Lähdimme äitini ja siskoni, sekä tietenkin Lennun, kanssa vierailemaan Savon mualle 90-vuotiaan mummoni luo. Kieltämättä minua hieman hirvitti päästää hömelö pentuni tapaamaan mummoani, mutta aivan turhaan! Jonkinlainen kuudes tai seitsemäs tai kahdeksas aisti tuolla pennulla täytyy olla, se nimittäin tavallisen innokkaan hyppimisen sijaan istahti mummoni eteen ja nuoli hänen käsiään. Se käyttäytyi koko vierailun ajan muutenkin erinomaisen mallikkaasti. Ihan mahtava pentu, en taas voi käsittää! Vierailimme myös enoni ja hänen vaimonsa luona, entisessä mummolassani. Kävimme kaikilla vanhoilla tutuilla paikoilla, rannassa ja vanhalla saunalla.
Toinen mahtava juttu oli se, että Lennu rauhoittui sekä mummoni että enoni luona ihan nukkumaan asti! Juuan reissulla kun oli huolta siitä, ettei se oikein malta nukkua vieraissa paikoissa. Toisaalta, Lennu taitaa olla myös varsin väsynyt viime aikojen puuhasteluista; kahden ja puolen tunnin ajomatkat kuluivat takakontissa nukkuen molempiin suuntiin ja kotiin päästyämme pentu on lähinnä vetänyt sikeitä sohvan vieressä. Loppuloma otetaankin rennosti ja katsellaan mitä jaksetaan.
Mutta pieni miekkonen todisti tänään taas mahtavuutensa. Mie olin jo vähän alkanut kuoppaamaan haaveitani Lennun mahdollisesta urasta kaverikoirana, sillä yleensä se tervehtii ihmisiä iloisesti vasten hyppien (tiedän, tiedän). Ehkä tilanne ei ole kuitenkaan aivan toivoton!
Teidän pitää lähtee mukaan kaverikoiratoimintaan! :)
VastaaPoistaSiitä mie vähän haaveilenkin, mutta ei se taida olla ajankohtaista kuin vasta parin vuoden päästä. Mutta olisi kyllä mahtavaa jos Lennusta vielä kuoriutuisi semmoinen koira, joka toimintaan sopisi. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, kunhan se hyppiminen vaan saadaan aisoihin. :)
Poista