Avoimen luokan korkkaus

Rallailijat!

Lähdimme perjantai-iltana Sariannan kanssa roadtripille Etelä-Savoon ja Keski-Suomeen. Perjantaina määränpäänä oli Joroinen, mutta lähdimme aikaisin lauantaiaamuna ajamaan kohti Jyväskylää ja ensimmäistä avoimen luokan koettamme. Avoimen luokan kyltit ovat yhtä lukuunottamatta hyvällä mallilla, joten siinä mielessä jännitettävää ei ollut. Kuitenkin edelliset kokeet mielessä pitäen, jännitettävää oli senkin edestä, sillä ikinä ei voi tietää mitä radalla tulee tapahtumaan. Ja syystäkin jännitin.

Rata vaikutti helpolta, siellä ei ollut oikeastaan mitään vaikeita kylttejä ja ainoa paha paikka etukäteen ajateltuna olikin houkutus, joka koostui villasukista ja dentastixeistä. Molemmat näistä kuuluvat Lennun lemppariasioihin... Olimme suoritusvuorossa toisena, joten Lennu oli rataantutustumisen ajan kehän laidalla häkissä ja ensimmäisen koiran suorituksen ajan virittelin sitä tulevaa koitosta varten. Ensimmäinen hairahdus tapahtui pyörähdyksessä, sillä Lennu ei ollut aivan menossa mukana. Uusimme ja toisella kerralla meni hieman paremmin. Seuraavalta kyltiltä saimme kuitenkin -13 pistettä, sillä Lennu ei istunut perusasentoon seuruusta pysähtyessämme vaan meni suoraan maahan sekä ensimmäisellä yrittämällä että uusinnassa. Tästä kuitenkin rata lähti paranemaan huomattavasti ja loppuradalle mahtui vain yksi iso virhe kun Lennu meni jälleen suoraan maahan istumisen sijaan.

Radan jälkeen harmitti melko paljon se, ettei meidän tavoitteemme, siistin ja hölmöily-vapaan radan suorittaminen, täyttynyt. Olin varma, ettei meidän pisteemme riittäneet hyväksyttyyn tulokseen. Palkkasin Lennun normaalin tapaan ja vein sen autoon. Tuloslistalta kävi ilmi, että oikeassa olin, tuloksena oli AVO0. Jonkun aikaa vierähti ennen kuin sain taas ajatukset kasaan ja aloin löytämään radasta hyviäkin puolia. Hieno houkutus ja hyvä meininki loppuradasta olivat siinä vaiheessa päällimmäisenä mielessä. Lennu oli kuitenkin koko radan hyvin jutun juonessa kiinni eikä haahuillut omiaan. Tehdyt virheetkin johtuivat oikeastaan siitä, että Lennu on niin kova tarjoamaan toimintoja ja tekee sitä ilmeisesti erityisesti havaitessaan minun jännitykseni. Kisakirjan hakiessani näin, että hyväksytty tulos oli jäänyt kahdesta pisteestä kiinni. Eli mikäli olisin jättänyt yhden uusimisen tekemättä, AVO0:n sijaan kisakirjassa olisi lukenut AVO71.

Päivän pelastaja oli kuitenkin lainakoira-Lassi Elias! Starttasimme sen kanssa toisessa alokasluokan kokeessamme ja tälläkin kertaa jännitys kutitteli vatsaa, vaikka edellinen koe olikin mennyt hienosti. Nyt lähinnä jännitti se, saisinko tehtyä Lassille optimaalisen virittelyn. Ahtaassa hallissa sai odottaa ainoastaan seuraavana vuorossa oleva koirakko eikä tilaa virittelyyn erityisemmin ollut. Mutta kun pääsimme radalle, kaikki sujui hienosti. Yhden kerran Lassi avasi sanaisen arkkunsa, mutta onneksi juttua ei sen enempää tullut. Tuloksena olikin sitten upeasti 99 pistettä!

Kysyin kisapaikalla mahdollisuutta päästä peruutuspaikalle sunnuntain kokeisiin ja läheltä se liippasikin, mutta loppujen lopuksi jäimme ensimmäiselle varasijalle ja ilman koepaikkaa. Jonkun verran sekin meinasi harmittaa tuloksen jäädessä noin pienestä kiinni. Meillä olisi ehdottomasti ollut revanssin paikka. Mutta jos jotain, tämä koe kasvatti kisanälkää entisestään, sillä me halutaan näyttää kyntemme ihan toden teolla, koska me osataan nämä jutut!

Toisaalta olimme niin hyvässä täysihoidossa (seriously, en ole koskaan ennen kokenut moista) koko viikonlopun ja meillä oli niin mukava sunnuntaipäivä seikkaillessamme Savon maalla, ettei siinä vaiheessa uusintamahdollisuuden missaaminen kovinkaan paljoa enää painanut. Tuleehan noita kokeita, joskin vasta ensi vuoden puolella.

Metka tuli taloon!

Osasyy blogin hiljaiseloon paljastuu n-y-t, nyt! Sain syyskuun puolessa välissä Lennun kasvattajalta viestin, että Lennun äidin sisko etsii uutta kotia. Olimme alkusyksystä jutelleet siitä, kuinka mie haaveilen toisesta koirasta ja näin ollen Teija kysyikin minulta, löytyisikö meiltä Metkalle koti. Mietin asiaa yön yli ja seuraavana päivänä vastaus olikin jo selvä: Tottakai halusin Metkan meille, ainakin koeajalle. Olimme Metkan entisen omistajan kanssa heti yhteydessä toisiimme ja sovimme, että hakisin Metkan meille jo viikon päästä.

Eniten täysin vieraiden aikuisten (2-vuotiaan uroksen ja 8-vuotiaan nartun) koirien yhdistämisessä samaan laumaan jännitti se, kuinka rouvakoira suhtautuisi Lennuun. Nuoremman osapuolen suhtautuminen narttuun oli selvä jo ennen kuin koirat edes kohtasivat; tietenkin Lennu tykkäisi uudesta laumanjäsenestä, kenties liikaakin. Kun koirat sitten ensimmäisen kerran kohtasivat, oli reaktio melko lailla sellainen kuin odotinkin, Lennu oli täysin hurmoksessa ja Metkaa vähän epäilytti. Ensimmäinen yhteinen lenkki kuitenkin meni yli odotusten ja tilanne näytti oikein hyvältä.

Ajan kanssa tilanne on vain parantunut. Metka on kotiutunut meille hienosti, se on mukavan rauhallinen tyyppi arjessa, mutta innostuu myös leikkimään (sisällä) Lennun kanssa. Se on aivan ihana kainalokoira, jonka kanssa on kuitenkin ollut kiva myös alkaa luomaan hyvää suhdetta ja kokeilemaan tokon sekä rally-tokon kiemuroita aivojumppana. Metka syttyy tekemisestä toden teolla ja palkaksi kelpaa niin ruoka kuin lelutkin. Se onkin aiemmin toiminut pelastuskoirana hälytysryhmässä asti ja käynyt suorittamassa BH-kokeen sekä yhden 1-tuloksen tokossa. Kivat pohjat siis kaikenlaiseen touhuamiseen sillä on ja tämän lisäksi vieläpä palava into tehdä hommia.

Viikko Metkan kotiutumisen jälkeen rouvakoira päätti aloittaa juoksun. Ajoitus oli kenties pahin mahdollinen, mutta siitäkin selvittiin pelaamalla melkoista koiratetristä kavereiden kanssa. Toisaalta Lennun lähteminen juoksuevakkoon oli myös minulle oiva tilaisuus tutustua uuteen laumanjäseneen vähän eri tavalla. Mitä pidemmälle kuukauden koeaika eteni, sitä varmemmin minusta alkoi tuntumaan, että haluan Metkan meille jäävän.

Lienee sanomattakin selvää, että minä olen nauttinut kahden koiran kanssa elämisestä suunnattomasti. Niiden touhuja on ollut mahtavaa seurata ja Metka on hurmannut minut (sekä kaverit ja treenikaverit ja oikeastaan kaikki kohtaamansa ihmiset) täysin. Siinä on koira, jota on jollain tapaa todella vaikea sanoin kuvata. Vähän niin kuin tuo toinenkin hönö, joka täällä meillä asuu... Sopii siis joukkoon paremmin kuin hyvin!

Syyslenkkeilyä collieiden kanssa

Kuvat otti Ilona K.

Eilen lenkkeiltiin kahdeksan ihmisen ja kymmenen koiran voimin Pärnävaaran maastossa. Eli kävimme pitkästä aikaa collielenkillä, jolle osallistuikin ihan kiva määrä porukkaa, kolme sileäkarvaista, kuusi pitkäkarvaista ja yksi sheltti. Lenkkimme suuntautui pienen lammen rannalla olevalle laavulle, jossa paistoimme makkaraa ja vaahtokarkkeja sekä herkuttelimme myös mm. Lennun RTK1-kakulla! Hyvässä seurassa ja mukavassa syyssäässä aika vierähti nopeasti ja lenkkiin kului loppujen lopuksi kolme tuntia!

Katsastus tokotilanteeseen

Seuraamispätkät parin viikon takaa

En ole pitkään aikaan päivittänyt missä me tällä hetkellä menemme tokon (alokasluokan) saralla, joten nyt voisi olla korkea aika tehdä niin!

Paikkamakuu - On muodostunut kesän tehotreenien aikana todella varmaksi liikkeeksi. Minuutti menee leikiten, maksimiaika on tainnut olla ehkä nelisen minuuttia. Myös erilaisia häiriötä ollaan treenattu ja yleensä niistäkin selvitään ilman, että koira menee lankaan!

Seuraaminen - Paremmalla tolalla kuin koskaan aikaisemmin. Ei toki ole lähelläkään täydellistä (edistää hurjasti), mutta kontakti ja innokkuus ollaan saanut paljon parempaan kuntoon. Edelleen rakennetaan oikeaa mielentilaa. Lisäksi tehdään kotona tekniikkaa; käännöksiä ja liikkeellelähtöjä yms.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - Melko mallikas, välillä saattaa vähän ryömiä... Lisäksi jonkun kerran on lähtenyt samantien perään, luultavasti rally-tokon ansiota tämä.

Luoksetulo - Oikeaoppisen eteentulon eteen ollaan tehty todella paljon töitä, ja on edelleenkin tehtävä, jotta siitä saadaan varma. Muutenhan Lennun luoksetulo on oikein kiva ja vauhdikas.

Noutoesineen pitäminen - Koevalmis.

Kauko-ohjaus - Koevalmis.

Estehyppy - Koevalmis.

Eli noin puolet alokasluokan liikkeistä on sillä mallilla kuin haluaisin niiden olevan. Toki tuo toinen puolisko noista liikkeistä on myös sillä mallilla, että hyvällä tuurilla eivät kokeessa menisi nollille, mutta kuntoon ne joka tapauksessa ehdottomasti haluan ennen kuin kokeeseen lähdetään. Lisäksi olemme treenanneet jonkun verran palkattomuutta, jotta saataisiin koekestävyyttä aikaiseksi. Ylemmistä luokista olemme lähinnä tehneet noutoa, merkin kiertämistä sekä ruutua.

Haavenani olisi, että vielä tämän vuoden puolella tokokokeet korkkaisimme, mutta saa nähdä jääkö se tosiaan vain haaveeksi. Kovasti on vielä töitä tehtävänä, ennen kuin sinne asti pääsemme. Suurin työnsarka on varmasti seuraamisessa, se vaatii vielä todella paljon toistoja rutinoituakseen sellaiseksi peruskivaksi ja luotettavaksi seuruuksi.

Talven projekteiksi minulla onkin valittuna ehdottomasti tuon seuraamisen parantaminen edelleen sekä metrinen hyppy pk-puolelle. Siinä projektissa ollaankin edistytty oikein kivasti (vaikkei talvi ole vielä alkanutkaan), sillä tänään hypyssä oli korkeutta jo 80 cm. Siitä se lähtee!