Doboa kokeilemassa

Kuvat: Seija R.

Taisin haaveilla dobon kokeilemisesta jo ennen kuin minulla oli edes koiraa. Ja tänään pääsin viimeinkin toteuttamaan haaveeni. Kävimme siis PoKSin järjestämässä dobo-päivässä ensin tunnin kestäneellä teoriaosuudella ja sitten tunnin käytännön sähellysosuudella. Ja doboilu osoittautui yhtä mukavaksi hommaksi kuin olin ajatellutkin! Kivipiiran houkuttelemana Lennu oli heti valmiina nousemaan pallolle ja yllättävän hyvin siinä tasapainoilikin, vaikka välillä pallon päällä seistessä meinasikin jalkoja rueta tärisyttämään aika lailla! Teimme käytännön osuuden aikana mm. pallon päälle kiipeämistä, ohjaajien omia liikkeitä ilman koiria sekä koiran kanssa tehtäviä juttuja, joissa koira ei kuitenkaan ollut pallolla.

Oma dobo-pallo ja aiheeseen liittyvä kirja se kai on pistettävä hankintaan, sen verran hauskaa ja hyödyllistä tämä homma tuntui olevan! Ainoa ongelma pallon kanssa on se, ettei tuollaista 85 senttistä munaa säilytetäkään ihan helposti pienehkössä kerrostaloasunnossa...

Agilityn alkeet V

Viime viikolla emme agilityyn päässeet autottomuuden vuoksi ja se näkyi vähän tämän päivän kerralla. Ei mennyt kaikki ihan putkeen, kirjaimellisesti. Tällä kertaa aiheena olivat puomi, rengas sekä persjättö.

Ensimmäiseksi teimme puomia. Lennu tarjosi kivasti ensiksi 2on2offia puomin päässä. Hyvin on mennyt oppi perille! Lähdimme harjoittelemaan puomia niin, että itse kävelin Lennun vasemmalla puolella ja kouluttaja oikealla tarjoten Lennulle nameja. No, sehän meni tietenkin siihen, että Lennu keskittyi ainoastaan nameihin ja tipahti puomin ylösmenolta pariinkin otteeseen. Onneksi se ei tuntunut siitä kauheasti välittävän, vaan suoritti puomin ihan suhteellisen sujuvasti. Viimeisellä toistolla jätettiin namit vähemmälle ja heti keskittyminen itse tehtävään parani. Siihen olikin hyvä lopettaa.

Seuraavaksi menimme renkaalle, jota emme olekaan aiemmin tehneet. Lennu oli aivan väkkäränä taas kiertämässä rengasta ja keksimässä kaikkea muuta mukavaa. Kun sen sai keskittymään, se malttoi hyvin odottaa renkaan edessä kiertäessäni itse toiselle puolelle ja kutsuessani sitä, se tuli hienosti renkaan läpi. Myöhemmin otimme rengasta vielä lisää. Tällä kertaa otin itse enemmän välimatkaa renkaaseen ja liitin mukaan rrrrrr-käskyn. Tähän saatiin hyviä ja keskittyneitä toistoja.

Viimeiseksi meille oli tehty viiden esteen rata hyppy-putki-hyppy-putki-hyppy ässän muodossa. Ensimmäisen putken jälkeen tuli tehdä persjättö. Lennu tekikin yllärin, eikä suostunut menemään mutkaputkea kokonaan vaan sujahti ulos samasta päästä kuin oli mennyt sisäänkin. Ei kun vain putkea suoristamaan ja sen ollessa loivalla kaarella lähetys pelkästään putkelle. Näin putki sujui ja aloimme taas asteittain viemään putkea alkuperäiseen asentoonsa. Nyt mutkakin oli Lennulle ihan ok ja uusi yritys "radan" tekemisestä saattoi alkaa. Hyvin meni myös radalla ja itsekin osasin jopa tehdä sen persjätön! Koko viiden esteen rataa emme päässeet tekemään putkiepisodin syötyä suurimman osan ajastamme, mutta saatiinpa muistuteltua herralle, etteivät mutkalla olevat putket sitä toki syö!

Ensi viikolla onkin viimeinen kerta alkeiskurssia, mutta onneksi alkeisjatkokurssi alkaa samantien, eli aksailu jatkuu ainakin sinne joulun alle asti!

Kotkassa

Perjantaina lähdimme Lennun kanssa junalla kohti etelää. Alkumatka sujui totuttuun tapaan rauhallisissa merkeissä, mutta matkan puolessa välissä samaan (pieneen) lemmikkiosastoon monta ihmistä ilman lemmikkiä sekä juoksuinen narttu meidän taaksemme. Lennu aloitti pitkän ja äänekkään valitusvirren, joka kesti miltei koko loppumatkan. Puolentoista tunnin ajan kertyneet turhaumat Lennu päätti sitten perille päästyämme purkaa siskoonsa Lolaan, tosin satunnaisesti yritykset suuntautuivat myös kissoihin. Varsinkin perjantai-iltana Lennun meno meinasi mennä täysin yli äyräiden ja herraa piti komentaa aika lailla, jotta jonkinnäköinen rauha saatiin aikaiseksi. Oi näitä nuoren uroskoiran omistamisen iloja! Onneksi koirat pääsivät perjantaina sänkkärille päästelemään höyryjä pihalle.

Lauantaina ja sunnuntaina kävimme tekemässä esineruutua. Olen opettamassa Lennulle esineruutua kaistale-menetelmällä ja kaistaleen leveys oli viikonlopun esineruuduissa noin 1,5-2 metriä. Syvyys on aina sen 50 metriä. Molempina päivinä otettiin kolme esinettä, jotka vietiin yksi kerrallaan kaistaleen päähän niin, että Lennu näki esineiden viemisen. Hienosti löytyvät esineet ja palautuvat käteen asti. Sunnuntaina kävimme vielä yhteislenkillä, jossa Lennu koetteli jälleen omistajansa hermoja. Onneksi kotimatka junassa sujui rauhallisessa merkeissä muutaman päivän tehokkaan väsyttämisen jälkeen. Kiitoksia vielä Sannille mahtavasta viikonlopusta, joulukuussa uudestaan, toivon mukaan hieman rauhallisemmissa merkeissä! ;)

Esineruututreeniä

Vietimme viime viikonlopun Kotkassa Sannin ja Lolan luona ja teimme parina päivänä esineruututreeniä. Videolla näkyykin esineen etsiminen lauantailta ja leikkiminen sunnuntailta! Saatte kuulla lisää reissustamme myöhemmin!