tiistai 18. maaliskuuta 2014

Palkkaaminen (ja sen vaikeus)


Olen jo jonkun aikaa miettinyt Lennun palkkaamista treenatessa ja erityisesti leikin merkitystä sekä vaikeutta. Lennuhan on siitä erittäin helppo koira, että se on äärimmäisen ahne. Siis aivan uskomattoman ahne. Voisin antaa sille iltaruuan ja treenata heti perään jotain, ruokapalkka kelpaa samalla tavalla kuin se ei olisi koko päivään mitään syönyt. Lennu myös leikkii aika kivasti, vaikka en leikkimisestä sinänsä mitään tiedäkään (treenausmielessä). Se kuitenkin tykkää hakea erityisesti narupalloa sekä innostuu vetoleikeistä (vaihtelevasti).

Jo ennen kuin minulla oli koiraa, oli mieleeni jostain iskostunut ajatus siitä, että kouluttamisesta pitää tehdä koiralle mukavaa ja kivaa. En muista, että missään tätä ajatusta olisi sen kummemin avattu, se vain täräytetään siihen ja figure it out! Yksi syy tähän on varmasti se, että jokaisen koiran kohdalla tuo koulutuksen mukavuus tms on riippuvainen eri asioista, sillä eri koiratkin innostuvat eri asioista eri tavoin. No, minun mielessäni kiva on jostain syystä koko ajan ollut yhtä kuin leikkiminen. Ehkä se johtuu siitä, että vähän toko- ja agilitypuolta seuranneena olen nähnyt ihmisten palkkaavan koiriaan leluilla. Toki sitä ruokapalkkaakin käytetään, mutta tuntuu, että lelupalkka on melkeinpä pakollinen juttu jos tähtää kisaamaan. (Tässä, ja koko tekstissä oikeastaan, on toki otettava huomioon se, että miun kokemus ja tieto on hyvin rajallinen.)

No, tällä ennakkoajatuksella kiva = leikkiminen, olen pyrkinyt siihen, että "koulutustilanteisiin" liittyisi jollain tavalla leikkiminen. Ja tässä tuleekin vastaan meidän haasteemme. Lennua ei tällaisissa kiinnostakaan lelut oikeastaan yleensä pätkän vertaa. Välillä jo ajattelin, että olen jotenkin onnistunut siitä tukahduttamaan koko leikkimisen pois, mutta kyllä se esimerkeiksi metsälenkeillä leikkii mukavasti. Toisaalta, miksei ne Lennun niin suuresti rakastamat namit voisi tehdä jo itsessään kouluttamisesta sille mukavaa? Loppujen lopuksihan minulla ei ole mitään hajua mistä tuo koira oikeasti tykkää.

Olen myös miettinyt sitä, olenko antanut Lennun päättää, milloin leikimme ja miten ja syttymättömyys leikkimiseen noissa koulutustilanteissa juontaisi juurensa jotenkin tähän. Olen mielestäni yrittänyt toimia niin, että minä aloitan ja lopetan leikin, mutta huomaamattomuudessani olen voinut myös toimia tätä periaatetta vastoin. Ja mikäli näin on, voisihan olla, että Lennu on vain sitä mieltä, että koulutustilanteissa ei leikitä, koska sitä ei huvita, koska naminaminami tai joku muu pätevä syy.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin iloinen, että minulla on koira joka on aivan superahne ja joka kuitenkin tykkää myös leikkiä. Helpompi varmaan sitä leikkiä on kuitenkin jossain vaiheessa siirtää ja muovata esimerkiksi sinne tokon puolelle kuin alkaa sytyttelemään koiraa leikille aivan alusta asti. Ja aikaahan meillä on ties kuinka paljon opetella, mitä se koiran palkkaus todellisuudessa edes on. 

Onko teillä antaa jotain vinkkejä ja neuvoja tuohon lelulla palkkaamiseen?

P.S. Lennun strategiset mitat tänään mitattuna 19,8kg/55cm!

4 kommenttia:

  1. Pöhpah, mulla on käsissä toi melkein kuusivuotias eläin joka on viittä vaille kolmosissa aksan puolella ja voittajaluokassa tokossa. Eikä muuten leikkinyt treeneissä koskaan eikä ikinä millään, ennen kuin viime vuonna löysin lelun, johon se todella syttyy ;) Silti ruoka menee jopa tuon lelun ohi, ja ruuan voimalla tehdään tokoliikkeet meidän treeneissä.
    Että älä ota stressiä siitä!

    Leikkiminen on asia, joka hyvin usein pitää myös opettaa koiralle. Yksikään mun koira ei leikkisi mun kanssa, ellei sitä olisi alusta asti treenattu. Voit hyvin sisällyttää treeneihin erikseen leikkitreenit ja leikkiä sen koiran kanssa ilman sen suurempia suorituspaineita. Sitten kun treenaat liikkeitä, voit palkata sitä namilla.
    Voi myös olla, ettei vielä vain ole löytynyt lelua, josta Lennu oikeasti tykkäisi. Meidän kaikilla koirilla on omat lelunsa, joilla ne leikkivät ja joista palkkautuvat. Samoja leluja yhtä palloa lukuunottamatta ei voisi käyttää niillä ristiin, koska muut eivät yksinkertaisesti innostu niistä. Agilityä ajatellen esimerkiksi sellainen patukka mihin saa namit sisään voisi olla Lennusta ihan kiva. Voisit heittää sen kauemmas (ettei tarvii palkata kädestä agissa hyihyi!) ja sitten menisitte yhdessä jeejee avaamaan sen ja syömään namit.

    Niin, ja ruuallakin voi leikkiä! Lennu voi jahdata ruokaa, voit kiusata sitä ruualla, heittää ruokaa... mielikuvitus on rajana! Ruualla palkkaamisen ei tarvitse olla tylsää nami suuhun-meininkiä, vaan siitäkin voi tehdä kierroksia nostattavaa ja hauskaa!
    Muistuta et mennään treenaamaan joku päivä niin voitas kattoa pari juttua tuosta ruualla palkkaamisesta. Tarttuivat mukaan viime kuun seuraamisklinikalta ja nyt on omissa treeneissä toimiviksi todettu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitoksia synninpäästöstä Laura! :D Kylläpä helpotti.

      Voi tosiaan olla, että sopivaa lelua ei ole vielä vaan vastaan tullut, kun tuo innostuessaan innostuu kyllä (ainakin semisti) vähän kaikesta. Vähän olisi sellainen fiilinki, että joku patukka oikealla elukankarvalla voisi toimia aika hyvin, mikäli porukoiden luona syttyvästä lampaantaljantappamisvimmasta voi mitään päätellä. :D Ja siun pitää valaista tuota namipatukkaa vähän enemmän joskus niin tiiän mitä hankkia. Koska joo, kuulostaa kyllä Lennun jutulta se!

      Leikitty myö toki ollaan, mutta siihen pitäisi kyllä oikeasti kiinnittää enemmän huomiota. Ja tehdä myös enempi sillon kun mennään treenaamalla treenaamaan (eli porukassa eikä pelkästään kotona tai mehtien perukoilla). Ja todellakin mennään treenaamaan, laita vaan viestiä niin I'm in! :D

      Poista
  2. Mullakin semmoinen kuva että kaikki, kaikkialla palkkaa vain leluilla ja namit on pyhpah :D
    Mutta meillä Eka innostuu leikkimään aina mutta mä mielummin treenaan superahneen koiran kanssa liikkeet kuntoon nameilla koska mun mielestä saa tarkemmat jutut ja lelu on aina liikkeen loppuun esim seuruu pätkän jälkeen patukka esiin, tai sillä haetaan moottoria treenin alussa ja lopussa tehään ekstra kivaa lelulla että jää kiiiva fiilis koska mulla Eka ei palkkaannu NIIIIN hyvin kun namin kanssa, enkä mä lelulla saa sitä kunnolla houkuteltua sivulle tosin nyt me ollaan aloiteltu niin että seuruut tulee vaan lelulla ja palkkaan lelulla että häivytän namia vähän pois mutta toimis kummallakin.
    Meillä kumminkin alussa oli leikkimis ongelma eikä se ollut superkivaa mutta vinkkejen avulla ollaan saatu siitä parasta (vieheleikki, aina kun innoimmillaan lelu pois, jos irrottaa lelu lähtee kovempaa, aina kun leikitään tulee 'leikitään' käsky tms)
    Meni vähän ohi mutta kumminkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo leikitään-käsky voisi itse asiassa olla aika hyvä. Miekin olen aina yrittänyt leikkiä niin kuin yleisesti ohjeistetaan (annetaan koiran voittaa välillä/kun se repii kunnolla ja just tuo innokkaimmillaan ollessa lelu pois), mutta jotain olen varmaan tässä asiassa onnistunut möhlimään, kun Lennua ei oikein innosta. Tai sitä innostaa silloin kun innostaa, eli ei ainakaan siellä tokotreeneissä.

      Noin miekin sen haluaisin, että vois just liikeen loppuun palkata lelulla tai saada sen kivan fiiliksen siihen, että toko on parasta mitä pentu tietää. Mutta ehkä miun on vaan luotettava, että jo se, että Lennu saa huippuruokaa tokosta palkakseen, tekee siitä sille huippukivaa...

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)