Lennu the jälkikoira ja väärä hälytys

Näyttäisi siltä, että kennelyskäepäily olikin väärä hälytys. Lolan diagnoosi oli kennelyskän sijaan nielutulehdus, eikä Lennukaan ole oireillut mitenkään torstaisen kumman kakomisen jälkeen. Ilmeisesti - toivottavasti - selvisimmekin tästä pelkällä säikähdyksellä.

Eilen teimme Lennun kanssa ensimmäisen jälkemme, sillä olen sitä halunnut kokeilla jo jonkun aikaa ja pentu kaipasi aktivointia. Lennu alkoi käydä jo aika kierroksilla, vaikka tämän leppoisamman viikon aikana olen sitä yrittänyt kovasti aktivoida metsäreissujen jäätyä vähemmälle. Jälki oli noin viiden metrin pituinen ja jokaisella askelella oli nappula. Annoin sen vanheta kymmenisen minuuttia. Lennu nuuskutteli kovasti, mutta nenä yritti viedä pentua vain joka toiselle nappulalle, eli toisen jalan jäljet meinasivat jäädä kokonaan haistelematta. Jarruttelin pentua liinan avulla niin, että se haisteli tarkemmin myös toisen puolen ja loppua kohti alkoi sujua jo paremmin.

Tänään teimme saman uudelleen ja jäljestys sujui aika lailla samalla tavalla kuin eilen. Loppua kohti parani jälleen ja ensi kerralla pitääkin tehdä jäljestä pidempi, jotta oikeaa tekniikaa saadaan harjoiteltua pidemmän aikaa. Viimeiset askelet meinasivat jäädä Lennulta kokonaan haistelematta, kun jäljen lopussa odottanut namikeko houkutteli pentua aivan liikaa. Loppujen lopuksi keskittyminen saatiin takaisin jäljelle.

Vaikka teemmekin jälkeä ihan omaksi huviksemme eikä minulla ole aikomustakaan siinä kisata tai harjoitella tavoitteellisesti (though you never know), niin on se ihan hauskaa ajan vietettä perusmetsälenkkien ohessa. Tulemme siis harjoittelemaan jäljestystä tulevaisuudessakin!