Savonmualla juhannusta viettämässä

Tänä vuonna lähdin pitkästä aikaa viettämään juhannusta Pohjois-Karjalan ulkopuolelle, nimittäin Joroisiin kera Sariannan. Lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Savoa torstaina töitteni päätyttyä pienenpienessä laina-autossa, johon saimme juuri ja juuri ängettyä viisi koiraamme ja kaikki tarvittavat matkatavarat. Matka taittui rattoisasti musiikkia kuunnellessa ja jutellessa, kunnes hieman ennen Varkautta matkatoverini muisti, että nyt muuten jäi kukkaro kotiin. Ei kun kuski vaihtoon ja auton nokka takaisin kotia kohti. Totesin vain, että onneksi ei ole mihinkään kiire ja niinhän sitä huristeltiinkiin vielä pari kertaa tuo jo kerran ajettu väli.

Juhannusaattona lähdimme puolilta päivin tapaamaan Niinaa ja hänen koiriaan (Nurria, Tesniä ja Zoryaa) mökille. Sielläpä sitten vierähtikin useampi tunti koirista jutellen ja niiden puuhia seuraillen. Mökin pihalla puuhasteli yhtä aikaa kahdeksan collieta kolmesta eri laumasta varsin sopuisasti. Nuoriso-osasto (plus Tesni) pisti aika ajoin ihan kunnon leikit pystyyn. Erityisesti Lennu ja Tesni olivat jollain omalla hömelöllä aaltopituudellaan ja löysivät toisensa hullunkuristen hippaleikkien parista kerta toisensa jälkeen. Osa koirista kävi myös pulahtamassa järvessä, osa tyytyi rannalla odotteluun. Mökkireissu sai kuitenkin kurjan päätöksen kun Sariannan Raisa loukkasi takajalkansa laiturilta hypätessään ja jouduimme viemään Raisan Leppävirralle päivystävän eläinlääkärin luokse tikattavaksi. Loppuilta otettiinkin varsin rauhallisesti varsin valoisaa yöllistä lenkkiä lukuunottamatta.

Juhannuspäivästä tuli varsin kuuma ja viihdyimmekin hyvän osan päivästä sisätiloista koirien kanssa. Vasta kuuden aikoihin uskaltauduimme kunnolla ulos ja lähdimme treenaamaan! Benny pääsi tekemään hieman hakua, Lennu jälkeä ja molemmat (sekä Metka) esineruutua. Jälki oli Lennulle ensimmäinen metsäjälki tänä vuonna ja pituudeltaan vielä varsin lyhyt. Keppejä jäljelle laitettiin runsaasti, sillä niiden avulla jälkeä on tarkoitus Lennulle rakentaa. Hyvin se kepit bongaakin ja ilmaisee, itse jäljellä pysyminen on vielä melkoista hakuammuntaa välillä. Tästä syystä en itse oikein osaa koiraan luottaa ja treenit ovat varsin jännittäviä. Mutta hyvin Lennu ilmaisi kepit tälläkin kertaa. Esineruutu sen sijaan tuotti todella paljon ongelmia, jostakin tuntemattomasta syystä. Epäilisin liiallista häiriötä (hieman kauempana oli treenikaverille tehty mejä-jälki), mutta ken näistä nyt tietää. Esineruudussa tuntuisi pätevän "joka toinen kerta onnistuu, joka toinen kerta epäonnistuu" -kaava.

Kokonaisuudessaan treenit sujuivat kuitenkin kivasti (Metka teki mm. aivan mahtavan esineruudun!) ja kaikille osapuolille taisi jäädä illasta hyvä mieli. Lähdimme vielä soopelitriomme kanssa uimareissulle ja kellon ollessa jo yhdeksän saimmekin kaikessa rauhassa uiskennella rannalla koirinemme. Lennu ui hienosti ja paljon, lähinnä kepin perässä. Muutaman kerran se lähti minunkin perääni minun uidessani kauemmaksi rannasta ja kutsuessa sitä. Metka ei uimisesta erityisemmin välitä, joten jouduin kantamaan sen järveen saadakseni sen uimaan. Uiminen on sen verran hyvää liikuntaa, että saa muorikoirakin sitä harrastaa vaikkei sitä kauheasti fanitakaan. 

Sunnuntaina lähdimmekin Lennun ja Metkan kanssa bussin kyydissä takaisin kotia kohti. Koirat käyttäytyivät mallikkaasti, joskin Lennu oli kenties hieman turhankin tuttavallinen kanssamatkustajia kohtaan ja mm. nukkui erään ihmisen jalkoja vasten. Kiitoksia vielä Sariannalle ihanasta, seikkailun täyteisestä juhannusviikonlopusta! Ensi viikonloppuna on luvassa lisää jännää ohjelmaa, siitä lisää joskus toiste!

P.S. Yritimme ottaa Koiruuksistamme yhteiskuvaa, mikä osoittautui mm. paarmojen takia äärimmäisen hankalaksi... Kuten alla olevista kuvista näkyy.