Putki jatkuu...

Laiska omistaja voisi keksiä uusia poseerauksia koiralleen. Mutta huomatkaa, se on vain puoliksi hörö!

Mätsäriputkemme jatkui taas tänään, tällä kertaa Sotkumassa. Oletin, että sinne tulisi vähemmän porukkaa kuin kaupungin mätsäreihin ja oletukseni osui oikeaan. Pentuja ei ollut ilmoitettu kuin yhdeksän kappaletta, mutta muissa luokissa osallistujia oli kyllä paljon enemmän! Olimme Lennun kanssa neljännessä parissa ja saimme pariksemme vappumätsärissä PUN1-sijalle päässeen suomenajokoiran. Lennu esiintyi tuttuun tyyliinsä, tosin raviosuuksilla hajut olisivat välillä kiinnostaneet hieman turhan paljon ja pentu yritti ravata nenä ruohossa kiinni. Muuten Lennu oli jälleen oikein mallikkaasti ja sai punaisen nauhan.

Pian pääsimmekin uudelleen pyörähtämään kehään muiden punaisten kanssa ja siellä tuomari seisottikin koiria pitkään ja hartaasti (tosin ei yhtä pitkään ja hartaasti kuin muiden luokkien nauhakehiä myöhemmin, onneksi). Loppujen lopuksi meidät osoitettiin toiselle sijalle, joten sijoitus kolmatta kertaa putkeen pentujen PUN2.

Koska ilma oli lämmin sekä aurinkoinen ja meillä oli seuranamme tuttuja koirakavereita, jäimme katsomaan loputkin kehät ja vielä BIS-kehänkin. Lennu tarvitsee kyllä kaiken harjoituksen mikä on vain mahdollista saada kehän laidalla käyttäytymiseen. Herralla oli taas aivan mahdottoman paljon asiaa ja silloin kun se ei ollut äänessä, se olisi nyhtänyt kaiken mahdollisen maasta. No, ensi viikolla on vielä kahdet mätsärit ennen kuin alkaa vähän pidempi mätsäritauko, joten päästään vielä harjoittelemaan tuota kehän laidalla malttamista oikein urakalla!

Aavistuksen liian pieni palkintopanta... Jos jollain on tarvetta minimaaliselle puolikurkkarille niin täältä saa! :D

Vaeltava aave

Kävimme muutaman ystäväni ja Lennun kanssa Kolilla patikoimassa. Kävelimme Mäkrän kierroksen, joka on vajaan kahdeksan kilometrin mittainen, maastoltaan melko vaativa reitti. Pentu oli tietenkin innosta puhkuen mukana ja poseerasi linssiludena kameralle namien toivossa. Lennu osoittautui siis mitä mainioimmaksi tulevaksi vaelluskumppaniksi, vaikkakin loppumatkasta virtaa oli jo selvästi vähemmän ja loppupäivän kotona on makoillut erittäin väsynyt puikulanaama.

Tekstin otsikko on yksi Lennun lempinimistä, mutta kuka tietää mihin sarjakuvaan se viittaa? ;P

Tokon alkeet 03

Tänään oli jälleen vuorossa tokon alkeita, vapun vuoksi poikkeuksellisesti näin perjantaina ja toisella hallilla (tai oikeastaan hallin pihalla). Tänään syyniin pääsi nouto ja seuraaminen.

Noutoa emme ole oikeastaan treenanneet lainkaan. Pikkupentuna naksuttelin Lennulle metallilusikan pitämistä suussa, mutta siitäkin on jo tavattoman pitkä aika ja kapulaahan tuo otus ei ole koskaan nähnytkään. Aloitettiin siis ihan alusta, tosin Lennu oikeastaan alkoi tarjoamaan kapulan tökkimistä jo heti. Naksuttelin siis siitä. Kun alkoi mennä pitkään tosi hyvin, pidettiin vähän taukoa ja otettiin uudestaan - uudella kriteerillä. Kriteerinä siis tällä kertaa, että pitäisi raottaa suutaan tai siis ikään kuin ottaa sitä kapulaa suuhun, mutta niin pitkälle ei tarvinnut vielä kuitenkaan mennä. Lennu tarjosi kapulan tökkimistä ja kun palkkaa ei alkanut kuulumaan, meni ihan lukkoon. Ei tarjonnut enää mitään ja tuijotteli ihan minne vaan muualle paitsi minun (ja kapulan) suuntaan. No, naksautin sille kerran siitä kun se katsoi vahingossa kapulaan päin ja alkoi heti taas tarjoamaan kapulan tökkimistä!

Tähän asti olimme siis tehneet itsenäisesti tätä, kukin tahoillamme, ja kouluttajamme kävi jokaisen luona vuorollaan. Sain huomautusta siitä, että pitäisi naksutella pikkuhiljaa vain siitä, että tökkää keskelle kapulaa (Lennu kun yritti kovasti niitä reunoja tökkiä) sekä siitä, että pidän kapulaa tarpeeksi kaukana itsestäni. Lennu piti paljon "miettimistaukoja" ja kävi morjestamassa kouluttajaa ja tuijottelemassa muita juttuja ja palasi aina sitten tökkimään kapulaa lisää. Nyt pitää vaan harjoitella paljon tätä ja alkaa pikkuhiljaa nostamaan kriteeriä. Turhautumisen kautta eteenpäin taitaa olla meidän mottomme tokon (ja miksei muunkin kouluttamiseen vähänkään liittyvän) kanssa.

Seuraamista olemme treenanneet hävettävän vähän. Perusasentoa olen yrittänyt hinkata aina välillä vähäsen kerrallaan, mutta onhan sekin aika alussa vielä. Lennu tarvitsee käsiavun oikeaan paikkaan tulemiseen, mutta pysyy kyllä todella hyvin sivulla ja kontaktissa ilman namiakin. Nyt sitten teimme paljon erilaisia seuraamiskuvioita, muutamaa askelta, muutamaa askelta ja kääntymistä yms. Teimme myös ensimmäistä kertaa sivuaskelta sekä peruuttamista. Sivuaskeleeseen Lennu lähti ihan mukavasti mukaan, mutta "peruuttaminen" oli varsin huvittavaa. Lennu istui orava-asennossa yrittäen kurotella taaksepäin liikkuvaa namia epätoivoisesti. Tähän paljon treeniä ja ilmeisesti seinän vieressä treenaaminen voisi auttaa tässä paljon, kun koiralla ei olisi oikein mahdollisuutta muuhun kuin peruuttamiseen. Sivuaskelta ja muita vaihtelevia seuruujuttuja pitäisi kanssa ryhtyä harjoittelemaan enemmän! Erityisesti minun pitäisi muistaa lähteä liikkeelle tarpeeksi nopeasti ja auttaa pentua esimerkiksi käännöksissä viemällä kättä ulommaksi.

Välillä meinaa iskeä epätoivo, etten mitenkään voi oppia kouluttamaan koirastani tokossa kisaavaa otusta. Kun perusasennonkin kouluttaminen on niin turkasen vaikeata. Mutta nyt olen asettanut tavoitteen, että meillähän muuten on hyvä perusasento viimeistään Lennun yksivuotissynttäreillä! Ja kisaamaan viimestään sitten Lennun eläkepäivillä!

Vappumätsäri

Herra Hörö palkintojensa kanssa

Tänään lähdimme Lennun kanssa mätsäröimään perinteiseen paikallisen palveluskoirayhdistyksen vappumätsäriin, jota olen monen monta vuotta käynyt koirattomana seuraamassa, sillä se pidetään vanhan kotini naapurissa. Paikalla oli jälleen paljon koiria ja ihmekös tuo, sää oli paikoin melkeinpä aurinkoinen, lumi- ja vesisade-ennustuksista huolimatta.

Tällä kertaa Lennu käyttäytyi kehän laidalla astetta viime kertaa paremmin, tosin vieläkin ääntä olisi löytynyt ja kaikkien lähellä olevien kanssa olisi pitänyt ehdottomasti päästä leikkimään. Onneksi odotus ilmoittautumisen jälkeen ei ollut mitenkään mahdottoman pitkä, olimme seitsemännessä parissa jälleen. Parinamme oli jonkin sortin seisoja, ehkäpä pitkäkarvainen saksanseisoja. Lennu pönötti tuttuun tapaansa hienosti. Tuomari kysyi minulta tällä kertaa, haluaisinko näyttää hänelle Lennun hampaat vai voiko hän katsoa ne itse. Totesin, että voi katsoa ja Lennu antoikin vieraan katsoa hampaansa hienosti! Takapään kopelointia se jostain syystä vähän aristeli ja kummeksui, mutta ei pahemmin kuitenkaan. Ravaaminen sujui myöskin totuttuun tapaan, edestakaisin ravaamista lukuunottamatta. Kehuin Lennua käännökseen tullessamme ja se otti laukka-askelia! :D Ensimmäistä kertaa koskaan se "pisti ranttaliksi" tällaisessa tilanteessa. Taisin itsekin hämmästellä sitä ihan ääneen siellä kehässä, kun olin niin hämmentynyt tapahtuneesta. 

Laukka-askelista huolimatta tuomari ojensi meille punaisen nauhan. Punaisten kehää ei tarvinnut odotella kovin kauaa, meidän jälkeemme taisi olla vain muutama pari jäljellä. Pienessä kehässä monen, monen pennun kanssa esiintyminen ei ollut kovinkaan mukavaa. Yhdessä ravaaminen oli miltei mahdotonta ja ensimmäisen kierroksen jälkeen porukka puolitettiinkin isoihin ja pieniin. Ravaamisten jälkeen saimme seisottaa pentuja pitkään. Pikkuhiljaa porukkaa käteltiin ulos kehästä ja jäljellä oli muutama pienempi pentu, suomenajokoira sekä Lennu. Pienet pennut sijoitettiin neljänneksi ja kolmanneksi, meidät pyydettiin vielä kerran ravaamaan yhdessä edestakaisin. Loppujen lopuksi ajokoira vei voiton ja me päädyimme jälleen sijalle pentujen PUN2.

Seuraava koitoksemme on sunnuntaina, saas nähdä tuleeko kakkoslinjalle jatkoa!

Kaksi ahnetta hönttiä iloitsee palkinnoistaan!