin sen tulevan pian! Miten omituinen tunne tuo onkaan, kun on tottunut odottamaan kokeita jännityksen ja ahdistuksen sekaisin tuntein. Nyt vain pidetään yllä hyvää tekemisen meininkiä tämä ja ensi viikko, eikä niinkään viilata mitään teknisiä juttuja. Ensi viikon lauantai, saavuthan tänne pian!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)