Pentukoulutus (tokon alkeet)

Tänään osallistuimme Lennun kanssa Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen pentukoulutukseen (ensimmäinen kerta kolmesta), jossa aiheena olivat tokon alkeet ja kouluttajina (yllättäen) tutut tyypit! Hieman erikoista oli se, että muut koirakot tuntuivat olevan kiinnostuneempia arjen tottelevaisuuden harjoitteluun kuin itse tokoon, mutta harjoittelussa olivat kuitenkin kontakti, perusasento sekä seuraaminen. Me teimme Lennun kanssa vielä lopuksi luoksetulon.

Teorian aikana Lennu odotteli kentän laidalla kevythäkissään. Alkuun mölinä oli varsin runsasta, mutta laantui yllättävän nopeasti. Tämä olikin varmasti hyvää harjoitusta häkissä rauhouttumiseen. Myöhemmin saimme nähdä esimerkkisuoritukset alokasluokan liikkeistä ja hävisimme tässä vaiheessa Lennun näköpiiristä. Suureksi hämmästyksekseni pentu oli tässä vaiheessa kaikkein hiljaisimmillaan ja oli jopa käynyt makuulle odottelemaan, jes! (Mie kun jopa vähän jännäsin, oliko se jotenkin murtautunut häkistä ja lähtenyt lätkimään, kun se oli uhkaavan hiljaisena siellä kulman takana.)

Kontaktin harjoittelussa hankaluutta tuotti yllättäen sivuille ojennetut kädet, sillä emme ole kontaktia tähän tyyliin harjoitelleet tämän vuoden puolella. Pikkupentuna Lennun kanssa tehtiin kyllä kaikenlaisia "häiriöitä" kontaktiharjoituksissa, mutta nyt kun se sujuu hyvin niin on vähän unohtunut verestää tätä taitoa. Nopeasti Lennu kuitenkin tuntui taas tajuavan homman nimen ja tapitti entiseen malliin minua silmiin.

Perusasento sujuu jo aika kivasti, pienellä käsiavustuksella. Saatiin huomioita siitä, että Lennu välillä istuu vinoon. Olen yrittänyt olla vinouden kanssa tosi tarkkana kotona harjoitellessa, mutta en mie varmaan vain huomaa sitä ylhäältä päin katsottuna. Joko siihen tarvitsisi peilin tai kaverin, joka kertoisi millon koira on vinossa. Kumpaakaan ei kuitenkaan yleensä löydy, jotenkin on vain opittava katsomaan miten se pentu siinä istuu.

Seuraamista emme ole aiemmin harjoitelleet käytännössä lainkaan. Jotain pieniä hömppäseuruita olemme tehneet molemmilla puolilla, mutta niitä ei voi varmaankaan edes laskea seuruuksi. Nakin imussa Lennu kuitenkin tekee aivan mitä vain, joten hyvältä kuulemma näyttää meidän seuruukin. Jotenkin olen itse ajatellut, että ensin pitäisi saada perusasento kuntoon ennen kuin aletaan seuruuta treenaamaan, mutta eipä tuosta varmaan haittaakaan olisi vaikka välillä vähän imuttelisi.

Luoksetulo oli tuttuun tapaan nopea (ainakin minun silmääni).

Kaiken kaikkiaan koulutus oli oikein kivaa vaihtelua jatkuvaan kotona treenaamiseen ja jätti oikeastaan aika haikean fiiliksen siitä, että olisi kyllä aivan mahtavaa päästä oikeasti säännölliseen ohjattuun ryhmään tokon parissa. Meininki on aivan eri, kun on joku jolta kysyä ja joka antaa neuvoja sekä näkee asiat eri tavalla kuin itse näkee. Ehkä sitten viimeistään (mahdollisen) maisemanvaihdoksen jälkeen päästään ihan oikeasti treenaamaan, kun ei täällä kotikaupungissa valitettavasti tunnu mahdollisuuksia tuollaiseen olevan. Huomenna olisi toinen kerta samaista koulutusta, aiheena tosin kaupunkikävely. Meiltä tuo taitaa jäädä välistä ja olemme kyllä muutenkin varsin päteviä kaupunkikävelijöitä, keskustassa kun asumme. ;)