Ensimmäistä kertaa ROP!

Kyllä täytyy ihmisen olla hieman hullu, että lähtee vapaaehtoisesti kello viisi sunnuntaiaamuna ajamaan kolmen tunnin päähän koiranäyttelyyn, jonne on luvattu alle kymmenen astetta lämmintä ja sadekuuroja. Mutta tätä hulluutta elämäni nykyisin on, joten sinänsä viime sunnuntai ei ollut mikään poikkeus normiin. Lähdimme siis Sariannan kanssa kokeilemaan onneamme Kajaanin ryhmänäyttelyyn ja mitä mahtavin matka se olikin!

Selvisimme aikaisesta herätyksestä, pitkästä ajomatkasta, näyttelypaikalle navigoinnista ja autosta purkautumisesta kunnialla, mutta kun pääsimme kehän laidalle alkoi päiväni oikein toden teolla aurinkoisesti... Lennu nimittäin ensi töikseen pissasi Metkan päälle, suoraan edellisenä iltana pestylle kaulukselle. Onni on pehkoihminen matkaseurana, sillä toisin kuin minulla (nahkaihmisenä) Sariannalla oli tietenkin kaikennäköisiä turkinhoitovälineitä mukanaan ja niiden avulla Metka oli pian puhdistettu. Nahkacolliet alkoivat ykköskehässä heti yhdeksältä. Nahkoja oli ilmoitettu tuomari Hilkka Salohallalle seitsemän kappaletta, joista kaksi oli uroksia. Nuorten luokan uros sai tuomarilta Erinomaisen ilman SA:ta ja sitten olikin jo Lennun vuoro. Lennu esiintyi aivan superisti, oli jotenkin taas enemmän oma itsensä kuin Suvi-Kareliassa, vaikka se sielläkin esiintyi kyllä kivasti. Tuomari juoksutti meidät pariin kertaan kehän ympäri sekä edestakaisin. Arvostelu kesti pitkään, mutta lopulta kehäsihteeri totesi Lennun olevan Erinomainen, saavan SA:n ja ollen näin ollen samalla Paras Uros. Tuomari tuli vielä erikseen kertomaan, että toivoisi Lennulle selkeämmän otsapenkereen sekä hieman lisää pituutta askeleeseen, mutta pitävän siitä muuten.

"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea. Komea uroksen pää. Hyvä pään kiila. Hieman pitkä otsapenger. Alaleuka voisi olla hieman leveämpi. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä eturinta ja runko. Riittävät kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Liikkuu hieman epävakaasti edestä. Muuten hyvin."

Varsinainen syy siihen, miksi Kajaaniin lähdettiin oli tietenkin Metkan sertijahti. Metkan kanssa eniten näyttelyhommissa jännittää se, miten sen saa esiintymään. Tällä kertaa se esiintyi suureksi ilokseni tähän mennessä parhaiten ikinä! Hieman se kaahotti kehää ympäri ravatessa, mutta ei yhtä pahasti kuin aikaisemmin. Pitkä arvostelutuokion päätteeksi kehäsihteeri nosti sinisen lapun ja huikkasi "EH!". Tuomari tuli selittämään minulle, että arvosana olisi ollut parempi mikäli Metkan purenta ei olisi niin ahdas. Olin kuitenkin todella tyytyväinen Metkaan, joten EH kelpasi meille vallan hyvin.

"8,5v. veteraani, jolla erinomainen pään kiila ja linjat. Purenta ei enää parhaassa mahdollisessa kunnossa ja kulmahampaat painavat ikeniin. Hyvät silmät ja korvat. Kaunis kaula ja ylälinja. Erinomainen runko. Erinomainen luusto ja käpälät. Riittävät etukulmaukset ja hyvät takakulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin. Hampaisto laskee palkintoa."

Nartuista ainoastaan yksi sai Erinomaisen ja se sai myös SA:n ollen samalla Paras Narttu. Tämä nuorten luokan narttu tuli sitten Lennun kanssa kehään ROP-koiran valintaa varten. Tuomari juoksutti meidät vielä ympäri ja edestakaisin sekä katsoi molempien koirien ilmeet tarkkaan. Lopulta hän tuli ojentamaan punakeltaista ruusuketta meille. Meille!! Lennu oli ensimmäistä kertaa ROP Suomessa!

Ryhmäkehien odottelu tiesi meille pitkää päivää Kajaanin jännittävissä sääolosuhteissa (ilma vaihteli sateesta auringonpaisteeseen lukemattomia kertoja päivän aikana), mutta onneksi seura oli mukavaa ja nahkakehien jälkeen jännitettävää riitti, sillä Sariannan Benny oli kehässä toista kertaa elämässään ja pehkoja oli ilmoitettu peräti 38 kappaletta! Bennyllä meni aivan huikean hienosti, yli kaikkien odotuksien, sillä se voitti luokkansa ja oli lopulta PU3 kera varasertin! Onnea vielä Sari ja Benjen!

Kun ryhmäkehät viimein alkoivat, miulle selvisi että olemmekin 10-ryhmän kanssa samassa kehässä. Koiria oli siis aika paljon. Lennu esiintyi aivan mahtavasti ja olin siitä hirmuisen ylpeä. Meitä ei jatkoon valittu, mutta jo ryhmäkehässä juokseminen oli aivan mahtava kokemus, sillä en ajatellut sellaista Suomessa ihan heti tapahtuvan. Ja vaikka nahkoja oli Kajaanissa vähäsen olen aivan todella ylpeä Lennun ROP:ista, sillä tuomarin linja oli tiukka eikä ERI:t tai SA:t tulleet todellakaan ilmaiseksi.

Mahtava bonus jo valmiiksi mahtavassa reissussa oli se, että pääsin näkemään pitkästä aikaa Lennun tulevaa morsiota Mairea sekä omistajiaan Tiinaa ja Jaria. Edellisen kerran näimme viime heinäkuussa collieiden rallytokomestiksissä ja seuraavan kerran taidammekin nähdä vasta Mairen astutuksen merkeissä. Maire ja Lennu olisivat kovasti pistäneet leikiksi nahkakehän jälkeen kehän laidalla, meillä ei kuitenkaan harmillisesti ollut tilaisuutta päästää niitä kunnolla riehumaan keskenään.

Kaikessa hulluudessaan Kajaanin reissu ylitti kaikki odotuksemme ja oli todellakin kaiken väsymyksen ja muun kärsimyksen arvoista! Seuraava näyttelyturnee tapahtuukin jo alle kuukauden päästä kun suuntaamme Jyväskylään Collieyhdistyksen 70-vuotistapahtumaan ja pääerikoisnäyttelyyn, vielä vaan pitäisi kolmisen viikkoa malttaa odottaa!

Lennu, Maire ja ylpeät omistajat!