Viikonloppu Suvi-Kareliassa

Viime torstaina saimme luoksemme ihania ja pitkään odotettuja vieraita kun Sanni saapui Lolan ja Siskon kanssa seuraksemme koko pitkäksi viikonlopuksi! Torstai-iltana emme kerenneet tehdä juurikaan muuta kuin yrittää pitää Lennua poissa tyttöjen kimpusta, mutta perjantaina suuntasimme metsälenkille ja koirat pääsivät rallaamaan hiekkakuopille. Oli huippua nähdä, miten kivasti laumamme tuli toimeen ja koirat väsyttivät itsensä varsin tehokkaasti hippaamalla toisiaan ympäri hiekkakuoppia ja sammalmättäitä. Illalla kotoa löytyikin väsyneitä nahkalassieita, eikä Lennukaan jaksanut enää haaveilla sukulaistytöistä.

Lauantaiaamuna olikin vuorossa Suvi-Karelian ensimmäinen päivä, varsinainen syy Sannin ja tyttöjen vierailulle. On aivan ihanaa välillä käydä näyttelyssä niin, että näyttelypaikalle ei tarvitse ajaa kuin viisi minuuttia. Ei tarvitse herätä kauhean aikaisin eikä etsiä hikihatussa näyttelypaikkaa, vaan voi rauhassa aamulla valmistautua tulevaan koitokseen ja sitten ajella ihan rauhassa paikan päälle. Saimme viime vuoden tapaan auton ihanan lähelle omaa kehäämme ja saimmekin nopeasti leirin pystyyn. Seurasimme sivusilmällä nahkoja edeltäviä rotuja ja siinä aussien ja lampurien arvostelujen aikana kävi selväksi, että tämä tuomari ei pelkää nostaa junnuja yms. valioiden edelle!

Nahkoja oli lauantaina kehässä 23 kappaletta ja Koiruuksia oli ilmoitettu jopa viisi kappaletta! Koiruuksista ensimmäisenä kehässä oli Lennun veli Konsta, joka päätyi avoimessa luokassa kolmanneksi kera erinomaisen! Lennun vuoro oli seuraavana. Valioluokassa oli toinenkin uros, joka oli Lennua huomattavasti vanhempi, kehittyneempi ja menestyneempi. Minusta itsestä tuntui, etten saanut koirasta oikein kaikkea irti, ihan ei esiintyminen mennyt minun osaltani nappiin. Lennu oli varma oma itsensä, kuten aina. Irlantilaistuomari arvioi Lennun Erinomaiseksi ja kilpailuluokassa meidät osoitettiin täysin odotetusti toiseksi. Paras uros -kehässä Lennu valittiin neljänneksi parhaaksi urokseksi, mihin olin äärimmäisen tyytyväinen! Parhaaksi urokseksi valittiin junioriluokan uros ja myös toinen junnu-uros sijoittui meidän edelle. Näin ollen CACIB matkasi valioluokan voittajalle ja me saimme vara-CACIBin. 

"Nice driving movement, lovely head and ear-set, good dark eye and pigment, correct teeth and bite, good front and shoulders, good topline and tail, correct bone."

ERI SA VAK2 PU4 VARA-CACIB

Koiruuksista seuraavana vuorossa oli Sisko, joka esiintyi hienosti ja sai arvosanakseen ERIn sekä sijoittui luokassaan toiseksi SA:n kera. Siskon jälkeen kehään kiiruhti Lola, joka otti ja voitti avoimet nartut! Sitten olikin jo melkein minun ja Metkan vuoro astua kehään, kahden muun veteraaninartun kanssa. Minusta itsestäni tuntui, etten osannut esittää Metkaa sitäkään vähää mitä ennen. Se ei seisonut erityisen edustavasti, mutta ainakin pysyi paikallaan! Ravipätkät eivät ollut yhtä pahaa kaahailua kuin aikaisemmin vaan muorista löytyi vähän malttiakin. Metka sai sekin arvosanan Erinomainen ja päätyi loppujen lopuksi kilpailuluokan kolmanneksi, tällä kertaa ei SA:ta.

"Nice steady well balanced movement, lovely head and expression, correct ear-set, nice bite and pigment, lovely size with correct bone, tight feet, correct topline and tail carriage."

ERI VEK3

Seuraavaksi sainkin siis jännittää Siskon ja Lolan kohtaloa paras narttu -kehässä. Niin siinä vain kävi, että Sanni ja Lola osoitettiin ensimmäiselle paikalle ja Lola voitti nartut saaden samalla ensimmäisen SERTinsä ja CACIBinsa!! Olimme aivan fiiliksissä Lolan hienosta voitosta, mutta pian meidän pitikin olla jälleen kehässä esittämässä kasvattajaluokkaa. Itse esitin Metkan, koska ajattelin Lennun olevan helpompi vieraan ihmisen esittää. Olin arviossani luultavasti ihan oikeassa, sillä Metka keksi kasvattajaluokassa kaikenlaista! Kun yritin seisottaa sitä seisaaltaan, se lähti peruuttamaan, haukkui ja mitähän muuta. Siispä tyydyin esittämään sen kyykyssä, jolloin se malttoi seisoa paikallaan paremmin. Kasvattajaryhmämme (Konsta, Lennu, Lola ja Metka) tuli kisassa toiseksi ja sai KP:n.

Upeaa näyttelypäivää piti tietenkin lähteä juhlimaan hyvällä ruualla. Siispä lähdimme meille laittamaan uunin tulille ja teimme illalliseksi pizzaa. Jälkiruuaksi söimme ihanaa mansikkakakkua!

Sunnuntaina nahkakehä alkoi vasta kahdeltatoista, joten näyttelypaikalle ei ollut mikään kiire. Tällä kertaa paikalle oli tulossa myös Satu ja Leo ja Satu toi mukanaan hellepäivän pelastuksen, näyttelyteltan. Saimme siis koko Koiruusleirin yhteen telttaan ja koirien häkit pois pahimmasta porotuksesta. Päivästä tuli todella lämmin ja ilman varjoa olot olisivat olleet tukalat. Tapahtumat etenivät varsin samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Konsta ja Leo edustivat Koiruuksia avoimessa luokassa, molemmat Erinomaisesti. Lennulla oli jälleen seuranaan sama valiouros kuin lauantainakin ja tuloksetkin olivat samanlaiset; Lennu sai Erinomaisen, sijoittui toiseksi ja sai SA:n. Nyt tuntui, että sain sen esitettyäkin paremmin, joskin kuuma sää verotti liikkeitä jonkin verran. Paras uros - kehässä pääsimme jälleen neljän parhaan joukkoon ja tällä kertaa meidät osoitettiin kolmanneksi! Olen mahdottoman iloinen ja ylpeä, että Lennu sijoittui molempina päivinä!

"Mycket trevlig helhet. Bra storlek. Tilltalande huvud. Mycket bra proportioner. Lagom lång hals. Utmärkt vinklad. Rör sig med bra steg. Utmärkt päls. Välpresenterat."

ERI SA VEK2 PU3

Sannin tytöt jatkoivat myös ERI-linjalla, Sisko tällä kertaa luokkansa kolme ilman SA:ta ja Lola jälleen avointen narttujen ykkönen kera SA:n! Pyysin Sannia esittämään tällä kertaa Metkankin, kun Sanni sen osaa huomattavasti minua paremmin esittää. Metka olikin kehässä oikein nätisti, antoi asetella jalatkin ja kaikkea. Ruotsalaistuomari palkitsikin tämän hienon esiintymisen Erinomaisen lisäksi SA:lla, luokkasijoitus jälleen kolmas. Hieno muori!

"Bra storlek och proportioner. Välformat huvud med flat skalle och bra nospart. Välformade ögon. Kunde önske aning löngre hals. Mycket bra rörelser runtom. Utmärkt päls."

ERI SA VEK3

Veteraaniluokan voittaja oli molempina päivinä BIS-VET, joten huonolle ei Metka todellakaan hävinnyt! Esitimme jälleen kasvattajaluokan ja tällä kertaa vein kehään Lennun. Koiruudet edustivat jälleen kivasti, ollen toinen KP:llä.

Kun nahkat olivat viimein ohi, oli aika laittaa koirat lepäämään häkkeihinsä ja täyttää itsensä hyvällä grillilohella. Sanni lähti vielä tekemään ostoksiakin, mutta itse olin ostanut kaiken tarvittavan (pelastusliivit ja tokomerkin) jo edellisenä päivänä. Lopuksi oli tietenkin otettava muutamat yhteiskuvat kuten asiaan kuuluu! Harmillisesti Konsta kerkesi lähteä ennen kuin saatiin kaikista kuudesta (!) sunnuntaina paikalla olleesta Koiruudesta kuva, mutta otetiin sisaruskuva Lennun, Konstan ja Lolan kanssa, kuten perinteet vaativat. Näyttelypaikalta ajeltiinkin melkein suoraan uimaan syrjäiselle lammelle, jossa saimme pulikoida aivan rauhassa. Metkakin pääsi hyvin uiskentelemaan pelastusliiveineen, niiden kahvasta kun on hyvä antaa pientä rohkaisua muorikoiralle.

Viikonloppu oli aivan uskomattoman hieno! Oli ihanaa saada Sanni ja tytöt meille näin pitkäksi viikonlopuksi ja tuloksetkin olivat mahtavia. Varsinkin kun sunnuntai-iltana tajusin, että lauantaina CACIBin saanut uros oli jo monen maan valio ja sain selville, että sillä on jo inttivaliohakemus vetämässä. Toisin sanoen voin anoa Lennun saaman vara-CACIBin CACIBiksi! Se olisikin sitten kolmas puolen vuoden sisällä!!

Olin myös todella iloinen siitä, että ensimmäistä kertaa saimme Joensuuhun kasvattajaryhmän (vieläpä molemmille päiville) ja Koiruuksia oli paikalla niinkin paljon, että saimme molempina päivinä valita, mitkä koirat ottaa ryhmään mukaan. On se vain niin parasta kun ympärillä on mahtavia koiria ja heidän mahtavat omistajansa. Eipä tätä muuten tekisikään.

Rallytokokisoja

(Kuvat: Liisa Vepsäläinen)

Kuukauden blogihiljaisuuden aikana kävin kahdessa rallytokokokeessa kolmen eri koiran kanssa, ensin 23.4. Lennun kanssa Liperissä ja 14.5 Metkan sekä Lassin kanssa Lieksassa. Lennun kokeesta ei ole erityisemmin sanottavaa, käytiin siis hakemassa toinen hylätty tulos avoimesta luokasta. Syy oli vain ja ainoastaan omani, sillä unohdin suorittaa yhden kyltin ja tästä siis automaattinen hylly.

Alunperin Lieksan kokeeseen piti lähteä Lennu, mutta kun sain sille paikan Nurmeksen tokokokeeseen, kysyin järjestäjiltä voisiko Metka tullakin Lennun tilalle. Vaihto onnistui ja tämä olikin kaikin puolin hyvä ratkaisu. Mukaan lähti myös lainakoirani Lassi Elias metsästämään viimeistä hyväksyttyä tulosta alokasluokasta. Molemmat koirat olivat ensimmäisessä ryhmässä alokasluokassa, Lassi oli vuorossa ensimmäisenä ja Metka toiseksi viimeisenä.

Lassin kanssa jännitti hieman se, miten saan mielentilan sopivaksi kehään, sillä Lassi joutui odottamaan rataantutustumisen ajan kehän laidalla tolpassa kiinni ja sieltähän kuului tasaiseen tahtiin lassie-haukku... Livahdin rataantutustumisesta hieman ennen sen päättymistä ja lähdin virittelemään koiraa ja ihme ja kumma, saatiin kuin saatiinkin oikein kiva mielentila ylle! Rata sujui hienosti ja tarkasti, ainoa isompi kommellus oli Lassin kylttiin törmääminen, mutta muuten meni oikein kivasti. Pisteitä Lassi keräsi 94/100 ja ansaitsi näin ollen itselleen RTK1-koulutustunnuksen.

Metkan kanssa kehään lähteminen olikin sitten täysi mysteeri. Minulla ei ollut mitään hajua miten paljon/vähän sitä pitäisi viritellä, sillä luonnollisesti meiltä puuttuu kisarutiinit täysin. Lähdin kuitenkin iloisin mielin radalle, Metkan kanssa kun ei asioihin osaa suhtautua kovinkaan vakavasti. Rata sujui muorinkin kanssa ihan kivasti, vähän se tuntui alavireiseltä ja tarvitsi enemmän tsemppausta kuin normaalisti. Tai sitten sitä hämmensi miun tsemppaus? Isompia juttuja ei tälläkään radalla ollut kuin saksalaisessa täyskäännöksessä, jonka Metka suoritti voittajaluokan täyskäännöksenä. Uusinnasta tuli siis yksi -3 pistettä ja lisäksi muutama -1 virhe mahtui mukaan myös. Selvisimme kuitenkin radasta hengissä ja pisteitäkin saimme 92/100! Huh, mikä muorikoira!

Nyt jäädään sitten kesän ajaksi kisatauolle rallytokosta ja palaamme asiaan syksymmällä kun täällä päin maailmaa on taas kokeita... Jääpähän hyvää aikaa treenata vähän lissää!

Veteraanirallailijat Lassi ja Mutkis-Muu

TK1 Lölö!

Eilen lähdettiin ajelemaan seitsemän aikoihin kohta Nurmesta kera Sariannan ja Ilonan, päämääränämme Nurmeksen koirakenttä ja siellä järjestettävä tokokoe. Koko puolitoistatuntisen ajomatkan satoi vaihtelevissa määrin ja samanlaista säätä oli luvassa myös koepaikalla. Niinpä ainakin itselläni tuntui mahanpohjassa vielä vähän ekstrajännitystä siitä, miten Lennu työskentelisi sateessa märällä pohjalla, sellaista kun ei ole tullut harjoiteltua kuin ihan muutamia kertoja viime kesänä. Lisäksi kyseessä oli ensimmäinen kokeemme ulkokentällä ja häiriöherkkänä koirana ulkokentät ovat osoittautuneet halliolosuhteita haastavammiksi Lennun kanssa, ei olla tehty läheskään tarpeeksi häiriötreeniä.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, ilmoittauduimme ja lähdimme käyttämään koiria lenkillä. Sitten ei auttanut kuin odotella kokeen alkua. Tuomarina kokeessa toimi Allan Aula ja alokasluokassa oli peräti 13 koirakkoa. Meidän olimme suoritusvuorossa ensimmäisenä ja näin ollen toisessa paikkamakuuryhmässä. Otin Lennun autosta hieman ennen paikkamakuuseen lähtöä ja testasin sen maahanmenot märällä hiekalla. Ei mitään ongelmia siinä, mutta kehään mentäessä jännitti aivan hurjana tästä huolimatta.

Pisteitä saimme seuraavasti:

Paikalla makaaminen 10 Meni hienosti omalla käskyllä maahan, mutta oli vähän levoton. Haisteli ilmaa ja maata ja kerran lipaisi märkää jalkaansa. Nousi vasta omalla, ekalla käskyllä istumaan.
Seuraaminen 8,5 Aivan karmea alku meidän kokeelle. Katsoin jo aiemmista suorituksista, että kaavio oli miusta aika pitkä alokasluokan seuraamiseksi ja sattui kaiken lisäksi menemään juuri siitä kohtaa, missä koirat olivat maanneet paikkiksissa. Moni koira sortuikin tässä kohtaa haisteluun, niin myös Lennu. Seuraaminen oli tähän astisista kokeista kamalinta, enkä olisi itse antanut noin korkeata arvosanaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 Tällä kertaa nätti seuraaminen, nätti maahanmeno ja nätti perusasento!
Luoksetulo 10 Varma, nopea luoksetulo ja hieno perusasento!
Noutoesineen pitäminen 10 Vähän pureskeli kapulaa, mutta siitä ei kuitenkaan sakotettu.
Kauko-ohjaus 10 Hienosti meni maahan, teki nätit vaihdot. Perusasento hyvä, ekalla käskyllä. Näitä ollaankin edellisen kokeen jälkeen vahvistettu!
Estehyppy 10 Suora eteentulo ja hyvä perusasento.
Kokonaisvaikutus 10 Tuomari huomautti yksilöliikkeiden alkupuolella, että kehujen pitää olla hillitympiä. Ei kuitenkaan sakottanut tästä. Itse olisin vähentänyt liikkeiden väleistä arvosanaa, sillä Lennu haisteli niissä aika lailla.

Lopputulemana siis 195,5 pistettä, ykköstulos ihan heittämällä ja vieläpä KP siihen päälle!!

Koe oli siinä mielessä todella jännä, että pitkä seuraamiskaavio oli ensimmäisenä ja sen tunnuttua todella tahmealta, minua epäilytti aika kovasti miten pystytään siitä enää nousemaan. Varmuus kuitenkin lisääntyi loppua kohti kun Lennu tekikin virheettömiä suorituksia yksi toisensa jälkeen. Ensimmäistä kertaa koskaan se teki liikkeet ihan oikeasti omalla tasollaan kokeessa, ei tarvittu kaksoiskäskyjä, eteentulot ja perusasennot olivat suoria, liikkeet nopeasti ja tarkasti suoritettuja. On varmaan sanomattakin selvää, että olen aivan hurjan ylpeä tästä siitä! Tässä kokeessa ongelmakohtana olivat liikkeiden välit, joissa hajut meinasivat viedä aivan liikaa, mutta olin jo alunperinkin tiedostanut, että ulkokentän häiriöt ovat Lennulle paha paikka kun ollaan kökitty niin paljon treenaamassa hallissa ja tutuilla kentillä. Mutta olen aivan uskomattoman hämmästynyt ja ylpeä siitä miten me kuitenkin noustiin noista karmeista liikkeiden väleistä huolimatta ja suoriuduttiin kokeesta noin hyvin.

Tämä saavutus on miulle ihan todella iso juttu. Lennun ottaessani ajattelin, että olisipa huikeaa jos joskus pääsisimme edes virallisiin kokeisiin kokeilemaan onneamme. Ja nyt plakkarissa on koulutustunnus. Se on aika huikeaa ja koiralla on ikää vasta 2,5 vuotta. Olen myös hurjan tyytyväinen, että se tuli juuri tästä kokeesta, jossa (seuraamista ja liikkeiden välejä lukuunottamatta) kaikki palaset loksahtivat kohdalleen. Nyt jatketaan sitten treeneissä avoimen luokan liikkeiden hinkkaamista, tehdään huomattavasti enemmän häiriötreenejä ja rakennetaan hyvää mielentilaa. Katsotaan kutsuuko avoin luokka jo tämän vuoden puolella vai mitä tehdään, sillä en tahdo lähteä sinne hätiköiden vaan rakentaa meidän yhteistyötä vielä huomattavasti paremmaksi. Katsellaan!

Loppuun on vielä mainittava, että erityisen mukavaa eilisessä kokeessa oli se, että paikalla oli ihanat treenikaverit, jotka kannustivat ja jännäsivät miun kanssa. Lisäksi meidän collieryhmäläiset edustivat kokeessa superhienosti, saldona alokasluokan kaksoisvoitto, kolme ykköstulosta ja yksi pistettä vajaa ykköstulos.

Vasemmalta Rico (Irokon Trick Of The Light) 195 pistettä, KP ja 2. sija, Benny (I. See The Light) 187 pistettä ja Halti (I. Riality Bites) 159 pistettä.

Elonmerkkejä!

Täysin huomaamatta on vierähtänyt kuukausi edellisestä päivityksestä. Hui! Tässä sitä nyt taas kuitenkin ollaan, hengissä ja (vissiin) ihan hyvissä voimissa. Kaikenlaista on tapahtunut kuukauden aikana, mutta aloitetaan blogielämään palautuminen pienestä. Viime viikolla käytiin kahdella pienellä patikointireissulla, ensin keskiviikkona Kalliojärvellä ja sunnuntaina Kolilla. Kyllä muuten molemmat reissut herättivät taas patikointi-intoa ihan rutkasti, tekisi mieli suunnitella jo seuraavaa, pidempää retkeä!